3.1 Saastuminen ja vesistörakentaminen
Oleellisin kalakantaan vaikuttava tekijä on vesistöjen antropogeeninen kuormitus (Neuvostoliiton puolelta peraisin) Vuosina 1985 - 86 oli työryhmän tietojen mukaan kuormitus tärkeimpien aineiden kohdalla seuraava BHT 314 240 t/a, fosfori 7 586 t/a, typpi 147 795 t/a (keskimäärin 50 % kuormituksesta tulee Leningradin kaupungista). Viimeisinä vuosikymmeninä on Suomenlahden vedessä mineraalifosforin määrä kolminkertaistunut, nitraattien määrä kaksinkertais tunut. Lahden vedet siis täyttyvät ravinteilla ja tuskin sekään jättää nahkiaisia vaikutuksetta - jos vaikutukset eivät ilmene suoraan, niin ainakin välillisesti (ravintoketj un kautta).
Jokeen kutemaan siirtyvien nahkiaisten määrä ei riipu ainoas taan meriympäristön olosuhteista, enemmänkin joesta mereen siirtyvien nahkiaispoikasten määrästä, so. nahkiaisten elin-olosuhteista joessa. Sekä maataloudesta, että teollisuudesta peräisin olevan kuormituksen kielteinen vaikutus Eestin suhteellisen vähävetisiin, erityisesti pintavesiä vastaan ottaviin ja maatalousmaisemien halki virtaaviin jokiin on aika merkittävä.
Usein kuivatuksen yhteydessä jokia ja puroja perataan ja syvennetään. Tämä nopeuttaa tulvavesien poistumista, saman aikaisesti matalan veden kausi pitenee ja kiintoaineen dynamiikka joessa muuttuu. Tämä vaikuttaa nahkiaispoikasten elinympäristöön.
Lestissä on syvennetty suurin osa alle 10 km:n pituisista puroista, sen lisäksi on syvennetty noin 30 - 40 % myös pidemmistä joista. Tehokkaan maanparannusverkoston olemassa olo lisää merkittävästi maataloudellisen hajakuormituksen vaikutusta vesistöihin. Eestin jokien säätelemisen huippu-kautena vuosina 1950 - 60 oikaistiin ja syvennettiin melko suuria jokia (Jägala, Keila, Vasalemma), jolloin useilla joilla tehtiin myös liuskekivitöitä jokiuomassa. Jokien ja purojen yläjuoksut on melkein kaikkialla muutettu kanaviksi (Seija, Kunda, Mustoja, Ältja). Luonnollisessa tilassa ovat enää vain vähäiset jokilähteet. Jokisuissa on perkaustöitä tehty vähemmän - niitä on tehty etupäässä jokisuun umpeen-kasvun estämiseksi tai lietehiekasta puhdistamiseksi. Maan parannustöiden seurauksena on Vihterpalunjoessa sen verran lisääntynyt leijuaineiden määrä, että veden näkösyvyys lähestyy nollaa.
Eräs kalojen määrään vaikuttavista tekijöistä on jokien sulkeminen padoilla, jonka tuloksena kalojen pääsy mahdol lisille kutualueille on estetty. Esimerkiksi Pärnunjoessa nahkiaisen siirtymistä ylöspäin virtaa rajoittaa Sindin pato, jonka yläpuolella tehdyissä tarkastuspyynneissä vaellus kalojen poikasia ei ole löydetty. Ei ole myöskään huomattu, että nahkiainen käyttäisi padossa olevaa kalaporrasta.
Tietyssä määrin voi nahkiaisen määrän vaikuttaa myös joki suiden madaltuminen fhuuhtoutuvat täyteen hiekkaa) sekä umpeenkasvaminen (Paadremaa, Saare, Poka, Pidula, Kaberla), joka voi olla esteenä nahkiaisen pääsylle jokiin ja kalan poikasten laskeutumiselle mereen (erityisesti, kun veden pinta on alhaalla). Sekä maataloudellisista maanparannustöistä johtuvat muutokset jokien vesitilassa, että jokisuiden mataluus vaikuttavat selvimmin pienten, pääasiallisesti länsirannikon ja saaren jokien tilaan.
Yleiskatsauksen tärkeimmistä nahkiaisjoista antaa taulukko 1, jonka laatimisessa on käytetty Itämeren kalataloustutkimus laitoksen Tallinnan osaston aineistoa.
Taulukko 1. Tärkeimmät nalikiaisen kutujoet Eestissä. Katso myös s. 46.
Jdd Pituus Vahmia- Keski- sim- Jddsuun tila alus mäiräIren ni1isen
vfrta. kosken ala- etäisyys juciksuila jdd
sta
ku kn2 &/s lan
&nlahti
Naxva 77 56 200 350 - 410 17 tyydyttävä
Pada 31 193 6 tyydyttävä
Toolse 21 83,2 8 tyydyttävä
Ki.uxa 66 519 5,0—6,0 2 tyydyttävä
Seija 44 434 2,3 - 3,0 12 tyydyttävä
Vainupää 21 500 tyydyttävä
Mustoja 24 150 1,0 - 1,2 5 epätyydyttävä
Altja 22 44,7 4 tyydyttävä
Vösu 22 57,2 4 tyydyttävä
tcdxi 59 308 2,0 - 2,5 10 tyydyttävä Vaigejågi 77 454 3,5 - 4,0 8 tyydyttävä
Pi.xUsoo 30 148 6 tyydyttävä
Jägala 103 1 580 10 - 12 1,3 tyydyttävä Pinta 100 731 5,0 - 7,0 14 tyydyttävä
Vääm 75 407 3,0 - 3,5 7 tyydyttävä
Keila 107 706 5,5 - 6,5 1,7 tyydyttävä Vasalenia 46 406 3,0 - 4,0 7,5 tyydyttävä
Kloostti 32 120 tyydyttävä
Vihterpalu 46 404 3,0 - 4,0 tyydyttävä Riianlahti
Paadratiaa 28 265 2,2 - 2,5 umpsen kasvava
Saare 12 61 inpeen kasvava
Pämu 144 6 920 50 - 65 14 tyydyttävä
Rannantsa 27 173 tyydyttävä
Priivitsa 10 20 täyshuuIettava’
Saara
Pdca 15 103 täyshuuIettava’
KUdana 12 30 tyydyttävä
Pidula 4 10 2 täyshuuIx3ettava’
1) Jokisuu täyttyy kovilla nren pxleisilla tuulilla ja mynskyillä helposti hiekalla ja lietteellä.
3.2 Kalakannan suojelu
Kalakannan ja vesistöjen suojelua varten on saatettu voimaan monia lainsäädännöllisiä asiakirjoja.
Eestin SNT:n vesisäädöskokoelma määrää suojelutoimenpiteet ja -ehdot vesimäärän luvatonta vähentämistä sekä vesistöjen saastuttamista ja roskaamista vastaan.
Vesistöjen saastumisen välttämiseksi on laadittu ja vahvis tettu yleisvaatimukset kalataloudellisesti tärkeiden vesis töjen veden ominaisuuksien ja koostumuksen osalta sekä määrätty myrkkyaineiden raj apitoisuudet.
Sellaisten aineiden päästämisestä vesistöihin, joiden kohdalla ei ole määritelty sallittuja pitoisuuksia, sovitaan jokaisessa tapauksessa kaloj ensuoj eluviranomaisten kanssa.
Jätevesiä ei saa päästää kalojen yleisille kokoontumis-, talvehtimis- sekä syönnösalueille. Jätevesien päästöstä tällaisten alueiden lähelle, samoin kuin jätevesien sekoit tumisehdoista sovitaan jokaisessa tapauksessa erikseen kaloj ensuoj eluviranomaisten kanssa.
Eestin SNT:n vesistöjen vesiensuojeluvyöhykkeiden perusasetus edellyttää kalakannan uudistamista varten tarvittavien luonnonolosuhteiden ää, rantasiirtymän välttä miseksi tai vähentämiseksi ja vesistöjen suojelemiseksi saastumiselta, että vesistöjen rannoilla on vesiensuojelu vyöhykkeitä. Vesiensuojeluvyöliykkeitä varten varataan vähin tään 200 m:n levyinen maa-alue vesistöjen rannoilta. Vesien suoj eluvyöliykkeen yhteydessä, välittömästi vesistön rannoilla, eristetään vähintään 10 m:n levyiset ranta vyöhykkeet, joiden yleensä täytyy olla niittymaata tai pensaikkoa kasvavaa aluetta. Saman perusasetuksen mukaan on kielletty veden laatuun kielteisesti vaikuttavien yritysten perustaminen tai olemassaolevien laajentaminen vesistön rannoilla 200 metriä lähempänä. Puhdistuslaitteita ei saa suunnitella vesiensuoj eluvyöhykkeeseen.
Ävohakkuita ei saa tehdä lohensukuisten kalojen (lisäksi myös nahkiaisen) kutupaikkoina olevien jokiosuuksien rannoilla 1 km:n etäisyydellä, tällaisten jokien muissa osissa 100 m:n ja muiden kalataloudellisten vesistöjen rannoilla 50 m:n etäisyydellä.
Pyydyksillä ei saa sulkea yli 2/3 joen leveydestä, tämä mahdollistaa myös kalastuskautena osalle kaloista pääsyn kutualueille,
Ensisijaisesti kutukalojen suojelua varten on saatettu voimaan ympärivuotinen kalastuskielto jokisuussa 200 -500 m:n etäisyydeltä, muutamissa joissa kielto laajenee ensimmäiseen patoon saakka.
Keväisen massamuutto— ja kutukauden aikana on voimassa nahkiaisen pyyntikielto 1. maaliskuuta - 30. kesäkuuta.
Pitkän kieltokauden on taattava häiritsemätön nousu jokeen ja kutu.
Jokaisesta laittomasti pyydystetystä nahkiaisesta täytyy kalastajan maksaa valtiolle 2 ruplaa vahingonkorvausta.
Nahkiaisjokien talouden parissa työskentelevät etupäässä kalastuskolhoosit, jotka solmivat kaloj ensuoj eluviranomais ten kanssa sopimuksen vesistön käytöstä. Sopimuksen mukaan taloudenhoitajan täytyy pitää kiinni sopimuksessa merkitystä pyyntijärjestyksestä, tehdä omin voimin ja välinein kala taloudellisia maanparannustöitä, suojella kalakantaa ja tietysti seurata kalastussääntöjä. Pääasiallisina pyynti välineinä käytetään nahkiaisen kalastuksessa mertoja ja nahkiaisrysiä, Jos sopimuksesta ei pidetä kiinni, se voidaan purkaa. Kalastuskollioosit ovat tehneet pienessä määrin maanparannustöitä jokisuiden alueilla (puhdistaminen liet teestä, kasvillisuudesta).
3.3 Kalakannan keinotekoinen uudistaminen
Nahkiaiskannan suurentamisen yhtenä mahdollisuutena on poikasten keinotekoinen vii] eleminen. Nahkiaisen vii] elemisen mahdollisuuksia on meillä tutkittu 1950-luvulla, jolloin laadittiin nahkiaisen keinoviljelyn metodiikka. Nykyisin työskennellään nahkiaisen uudistamisen parissa Sindin kalan viljelylaitoksessa, jossa vuodessa inkuboidaan keskimäärin 3 miljoonaa poikasta, jotka 6 - 10 päivän ikäisinä lasketaan Pärnujokeen. Tämän toiminnan tehokkuudesta ei ole tietoa.
4. YHTEENVETO
Yhteenvetona täytyy sanoa, että tähänastinen työ nahkiaisen ja myös muiden vaelluskalojen suojelemiseksi ei ole ollut riittävää. Vesieläimistölle tarvittavan ympäristön säilyttä mistä, joka riittäväliä seivyydellä on määrätty useissa lain säädännöilisissä asiapapereissa, ei ole tähän asti todelli suudessa valitettavasti pystytty takaamaan.
Nahkiaisen määrän lisäämiseksi pidämme tarpeellisena:
- välttää nahkiaisen elinympäristön huonontamista
- perusteellisesti tutkia nahkiaisen biologiaa, sen vaati muksia elinympäristön suhteen, seivittäen tällä tavalla nahkiaisen vaatimat optimiolosuhteet ja tehdä niiden säilyttämiseksi tarvittavia toimenpiteitä
- tehostaa kulkuteitä joissa, jotta voitaisiin enemmän käyttää kutupaikkoja ja elinympäristöä poikasten kasvuun
- selvittää uusien kutupaikkojen ja vanhojen parantamisen, samoin kuin poikasten istuttamisen tarkoituksenmukaisuus, ja mikäli nämä toimenpiteet osoittautuvat oikeiksi, ruveta niitä käyttämään.
Pääasia nahkiaisen suo] elussa on kuitenkin laadukkaan elin ympäristön säilyttäminen, etupäässä lisääntymis]oissa.
Valitettavasti suunniteltu] en vesiensuoj elutoimenpiteiden toteuttamisaika on niin pitkä, että nopeita myönteisiä muutoksia ei voida odottaa.
NAHKIAINEN VALTION KALANVILJELY TOIMINNASSA
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta 26.8.1988 annetun asetuksen (asetus nro 764) 1 §:n mukaan tutkimuslaitoksen tehtävänä on muiden tehtävien ohella harjoittaa kalanviljely toimintaa kalakantojen säilyttämiseksi, lisäämiseksi ja parantamiseksi. Äsetuksen mukaan tästä tehtävästä vastaa tutkimuslaitoksen kalanviljelyosasto. Kalanviljelyosaston tehtävänä on asetuksen 6 §:n mukaan
1) viljeltävien lajien korkealaatuisen mädin ja poikasten tuotanto;
2) arvokalalajien ja -kantojen säilyttäminen ja lisäämi nen vilj elytoimenpitein;
3) tuottaa ja istuttaa kaloja tutkimusta ja valtion velvoitteita varten sekä muihin maa- ja metsätalous-ministeriön hyväksymiin tarkoituksiin;
4) rapujen ja nahkiaisten ja muiden vastaavien vesi-eläinten viljely ja istuttaminen;
5) johtaa ja valvoa valtion kalanviljelylaitoksia sekä niille kuuluvien luonnonravintolammikoiden käyttöä ja hoitoa;
6) sopimuskasvatustoiminnan järjestäminen;
7) rodunjalostus sekä kalanviljelyn koe- ja kehittämis toiminta; sekä
8) valtion kalanviljelytoiminnan muiden tehtävien hoita minen.
Kalanviljelyosaston toiminnassa tulee asetuksen mukaan erityisesti kiinnittää huomiota uhanalaisten arvokalojen ja -kantojen säilyttämiseen. Asetuksen 32 §:ssä todetaan, että mitä tässä asetuksessa on säädetty kalasta, koskee soveltuvin osin myös rapuja ja nahkiaisia sekä muita vastaavia vesi-eläimiä.
Nahkiainen kuuluu siis mitä ilmeisimmin valtion kalanviljelyn toimialaan. Nahkiaiseen on valtion kalanviljelytoiminnassa kuitenkin kiinnitetty toistaiseksi vain vähän huomiota.
Vuonna 1988 laaditussa tarkastelussa “Valtion kalanviljelyn tavoitteet” (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 1988) nahkiainen mainitaan ainoastaan luvussa, joka käsittelee valtion kalanviljelyn tarpeita Pohjois-Suomessa. Tarkas telussa todetaan, että nahkiainen hoidetaan rakennetussa joessa ylisiirtopyynnillä, ja että nahkiaiskantoja pyritään hoitamaan kalastussäännöllä ja vesiensuojelulla sekä siirto istutuksilla. Selkämeren ja Suomenlahden osalta nalikiaista ei ole edes mainittu.
Käsitys nahkiaiskantojen hoidosta ylisiirtopyynnillä ja siirtoistutuksilla on kuitenkin otettava uuteen tarkasteluun.
Syynä tähän on maamme kalatautitilanteen kehitys ja tästä seuraava pyrkimys vähentää kalojen siirtoa meri- ja sisävesi alueiden välillä. Merialueelta pyydetyt ja padon yli samaan tai uuteen vesistöön siirretyt nahkiaiset muodostavat poten tiaalisen uhan vakavien kalatautien, kuten BKD tai IPN, levittäjinä. Näin on etenkin alueilla, joissa nahkiaiset joutuvat kosketuksiin sellaisten kalanviljelylaitosten kanssa, joissa em. tauteja tavataan. Käsitykseni mukaan tällainen tilanne on todellinen mm. Perämeren alueella jo tänä päivänä. Tilanne saattaa aikaa myöten johtaa siihen, että nahkiaisten siirtäminen kielletään maamme eläinlääkintö viranomaisten toimesta kokonaan tai ainakin siirto tulee vaikeutumaan,