1 JOHDANTO
2.3 Kansainvälistyminen
Kansainvälistyminen tarkoittaa pienessä yrityksessä lähinnä vientitoimintaa. Sen sijaan monikansalliset pienet yritykset ovat edelleen harvinaisia1. Niinpä myös alan tutkimus on edelleen vankasti keskittynyt vientitoiminnan tutkimukseen2.
Vientiä koskevat tutkimukset ovat olleet kiinnostuneita lähinnä kahdesta kysymyksestä3. Ensiksikin siitä, mitkä tekijät vaikuttavat viennin aloitukseen pienessä yrityksessä. Tämä tutkimushaara pyrkii siten selittämään sitä, miksi jotkut yritykset ovat vientiyrityksiä ja toiset eivät. Toinen tutkimushaara puolestaan on kohdistunut siihen, mitkä tekijät vaikuttavat kansainvälistymisprosessiin ja sen onnistuneisuuteen, eli esimerkiksi siihen, miten yritys valitsee vientikohdemaat tai mitkä tekijät vaikuttavat viennin kasvuun.
Löydetyistä empiirisistä lainalaisuuksista huolimatta tutkimus ei kuitenkaan ole johtanut alalla yhden universaalin teorian syntymiseen. Pikemminkin voidaan sanoa, että kirjallisuus koostuu suuresta määrästä empiirisiä malleja ja että kausaalisessa merkityksessä varsinaista teoriaa pienen yrityksen kansainvälistymisestä ei ole olemassa. Tähän kyvyttömyyteen muodostaa vahva teoria ovat vaikuttaneet monet tekijät, joista kaksi on hyvin ilmeisiä. Ensiksikin pienessä yrityksessä satunnaisten ja
ainutkertaisten tekijöiden määrä on suuri, mikä tekee tutkimuskohteesta kompleksisen ja vaikeasti mallinnettavan. Toiseksi, alan empiiriset tutkimukset ovat olleet lähestymistavoiltaan varsin erilaisia ja perustuneet valtaosalta ainoastaan yhden selittävän muuttujan analyysiin. Tutkimusten keskinäisten
Pienen yrityksen asennetta vientitoimintaan pidetään joka tapauksessa yleisesti erilaisena kuin
suuryritysten. Yrityksen koko ei ole ainoa syy tähän, joskin se lienee eräs tärkeimmistä perustekijöistä.
Yrityksen resurssien määrän ja laadun on nimittäin havaittu vaikuttavan olennaisesti yrityksen kansainvälistymiseen (esim. Storey 1982). Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa johtajan ja
henkilökunnan koulutustaso, yrityksen pääoma ja tuotantokapasiteetin eri ominaisuudet. Toisaalta myös yrityksen kyky etsiä ja hyödyntää ulkopuolisia resursseja (julkisorganisaatioista epävirallisiin yritysten välisiin yhteistyösuhteisiin) riippuu paljolti yrityksen omista resursseista4.
Toisaalta tutkimuksissa on havaittu se, että yritysjohtajien kyvykkyys ja suuntautuneisuus ovat erityisen merkittäviä vientikäyttäytymisen selittäjiä pienissä yrityksissä (Reid 1983). Popen (2002) mukaan viennin motiiveja pienimmissä yrityksissä ovat esimerkiksi yritysjohdon käsitys siitä, että yritys omaa
ainutlaatuisen tuotteen tai teknologisen edun – hieman suuremmissa yrityksissä viennin motiiveina esille tulevat myös skaalaetujen hyödyntäminen ja pelko kansainvälisten markkinoiden sisältämien
mahdollisuuksien menettämisestä. Sen sijaan kotimarkkinoita korkeampien voittojen tavoittelu ei tämän tutkimuksen mukaan pienessä yrityksessä merkittävästi selitä viennin aloittamista. Useat muut
tutkimukset ovat puolestraan havainneet sen, että alkuperäinen virike vientiin on pienissä yrityksissä usein lähtöisin yrityksen ulkopuolelta (Miesenbock 1988). Tällaisia tavallisia vientitoimintaan johtaneita sysäyksiä ovat muun muassa tarjouspyynnön saaminen yllättäen ulkomailta tai yhteistyö toisen
kotimaisen yrityksen kanssa. Lautanen (2000) esimerkiksi havaitsi suomalaisaineistosta, että merkittävä vientiin johtanut virike pienessä yrityksessä on toisesta yrityksestä saatu esimerkki.
Perinteisesti pienen yrityksen kansainvälistymistä on kuvattu hitaana oppimisprosessina, jossa yritys pieni askel kerrallaan sitoutuu yhä syvemmälle kansainväliseen markkinointiin. Tätä kutsutaan
kansainvälistymisen vaihemalliksi. Jo 1970-luvulla kehitetyssä mallissa (ks. esim. Bilkey ja Tesar 1977) vientistrategiaan sitoutuminen käsitetään hitaaksi prosessiksi, koska yritysten oletetaan kokevan vientiin liittyen suurempia riskejä kuin kotimarkkinoihin. Nyttemmin tätä mallia on kritisoitu useasta eri syystä – muun muassa siitä, että mallin perusajatuksen vastaisesti monet yritykset kansainvälistyvät nykyisin hyvin nopeasti (ks. esim. Christensen 1991).
Käsitys pienen yrityksen kokeilevasta ja varovaisesta liikkeelle lähdöstä vientitoimintaan on tänä päivänä vähintäänkin osaksi murentunut: yrittäjyysvetoinen kansainvälistymisprosessi voi olla kaikkea muuta kuin lineaarinen, kontrolloitu ja pitkittynyt kehitysprosessi (Etemad & Wright 2003). Kehitystä nopeuttavia globalisoitumisen syitä ovat mm. kuljetus- ja informaatioteknologian kehitys
(kuljetuskustannusten aleneminen), kaupan esteiden aleneminen, tuotantoteknologian kehittyminen ja kilpailun lisääntyminen. Monilla uusilla toimialoilla, kuten esimerkiksi informaatioteknologian useilla aloilla, markkinat ovat jo luontaisesti globaalit. Myös asenteet kansainvälistymistä kohtaan ovat yrityksissä muuttuneet myönteisemmiksi (Arola & Larimo 1998).
Suomalaisia yrityksiä koskevat tutkimukset vahvistavat pitkälle edellä esitettyjä havaintoja. Resurssipula on myös Suomessa havaittu yhdeksi keskeiseksi pienen yrityksen kansainvälistymistä rajoittavaksi tekijäksi (Toivonen 1991). Lautanen (1998) puolestaan vahvistaa puu- ja metallialan yritysaineistosta hypoteesit viennin kehittymisen nopeutumisesta sekä yritysjohtajan kyvykkyyden ja suuntautumisen merkityksestä viennin kehityksessä. Lisäksi sellaiset yritykset, joilla vienti on osa yrityksen strategia-asettelua ovat onnistuneet siinä paremmin kuin yritykset, jotka harjoittavat vientiä ilman vastaavaa päätöksenteon systemaattisuutta. KTM (2001) mukaan yleisiä suomalaisyritysten
kansainvälistymisprosessiin sopivia hypoteeseja ovat mm. yrityksen kasvu ja sen elinkaaren vaiheet (kansainvälistyminen vaatii yrityksen kehityksessä menestysjakson), globalisoitumisen syyt ja kansainvälisen markkinointiosaamisen kehitys.
Edellä kuvatut tutkimusten havainnot viittaavat siihen, että pk-yrityksen vientitoiminnan aloitus ja kehitys on nykyisin a iempaa nopeampi ja strategisempi prosessi, jossa kuitenkin edelleen kriittisiä tekijöitä ovat omistajajohtajan ominaisuudet sekä yrityksen käytettävissä olevat resurssit. Viennin edistämispolitiikkaa koskevissa huomioissa on 2000-luvulle tultaessa alettu painottaa enemmän suurten yritysten kanssa tehtävän vientiyhteistyön merkitystä (Acs et al. 1997, ks. myös KTM 2001) ja ohjata yrityksiä identifioimaan itselleen tärkeitä strategisia verkostoja vientitoiminnan tueksi (Spence 2003).
Tässä mielessä on Suomessa palattu erääseen 1990-luvun alun tutkimussuuntaukseen, joka tarkasteli verkostoja ja yhteistyön merkitystä vientitoiminnan kehityksessä (ks. esim. Lautanen & Eskelinen 1994).
Viitteet:
Acs, Z., R. Morck, M. Shaver and B. Yeung (1997): The internationalisation of small and medium-sized enterprises: A policy perspective. Small Business Economics 9: 7–20, 1997.
Arola, M. & J. Larimo (1998): Pk-yritysten vienti ja kansainvälistyminen: Kirjallisuusyhteenveto aihealueen
Bilkey, W. & G. Tesar (1977): The export behaviour of smaller-sized Wisconsin manufacturing firms.
Journal of International Business Studies, 8, 1, 93–98.
Christensen, P., H. Eskelinen, B. Forsström, L. Lindmark ja E. Vatne (1990): "Firms in network:
concepts, spatial impacts and policy implications". Teoksessa Illeris, S. & Jacobsen (toim.): Networks and regional development. NordREFO 1990:1, Copenhagen, 11–58.
Christensen, P. (1991:) "The small and medium-sized exporter's squeeze: empirical evidence and model reflections". Entrepreneurship and Regional Development, 3, 49–65.
Chell, E. & S. Baines (1998): Does Gender affect business “performance”? A study of micro-businesses in business services in the UK. Entrepreneurship & Regional Development, 10,117–135.
Davidsson, P. Kirchhoff, B., Hatemi, J., Abdulnasser & H. Gustavsson (2002): Empirical Analysis of Business Growth Factors Using Swedish Data. Journal of Small Business Management 40(4), 332–349.
De Chiara, A. & A. Minguzzi (2002): Success factors in SMEs’ internationalization process: An Italian investigation. Journal of Small Business Management 40 (2), 144–153.
Etemad, H. & R.W. Wright (2003): Internationalization of SMEs: Toward a new paradigm. Small Business Economics 20: 1–4, 2003.
Jarvis, R. (2000): Finance and the small firm. Teoksessa Carter, S. & D. Jones-Evans (toim.) Enterprise and Small Business – Principles, Practise and Policy. Gosport: Ashford Colour Press Ltd.
Johannisson, B. (1990): Economies of Overview – Guiding the External growth of Small Firms.
International Small Business Journal 1990/1991, Vol. 9, No. 1, 32–44.
Keats, B.W. & J.S. Bracker (1988): Toward a Theory of Small Firm Performance: A Conceptual Model.
American Journal of Small Business, Spring 1988, 41–58.
Komppula, R. (2004): Success and Growth in Rural Tourism Micro-Businesses in Finland: Financial or Life-Style Objectives. Teoksessa: Thomas, R. (toim.): Small Firms in Tourism: International Perspectives.
Oxford: Elsevier Ltd. 115–138.
KTM (2001): PK-yrityksen kansainvälistymisprosessi – menestys- ja kapeikkotekijät. Erillispainios
tutkimusraportista. Marketing & Management Consulting LTC Oy, Oy Aluekeshitys RD Ltd, SCC Oulun Viatek Oy. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Helsinki 2001.
Lautanen, T. (2000): Modelling small firms’ decisions to export – evidence from manufacturing firms in Finland, 1995, Small Business Economics, 14 (2):107–124, March 2000.
Lautanen, T. (1998): Internationalization and Competition in Small Manufacturing Firms. Ph.D. thesis, the University of Warwick, Economics Department. May 1998.
Lautanen, T. ja H. Eskelinen (1994): Yhteistyössäkö viennin avaimet? Havaintoja pohjoismaisten pkt-yritysten kansainvälistymisestä. Teoksessa Raatikainen, I. ja J. Ahopelto (toim.) Verkostoajattelusta verkostotoimintaan. Yrityksen taloustieteen laitos, Kuopion yliopisto, 309–333.
Leonidou, L. ja C. Katsikeas (1996): The export development process: an integrative review of empirical models. Journal of International Business Studies, Third Quarter, 517–551.
Littunen, H. (2000): Uusien yritysten menestyminen – Seurantatutkimuksen loppuraportti ja johtopäätökset.
Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 8/2000. Oy Edita Ab.
Miesenbock, K. (1988): Small businesses and exporting: a literature review. International Small Business Journal, 6, 2, 42–62.
Naumanen, M. (2002): Nuorten teknologiayritysten menestystekijät. Sitran raportteja 28. Helsinki: Edita Prima Oy.
O’Gorman, C. (2000): Strategy and Small Firm. Teoksessa Carter, Sara & Jones-Evans, Dylan (toim.) Enterprise and Small Business – Principles, Practise and Policy. Gosport: Ashford Colour Press Ltd.
Pasanen, M. (1999): Monet polut menestykseen – Pk-yritykset Pohjois-Savossa. Kuopion ylipiston selvityksiä E.
Yhteiskuntatieteet 15. Kuopio: Kuopion yliopiston painatuskeskus.
Reid, S. (1983): Firm internationalization, transaction costs and strategic choice. International Marketing Review 1, 2, 44–56.
Robson, P. & R. Bennett (2000): SME growth: the relationship with business advice and external collaboration. Small Business Economics 15: 193–208, 2000.
Rosa, P., S. Carter. & D. Hamilton (1996): Gender as a Determinant of Small Business Performance:
Insights from a British Study. Small Business Economics 8, 463–478.
Sandberg, K., S. Vinberg & Y. Pan (2002): An exploratory study of women in micro enterprise; owner perceptions of economic policy in a rural municipality: Gender-related differences. In: CD-proceedings of 12th Nordic Conference on Small Business Research. Creating Welfare and Prosperity through Entrepreneurship, pp. 1–
14. Kuopio, Finland, May 26–28, 2002.
Spence, M. (2003): International strategy formation in small Canadian high-technology companies – A case study approach. Journal of International Entrepreneurship 1, 277–296.
Storey, D. (1982): Entrepreneurship and the new firm. Croom Helm, Worcester.
Storey, D. (1994): Understanding the Small Business Sector. London: Routledge.
Toivonen, J. (1991): Kansainvälistyminen ja Satakunnan pieni ja keskisuuri teollisuus. Porin koulutus- ja tutkimuskeskus, julkaisusarja nro 3. Pori.
Valos, M. & M. Baker (1996): Developing an Australian model of export marketing performance determinants. Marketing Intelligence & Planning 14/3 11–20. MCB University Press.
Wiklund, J. (1998): Small Firm Growth and Performance. Entrepreneurship and Beyond. Jönköping:
International Business School.