Kansainvälisen rikollisuuden määrittelystä

Kansainvälistä rikollisuutta ei ole määritelty yksiselitteisesti, mutta nykyi-sin se varnykyi-sin usein liitetään rajakontrollien vapautumisen seurauksiin. Kan-sainvälisesti vertailtavia tilastoja on vaikeasti saatavissa ja riittävä todis-tusaineisto rajakontrollien ja rikosmäärien suhteesta puuttuu. Kansainväli-nen ja monikansalliKansainväli-nen mielleyhtymä liittyy erityisesti järjestäytyneeseen rikollisuuteen, mutta monen tyyppisellä rikollisuudella voi olla kansainvä-lisiä haarautumia.⁴⁴ Mitä sitten eurooppalaisella ulottuvuudella rikollisuu-dessa tarkoitetaan ja eroaako se kansainvälisestä rikollisuudesta?

Kansainvälisen rikoksen käsitteeseen liittyvää monimutkaisuutta on pyritty ottamaan huomioon Euroopan tason lainvalvonta-aloitteissa. An-derson ym. ovat pyrkineet määrittelemään termin ‘eurorikos’ (Euro-crime), jotta voitaisiin paremmin ymmärtää rikollisuusilmiön monitahoisuutta.

Heidän mukaansa ‘eurorikos’ kattaa suuren määrän erilaisia rikollisuusak-tiviteetteja, joilla on ylikansallisia piirteitä ja pyrkimyksiä, mutta jotka on silti edelleenkin määritelty kansallisen rikoslain termein. Väitetäänkin, että rikolliset ovat hyötyneet laajasti käyttämällä hyväkseen erilaisuuden suo-mia aukkoja⁴⁵. Huolimatta eroavuuksista kansallisissa säännöksissä huo-mattava yksimielisyys kuitenkin vallitsee siitä, että kansainväliseen rikolli-suuteen kuuluu muun muassa terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, huume-kauppa ja rahanpesu. Kansainvälisellä tasolla ollaan käsitteellisesti melko yksimielisiä myös salakuljetuksen ja huumeturismin yhdistämisestä ni-menomaan rajat ylittävään rikollisuuteen. Andersonin ym. mukaan tulisi kuitenkin muistaa, että rajalla tapahtuvat rikokset ja rajat ylittävä rikolli-suus eivät aina ole yksi ja sama asia. Esimerkiksi Euroopan suurissa raja-kaupungeissa tapahtuva huumeiden myynti voidaan tulkita erilliseksi ri-kokseksi, johon ei liity rajat ylittävää elementtiä esimerkiksi kuljetusten muodossa.⁴⁶

44 Anderson et al. 1995: 12-45.

45 Den Boer 1994b; Calvi 1993; Levi 1993.

46 Anderson et al. 1995: 14.

2. Turvallisuuskäsitysten muuttuminen ______________________________________________________________________

Tämän tyyppisiä määrittelyjä voidaan tehdä lukuisia, mutta ne eivät kuitenkaan tuo merkittävää kontribuutiota keskusteluun eurooppalaisesta ulottuvuudesta rikostorjunnassa. Tätä puutetta on pyritty paikkaamaan käyttämällä termiä ‘eurooppalainen rikosalue’, jolla on tarkoitettu tietyn taloudellisesti ja sosiaalisesti yhtenäisen alueen ja muun muassa työehtojen luomien olosuhteiden käyttämistä hyväksi rikollistoiminnassa. Rajoilla ta-pahtuvaa rikollisuutta on ilmaistu termillä ‘monikansallinen systeeminen rikos’. Esimerkkinä tietyn alueen ja monikansallisuuden yhdistävästä ri-koksesta on huumerahan peseminen ja sijoittaminen edelleen esimerkiksi kiinteistöihin ja kuljetusyrityksiin. Tämä ilmiö on voimistanut monien po-liitikkojen ja poliisiviranomaisten käsitystä organisoidun ja kansainvälisen rikosaineksen yhteydestä.⁴⁷

Eurorikos-käsitteen eri muunnoksia ei kuitenkaan pitäisi käyttää liian yksiselitteisinä rikollisuusilmiön kuvaajina. Kuten Martin ja Romano huomauttavat, on monikansallinen rikos ‘tilastollisesti harvinainen’ ilmiö.

Heidän mukaansa yksittäisen käsitteen sijasta tulisi enemmän kiinnittää huomiota eroihin rikollisuusilmiöiden välillä. Monilla rikosaktiviteeteilla on ylikansallinen tai globaali luonne, eikä niiden tarkastelua voida rajoittaa vain Euroopan mantereen alueellisten rajojen puitteisiin.⁴⁸

Ainoa täysin sopiva alue, johon eurorikos-käsite sopii, on rikokset Euroopan unionia itseään vastaan. Eräiden arvioiden mukaan petokset EU- tukien käytössä ja budjetoinnissa ovat viime vuosina lisääntyvät huomatta-vasti.⁴⁹ Eurorikoskäsitteitä on Andersonin ym. mielestä voitu täysin sopi-vasti käyttää ainoastaan sellaisen poliisitoiminnan, kuten Trevin ja Europo-lin yhteydessä. Heidän mukaansa periaatteessa on ollut mahdollista käsitel-lä kansainvälisiä rikoksia Euroopan unionin tasolla. Esimerkkinä alueelli-sen lainvalvonnan tehokkuudesta globaalia järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan on eurooppalaisen kokaiinin levitysverkon tuhoaminen vuonna 1992.⁵⁰

47 Van Duyne 1993; Martin and Romano 1992; Anderson et al. 1995: 14.

48 Martin and Romano 1992; Anderson et al. 1995: 14-15.

49 Annual Report from the Comission on the Fight against Fraud.

50 Anderson et al. 1995: 14-15; Calvi 1993: 15.

Euroopan poliisiyhteistyö ja julkinen vastuu

______________________________________________________________________

Käytännön esimerkeistä huolimatta selvien käsitemäärittelyjen puute vaikeuttaa strategioiden muotoilua taistelussa kansainvälistä rikollisuutta vastaan. Vaikka kansainvälistä rikollisuutta voitaisiinkin jatkossa entistä enemmän arvioida luotettavien ja vertailukelpoisten tilastojen valossa, ri-kollisuuden taustatekijöiden ja syiden analysointi on silti tärkein tehtävä.

Toisaalta ehkä hyvänä asiana voidaan pitää sitä, että tämän päivän keskus-telu Euroopan poliisiyhteistyöstä ja kansainvälisen rikollisuuden kohtaa-misesta ei rajoitu mihinkään rakenteelliseen determinismiin. Esimerkiksi pohjoismaisille yhteistyöaloitteille on näin ollen tilaa eurooppalaisessa keskustelussa tulevaisuuden rikollisuudesta.

Kansainvälinen rikospoliisijärjestö Interpol⁵¹ pitää tiettyjä rikoksia kansainvälisesti merkittävinä. Ensiksikin monista henkilöihin kohdistuvis-ta rikoksiskohdistuvis-ta voi tulla kansainvälisiä, koska rikolliset tekevät rikoksensa tietyssä maassa ja suojautuvat sitten toiseen maahan. Useimmat tämän tyyppiset tapaukset liittyvät ihmiskauppaan, prostituution hyväksikäyttöön ja lasten seksuaalisiin loukkauksiin sekä muihin rikoksiin etenkin vähem-mistöjä kohtaan.

Toisen merkittävän kansainvälisen ryhmän muodostavat omaisuusri-kokset. Erityisesti varastettujen ja kavallettujen ajoneuvojen kauppa on yksi yleisimpiä ja tuottoisimpia rikoksia tänä päivänä. Niistä on tulossa entistä organisoidumpia rikoksia muun muassa ”hävittämällä” varastettuja autoja ja tuottamalla entistä taitavammin väärennettyjä henkilö-, matkus-tus- ja ajoneuvoasiakirjoja. Taidevarkaudet ja taideväärennökset on myös yksi vakava kansainvälinen rikollisuusongelma.

Kolmantena kansainvälisen rikollisuuden lohkona pidetään järjestäy-tynyttä rikollisuutta ja terrorismia. Tähän lohkoon kuuluu läheisesti huu-mekauppa, rahanpesu ja kansainväliset petokset. Järjestäytynyttä rikolli-suutta on pidetty erillisenä rikollisuuden muotona, mutta myös terrorismi voi liittyä siihen. Erona näiden kahden välillä on se, että järjestäytyneen rikollisuuden motiivina on taloudellisen hyödyn saaminen, kun taas terro-rismin päämäärillä ei normaalisti ole taloudellisia vaikutteita. Terrorismia luonnehditaan rikoksena, johon kuuluu väkivalta tai sen käytön uhka ja se kohdistuu tavallisesti viattomia uhreja kohtaan tarkoituksena saavuttaa

51 [http://www.interpol.com, 31.8. 1998]

2. Turvallisuuskäsitysten muuttuminen ______________________________________________________________________

liittisia ja sosiaalisia tavoitteita. Terrorismia pidetään ilmiönä, joka voi puhjeta milloin tahansa ja missä tahansa.

Järjestäytyneelle rikollisuudelle hyväksyi Interpolin yleiskokous vuonna 1998 seuraavan määritelmän:

‘Mikä tahansa yritys tai henkilöryhmä, joka on ryhtynyt jatku-vaan laittomaan toimintaan päätarkoituksenaan hyödyn kehit-täminen välittämättä kansallisista rajoista’

‘Any enterprise or group of persons engaged in a continuing illegal activity which has its primary purpose the generation of profits irrespective of national boundaries’

(Interpol Assembly 1988).⁵²

Tässä määritelmässä on neljä olennaista elementtiä: 1) järjestäytymi-nen, 2) jatkuva laiton toiminta, 3) parhaimman hyödyn tavoittelu sekä 4) rajoista piittaamattomuus tai rajariskien välttäminen. Määritelmä on rajaa-va, mutta se ilmaisee ilmiön monitahoisuutta. Järjestäytyneen kansainväli-sen rikollisuuden syntyyn ja ilmenemiseen vaikuttaa yhtä hyvin poliittiset, legaaliset ja taloudellis-sosiaaliset kuin maantieteellisetkin tekijät. Järjes-täytynyt kansainvälinen rikollisuus ei siis yhteiskunnallisessa mielessä ole erillinen rikollisuuden laji. Käsitteenä se kuitenkin on kuvaava ja korostaa erityisesti valtioiden rajat ylittävää, ammattimaista ja vakavaa rikollisuutta.

Erilaisista määrittelyistä ja kehitystrendeistä huolimatta myös kan-sainvälinen rikollisuus muuttaa jatkuvasti luonnettaan. Atk-rikollisuus ja Internetin kautta tapahtuva rikollinen toiminta ovat tämän päivän ilmiöitä.

Tulevaisuudessa sähköisen tiedonsiirron mahdollisuuksiin perustuva rikol-lisuus saattaa saada rinnalleen täysin uudenlaisia rikosmuotoja, joiden kä-sitteellistäminen on entistä vaikeampi tehtävä.

52 [http://www.interpol.com, 31.8.1998]

Euroopan poliisiyhteistyö ja julkinen vastuu

______________________________________________________________________