Kansainväliset sopimukset ja suositukset

2.2. Kansainväliset velvoitteet ja

koskematto-muuden suoja. Tutkintavankeja koskevan 9 artiklan 3 kohdan yleisenä sääntönä ei ole pi-dettävä, että oikeudenkäyntiä odottavat hen-kilöt pidetään tutkintavankeudessa. Myös muut yleissopimuksessa suojatut oikeudet kuten yksityiselämän suoja (17 artikla), aja-tuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus (18 artikla), sananvapaus (19 artikla), kokoontu-misvapaus (21 artikla), yhdistykokoontu-misvapaus (22 artikla) ja perhe -elämän suoja (23 artikla) kuuluvat vangeille ja tutkintavangeille samal-la tavoin kuin muillekin henkilöille, jollei näitä oikeuksia ole yleissopimuksessa hyväk-sytyllä tavalla kansallisella lainsäädännöllä rajoitettu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen tär-keimmät rikosoikeudelliseen vapaudenriis-toon liittyvät artiklat ovat sopimuksen 3, 5 ja 6 artiklat. Ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventaval-la tavalhalventaval-la. Ihmisoikeussopimuksen 5 artikhalventaval-lan mukaan vapaudenriiston kohteeksi joutuneel-le on viipymättä ilmoitet tava hänen ymmär-tämällään kielellä vapaudenriiston perusteet ja häneen mahdollisesti kohdistetut syytteet.

Jos vapaudenriiston perusteet muuttuvat va-paudenriiston aikana, henkilölle on tiedotettava myös uusista perusteista. Ihmisoikeus -sopimuksen 6 artikla on sisällöltään varsin samanlainen kuin kansalaisoikeuksia ja po-liittisia oikeuksien koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artikla, jota on käsitelty edellä. On selvää, että vangit ja tutkintavan-git nauttivat myös ihmisoikeussopimuksen muissa artikloissa tarkoitettujen ihmisoike-uksien suojaa samalla tavalla kuin muutkin henkilöt.

Suomi on tehnyt ilmoitukset yksilövalitus-oikeuden hyväksymisestä molempiin yleis-sopimuksiin, joten vangit ja tutkintavangit voivat tehdä valituksia sekä kansalaisoikeuk-sia ja poliittikansalaisoikeuk-sia oikeukkansalaisoikeuk-sia koskevalla yleissopimuksella perustetulle ihmisoikeus -toimikunnalle että Euroopan ihmisoikeusso-pimuksen 11 lisäpöytäkirjalla perustetulle ihmis oikeustuomioistui melle. Ihmisoikeus-sopimuksen 34 artiklan mukaan sopimusval-tiot eivät saa millään tavoin estää tämän oi-keuden tehokasta käyttöä. Euroopan ihmisoi-keustuomioistuin ja sitä edeltänyt ihmisoike-ustoimikunta eivät ole antaneet yhtään

lan-gettavaa päätöstä Suomelle vankia tai tutkin-tavankia koskevassa asiassa.

Sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oike-uksia koskevan yleissopimuksen 8 artiklassa että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4 ar-tiklassa on ilmaistu pakkotyön kielto. Mo-lemmissa sopimuksissa pakkotyön käsittee-seen ei kuitenkaan lueta laillisen, yleissopi-muksen määräysten mukaisen vapaudenriis-ton yhteydessä eikä ehdonalaisessa vapau-dessa tavanomaisesti määrättyä työtä.

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 37 ar-tiklan mukaan lapsen vapaudenriistoon ja vangitsemiseen tulee ryhtyä vasta viimeisenä keinona. Vapaudenriistossa tulee noudattaa lakia ja sen tulee olla mahdollisimman lyhyt-aikainen. Vapaudenriiston kohteeksi joutu-nutta lasta on pidettävä erillään aikuisista, paitsi silloin, kun katsotaan lapsen edun mu-kaiseksi menetellä toisin. Lapsella on oikeus pitää yhteyttä perheeseensä kirjeitse ja vierai-lukäynnein paitsi poikkeuksellisissa olosuh-teissa. Sopimuksen 40 artikla sisältää määrä-ykset esitutkinta- ja oikeudenkäyntimenette-lystä ja vastaa sisällöltään kansalaisoikeuk-sia ja poliittikansalaisoikeuk-sia oikeukkansalaisoikeuk-sia koskevan kansain-välisen yleissopimuksen 14 artiklaa ja ihmis-oikeussopimuksen 6 artiklaa.

Konsulisuhteita koskevan Wienin yleisso-pimuksen (SopS 49—50/1980) 36 artiklan mukaan vastaanottajavaltion viranomaisten tulee viipymättä ilmoittaa lähettäjävaltion konsuliedustustolle, jos sen toimipiirissä tä-män valtion kansalainen pidätetään, toimite-taan vankilaan tai määrätään tutkintavankeu-teen taikka hänen vapautensa muulla tavoin riistetään, jos hän ilmoittamista pyytää.

Kaikki pidätetyn, vankilassa tai tutkintavan-keudessa olevan taikka muulla tavoin vapau-tensa menettäneen henkilön konsuliedustus-tolle osoittamat lähetykset on toimitettava viipymättä edelleen. Mainittujen viranomais-ten on viipymättä ilmoitettava asianomaiselle henkilölle hänen oikeuksistaan.

Yleissopimuksen 36 artiklan mukaan ko n-sulivirkamiehellä on oikeus käydä tapaamas-sa vankilastapaamas-sa tai tutkintavankeudestapaamas-sa olevaa tai vapautensa muulla tavoin menettänyttä (lähettäjä)valtion kansalaista, keskustella ja käydä kirjeenvaihtoa hänen kanssaan sekä hankkia hänelle oikeusavustajia. Konsulivi-ranomaisten ei kuitenkaan tule ryhtyä

toi-menpiteisiin, jos vankilassa tai tutkintavan-keudessa oleva sitä nimenomaisesti vastus-taa. Yleissopimuksen 36 artiklan 2 kohdan mukaan oikeuksia käytettäessä on otettava huomioon vastaanottajavaltion lait ja määrä-ykset, kuitenkin sillä edellytyksellä, että näi-den lakien ja määräysten tulee sallia artiklan päämäärien täydellinen toteuttaminen.

Kansainväliset suositukset. Vapautensa menettäneen kohtelua koskevia kansainväli-siä suosituksia on useita. Niitä on valmisteltu sekä Yhdistyneiden Kansakuntien että Eu-roopan neuvoston piirissä. Merkittävimmät vankeja ja tutkintavankeja koskevat kansain-väliset suositukset ovat Yhdistyneiden Kan-sakuntien talous - ja sosiaalineuvoston 31 päivänä heinäkuuta 1957 hyväksymät van-keinhoidon vähimmäissäännöt ja Euroopan neuvoston ministerikomitean 12 päivänä helmikuuta 1987 hyväksymät Euroopan van-kilasäännöt (R(87)3). Vapautensa menettä-neen kohtelun kannalta tärkeitä suosituksia ovat myös Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 14 päivänä joulukuuta 1990 hyväksymät vankien kohtelun perusperiaat-teet (45/111), yleiskokouksen 9 päivänä jou-lukuuta 1988 hyväksymät vapautensa menet-täneen suojelua koskevat perusperiaatteet (43/173) ja 29 päivänä marraskuuta 1985 hy-väksymät nuorisorikosoikeuden vähimmäis-säännöt (Beijingin vähimmäis-säännöt).

Euroopan neuvostossa hyväksytyistä suo-situksista tärkeimmät ovat pitkäaikaisvankeja koskeva suositus (R (2003) 23), ehdonalaista vapautumista koskeva suositus (R 2003) 22), poistumislupia koskeva suositus (R (82) 16), vaarallisia van keja koskeva suositus (R (82) 17), ulkomaalaisia vankeja koskeva suositus (R (84) 12), vankilan terveydenhuoltoa kos-keva suositus (R (98) 7), vankilan opetusta koskeva suositus (R(89) 12) ja tutkintavanke-ja koskeva suositus (R (80) 11). Myös vanki-lan henkilökunnan asemasta (R(97) 12) ja koulutuksesta (R(66)26) on annettu suosituk-set.

Yhdistyneiden Kansakuntien vankeinhoi-don vähimmäissäännöissä ja Euroopan neu-voston vankilasäännöissä on varsin yksityis-kohtaiset säännöt vankiryhmiin jakamisesta, majoittamisesta, hygieniasta, vaatetuksesta, ravinnosta, liikunnasta, terveydenhuollosta, kurinpidosta ja rangaistuksista, vangeille

tie-dottamisesta, yhteyksistä ulkomaailmaan, omaisuudesta, siirroista, henkilökunnasta, tarkastuksista, vankien työstä ja koulutukses-ta. Molempiin sääntöihin sisältyvät myös tut-kintavankien kohtelua koskevat erityissään-nöt.

Vähimmäissäännöissä vankeuden perim-mäiseksi tarkoitukseksi ja oikeutukseksi on määritelty yhteiskunnan suojeleminen rikol-lisuutta vastaan. Tämä tavoite voidaan saa-vuttaa ainoastaan, jos vankeusaikaa käyte-tään mahdollisuuksien mukaan sen varmis-tamiseen, että rikoksentekijän palattua takai-sin vapauteen hän ei ole ainoastaan halukas, vaan myös kykenevä elämään lainkuuliaist a elämää ja elättämään itsensä (sääntö 58). Lai-tosjohdon tulisi yrittää minimoida kaikki sel-laiset vankielämän ja vapauden väliset erot, joilla on taipumus heikentää vankien vas-tuuntuntoa ja heidän oman ihmisarvonsa kunnioitusta. Vankeus ja muut toimenpiteet, jotka katkaisevat rikoksentekijän yhteyden ulkomaailmaan, ovat vakavia koettelemuksia jo sen vuoksi, että niissä henkilöiltä viedään itsemääräämisoikeus riistämällä hänen va-pautensa. Tämän vuoksi vankilajärjestelmä ei saa lisätä tilanteeseen liittyvää kärsimystä, paitsi milloin tämä johtuu perustellusta eris-tämisestä tai kurin säilyteris-tämisestä (sääntö 60).

Euroopan neuvoston vankilasääntöjen mu-kaan vankeudessa olevien hoidossa on py-rittävä ylläpitämään vankien terveyttä ja itse-kunnioitusta. Vangittujen vastuuntuntoa tulee kehittää heidän vankeustuomionsa pituuden puitteissa. Lisäksi heissä tulee rohkaista sel-laisia asenteita ja taitoja, jotka auttavat heitä palaamaan yhteiskuntaan siten, että heillä on vapautumisensa jälkeen mahdollisuus elää lainkuuliaista elämää ja kyky elättää itsensä (64 artikla).

Vähimmäissääntöjen mukaan eri vanki-ryhmät tulee pitää laitoksissa tai vankilan eri osissa siten, että jako tapahtuu vankien suku-puolen, iän, rikosrekisterin laajuuden, vapau-denriiston laillisen syyn tai tarvittavan hoi-don mukaisesti. Miehet ja naiset on mahdol-lisuuksien mukaan pidettävä erillisissä lai-toksissa. Laitoksessa, johon otetaan sekä miehiä että naisia, naisten osaston on kuiten-kin oltava täysin erillinen. Tutkuiten-kintavangit on pidettävä erillään rangaistusvangeista,

siviili-oikeudelliset vangit on pidettävä erillään ri-kosoikeudellisista vangeista ja nuoret vangit erillään aikuisikäisistä vangeista (8 sääntö).

Vankien luokittelun tarkoitusta selventää 67 sääntö, jonka mukaan luokittelun päämää-ränä tulee olla erottaa muista vangeista ne, jotka voivat antaa muille vangeille huonoja vaikutteita sekä jakaa vangit ryhmiin siten, että heidän hoitonsa edistää heidän sosiaalis-ta kuntoutumissosiaalis-taan. Sääntöjen mukaan eri vankiryhmien kohtelua varten pitäisi mahdol-lisuuksien mukaan olla tarjolla erillisiä lai-toksia ja laitoksen osastoja.

Euroopan neuvoston vankilasäännöt (sään-tö 11) sisältävät yksityiskohtaisempia määrä-yksiä kuin vankeinhoidon vähimmäissäännöt.

Vankeja laitokseen sijoitettaessa tulee ottaa huomioon vankien oikeudellinen ja laillinen asema (tutkinta- ja rangaistusvanki; ensiker-talainen ja rikoksenuusija; lyhyttä ja pitkää tuomiota suorittavat), hoidon vaatima eri-tyiskohtelu, terveydellinen tila, sukupuoli ja ikä. Miehet ja naiset on periaatteess a pidet-tävä vangittuna erillisissä laitoksissa, vaikka-kin he voivat osallistua yhteisiin toimintoi-hin. Nuoret vangit on pidettävä säilössä sel-laisissa oloissa, jotka mahdollisuuksien mu-kaan suojaavat heitä huonoilta vaikutteilta ja ottavat huomioon heidän iälleen ominaiset erityispiirteet.

Vankilasääntöjen mukaan luokittelun tar-koituksena on erottaa toisistaan sellaiset van-git, joiden voidaan katsovan hyötyä erottelus-ta erottelus-tai jotka saaterottelus-tavat vaikuterottelus-taa kielteisesti muihin vankeihin. Luokittelun tarkoituksena on myös helpottaa vankien hoitoa ja sosiaa-lista sopeutumista laitoksen hallinta ja tur-vamääräykset huomioon ottaen. Vankiryh-mien sijoittelussa tulee niin pitkälle kuin mahdollista käyttää erillisiä laitoksia tai lai-toksen osia (säännöt 12—13).

Nuorisorikosoikeuden vähimmäissääntöjen eli Beijingin sääntöjen mukaan (säännöt 13 ja 26) nuoret rikoksentekijät on sijoitettava eril-leen aikuisista vangeista joko erillisiin laitok-siin tai eri osastoille. Beijingin säännöissä ei ole täsmennetty, minkä ikäisiä pidetään nuo-rina rikoksentekijöinä. Tämä määräytyy kun-kin maan oikeusjärjestelmässä sen mukaan, kohdellaanko tietyn ikäisiä lainrikkojia eri tavoin kuin aikuisia.

Lähtökohtana molemmissa suosituksissa

on, että toimettomuus on yksi vankilan va-hingollisimmista piirteistä. Vankilan päivä-järjestyksen tulisi vastata yhteiskunnassa yleensä noudatettavia käytäntöjä. Työtä kos-kevat artiklat ovat hyvin samansisältöisiä.

Vähimmäissääntöjen mukaan vankilatyö ei saa tuottaa kärsimystä ja vangeilla tulee olla työntekovelvollisuus. Euroopan neuvoston vankilasääntöjen mukaan työn tulee olla myönteinen asia. Rangaistusvangit voidaan velvoittaa tekemään työtä, jonka sisältö mää-räytyy heidän fyysisestä ja henkisestä kun-nostaan annetun lääkärinlausunnon sekä ko u-lutustarpeiden mukaan. Vankityön tulee olla hyödyllistä ja vastata määrältään normaalia työpäivää. Työn pitää edistää vangin toi-meentulomahdollisuuksia vapaudessa ja eri-tyisesti nuorille ja oppimiskykyisille vangeil-le tuvangeil-lee antaa koulutusta ammattiin, josta heille on myöhemmin hyötyä. Laitoksen hal-linnon ja kurinpidon asettamissa rajoissa vangin tulee saada valita, millaista työtä hän tekevät.

Vähimmäissäännöissä ja vankilasäännöis-sä korostetaan normaalisuusperiaatteen mu-kaisesti työpaikan organisaation ja työmene-telmien vastaavuutta laitoksen ulkopuolisten olojen kanssa. Vankilateollisuuden voitonta-voittelua ei tule asettaa vankien edun ja am-mattikoulutuksen edelle. Molempien sääntö-jen mukaan vankityötä voidaan järjestää joko Vankeinhoitolaitoksen omissa työpisteissä tai laitoksen sisällä tai ulkona yhteistyössä yksi-tyisen työnantajan kanssa. Viimeksi maini-tussa tapauksessa työstä tulee maksaa työtu-loksen mukainen normaali palkka.

Vähimmäissäännöissä ja vankilasäännöissä edellytetään, että vankityössä noudatetaan normaaleja työturvallisuuden, työtapaturmien ja ammattisairauksien korvaamissäännöksiä.

Molemmissa säännöissä edellytetään, että vankien työaika vahvistetaan lailla tai hallin-nollisin säännöksin ottaen huomioon vapaita työntekijöitä koskevat säännökset. Työ aikaan tulee sisältyä riittävästi aikaa koulutukselle ja muulle vankeinhoitoon ja sosiaaliseen kun-touttamiseen liittyvälle toiminnalle. Sääntö-jen 76 artiklat koskevat vankien palkkausta.

Vankien koulutusta koskevat vähimmäis-sääntöjen sääntö 77 ja vankilavähimmäis-sääntöjen säännöt 77—81. Euroopan neuvoston vanki-lasääntöjen mukaan jokaisessa

rangaistuslai-toksessa tulee järjestää laaja koulutusohjel-ma, jotta kaikilla vangeilla olisi mahdollisuus toteuttaa ainakin joitakin henkilökohtaisia pyrkimyksiään. Koulutusohjelmien tavoit-teena tulee olla vankien sosiaalisen sopeutu-misen helpottaminen ja heidän asenteidensa ja itsekunnioituksensa kehittäminen (sääntö 77). Koulutuksella tulisi olla sama asema palkitsemisineen kuin työnteolla edellyttäen, että koulutus järjestetään normaalina työ-aikana ja hyväksytyn hoito -ohjelman osana (sääntö 78). Ulkomaalaisten ja nuorten ko u-lutukseen kiinnitetään erityishuomiota. Van-kilassa tulee myös järjestää tukiopetusta lu-ku- ja kirjoitustaidottomille vangeille. Nor-maalisuusperiaatteen noudattamista koulu-tuksessa korostetaan molemmissa säännöissä.

Euroopan neuvoston vankilasäännöissä van-kien koulutuksen tulee niin pitkälle kuin käy-tännössä on mahdollista mukailla maan yleis-tä koulutusjärjestelmää ja tapahtua vankilan ulkopuolella olevissa oppilaitoksissa.

Kurinpitorangaistuksista on annettu suosi-tukset vankeinhoidon vähimmäissäännöissä (säännöt 27—32) ja Euroopan neuvoston vankilasäännöissä (säännöt 33—38), jotka ovat lähes samansisältöiset. Laissa tai viran-omaisten määräyksissä tulee määritellä käyt-täytyminen, josta kurinpitorangaistus voidaan määrätä, rangaistusten tyyppi ja pituus sekä viranomainen, joka rangaistuksen voi määrä-tä ja mahdollisuus valittaa. Kurinpitoran-gaistukset tulee käsitellä ilman aiheetonta viivytystä. Vankia ei saa koskaan tuomita kahdesti samasta rikkomuksesta. Vangille on kerrottava, mihin rikokseen hänen väitetään syyllistyneen ja hänelle on annettava asian-mukainen tilaisuus järjestää puolustustaan, tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan myös tulkin välityksellä. Sääntöjen mukaan eristämistä tai muuta rangaistusta, jolla saat-taa olla haitallinen vaikutus vangin ruumiilli-seen tai henkiruumiilli-seen tilaan ei saa koskaan käyttää, ellei vankilalääkäri ole tutkimuksen jälkeen kirjallisesti vahvistanut, että vangin terveys kestää rangaistuksen. Vankilalääkärin tulee päivittäin tarkkailla eristettyjä vankeja.

Sääntöjen mukaan erityisesti eristämisen käyttäminen kurinpitokeinona on nähtävä poikkeuksellisena rangaistuksena. Myös Yh-distyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomi-tea on katsonut lausunnossaan (20 (44) 92),

että pitkään jatkuva yksinäi syydessä pitämi-nen voidaan katsoa kidutukseksi. Sama peri-aate on vahvistettu vankien kohtelun perus-periaatteiden 7. artiklassa, jonka mukaan on pyrittävä poistamaan tai rajoittamaan yksi-näisyysrangaistuksen käyttöä. Suoritetun ajan menettämisseuraamus tulisi määrätä ainoas-taan vakavimmista rikkomuksista.

Tutkintavankeus. Kansainvälisissä sopi-muksissa omaksutun syyttömyysolettaman mukaan tutkintavangin oikeusaseman ja ko h-telun tulee poiketa vankeusrangaistusta suo-rittavan vangin kohtelusta. Syyttömyysolet-taman sisältöä selventävät syytetylle turvatut vähimmäisoikeudet, joita ovat oikeus saada tieto syytteiden sisällöstä, oikeus saada riittä-västi aikaa puolustuksen järjestämiseksi, oi-keus puolustautua itse tai itse valitun oikeu-denkäyntiavustajan välityksellä, oikeus kuu-lustella todistajia sekä oikeus saada maksutta tulkin apua, jos syytetty ei ymmärrä tuomio-istuimessa käytettyä kieltä. Nämä vähim-mäisoikeudet liittyvät enimmäkseen esitut-kintaan ja rikosoikeudenkäynnin järjestämi-seen ja ne on turvattu esitutkintalaissa (449/1987) ja oikeudenkäynnistä rikosasiois-sa annetusrikosasiois-sa laisrikosasiois-sa (689/1997).

Syyttömyysolettamasta seuraa, että tutkin-tavankien kohtelussa ei tule käyttää enempää rajoituksia kuin rangaistusmenettelyn ja lai-toksen turvallisuuden kannalta on välttäm ä-töntä. Periaate velvoittaa järjestämään tutkin-tavangille vapaammat säilytysolot kuin ran-gaistusvangilla. Tutkintavankien erityisase-masta aiheutuvat oikeudet kuten yksinäissel-lissä asuminen, oikeus omien vaatteiden käyttöön, työnteon vapaaehtoisuus, itse vali-tun oikeusavustajan tapaaminen, läheisten tapaamismahdollisuus sekä lehtien ja muun kirjallisuuden hankkiminen on nykyisin var-sin hyvin turvattu lainsäädännössä. Nykyi-sessä laissa ei ole säännöstä tutkintavankien pitämisestä erillään rangaistusta suorittavista vangeista. Tällaista erillään pitämistä ei käy-tännössä rangaistuslaitoksissa noudateta.

Myöskään alle 18-vuotiaiden tutkintavankien erillään pitämisestä ei lakiin sisälly säännös-tä.

Yhdistyneiden Kansakuntien vähimmäis-säännöissä tutkintavankina pidetään henki-löä, joka on syytteen johdosta pidätetty tai vangittu ja jota pidetään säilössä poliisin

huostassa tai tutkintavankilassa, mutta jonka asiaa ei ole vielä käsitelty tuomioistuimessa ja jota ei ole vielä tuomittu (sääntö 84). Tut-kintavangit on pidettävä erillään rangaistus-vangeista (sääntö 8). Vankeja, joita ei ole tuomittu, tulee pitää syyttöminä ja kohdella sen mukaisesti.

Vähimmäissääntöjen mukaan tutkintavan-keihin on sovellettava erityisjärjestelmää si-ten, ettei yksilön vapautta turvaavia määrä-yksiä loukata, eikä tutkintavankia koskevalle oikeudenkäyntimenettelylle tuoteta haittaa.

Säännöissä 85—93 selostetaan lähemmin eri-tyisjärjestelmän piirteitä. Tutkintavangit on pidettävä erillään rangaistusvangeista ja nuo-ret tutkintavangit tulee pitää erillään ai-kuisikäisistä ja periaatteessa myös eri laitok-sessa (sääntö 85). Tutkintavankien tulee saa-da nukkua omissa erillisissä huoneissaan. He saavat halutessaan hankkia omalla kustan-nuksellaan ruokaa laitoksen ulkopuolta van-kilahallinnon, perheen tai ystävien välityksel-lä, jos se on laitoksessa noudatettavan järjes-tyksen puitteissa mahdollista (sääntö 87).

Tutkintavangin on sallittava pitää omia vaatteitaan, jos ne ovat asiallisia ja puhtaita (sääntö 88) sekä hankkia omalla kustannuk-sellaan kirjoja, sanomalehtiä, ajanviete-tarpeita, jotka eivät haittaa oikeuskäsittelyä eivätkä laitoksen järjestystä ja turvallisuutta (sääntö 90). Tutkintavangin oman lääkärin ja hammaslääkärin on vangin kustannuksella sallittava käydä häntä tapaamassa, jos siihen on perusteltu syy (sääntö 91). Tutkintavangil-le pitää tarjota mahdollisuus osallistua työ n-tekoon, mutta häneltä ei tule sitä edellyttää.

Jos tutkintavanki tekee työtä hänelle on mak-settava siitä palkkaa (sääntö 89).

Tutkintavangin tulee saada välittömästi il-moittaa perheelleen säilöönotosta ja hänelle tulee antaa mahdollisuudet yhteydenpitoon perheensä ja ystäviensä kanssa vain siinä määrin va lvottuna kuin hänen asiansa oike-uskäsittely, laitoksen turvallisuus ja järjestys vaativat (sääntö 92). Puolustuksensa järjes-tämiseksi tutkintavangin on saatava anoa il-maista oikeusavustajaa ja voida tavata avus-tajaansa puolustuksen valmistelua sekä luot-tam uksellisten ohjeiden anluot-tamista varten. Po-liisi tai laitoksen henkilökunta saavat valvoa keskusteluja siten, ettei keskusteluja voida kuunnella.

Euroopan neuvoston vankilasäännöt sisäl-tävät samanlaisia, vaikkakin joiltakin osin tarkempia suosituksia tutkintavankien kohte-lusta ja oikeusturvasta kuin YK:n vähim-mäissäännöt. Tutkintavangit on pidettävä erillään rangaistusvangeista, jolleivät he itse suostu yhteismajoituksiin tai hyödyllisiin yh-teistoimintoihin (sääntö 11). Tutkintavanki-en kohtelussa ei tule käyttää Tutkintavanki-enempää rajoi-tuksia kuin rangaistusmenettelyn ja laitoksen turvallisuuden kannalta on välttämätöntä (sääntö 91). Tutkintavangilla on oikeus pitää yhteyttä perheeseensä laitoksen ulkopuolel-la. Näitä oikeuksia voidaan rajoittaa vain sii-nä määrin kuin oikeushallinto sekä laitoksen turvallisuus ja järjestys vaativat (sääntö 92).

Puolustuksensa järjestämiseksi ja valmiste-lemiseksi tutkintavangin tulee saada tavata valitsemaansa edustajaa tai ilmaista oikeus -avustajaa. Erityisesti tutkintavangeille tulee antaa ilmaiset tulkin palvelukset, jotta hän voi pitää yhteyttä oikeushallintoon ja avus-tajaansa. Tutkintavangin ja oikeusavustajan välisiä keskustelua voidaan valvoa siten, ettei keskusteluja voida kuunnella (sääntö 93).

Tutkintavankien tulee saada nukkua omissa erillisissä huoneissaan. Vankilasäännöissä on lisäksi säännöt omien vaatteiden käytöstä (sään tö 95), mahdollisuudesta työntekoon (sääntö 96), kirjallisuuden ja ajanvietetar -peiden hankkimisesta (sääntö 97) ja mahdol-lisuudesta lääkärin tai hammaslääkärin tapaa-miseen (sääntö 98).

Ihmisoikeuksien valvontaelinten lausunnot.

Eurooppalaisella kidutuksen ja epäinhimilli-sen tai halventavan kohtelun tai rangaistuk-sen kieltämiseksi solmitulla yleissopimuksel-la perustettiin komitea, jonka tehtävänä on yleissopimuksen 1 artiklan mukaan käyntejä tekemällä tutkia vapaudenriiston kohteeksi joutuneiden henkilöiden kohtelua. Eurooppa-lainen kidutuksen ja epäinhimillisen tai hal-ventavan kohtelun taikka rangaistuksen es-tämiseksi toimiva komitea (CPT) on tehnyt Suomeen tarkastuskäynnit vuosina 1992, 1998 ja 2003. Komitea antoi tarkastusrapor-teissaan useita suosituksia vankeinhoidon ja tutkintavankeuden toimeenpanon kehittämi-seksi Suomessa.

Komitea kiinnitti raporteissaan huomiota vankien työ- ja opiskelupaikko jen määrään ja suositteli, että Suomen viranomaiset

ponnis-televat voimakkaasti tarjotakseen vangeille enemmän työ- ja koulutusmahdollisuuksia.

Komitea on raporteissaan kiinnittänyt huo-miota vangille tehtävän yksilöllisen vankeus-ajan suunnitelman tarpeellis uuteen, joka aut-taa vankeja suoriutumaan vankeusrangais-tuksestaan ja valmistautumaan vapauteen.

Erityisen tärkeänä komitea on pitänyt suunni-telman tekemistä pitkää rangaistusta suoritta-ville vangeille. Naisvankien sijoittamista komitea on tarkastellut lähinnä tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. Komitea totesi että naisilla tulee olla samanlaiset mahdollisuudet erilaisiin asumis- hoito- ja sijoitusmuotoihin kuin miesvangeilla.

Selonteoissaan CPT on arvostellut Suomen vankiloiden peruskorjaamattomia vankitiloja.

Peruskorjattuja tiloja komitea on pitänyt kor-keatasoisina. Komitea on arvostellut myös paljusellien käyttöä. Komitea on eri yhteyk-sissä ottanut kantaa myös turvallisuusnäkö-kohdista johtuvaan vankien asuttamiseen ja erilläänpitoon. Komitean käsitykse n mukaan pitkään jatkuva yksinäisyys voi olla niin hai-tallista vangille, että se tietyissä olosuhteissa voidaan katsoa epäinhimilliseksi ja alenta-vaksi kohteluksi. CPT on pitänyt vankien hallinnollisesti tapahtuvaa erillään pitämistä sinänsä hyväksyttävänä, mutta vaatinut me-nettelyllisten oikeusturvatakeiden noudatta-mista. Jos turvasyyt eivät estä, toimenpiteen tarkoitus on ilmoitettava vangille. Komitean mukaan vangin erillään pitämistä koskeva päätös täytyy ottaa uudelleen harkittavaksi vähintään kolme n kuukauden välein ja har-kintaan tulee lisäksi liittää lääketieteellis-sosiaalinen lausunto.

Komitean käsityksen mukaan hankalien ja vaarallisten vankien erillään pitämisen olo-suhteet usein muistuttavat yksinäisyysran-gaistuksen täytäntöönpanoa. Sellaisen van-gin, jota pidetään erillään muista vangista, tu-lee saada pitää vastaavasti enemmän yhteyk-siä henkilökuntaan. Vastaavasti henkilökun-nan tulee olla erityiskoulutettua esimerkiksi kommuni kointi- ja yhteistyökyvyiltään.

Suomessa vuonna 1992 käydessään CPT totesi raportissaan, että erilaisiin ryhmiin (nuorisovangit ja aikuiset vangit; vankeus-vangit ja tutkintavankeus-vangit) kuuluvien vankien sijoittaminen samoille asuinosastoille voi muodostaa hyvin suuren riskin vankien

tur-vallisuudelle ja hyvinvoinnille. CPT:n mu-kaan on epärealistista odottaa, että yksi ainoa laitos voi huolehtia kaikista niistä eri turva-järjestelyistä ja turvaolosuhteista, joita eri vankiryhmiä varten vaaditaan. Vuoden 1998 tarkastuskäyntiä koskevassa raportissaan komitea toisti tämän kantansa käsitelleessään vankien keskinäisen väkivallan ongelmaa.

CPT:n mukaan toinen käynti Suomeen osoitti selvästi, että Suomen vankilajärjestelmässä on syytä kokonaisuutena paneutua tiiviimmin vankien luokitteluun ja sijoittamiseen.

CPT oli huolissaan vankien välisestä väki-vallasta Suomessa ja suositteli kattavan stra-tegian luomista.

Terveydenhuoltoon liittyen komitea suosit-teli vastatulleiden vankien tarkastuksen te-hostamista, ensiaputaitoisen henkilökunnan määrän lisäämistä ja sitä, että psykiatrisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa on ym-pärivuorokautisesti psykiatrisessa yksikössä.

Komitea suositteli molemmissa raporteis-saan, että vangeille annettaisiin muutoksen-hakuoikeus kaikista kurinpitorangaistuksista.

CPT on tarkastuskäynneillään Suomessa kiinnittänyt huomiota tutkintavankien kohte-luun. Poliisiasemilla komitea kiinnitti huo-miota siihen, että tutkintavangit viettivät sel-lissään jopa 22—23 tuntia päivässä lukuun ottamatta puolen tunnin ulkoilua, kuulustelu-ja, suihkussa käyntiä ja vierailuja. Komitea korosti, että tutkintavankien tulee voida viet-tää kohtuullinen aika päivästä, vähinviet-tään 8 tuntia, sellinsä ulkopuolella vaihtelevassa ja mielekkäässä toiminnassa. CPT kiinnitti huomiota myös eräisiin tutkintavankien oi-keusturvassa ilmenneisiin epäkohtiin. Näitä esiintyi vapaudenriiston kohteeksi joutuneen oikeuksista tiedottamisessa, oikeudessa il-moittaa omaiselle tai kolmannelle osapuolelle vapaudenriistosta, oikeusavustajan käyt -tämismahdollisuuksissa kuulusteluvaiheessa ja oikeusavustajan vierailujen valvonnassa.

Komitea kiinnitti huomiota myös siihen, että tutkintavankeja usein säilytetään poliisin ti-loissa pitkiä aikoja vangitsemisoikeuden-käynnin jälkeenkin. Komitea piti suotavana, että kaikki vangitut henkilöt pidettäisiin Vankeinhoitolaitoksen tiloissa.

Komitea kiinnitti huomiota rangaistuslai-toksissa noudatettuun vankien sijoittelukäy-täntöön, jonka mukaan tutkintavangit ja

van-keusvangit sekä nuoret ja aikuiset oli sijoitet-tu samoihin tiloihin, usein jopa samoihin sel-leihin. Komitean käsityks en mukaan tutkin-tavankilan päiväjärjestyksestä tulisi näkyä tutkintavankien ja vankeusvankien erilainen oikeudellinen asema ja heidän erilaiset tar-peensa.

Yhdistyneiden Kansakuntien kidutuksen vastai sella yleissopimuksella perustettu ko-mitea on tehnyt suosituksia vankeinhoidon kehittämiseksi. Suomen 2. määräaikaisrapor-tin käsittelyn yhteydessä komitea suositteli pakkolaitosjärjestelmän lakkauttamista ja vaarallisia rikoksen uusijoita koskevan lain-säädännön kumoamista. Suomen 3. määräai-kaisraportin käsittelyn yhteydessä komitea suositteli, että tutkintavankeudesta annettua lakia muutettaisiin siten, että tutkintavangin eristämistä, sen kestoa ja enimmäispituutta valvotaan oikeudellisesti.

2.2.2. Lainsäädäntö muissa

In document ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ (sivua 60-67)