Käytäntö

Käytännön tasolla operatiivisen toiminnan kuvausten määrä vaikuttaa varsin kattavalta. SDOn Tiedonhallintasuunnitelma kokoaa yhteen paljon toimintaa oh-jaavia dokumentteja, joita säilytetään organisaation eri tasoilla ja eri jäsenten toi-mesta arkistointi- ja säilytysjärjestelmissä. Käytännön ohjeistus ei kuitenkaan ta-voita kaikkia – mm. intra tai vaikkapa säilytysjärjestelmien käyttöoikeudet saa-vat kritiikkiä.

Opiskelijoiden hallintaan on kiinnitetty huomiota ja heitä aidosti valmen-netaan työelämään. Samoin tuetaan opiskelijan edistymistä opinnoissa. Tässä strategian mukainen opiskelijan kohtaaminen vaikuttaa haastattelujen perus-teella olevan varsin hyvin toteutunutta.

Opiskelijatyövuosi on keskeisiä mittareita toiminnassa ja sitä tarkkaillaan PowerBIn kautta, jota käytössä olevat muut järjestelmät ruokkivat. Tältä osin tie-don keruu sujuu, vaikka siihen liittyvä viestintä saa osin kritiikkiä. Ilmeinen ja keskeinen ongelma sen sijaan ovat palautekyselyt erityisesti valmistuvien opis-kelijoiden vastausten saamiseksi ja edelleen myös oppilaitoksen hyödyksi. Puut-tuvien vastausten määrä ja sisältö vaikuttavat rahoituksen vaikuttavuusosaan (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017). Valtakunnalliset järjestelmät eivät tässä vielä tue riittävän hyvin koulutuksen järjestäjien toimintaa.

Tieto on keskeistä, jotta oppilaitoksen toiminnasta voidaan antaa luotettava kuva rahoittajalle ja taustayhteisölle sekä johdolle. Johtotiimi on tämän osalta ke-hittänyt toimintaa siten, että tiedonhallinta osana järjestelmien käyttöä on eden-nyt oikeaan suuntaan ja siten tukenut päätöksentekoa rahoituksen hankinnassa.

Prosessien ja vastuualueiden osalta voidaan ajatella kehitystyötä jatkettavan, jotta ne kattavat roolit ja vastuu selkeämmin.

Dahlberg ja Nokkala korostavat ”corporate governance of data” -mallin tar-vetta (2015), joka korostaa tiedon hallinnan merkitystä johtamisen näkökulmana, ei niinkään tietoteknisenä. Tälle näyttäisi olevan lisääntyvä tarve erityisesti ra-hoitusmallin muutoksen vuoksi, mutta digitalisaation merkityksen kasvaessa se tulee muuttuman pakolliseksi. Tältä osin mm. käyttöönotetun PowerBIn avulla on käytännön tason toimintoihin päästy vaikuttamaan, joten suunta vaikuttaisi olevan oikea (Siimar 2014).

5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA ARVIOINTI

Suomen Diakoniaopiston tietojohtamista edistävä keskeinen tekijä on sen oppiva organisaatio, joka on kyennyt omaksumaan SDOn johdon strategisiksi tavoit-teiksi asettamia asioita. Tämän dokumentin alussa esitetyn Dahlbergin mallin mukaan tietojohtamista edistävät tekijät liittyvät strategisen, liiketoimintamal-lien ja operatiivisen tasojen toimintoihin ja niiden välisiin kytköksiin (2010). Ko-konaisuuden toimivuutta tukevat haastateltavien monet näkemykset ja kannan-otot sekä kohdeorganisaation toiminalliset tulokset kuten rahoituksen kasvu.

Suomen Diakoniaopiston tietojohtamista edistävä keskeinen tekijä on sen kyky omaksua tietojohtamisen kannalta tärkeitä asioita toimintansa tukena.

Tämä kehitys on ollut haastattelujen perusteella verrattain nopeaa ja tapahtunut muutaman vuoden aikana monella rintamalla, johon kehitykseen on liittynyt toi-saalta myös henkilöstön kritiikkiä. Kuitenkin muutoksen myötä SDOn toimin-nan kehitystä ovat tukeneet mm. organisaation strategisen ymmärryksen selkiy-tyminen, organisaation liiketoimintamallien parantunut hallinta, prosessinomai-sen toiminnan kehittyminen ja näitä tukevien tietojärjestelmien käytön systema-tisoituminen. SDOta voidaan pitää oppivana organisaationa, joka on ollut kyke-nevä kehittämään asioita tietojohtamisen tarpeita ja merkitystä ajatellen ja joka kehitys on tapahtunut pääosin ilman tietojohtamista kuvaavia malleja tai esi-merkkejä (Mosley ym. 2010, 12). Organisaation kehittyminen ja muutos on ollut tuloksekasta, jos sitä verrataan rahoituksen kasvun näkökulmasta muihin koulu-tuksen järjestäjiin. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta estäviäkin tekijöitä ole-van, mutta yleisesti ottaen niiden osuuden ja vaikutuksen voidaan katsoa olevan kuitenkin pienen verrattuna edistäviin tekijöihin.

Ammatillisen koulutuksen reformin näkökulmasta on tunnistettavissa asi-oita, jotka ovat SDOn toiminnassa korostuneet ja edesauttaneet tarpeellisten muutosten toimeenpanoa. SDO on laatinut itselleen strategian, jonka avulla näh-dään jatkuvuuden mahdollisuus reformin aiheuttamista muutospaineista huoli-matta. SDOn voi perustellusti katsoa olevan verrattain onnistunut rahoituslain-säädännön mukaisten asioiden toimeenpanossa, koska oppilaitoksena se on kas-vanut tilanteessa, jossa mm. kilpailu ei niin houkuttelevan hoitoalan vähenevistä opiskelijoista on isojen toimijoiden kanssa kiristynyt. Myös SDOn maine ja hou-kuttavuus vaikuttavat tekevän siitä tavoiteltavan opiskelupaikan, jota tukee mm.

opiskelijoiden työllistymisestä saatu keskivertoa positiivisempi palaute.

Oppilaitoksen johto ja erityisesti rehtori ovat saaneet tunnustusta reagoivasta ja tuloksekkaasta toiminnasta ja muutosten läpiviennistä rahoituksen kasvatta-miseksi muuttuneen lainsäädännön myötä. Tämän lisäksi oppilaitoksen kette-ryyttä muutosten hallinnassa ja nopeudessa pidetään vahvuutena (Maula 2016).

Tämä tarkoittaa, että SDO vaikuttaisi toimissaan olevan suhteellisesti ottaen huo-mattavasti edistyneempi kuin sen kilpailijat.

Edellä kuvattua vahvistaa hallituksen luonnos esityksestä eduskunnalle (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2020), jonka mukaan todetaan seuraavaa:

Siirtymäajan aikana koulutuksen järjestäjät ovat esittäneet näkökantoja, joiden mu-kaan perusrahoituksen osuuden laskeminen alle 70 prosenttiin tulee vähentämään yk-sittäisten järjestäjien rahoituksen ennakoitavuutta merkittävästi. Koulutuksen järjestä-jien näkökantojen mukaan riittävän suuri perusrahoitusosuus luo ennakoitavaa ja va-kaata pohjaa koulutuksen järjestäjän taloudelle ja pitkäjänteiselle koulutustoiminnan järjestämiselle.

Mietintö edustaa sellaisten koulutuksen järjestäjien näkökulmaa, joilla rahoitus-lainsäädännön asettamat tavoitteet ovat osoittautuneet vaikeiksi, ellei jopa mah-dottomiksi saavuttaa. Tämä näkökulma on saanut suopean suhtautumisen ny-kyisen hallituksen ja opetusministerin taholta. Mietinnön sisältö kertoo koulu-tuksen järjestäjien olevan vaikeuksissa ammatillisen koulukoulu-tuksen reformin vaa-timusten toteuttamisessa ja erityisesti rahoituslainmuutoksen osalta. Näillä kou-lutuksen järjestäjillä voi olla julkishallinnon taustaorganisaatio, johon on usein yhdistetty hitaat päätöksenteko- ja ohjausprosessit toisin kuin esimerkiksi Suo-men Diakoniaopistolla. Mietinnön mukainen mahdollinen rahoituslainsäädän-nön jäädyttäminen kuvattuun tilanteeseen vahvistaa tutkimuksen mukaisia löy-döksiä tietojohtamista tukevista ja edistävistä tekijöistä. Tähän perustuen voi-daan nähdä tutkimuksen osoittavan, että SDOn toteuttamat strategiset toimet ovat nopeuttaneet muutoksen läpiviemistä suhteessa kilpailijoihin. Voidaan to-deta myös koulutuksen järjestäjän organisaation oppimiskyvyn olevan merkittä-vässä roolissa muutoksen vaatimien asioiden ja toimien omaksumisessa. Osal-taan voidaan olettaa myös taustaorganisaatiolla olevan jonkin verran merkitystä muutosten läpiviennissä. Edellä kuvatun perusteella SDOn kaltaisten pienten tai keskisuurien organisaatioiden voi katsoa omaavan paremmat toimintaedellytyk-set rahoituksen hankinnassa, jos tietointensiivisen toiminnan kannalta tietojoh-tamista edistävät tekijät ovat toteutetut kuten Suomen Diakoniaopistossa.

Tietojohtamisen tutkimuksen kannalta ammatillisen koulutuksen näkö-kulma tuo tässä uuden tieteellisen tarkastelunäkönäkö-kulman, koska ammatillisen koulutuksen reformi on lisännyt koulutuksen järjestäjien toiminnan tietointensii-visyyttä. Tietointensiivisyyden vuoksi tietojohtamista on kuitenkin vaikea käsi-tellä erillään digitalisaatiosta, koska tiedon käsittely tietojärjestelmien avulla on väistämätöntä ja välttämätöntä. Toisaalta tässä tutkimuksessa on jo havaittu stra-tegian ja liiketoimintamallien kytkösten tärkeys ja merkitys tietojohtamisen nä-kökulmasta. Tässä tutkimuksessa teoreettinen viitekehys edellyttää saumatonta kokonaisuutta strategiasta operatiiviseen toimintaan ja sitä tukevaan tietojärjes-telmäkokonaisuuteen. Tämän vuoksi ammatillista koulutusta ja aikuiskoulu-tusta tarkastellessa on tärkeää huomioida, että sen ympärillä oleva keskustelu

digitalisaatiosta käsittelee usein digitalisaatiota sosiaalisen median ja siihen liit-tyvien ilmiöiden, uusien oppimisympäristöjen, itsenäisen oppijan taitojen kehit-tymisen, opettajien kohtaaman muutoksen ja digitaalisuuden tuoman poliittisen arvon näkökulmista (Wildemeersch ja Jütte 2017). Tässä keskustelussa tiedon määrällisen kasvun, rakenteiden, arvon, tiedon ja tietojen välisten suhteiden ja sekä hallinnan että kehittämisen näkökulma näyttää olevan hyvin vähäistä. Tästä syystä tämän näkökulman esille tuominen tietojohtamista edistävien ja estävien tekijöiden osalta on tarpeellista.

Tietojohtamista edistäviä tekijöitä tämän tutkimuksen tutkimuskysymyk-sen mukaisesti ovat erityisesti johdon rooli, uudistuva organisaatio, jo käytän-töön viety tietojohtaminen nojautuen PowerBI-järjestelmän käytkäytän-töön, operatii-visten järjestelmien tietosisältöjen hallinta ja operatiivisen toiminnan ja peruspro-sessien hallinta. Haastateltavat arvostavat johtotiimin ja erityisesti rehtorin toi-mintaa (Lahti 2002), jota tarkasteltaessa on hyvä ymmärtää laadukkaan johtami-sen ylläpitämijohtami-sen olevan haaste mille organisaatiolle tahansa. Tämän osalta or-ganisaation osallistaminen vaikuttaa olevan toimiva ja arvomaailmaan istuva johtamisen keino, jolla myös varmistetaan organisaation muutoskyvykkyys eli oppiminen. Tätä vahvistavat valitut tiimioppimisen ja -pedagogiikan mukanaan tuomat menetelmät sekä lähiesimiestyön valmennus. Toisaalta uudelleen orga-nisoituminen vaikuttaa myös tuoneen selkeyttä oppilaitoksen toimintaan. Tä-män lisäksi PowerBI-järjestelTä-män käyttöönotto on jo osaltaan vaikuttanut tiedon-keruun käytäntöihin ja tietojohtamisen kehityksen suuntaan.

Tietojohtamista estäviä tekijöitä tutkimuskysymyksen mukaisesti ovat or-ganisaation vaihteleva kokonaiskäsitys, ohjeistuksien ja dokumentoinnin puut-teet, esimiesten rooli tietojen hallinnassa ja sisäinen tiedotus. Tähän osittain liit-tyvät myös esimies-alaiskäytänteet (esim. tavoite- ja seurantakeskustelut). Haas-tateltavien käsitykset vaihtelivat useasti monien eri kysymysten mukaisten sisäl-töjen suhteen. Yleisellä tasolla, viitaten Dahlbergin malliin (2010), voi hyvin nähdä oikean valitun suunnan, mutta sen jalkauttamisessa on vaihtelua ja koko-naiskäsitys on osin puutteellinen. Yksi keskeinen tietojohtamisen tukipilari on tietoarkkitehtuurin erilaiset kuvaukset esimerkiksi perustiedoista ja metatie-doista sekä niiden välisistä suhteista ja miten ne kytkeytyvät Suomen Diako-niaopiston prosesseihin, joiden osalta on kehittämisen tarvetta sisällön, laadun ja saatavuuden ja ohjeistavuuden kannalta. Tässä tutkimuksessa on korostettu vä-liportaan esimiesten roolia (johtoryhmä ja tiimiesimiehet), joiden tietämystä ja osallistumista johdon suunnan näyttäjänä, viestin viejänä, sanoittajana ja kont-rolloijana on syytä vahvistaa. Työnjohdon sisältöä ja merkitystä on syytä avata ja selventää mukaan lukien erilaiset esimies-alaiskäytänteet. Tietojohtamista estä-vät tekijät eiestä-vät kuitenkaan ole estäviä vaan luonteeltaan enemmänkin hidastavia tekijöitä, mutta niihin keskittyminen ja niiden kehittäminen edesauttaa edelleen organisaation valmiuksia laajentaa rahoituspohjaa suhteessa kilpailijoihin.

Lopuksi Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen voisi ajatella huomioivan koulutuksen järjestäjien yksilöllisyydet – kuten on tehty ammatilli-sen koulutukammatilli-sen reformin osalta opiskelijoiden yksilöllistämisessä. Vaikuttaa siltä, että kaikki koulutuksen järjestäjät tulevat kohdelluksi samanlaisella

ohjeistuksella, kun kuitenkin reformin toimeenpanon ongelmat ja haasteet voivat olla hyvin moninaisia ja oppilaitos kohtaisia. Se, mitä tämä käytännössä voisi tar-koittaa, vaatisi laajempaa lisätutkimusta. Mutta on ilmeistä, että SDOn toimin-nassa toteutetut muutokset ja tämän tutkimuksen pohjalta tehdyt havainnot edesauttavat strategisten tavoitteiden saavuttamisessa ja siten tekevät Suomen Diakoniaopistosta erityisen ja onnistuneen toimijan verrattuna muihin toisen as-teen ammatillisiin koulutuksen järjestäjiin. Hallituksen esityksen hengen mukai-sesti näyttää siltä, että SDOn kaltaisia onnistujia ei ole useita. Nyt rahoituslain-säädännön muutoksen pysäyttämisen asemesta voisikin ajatella SDOn käytän-teiden levittämistä ja jakamista pysyviksi käytänteiksi koulutuksen järjestäjien toiminnassa.