Könkään kylä

Tutkimuskohteenani on matkailun vaikutuspiirissä oleva lappilainen kylä. Puhuminen kylästä matkailun vaikutuksen alla sisältää jo ennakko-oletuksia matkailun vahvasta roolista alueella.

Onkin tietoinen valinta ottaa tarkasteluun matkailukeskuksen läheisyydessä, ei

(liike)toiminnallisessa ytimessä, oleva alue. Oletukseni on, että tällaisella alueella matkailun tuomat mahdollisuudet arkielämälle ja toisaalta maaseutumaisen ympäristön perinteinen elämäntapa tulevat yhtäaikaisesti ilmi. Liiketoiminnallisella alueella näkyy selkeimmin matkailua ajatellen rakennettu infrastruktuuri, joka harvenee tultaessa ulospäin kohteen keskuksesta. Keskusta on silti merkityksellinen palvelukokooma ja työllistäjä myös ympäröiville alueille. (Kauppila, 2004, s. 84–85, 175–180.)

Edellä mainitut kriteerit täyttyvät Könkään kylän kohdalla. Kylä sijaitsee Kittilän kunnassa lähellä Levin matkailukeskusta. Tilastokeskuksen vuoden 2013 tilastojen mukaan Könkään ja Hanhivaaran yhdessä muodostamalla postinumeroalueella asuu 220 asukasta, joista naisia 104 ja miehiä 116. Kyläläisten keski-ikä on 43 vuotta. Talouksia kylässä on 102 ja talouden keskikoko on 2,1. Eläkeläis- ja lapsitalouksia on lähes saman verran (25 ja 22). Kylän matkailuvetoisesta luonteesta kertoo kesämökkien runsas määrä, 87, suhteessa asuintalojen määrään, joita vuonna 2013 oli 97. (Tilastokeskus, 2013.) Levin sijaintikylä Sirkka ja Könkään kylä ovat naapuruksia, ja Levin keskustasta Könkäälle kertyy matkaa noin kymmenen kilometriä. Kylässä on ollut Levin alkutaipaleelta asti matkailuyrittäjyyttä ja linkittymistä matkailukeskukseen. Matkailun ohjelmapalvelut nostavat esille kylän perinteistä kulttuuria, ja kylän yrityksissä on meneillään hankkeita perinnetiedon kattavampaan

hyödyntämiseen matkailussa. Esimerkiksi Levin matkailua kehittänyt yrittäjä Päivikki Palosaari suunnittelee Könkäällä sijaitsevan Taivaanvalkeiden hotellin ja Tonttulan jatkokehittämistä elämyskeskukseksi hyödyntäen Lapin mystiikkaa ja perinteiselle lappilaiselle elämänmenolle ominaista luonnon ehdoilla elämistä (Levin Sanomat, Joulu 2014). Köngäs kuitenkin eroaa ympäristönä Levin kaupunkimaisesta alppikylämiljööstä.

Sirkan kylän muutokseen verrattuna kylä on viime vuosikymmeninä säilynyt

maaseutumaisena ja perinteisenä ympäristönä, vaikka kylään on noussut uusia asuintaloja ja yritystoiminta on kehittynyt.

Saamelaisuus on Kittilässä aikojen saatossa sulautunut suomalaisuuteen, eikä saamelainen kulttuuri ole kunnan kylissä juurikaan näkyvillä, vaikka monella Könkään kyläläiselläkin on

saamelaisia sukujuuria. (Jokela, 2007, s. 37–45; Kittilän kuntakirja, 1998, s. 10–11.) Toki matkailumarkkinointi ja ohjelmapalvelut hyödyntävät Lapin matkailulle tyypillisesti saamelaista kuvastoa ja kulttuuriperinnettä. Viimeisen vuosikymmenen aikana saamelaisen kulttuurin hyödyntämisestä kaupallisiin tarkoituksiin on kuitenkin käyty keskustelua. Tämän seurauksena Kittilän aluettakin tuodaan enemmän esille luonnon elementeillä,

ulkoaktiviteeteilla ja erilaisilla rentoutumismahdollisuuksilla (esim. Matkailijan Kittilä, 2010;

Tätä kaikkea Levi tarjoaa, 2015). Kittilän kristilliseen elämään on vahvasti vaikuttanut lestadiolaisuus. Liikkeen alkuajoilla Köngäs oli yksi tapahtumapaikoista ja kylästä tuli merkittäviä saarnamiehiä, jotka vaikuttivat laajemmalla alueella. Herätysliike ja kirkko kävivät myös linjanmäärittelykampailuja, ja kirkonmiehet etsivät lestadiolaisuudesta syytä sisäisiin järjestysongelmiin. (Tuominen, 1999, s. 48–50.) Nykyisin liike on kuitenkin luonteva osa alueen hengellistä elämää.

Lapin sodassa moni Kittilän kylistä poltettiin saksalaisten toimesta, Köngäs kuitenkin säästyi tältä kohtalolta. Kylän vanhimmat rakennukset ovatkin 1800-luvulta. (Jokela, 2006, s. 65).

Vanhojen talojen lomaan on syntynyt uutta rakennuskantaa uusien sukupolvien asettuessa kylään asumaan. Kylä on muodostunut joen varteen, joka oli ennen vanhaan pääkulkureitti.

Sittemmin liikenneyhteydet kylään ovat parantuneet tien tulon myötä, ja tälle hetkellä tekeillä on kevyenliikenteenväylä Sirkasta Könkäälle. Könkään kylän jälkeen tie muuttuu

asfaltoimattomaksi. Edelleen kylän läpi virtaava Ounasjoki määrittää köngäsläisten identiteettiä. Joessa on uitettu tukkeja, ja joki on tarjonnut harrastusaktiviteetteja. Joesta päättäminen on tullut osaksi kyläläisten itsemääräämisoikeutta. Vuonna 1983 Ounasjoki suojeltiin erityislailla, mitä edelsi kyläläisten kamppailu joen valjastamista vastaan. (Jokela, 2006, s. 56–58.)

Pohjoisesta sijainnistaan huolimatta kylän vallitseva elinkeino on perinteisesti ollut karjatalous, ja porotaloudella on ollut vahvempi sija muissa Kittilän kylissä (Kittilän kuntakirja, 1998, s. 10–11). Maataloustöihin, kuten heinäntekoon, kuului vahvana yhteisen tekemisen perinne ja työn lomassa paikalliset tarinat siirtyivät luontevasti sukupolvelta toiselle. Maatalouden vuodenkierron lisäksi aikaa rytmittivät kalastus ja metsästys, jotka olivat osa toimeentuloa. Jokelan mukaan nykyiset Lapin markkinoinnissa korostetut kahdeksan vuodenaikaa pohjaavat juuri kalastuksen ja metsästyksen määrittelemiin vuodenaikasidonnaisiin töihin ja niihin valmistautumiseen. (Jokela, 2006, s. 46–54.) Matkailuntutkimuksen näkökulmasta on kiinnostava huomio, että työnteon sesonkiajattelu

pohjaa perinteisten elinkeinojen antamaan malliin. Itse työnteko ja sen arvostus ovat korostuneesti esillä Kittilän kunnan ja Könkään kylän historian ja perinteiden kuvauksissa.

Könkään ja Rautuskylän perinnetietoa kokoavassa kirjassa `Täälläki on suuri paljous elämää´

(Erkkilä toim., 2006) kyläläisiltä kerätyissä tarinoissa näkyy menneiden aikojen työteliäisyys ja selviytyminen ajan haasteista. Samoin vanhemmassa `Kittilän kuvakirjassa´ (Erkkilä, 1973) nostetaan esiin ahkeria työihmisiä ja elinympäristön karuutta. Myös kätilönä päätyönsä tehnyt Iris Palosaari on elämäänsä ja kylien arkea kuvaillessaan tuonut esille jokapäiväistä selviytymistä ja kohtaamiaan haasteita. Kätilön työ vaati paljon ongelmanratkaisukykyä ja työhön saattoi kuulua esimerkiksi eläinten hoitoa eläinlääkärin palveluiden ollessa

saavuttamattomissa. Työ jatkui myös kotityön merkeissä, sillä luonnon antimet ja

riistaeläimet tarjosivat jokapäiväisen ruuan, joka valmistettiin alusta alkaen itse. (Larsen, 2006.)

Suomessa sotien jälkeen alkanut elinkeinorakenteen muutos johti lopulta ajatteluun, jonka mukaan maanviljelys ja karjatalous eivät enää työllistä yhtä suuria ihmismääriä kuin

aiemmin. Kyläyhteisöä yhdistäneet elinkeinot menettivät merkitystään. 1960- ja 70-luvuilla Lapin alueelta muutti paljon ihmisiä työn perässä muualle Suomeen ja Ruotsiin. Varsinkin Kittilää esittävässä kuvateoksessa vuodelta 1973 välittyy maaseutukuntien silloinen tunnelma. Ihmisten oli vaikea ymmärtää, miksi vuosikausien raivausurakka päättyi

yhtäkkiseen työn kannattamattomuuteen ja siihen, että pellot laitettiin pakettiin (ks. Erkkilä, 1973). Matkailutoiminnan aktivoituminen Lapissa 1980-luvulta lähtien toikin uusia

työllistymismahdollisuuksia ja kannusti yrittäjyyteen. 1970-lukuun verrattuna maaseudulla asumisen toivottomuus ja elinkeinojen rakennemuutoksesta johtuva apatia ovat nykyisessä viestinnässä muuttuneet toiveikkuudeksi matkailun tuomien mahdollisuuksien edessä. Kuten Lapin aluetta koskevan aikaisemman tutkimuksen kohdalla tulee ilmi, menneiden vuosien muistot kylien hiljenemisestä vaikuttavat edelleen matkailuun suhtautumiseen (Jokinen, Mettiäinen, Sippola ja Tuulentie, 2009, s. 65–68, 80–81). Nykyisin suurin osa Könkään kylän työvoimasta on työllistettynä. Vuonna 2012 palveluala tarjosi huomattavasti eniten

työpaikkoja, 60 paikkaa, suhteessa seuraavaksi tulevaan alkutuotantoon, joka tarjosi enää 8 työpaikkaa. Palvelualan tehtäviä tarjosivat eniten terveys- ja sosiaalipalvelut sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta. Kylän 188:sta 18 vuotta täyttäneestä sadalla on ammatillinen tutkinto, 14:lla ylioppilastutkinto ja alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita on yhteensä 30. (Tilastokeskus, 2012.)

Kylä on ollut 2000-luvulla mukana Lapin hulluus –hankkeessa, jonka tuloksena oli perinnetietokirja. Kesällä 2010 on kuvattu kylää esittelevä video YouTubeen Kittilän kulttuurista vetovoimaa –hankkeessa, jossa kunnan kylille kuvattiin lyhyet videot matkailutarkoitusta varten. Kittilän kylät –hankkeessa, joka päättyi 2013, perustettiin

jokaiselle kylälle omat sivut sekä toimitettiin kylistä kertova kirjanen. Kaikissa hankkeissa on ollut mukana Kideve eli Kittilän kunnan elinkeinotoimen liikelaitos, jonka tarkoituksena on kehittää Kittilän kunnan aluetta ja sen kilpailukykyä esimerkiksi EU-rahoitteisten projektien avulla (Kideve elinkeinopalvelut, 2015).

Könkään koulu otettiin uudelleen käyttöön Sirkan koulurakennuksen remontoinnin takia.

Lasten määrä Könkään kylässä on nousut niin paljon, että Sirkan koululuokista kaksi on toistaiseksi siirretty tilanpuutteen takia Könkäälle. Kylällä ei ole ruokakauppaa tai muita liikkeitä. Lähimmät kaupat ovat Sirkan kylässä ja Kittilän kirkonkylällä. Sen sijaan

Könkäällä on matkailuun liittyvää yrittäjyyttä muun muassa ohjelmapalveluita, majoitusta, kahvilatoimintaa sekä huolinta- ja rakennuspalveluita. Kylällä toimivia yhdistyksiä ovat Könkään erämiehet ry ja Kyläyhdistys. Aktiivisten kyläläisten aloitteesta sai alkunsa 2013 valmistunut Akanrimmen lintutorni, joka toteutettiin kyläyhdistyksen voimin (Tohmo, 2013).