22
Kajaanin kaupunki on varsin van-ha suomalaisessa mittakaavassa.
Kaupungin perusti kreivi Pietari Brahe yli 350 vuotta sitten, 6. maa-liskuuta 1651. Kaupunki oli aluksi varsin vaatimaton - vain 400 asu-kasta ensimmäisellä vuosikymme-nellä. Monet keskeiset tapahtumat liittyivät tavalla tai toisella Kajaa-nin linnaan. Kaupunki kärsi mo-nista sodista ja tulipaloista. Käy-tössä oli useampia yleisiä kaivoja, mutta Kajaaninjoki oli varsin pit-kään kaupungin vesilähde. Taloja Kajaanissa oli tuolloin muutamia kymmeniä.
Kaupunki kasvoi alussa verk-kaisesti ja monet keskeiset alueen tapahtumat liittyivät Kajaanin lin-naan. Paikan strateginen merkitys oli toki huomattu jo ennen kau-pungin perustamista. Kajaaninjo-en ÄmmäkoskKajaaninjo-en saareKajaaninjo-en alettiin rakentaa linnaa Täyssinän rauhan 1595 jälkeen vuodesta 1604 alkaen.
Pietari Brahen käskystä linnan ra-kentamista jatkettiin 1650-luvulla.
Linna valmistui vuonna 1666 ja sitä käytettiin lähinnä hallinnollisena rakennuksena, vankilana ja sotilas-tukikohtana. Linnojen strategisen sijainnin lisäksi niitä suunniteltaes-sa oli tärkeää ottaa huomioon myös veden saanti. Esimerkiksi piiritysti-lanteessa ensiarvoisen tärkeää oli, että linnassa oli suojattu paikka, mistä vettä voitiin ottaa turvassa viholliselta. Kajaanin linnaan1 saa-tiin talousvesi joesta.
1 Linnojen vesihuoltoa on kuvattu tarkem-min mm. kirjassa Juuti & Wallenius 2005.
Kajaanin linna räjäytettiin iso-vihan (vuodet 1713-1721) aikana vuonna 1716. Kerrotaan, että pai-kalliset asukkaat hakivat raunioista kiviä omiksi rakennustarpeikseen.
Kajaanin seudun pääelinkeinona oli pitkään metsästys, kalastus ja maatalous, ja 1700-luvulta alkaen myös tervanpoltto. Maamme kau-pungit olivat tuolloin varsin maa-seutumaisia nykyperspektiivistä katsottuna. Esimerkiksi lehmiä ja sikoja pidettiin kaupungissa yleises-ti. Vuonna 1728 Kajaanin kaupun-gissa oli 41 lehmää ja 14 hevosta.
Karjakanta oli siis varsin vähäinen, mutta kasvamaan päin.2
Myös elämä Kajaanin kaupun-gissa oli erilaista kuin ehkä voisi ajatella. Kaupungissa käytettiin esimerkiksi teloittajan eli pyövelin palveluksia. Kuolemanrangaistus oli nimittäin tuohon aikaan vielä käytössä koko valtakunnassa. Kau-lan katkaisusta maksettiin mestaa-jalle viisi taaleria hopeassa, ruumiin polttamisesta roviolla sama summa ja lisäksi matkakulut. Tätä toimin-taa kuvaa seuraava lainaus:
”Koska telottaja Elias Johansson tulee matkustamaan Kajaaniin, ja sen tuomion johdosta, jonka kunin-kaallinen hovioikeus on langettanut naikkonen Elin Matintytär Mate-rottarelle, Paltamon pitäjän Vuokin kylästä, suorittaa teloituksen tule-vana maaliskuun 8. päivänä, joka on 8 päivää eteenpäin maanantais-ta. Siellä hänen Herran Ehtoolli-sella käydessään pitäisi tunnustaa pahat tekonsa. Siis käsketään Teitä panemaan kuntoon kaikki tarpeel-liset laitteet, jotka viime jouluk. 14 2 Tyrkkö 1948, 58-59.
23 Kuva 2.2. Ilmoitus Kainuun Sanomissa vuonna 3.2.1921.
Kuva 2.3. Roinilan lapsia kaivolla Sodankylän Porvarissa. Valokuvaaja JV Roinila 1920-luku. (KM)
24
p:nä on teille määrätty, ja että te-lottaja toimittaa (telotuksen) mää-räaikana.”3
Toisaalta moni asia oli samankal-tainen kuin nykyään. Muun muas-sa kaupunkilaisten kovaa viinan-kulutusta ja moraalitonta elämää paheksuttiin. 4 Sinänsä nyt karulta ja epäinhimilliseltä tuntuva kuo-lemanrangaistus ei vieläkään ole jäänyt historiaan monissa itseään demokraattisiksi kutsuvissakaan maissa. Historiallisia ilmiöitä ar-viotaessa pitääkin ottaa ajankohta kokonaisuudessaan huomioon eikä moralisoida yksittäisiä ilmiöitä.
Ihmiset olivat tuolloin Kajaanissa pohjimmiltaan samanlaisia kuin
3 Tyrkkö 1948, 71. Lainaus maaherra v.
(VVHQLQNLUMHHVWlPaltamon nimismiehelle Gustaf Rijkpergille 25.2.1725.
4 Tyrkkö 1948, esim.66, 146-147.
Kuva 2.4..RVNLP\OO\MDVLOWDOXYXOOD9DORNXYDDMD(PLO6LSLOl.0
nytkin. Sen sijaan nykyisiä ilmiöitä voi ja tuleekin arvioida myös eri-laisten arvojen pohjalta.
Kaupungin historioihin ei yleen-sä ole päätynyt juurikaan tarinoita tai muutakaan tietoa käymälöistä, vaikka niissä varmasti ovat käyneet kaikki - niin kirjoittajat, kaupunki-laiset kuin heidän johtajansa. Sen sijaan kaivot näissä teoksissa mai-nitaan useammin. Kajaanin kau-pungin historioissa käymälät mai-nitaan muutaman kerran. Mainin-toja löytyy yleensä varsin ikävistä yhteyksistä, mm. rikostapauksiin liittyvinä. Kajaanin historiankir-joittaja, kirkkoherra Martti Tyrkkö kuvaa erästä tällaista 1700-luvun puolivälin tapausta seuraavasti:
”Tämän päätöksen mukaan suorit-tikin viskaali Anders Grönberg raa-timies Anders Snickerin ja porvarien Pehr Ockosen sekä Johan Rahikaisen
25 kanssa mainitun kotietsinnän
maa-liskuun 17. p:nä ja silloin tehtiinkin yllättävä löytö: talon käymälästä, lattiapalkkien alta löytyi täysin ke-hittyneen tyttölapsen ruumis, joka oli heitetty sinne käärimättömänä, niin että rotat ja kärpät olivat sitä jyrsineet. […] Kirkkoherra oli sil-loin kantanut lapsen ruumiin Anna Grethan luo vankilaan ja muistut-tanut tälle siitä raskaasta kostosta, jonka tämän murhatun lapsen veri tulisi hänen päälleen langettamaan.
Silloin Anna Gretha oli nöyrtynyt ja tehnyt täydellisen tunnustuksen.”5 Tyrkkö jatkaa, että Anna Gretha kertoi silloin, että:
”hän oli yöllä helmikuun 19. päi-vää vasten puolen yön tienoissa leipomatuvan keittiössä synnyt-tänyt lapsensa ja hän oli kyllä sil-loin huomannut, että lapsi eli ja hengitteli, mutta kun hän ei sitten enää huomannut lapsessa mitään elonmerkkiä, oli hän asettanut sen hyllylle pakkaseen, jossa se oli ollut aamuun asti. Jonkin aikaa hän oli säilyttänyt lapsen ruumista myös sänkynsä alla. […] Kahdeksan päi-vää synnytyksen jälkeen hän oli vie-nyt ruumiin käymälän lattiapalk-kien alle, jonne se oli jäänyt.”6 Karu kertomus on mukana täs-säkin kirjassa, sillä se kertoo pait-si käymälöiden historiasta, myös ajankohdan yhteiskunnasta. Myös muutama vähemmän dramaattinen tapaus tunnetaan käymälöihin liit-tyvänä. Käymälöistä tietoa löytyy varsin vähän, vaikka niitä ilmeises-ti joka talossa olikin. Tämä johtuu muun muassa siitä, että
käymälöi-5 Tyrkkö 1948, 3käymälöi-56-3käymälöi-57.
6 Tyrkkö 1948, 356-357.
tä ei lueteltu omaisuusluetteloissa, kuten perunkirjoituksissa. Niissä mainittiin usein vesiastiat ja jopa kaivot. Toki tämä johtuu siitäkin, että käymälöitä hyvin harvoin on pidetty tai pidetään niin sanotusti
”laulun arvoisina”. Ajat olivat siinä mielessä muuttuneet varsin paljon antiikin ajoista, jolloin esim. roo-malaiset pitivät yleisiä käymälöitä ilmeisesti varsin miellyttävinä ta-paamis- ja ajanviettopaikkoina.
Kajaaninjoki oli varsin pitkään kaupungin vesilähde, mutta kau-pungissa oli myös useampia yleisiä kaivoja. Yleiset ja yksityiset kaivot sijaitsivat ilmeisesti kauempana jo-esta. Yleisellä kaivolla tarkoitetaan kaivoa, joita kaupunkilaiset saivat käyttää veloituksetta omaan tar-peeseensa.
Kaupunki kärsi monista sodan tuhoista ja tulipaloista. Tulipalot ja niissä tarvittava sammutusve-si vaikuttivat ratkaisevasti sammutusve-siihen, että maamme kaupungeissa nähtiin tarpeelliseksi kehittää vesihuoltoa.
Näin oli asiain laita myös Kajaanis-sa. Tulipalojen sammutukseen tar-vittiin runsaasti vettä. Palotoimen tarpeet olivatkin yksi keskeinen pe-ruste myös vesihuollon organisoin-nille 1900-luvun alussa. Ennen sitä pyrittiin paloja ehkäisemään ennal-ta muun muassa palovartioinnilla.
Palonsammutus oli järjestet-ty 1700- ja 1800-luvuilla sammu-tusvelvollisuuden pohjalta, jolloin poissa sammutustöistä sai olla vain laillisen esteen nojalla. Kajaania koskivat vuodesta 1750 alkaen Poh-janmaan maaherran G.A. Piperin
26
antamat palosäännöt.78 Paloasioita on kuvattu laajemmin luvussa nel-jä.
Tietoja lääketieteen läpimurrois-ta ja veden laatuun liittyvistä kysy-myksistä alkoi tulla suomalaisten ammattilaisten keskuuteen 1800-luvun puolivälistä lähtien. Johta-villa virkamiehillä ja lääkäreillä oli jo tuolloin hyvät kansainväliset yh-teydet. Monet olivat opiskelleet tai vierailleet ulkomailla, he osasivat yleensä useita vieraita kieliä koti-maisten kielien lisäksi ja seurasivat mahdollisuuksien mukaan innok-kaasti tieteellisiä läpimurtoja maa-ilmalla. Kesti kuitenkin pitkään, ennen kuin nämät seikat levisivät
7 Tyrkkö 1948, esim. 255-256.
8 Tarkemmin Suomen palotoimen historiaa on kuvattu kirjassa Suomen palotoimen historia, Juuti 1993.
tavallisen kansan keskuuteen. Esi-merkiksi lääkärit ja kätilöt tekivät paljon työtä opettaessaan hygieni-an alkeita.9
Nykyaikainen vedenhankinta alkoi kehittyä 1800-luvun alku-puolella Englannissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.10 Vasta 1800-luvun puolivälissä tiede ja insinööritaito pystyivät vastaamaan julkisen ter-veydenhuollon tarpeisiin, jolloin nykyaikaiset jäteveden johtamis- ja myöhemmin puhdistusmenetel-mät alkoivat kehittyä.11 Tärkeintä kuitenkin oli jälleen – ensimmäistä kertaa länsimaissa Rooman valta-kunnan hajoamisen jälkeen - val-lalle tullut käsitys, että
yhdyskun-9 Halmesvirta 1yhdyskun-9yhdyskun-98, esim. 13yhdyskun-9 - 164.
10 Katko 1996, 39; Coffey & Reid 1976, 120; Juuti 1993, 12 - 14.
11 Hendricks 1991, 4; Katko 1996, 39.
Kuva 2.5. Kajaani 1910- luvulla. Kuvassa Ämmäkosken voimalaitostyömaa. Valokuvaaja tuntematon. (KM)
27 nan on huolehdittava yksilöiden ja
yhdyskunnan hyvinvoinnista. Tämä näkemys johtui useasta tekijästä, mutta yhtenä keskeisenä syynä oli huoli työväestön terveydestä - sai-ras tai huonokuntoinen työläinen kun ei pystynyt antamaan täyttä panosta raskaaseen tehdastyöhön.
Ennen viemäriverkostojen ra-kentamista sadevedet virtasivat ojissa, joihin johdettiin myös jäte- ja keittiövesiä. Kaupunkilaisten oli pääosin itse huolehdittava jätteis-tään ja jätevesisjätteis-tään. Jätteet heitet-tiin yleensä pihan perälle tunkioon tai jopa talojen alle, nurkan
taak-(OLDVLönnrot (joskus Lönnroth,9. 4. 1802 – 19. 3. 1884), Suomen kansalliseepok-sen, Kalevalan, ja Kantelettaren tekijä, oli kielentutkija, lääkäri ja suomalaisen kas-vitieteen uranuurtaja. Tämä monialamies uudisti suomen kieltä, toimitti useata sa-nakirjoja ja toimi kaiken tämän lisäksi toimittajana ja ensimmäisen suomenkielisen aikakauslehden kustantajana. Hän julkaisi useita kansanvalistukseen tarkoitettuja terveydellisiä ja tieteellisiä julkaisuja. Lönnroth valmistui vuonna 1830 lääketieteen kandidaatiksi ja vuoden 1832 toukokuussa lääketieteen lisensiaatiksi sekä tohtoriksi vain runsas kuukausi myöhemmin.
Vuonna 1833 hän haki piirilääkärin ja linnanlääkärin virkoja Kajaanista. Aiem-min hän oli lääkärinä Oulussa, jossa riehui nälänhätä ja lavantauti. Lönnrotin esimies Herman Carger kuoli tähän tautiin. Monet kulkutaudit riehuivat myös Kajaanissa.
Kajaanin pikkukaupungissa oli vain noin 400 asukasta eikä siellä ollut vielä sairaa-laa, jossa potilaita olisi voinut hoitaa. Lönnrot poti itsekin lavantautia peräti kuusi viikkoa niin, että Helsingissä hänen luultiin jo kuolleen. Toivuttuaan Lönnrot halusi koota piirinsä lukuisat sairastuneet sairaalaan, joka tuli hänen mukaansa perustaa Kajaaniin, mutta hän ei saanut sairaalahankkeelleen tukea. Kaupunginsairaala eli yleinen sairaala perustettiin Kajaaniin vasta vuonna 1910.
Lönnnrotin mukaan halvempaa ja yksikertaisempaa oli ehkäistä tauteja ennalta kuin hoitaa tauteja. Lönnrot kirjoitti vuonna 1839 julkaistun Suomalaisen Talon-pojan Koti-Lääkäri-kirjan. Lönnrot korostaa siinä raittiuden, hygienian ja rokotus-ten merkitystä. Hän myös painotti, että oli tärkeää, ettei asuttu liian ahtaasti ja että imettäväisille annettiin rintamaitoa. Lönnrot lisäksi tuomitsi teoksessa taikauskon ja kertoi, että sairauksilla oli luonnolliset syyt.
Kajaanin aikana hän teki neljä keruumatkaa Karjalaan, Pohjoisen napapiirin alu-eelle, Kuolan niemimaalle ja Baltiaan. Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista ilmestyi vuosina 1835 ja 1836 kahdessa osassa.
Kanteletar ilmestyi kolmena osana vuonna 1840.
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Elias_L%C3%B6nnrot;www.finlit.fi/tieto-palvelu/elias/el_ties2.html#vast1.
Laatikko 2.1. (OLDVLönnrot (1802 - 1884)
28
se tai portin pieleen. Suurimman ongelman muodostivat myös Ka-jaanissa jätevedet, jotka valuivat tunkioilta kaivoihin, kaduille, kella-reihin, ojiin, lampareisiin, maapoh-jaan ja myös lähivesistöihin. Vie-märöinti ja myöhemmin vesivessat muuttivat kaupunkien asukkaiden vastuulla olleen hajautetun sani-taation keskitetyksi kunnalliseksi järjestelmäksi. Jätevesien aiemmin valtaamista kaduista tuli siistimpiä ja kaupunki ylipäätään raikastui.
Rakennetut viemärit eivät sinäl-lään ratkaisseet jätevesiongelmaa, koska ne siirsivät jätevesien ongel-mat purkuvesistöön. Lemuavista ja törkyisistä rantavesistä tuli vuoros-taan julkinen häpeä – nykykielellä ympäristöongelma - esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Turus-sa. Vesien pilaantumista ryhdyttiin tutkimaan, ja jätevedenpuhdista-moja alettiin suunnitella ja raken-taa joissakin kaupungeissa jo
1900-luvun alkupuolella.12 Matka tämän päivän tilanteeseen oli kuitenkin vielä pitkä. Yhdyskuntien jätevesiä ryhdyttiin puhdistamaan tarmok-kaasti vasta 1960-luvulla vesilain tultua voimaan.
Maamme ensimmäinen kau-punkien vesilaitos oli aloittanut toi-mintansa Helsingissä vuonna 1876.
Se hoiti myös viemäröintiä alusta lähtien. Elokuussa 1880 astui Suo-messa voimaan terveydenhoitoase-tus, mikä edellytti terveydenhoidon valvontaa varten erityistä lautakun-taa sekä tarkemmin määrittelemät-tömän ”hyvän veden” tarjoamista kaupunkilaisten juotavaksi.
Kajaanissa myös karjan lisään-tyminen pilasi kaupunkialueen pohjavesiä. Esimerkiksi vuonna 1808 kaupungissa oli ”36 hevosta,
12 Laakkonen 20. 2. 1999, HeSa.
Kuva 2.6. Kuva on Sotkamosta, laidunkursseilta Ivonlahdesta vuodelta 1929. Miehet ovat painevesikaivoa tekemässä. Valokuvaaja tuntematon. (KM)
29 Kuva 2.7. Ämmäkosken voimalaitostyömaa 1916-17. Valokuvaaja tuntematon. (KM)
Kuva 2.8. Kajaanissa tarvittiin paljon työmiehiä Ämmäkosken voimalaitoksen raken-nustyömaalla 1916-17. Työssä tarvittiin myös sukeltajaa. Valokuvaaja tuntematon. (KM)
30
5 tammaa ja 1 varsa, 112 lehmää, 5 härkää, 9 hiehoa, 54 lammasta, 13 karitsaa, 7 sikaa, 8 porsasta”. Eläin-ten määrä oli edelleen kasvussa.
Kajaanin kaupungin kaivot ja myös joki alkoivat saastua 1800-luvun loppupuolella. Lisääntyvä teolli-suus, asukasluvun kasvu ja muut seikat pilasivat monien kaivojen veden mutta myös joen. Tilanne oli varsin samanlainen monissa muis-sa Suomen kaupungeismuis-sa. Esimer-kiksi Tampereella liki kaikki kaivot olivat saastuneet, pääosin samoista syistä. 13
Vuonna 1907 perustettiin Ka-jaanin Puutavara Osakeyhtiö, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Kajaani Oy. Tästä yrityksestä
muo-13 Tyrkkö 1948, 416-417; Katko 1996 ja Juuti 2001. Katso tästä asiasta tarkemmin esimerkiksi kirjoista Vettä! ja Kaupunki ja vesi.
dostui kaupungin ja koko Kainuun suurin työnantaja. Yrityksellä oli oma vesilaitos tehdasta ja ilmeisesti myös yrityksen työläisten asuinalu-etta varten. Yrityksen toiminnasta aiheutui kuitenkin merkittäviä ym-päristöhaittoja, kuten muistakin sa-man ajan metsäteollisuusyrityksis-tä. Ympäristöasiat eivät olleet tuo-hon aikaan juurikaan esillä. Yleensä Suomen kaupungeissa teollisuuden jätevesiä ei pidetty vuosisadan alus-sa mitenkään vahingollisena, vaikka niistä alkoi muodostua huomatta-viakin ympäristöhaittoja. Kaupun-geilla ei myöskään ollut moraalista selkärankaa puuttua teollisuuden jätevesiin, koska ne eivät huolehti-neet omistakaan jätevesistä lukuun ottamatta muutamaa poikkeusta kuten Helsinki ja Lahti.
Kuva 2.9. Ämmäkosken voimalaitostyömaa 1916-17. Valokuvaaja tunte-maton. (KM)
31 Vesistöjä käytettiin
vedenhan-kinnan ohella kulkureitteinä. Huo-nojen maayhteyksien vuoksi mat-kanteko oli monesti usein helpom-paa vesiteitse kesällä veneellä tai talvella reellä jäitä pitkin. Maantie etelästä Kajaaniin valmistui vuonna 1825. Vesiyhteys Ouluun oli kuiten-kin vaarallinen Kajaanin- ja Oulu-joen suurien koskien vuoksi. Myös merirosvot kuten ’Kiveksen veljek-set’ ahdistelivat kulkijoita Oulujär-vellä 1800-luvun puolivälissä. Ka-jaanille tärkeää kasvun aikaa olivat 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku.14 Tätä kasvuvaihetta kuvataan tarkemmin seuraavassa luvussa.
Koko Suomessa oli 1800-luvulla lääkäreitä vain muutamia kymme-niä. Elias Lönnrot (1802 - 1884) toimi mm. Kajaanin piirilääkärinä vuosina 1833 – 1852 (laatikko 2.1).
Hänen vajaa parikymmentäsivui-nen väitöskirjansa vuodelta 1832 käsitteli suomalaisten maagisia pa-rannuskeinoja. Teoksessaan Suo-malaisen Talonpojan Koti-Lääkäri Lönnrot jakoi terveysvalistusta suomeksi, mikä tähän aikaan oli poikkeuksellista. Kirja on nähtävis-sä osoitteessa: http://www.terkko.
helsinki.fi/elias/elias.htm.
Lääkäreitä ja kätilöitä, näitä kes-keisiä terveydenhoidon henkilöitä oli maassa tuolloin vielä varsin vähän. Koko Suomessa esimerkiksi piirilääkäreitä oli vuonna 1828 vain 24 ja vielä vuonna 1883 vain 53.
Kaikkiaan lääkäreitä oli toki en-emmän, mutta väkilukuun näh-den silti vain murto-osa nykyisestä määrästä. Jo kreivi Brahe oli vuonna 1653 perustanut Pohjois-Suomen ensimmäisen sairaalan
Parkinnie-14 Ks. Wikipedia, hakusana Kajaani.
Kuva 2.11. Kaksi naista vinttikaivolla.
9DORNXYDDMD(PLO6LSLOlOXYXOOD (KM)
Kuva 2.10. Ämmäkosken voimalaitos 1920-luvulla.Valokuvaaja tuntematon.
(KM)
32
melle. Kajaanissa saatiin sairaalaa odottaa vielä pitkään.15
Yhteenveto
Ennen vesilaitosta Kajaanin ympä-ristöpalvelut voidaan kiteyttää lau-seeseen: puhdas kaivo-, lähde- tai jokivesi ämpärillä sisään taloon, toisella ämpärillä likavedet ja kol-mannella ruoantähteet ulos talos-ta.
Ämpäriä tarvittiin myös palove-den nostoon, kantoon ja liekkeihin heittoon. Kyseessä oli siis varsi-nainen ämpärijärjestelmä. Toinen havainto ajasta on, että vesistöt palvelivat monella muullakin tapaa suomalaisia. Kajaanissa joki tarjosi
15 Halmesvirta 1998, 7-8, 301; Juuti 2001, 34-35.
talousveden lisäksi myös kulkurei-tin sekä ravintoa kaupunkilaisille.
Kolmas havainto on, että tuona ajanjaksona nykyisin terveydenhoi-doksi kutsutulla sektorilla lähinnä reagoitiin kun jotain onnetonta tapahtui, esimerkiksi tauteja rie-hui kaupungissa. Ennaltaehkäisy ei kuulunut tähän aikaan. Tähän muu-tosta yritti saada aikaan piirilääkäri Elias Lönnrot. Neljäs havainto puo-lestaan on, että nykyisen palotoi-men sektorilla ennaltaehkäisy puo-lestaan oli olennaisessa asemassa, varsinkin kun ammattimaista pa-lokuntaa ei ollut eikä myöskään sammutusvettä saatavilla riittävän nopeasti ja riittävällä paineella. Vii-des havainto liittyy Kajaaninvirran hallitsevaan asemaan kaupungissa.
Joki oli ja osin on edelleen kaupun-gin valtasuoni.
Kuva 2.13a. Vanha vesilaitos talvella 2009. Vanha vesilaitos ei ole enää vesilaitoskäytössä. (Juuti 2009)
33 Kuva 2.12. Ristijärvi, Alangon talo ja kaivo. Valokuvaaja Joonas Härkönen. (KM)
Kuva 2.13b. Kajaani Kauppakatu 15 piha. Partiolaisia, keskellä johtaja Väinö Mäkelä.
9DORNXYDDMDWXQWHPDWRQ0XLVWLWLHGRQPXNDDQNXYDRQYXRGHOWD.0(QVLPPlL nen partioleiri järjestettiin elokuussa vuonna 1907 Brownsean saarella (QJODQQLVVD6LHOWl toiminta on levinnyt ympäri maailmaa ja esimerkiksi Suomessa oli yhteensä noin 70 000 partiolaista vuonna 2008. Järvi-Suomen Partiolaiset ry:n Kajaanin Partiotoimisto sijaitsee nykyisin vanhan vesilaitoksen tiloissa osoitteessa Kauppakatu 1 B.
34
Kuva 2.15. Kajaanin VPK:n harjoitus jokirannassa Kirkkokadun kohdalla. Väkeä Pump-puhuoneella Kajaani-joen rannassa 1910.Valokuvaaja Hynninen. (KM)
Kuva 2.14. Kajaanin VPK 30.7.1906. Valokuvaaja tuntematon. (KM)
35 Kuva 2.16. Kajaani, Teppana, Roinilan lapset kaivolla. Valokuvaaja JV Roinila 1920-lu-vulla.(KM)
36
37