Käsittelen tässä luvussa kirjallisuuden roolia osana eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten opetusta ja suomi toisena kielenä -opetusta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden lisäksi keski-tyn tarkastelemaan sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteita että esiopetuksen opetussuunni-telman perusteita, sillä 5.–6. luokkalaisten oppilaiden ja heidän suomi toisena kielenä -opettajiensa ohella keräsin aineistoa tutkimustani varten myös esiopetusikäisiltä lapsilta ja heidän lastentarhan-opettajiltaan.
Suomessa julkinen varhaiskasvatus perustuu sekä yleisiin varhaiskasvatuksen tavoitteisiin et-tä lapsen kulttuurisen taustan ja äidinkielen huomioon ottamiseen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2005, 39–40) mukaan lapsella tulee olla mahdollisuus kasvaa monikulttuurisessa yh-teiskunnassa sekä oman kulttuuripiirinsä että suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi. Osaltaan tätä edistää eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen osallistuminen varhaiskasvatukseen, sillä se tukee lapsen mahdollisuutta oppia suomea toisena kielenä. Pieni lapsi on alusta alkaen kiinnostunut omasta ympäristöstään ja rakentaa kuvaa ympäröivästä maailmasta sekä paikastaan siinä. Kielen merkitys on keskeinen tässä prosessissa, sillä se vahvistaa lapsen ajattelutoimintojen ja
kommuni-23
kaation kehitystä. Lisäksi eri kirjallisuuden lajeihin tutustuminen auttaa lasta havainnoimaan mo-nipuolisesti ympäröivää maailmaan sekä kielen rikkauksia.
Esiopetuksen kautta luodaan pohjaa luku- ja kirjoitustaidon oppimiselle. Lapselle luetaan ja kerrotaan satuja, kertomuksia, tietotekstejä, runoja ja loruja niin, että hän saa tilaisuuden nauttia kuulemastaan. Materiaalina tulee esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2010, 12–13) mu-kaan olla monipuolisesti erilaisia tekstejä, jotka tarjoavat lapselle tilaisuuksia lukea yksin, toisten lasten kanssa tai aikuisen seurassa. Tavoitteena on herättää ja lisätä lapsen mielenkiintoa suullisen ja kirjoitetun kielen havainnointiin ja tutkimiseen. Lapsi eläytyy kuulemaansa, saa aineksia omaan ajatteluunsa ja hänen kykynsä ymmärtää omaa ja toisten elämää vahvistuu. Hän alkaa myös ym-märtää lukemisen merkitystä – hän kysyy, tekee päätelmiä ja arvioi kuulemaansa. Lapsi kehittää ikään kuin huomaamatta sanavarastoaan sekä lukutaitoaan.
Esiopetuksella tuetaan myös eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen suomen kielen kehittymis-tä sekä mahdollisuutta kasvaa kahteen kulttuuriin. Lapsen identiteetin rakentumisen kannalta mer-kityksellistä on, että hänen kulttuuriinsa kuuluvia asioita arvostetaan ja että ne näkyvät esiopetuk-sen arkipäivässä. Esiopetukesiopetuk-sen opetussuunnitelman perusteiden (2010, 50) keskeiset sisältöalueet harjaannuttavat lasta kielenkäytön eri toimintoihin ja kotouttavat suomalaiseen kulttuuriin. Tärkeää aineistoa esiopetuksessa ovat lisäksi lapsen kulttuuriryhmän mukaan joko kerrottu tai kirjoitettu satu- ja tarinaperinne.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004, 14) mukaan perusopetuksen perustan muodostaa suomalainen kulttuuri, mutta opetuksessa tulee muistaa ottaa huomioon suomalaisen kulttuurin monipuolistuminen eri kulttuureista tulevien oppilaiden myötä. Opetuksen avulla pyri-tään tukemaan eri kieli- ja kulttuuritaustaisen oppilaan oman kulttuuri-identiteetin rakentumista sekä hänen osallisuuttaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja globaalistuvassa maailmassa. Lisäksi opetuksen avulla pyritään lisäämään suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä ymmärtämystä. Perus-opetuksen tehtävänä on ennen kaikkea tarjota yksilölle mahdollisuus hankkia yleissivistystä ja suo-rittaa oppivelvollisuus. Opetuksen kautta myös vahvistetaan oppilaan kielellistä ja kulttuurista identiteettiä ja äidinkielen kehitystä.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen perustehtävänä on perusopetuksen opetussuunnitel-man perusteiden (2004, 46) mukaan kiinnostuttaa oppilas kielestä, kirjallisuudesta ja vuorovaiku-tuksesta. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetus perustuu erityisesti yhteisölliseen näkemykseen kie-lestä: yhteisön jäsenyys ja osallisuus tietoon syntyvät oppilaan oppiessa käyttämään kieltä yhtei-sönsä tavoin. Opetus pohjautuu oppilaiden kielellisiin ja kulttuurisiin taitoihin ja tarjoaa mahdolli-suuksia monipuoliseen viestintään, lukemiseen ja kirjoittamiseen, joiden avulla oppilas rakentaa identiteettiään ja itsetuntoaan. Opetuksen tavoitteena on, että oppilaasta tulee aktiivinen ja
eettises-24
ti vastuullinen viestijä jo lukija, joka pääsee osalliseksi kulttuurista sekä osallistuu ja vaikuttaa yhteiskunnassa.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004, 47–57) määriteltyjen äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tavoitteissa kirjallisuuden lukemisella nähdään olevan itseisarvo, mutta samalla sillä tuetaan oppilaan lukutaidon, mielikuvituksen ja luovuuden kehittymistä. Opetuksen avulla oppilaasta tulisi tulla aktiivinen ja kriittinen lukija, joka tunnistaa eri tekstityyppejä ja teksti-lajeja. Oppilas myös perehtyy tekstin ymmärtämistä parantaviin strategioihin ja erilaisiin lukuta-poihin. Kirjojen lukemisessa tärkeintä on kuitenkin elämyksellisyys sekä lukukokemusten jakami-nen ja käsittelemijakami-nen yhdessä toisten kanssa. Oppilas osaa lisäksi pohtia tekstin yhteyksiä esimer-kiksi omaan elämään. Perusopetuksen aikana oppilas lukee runsaasti sekä kotimaista että ulko-maista kaunokirjallisuutta, tietokirjoja ja muita tekstilajeja. Hän osaa etsiä itseään kiinnostavaa luettavaa ja osaa käyttää kirjastoa. Keskeistä on, että oppilaan positiivinen asenne lukemista koh-taan säilyy ja hänen lukuharrastuksensa monipuolistuu.
Suomi toisena kielenä -opetuksen avulla oppilas saavuttaa perusopetuksen opetussuunnitel-man perusteiden (2004, 97–98) mukaan mekaanisen, sujuvan ja ymmärtävän lukutaidon sekä oppii lukemaan itsenäisesti. Hän oppii ymmärtämään eri oppiaineita sekä yleisiä aihepiirejä käsitteleviä tekstejä ja perehtyy ikäkauden ja kielitaidon mukaisesti satuihin, loruihin, kertomuksiin, runoihin, arvoituksiin, sananlaskuihin, kaunokirjallisiin otteisiin ja kokonaisteoksiin. Lisäksi hänelle tulevat tutuiksi myös keskeiset kirjailijat ja heidän teoksensa sekä Kalevala ja Suomen kirjallisuuden pää-vaiheet. Oppilas osaa valita tarkoitukseensa sopivaa kirjallisuutta, jonka avulla hän kehittää sanas-toaan ja ymmärtämystään. Hän löytää kirjallisuudesta elämyksiä ja oppii käyttämään kirjastoa.
Oppilas ymmärtää monikielisyyden ja -kulttuurisuuden merkityksen ja arvostaa sitä.
Oppilaan tulisi saavuttaa myös oman kielensä ominaisuuksiin nähden sujuva lukutaito. Pe-rusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004, Liite 4, 1–3) mukaan oppilaan tulee lukea ja ymmärtää erityyppisiä omakielisiä tekstejä sekä olla kiinnostunut lukemisesta. Hän tutustuu oman kulttuuriyhteisönsä tapoihin ja tuntee sen keskeisiä kaunokirjallisia teoksia, kirjailijoita sekä ker-rottua tarina- ja tietoperinnettä. Omakielisen kaunokirjallisuuden pääpainon ollessa suusanallisessa tarinaperinteessä, oppilas tottuu ilmaisemaan kuulemansa tarinan herättämiä ajatuksia ja tunteita sekä arvioimaan sen merkitystä itselleen. Oppilas lukee koulutuntien ulkopuolella, jos äidinkielistä kirjallisuutta on saatavilla. Hän ymmärtää äidinkielen merkityksen identiteetin kehittymisessä, arvostaa omaa äidinkieltään ja kulttuuriaan sekä muita kieliä ja kulttuureita.
25