3. TUTKIMUSKOHTEEN KUVAUS JA RAJAUS
3.3 Käsityöala ja matkailu Lapissa – lapintavaramarkkinoiden muodostuminen
Lapin matkailu-imago perustuu suurelta osin luontoon ja saamelaiskulttuuriin. Niin Saa-melaiskomitea kuin Monika Lüthjekin toteavat matkaesitteissä kerrottavan "eksoottises-ta saamen heimos"eksoottises-ta" ja sitä mainostet"eksoottises-tavan erikoisena nähtävyytenä.115 Erkki Pääkkönen kirjoittaa saamelaiskulttuurin olevan vähemmistöasemastaan huolimatta omaleimaisten elinkeinojen, etenkin poronhoidon, kielen sekä käsityö- ja musiikkiperinteen muodosta-mana kokonaisuutena eksoottinen resurssi kansallisvaltiolle ja valtaväestölle. Matkailu-elinkeinon piirissä saamelaisuus on keskeinen aines rakennettaessa mielikuvia Lapista ja pohjoisuudesta.116
Saamelaiskomitea toteaa matkailuun liittyvän tiedonvälityksen levittävän saamelaisista väärää, valheellista ja romantisoitua tietoa117. Lüthje toteaa saman yli kaksi vuosikym-mentä myöhemmin: Matkailumainonta korostaa vain niitä piirteitä, jotka katsotaan mat-kailullisesti houkutteleviksi. Näin annettu kuva ei useinkaan vastaa todellisuutta.118 Lüthje on tutkinut matkailuelinkeinon ja matkailijoiden näkemyksiä kulttuurin roolista matkailussa ja toteaa saamelaisuuden olevan yksi Lapin tärkeimpiä vetovoimatekijöi-tä119. Tämä on luonnollisesti johtanut matkamuistokaupassa kysynnän kohdistumiseen nimenomaan sellaisiin tuotteisiin, jotka voitiin yhdistää saamelaisiin120. Markkinat val-lanneen matkamuistoteollisuuden voi sanoa laajastikin matkineen ja matkivan saamen-käsityötä121.
115 Saamelaiskomitean mietintö 1973, 79-81; Lüthje 1995, 58.
116 Pääkkönen 1999, 35.
117 Saamelaiskomitean mietintö 1973, 80-81. Todetessaan matkailuun liittyvän tiedonvälityksen levittä-vän saamelaisista valheellista, väärää ja romantisoitua tietoa, komitea toteaa tilanteen olevan Suomes-sa vaikein Pohjoismaista.
Marjut Aikion mukaan tilanne on sama yhä 2000-luvun kynnyksellä: "Suomen tilanne on ryöstäytynyt kauas asiallisesta, toisin kuin Norjassa ja Ruotsissa, joissa saamelaisten kulttuurin esittely on saame-laisten omissa käsissä." Aikio jatkaa esimerkein: Norjassa yleinen suhtautuminen saamelaisuuteen on kunnioittava. Tästä käytetään paljon esimerkkinä Lillehammerin talviolympialaisia, joiden avajaisissa saamenpuvuissa esiintyneet olivat saamelaisia. Suomessa taas saamelaiskulttuuriin harhaanjohtavasti assosioivia elementtejä käytetään estottomasti kaikkialla ja puhtaasti suomalaisissa yhteyksissä, josta esimerkkinä Aikio mainitsee Napapiirin "toiminnan", Miss Skandinavia kisojen 1996 suomalaisen kandidaatin esiintymisen kansallispukukierroksella saamenpuvussa tai olympiakisojen luistelijaparin
"mukaillut mini-lapinmekot". (Aikio 1999, 61)
Ks. myös Lehtola 2006, 41. Myös Lehtola toteaa puvun käyttöön liittyvän ongelman olevan puhtaasti suomalasien ilmiön, eikä vastaavaa väärinkäyttöä juurikaan esiinny Ruotsissa ja Norjassa.
118 Lüthje 1995, 58.
119 Lüthje 1997, 10-13.
120 Aikio & Aikio 1993, 90-92.
121 Ks. esim. Lehtola 2006, 10.
Saamelaiskomitean mukaan on mahdollista erottaa aidot saamelaistuotteet, ja tuotteet, jotka eivät ole aitoja. Aidot tuotteet ovat joko perinteisiä, tietyn saamelaisen kulttuuri-alueen malleja, joita määrittää muoto, tekotapa, värien käyttö ja koristelutapa, tai melaisen itsensä oman perinteensä pohjalta luoma uudempi tuote, jonka myös muu saa-melainen yhteisö kokee, identifioi ja tunnustaa saamelaiseksi. Aitojen saamelaistuottei-den valmistaja voi olla saamelainen tai ei-saamelainen. Lähtökohtana aidon saamenkä-sityön määrittelylle on siis ollut saamelaisten oma käsitys aitoudesta.122
Puolestaan tuotteet, jotka eivät ole aitoja, ovat lähes poikkeuksetta muiden kuin saame-laisten valmistamia. Niidenkin osalta kysyntää ja myyntiä ylläpitää kuitenkin se, että niiden oletetaan tai väitetään olevan saamelaisia. Lapintavaran myynti aitona saamenkä-sityönä on mahdollista, koska ostaja ei kykene erottamaan saamelaista käsityötä lapinta-varasta.123
Aiemmin saamelaisperheissä käsitöitä tehtiin omavaraisen luontaiselinkeinotalouden osana. Matkamuistojen kysynnän ja valmistuksen myötä tuotteiden toiminnallinen mer-kitys muuttui: Käyttöesineiden sijaan alkoi ilmestyä esineitä, joille saamelaisten oli vai-kea löytää järkevää toiminnallista merkitystä huolimatta niiden suosiosta. Näiden näyt-teillä pidettävien matkamuistoesineitten kysyntä kasvoi kuitenkin voimakkaasti.124
Monika Lüthje kirjoittaa käyttöesineiden muuttumisesta: Käyttöesineiden sijaan alkoi ilmestyä esineitä ei ollut käyttöarvoa; ne olivat vain matkamuistoja (näyttöarvo), ja jat-kaa: Suomalainen ja ulkomaalainen saamenkäsitöiden jäljitelmävalmistus (lapintavara) valtasi markkinat, koska saamelaisilla ei ollut edellytyksiä tasavertaiseen kilpailuun matkamuistoteollisuuden kanssa.125 Saamelaiskomitean selvityksessä todetaan, ettei saa-melaisten omalle käsityötuotannolle ei ole tosiasiallisia markkinoita, koska lapintavaran tuotanto on täyttänyt käytettävissä olevat markkinat.126
122 Saamelaiskomitean mietintö 1973, 75; ks. myös Aikio & Aikio 1993, 92.
123 Saamelaiskomitean mietintö 1973, 75, 77-78. Ns. intensiivitutkimuksen mukaan monissa lapin-tavaroissa esiintyi teksti "hand-made", vaikka ne eivät ole käsintehtyjä, tai sana "original", vaikka tuotteet eivät ole alkuperäisiä. Tuolloin nämä tuotteet olivat usein valmistettu "lapintavarain erikoisli-ikkeissä Torniossa, Kurikassa jne". Väitteisiin aidosta saamelaistuotteesta todetaan myös myös usein liittyneen epävarmaa ostajaa vakuuttava epiteetti: "aito Utsjoen malli" tai "aito Vuotson malli" jne.
124 Saamelaiskomitean mietintö 1973, 74. Myös lapinpuvun käyttö ja siihen liittyvät merkitykset ovat sen matkailukäytön myötä muuttuneet. Lapinpuvun matkailu- ym. vastaavasta käytöstä keskustellaan aika ajoin kiivaastikkin, viimeksi keskustelua on herättänyt sen käyttö Tunturirallin yhteydessä tam-mikuussa 2008.
Jorma Lehtolan (2006, 41, 64.) mukaan myös Sámi Duodji -yhdistys on valvonut saamelaiskulttuurin käyttöä mm. matkailussa, ja kärkkäästikkin ottanut useita kertoja kantaa erityisesti saamenpuvun väärinkäyttöön.
125 Lüthje 1995, 52.
126 Saamelaiskomitean mietintö 1973, 75, 78-79; Aikio & Aikio 1993, 92; ks. myös Lehtola 2006, 10.
Aikio ja Aikio esittävät lapintavara käsitteen muodostuneen, sillä on tuntunut luonteval-ta ryhtyä kutsumaan näitä yleisilmeeltään saamelaisesluonteval-ta perinteestä hahmonsa otluonteval-tavia tuotteita lapintavaraksi erotukseksi aidosta saamelaistuotannosta127.
Lüthje toteaa matkamuistojen ja käsitöiden moninaisuudesta johtuen käsitteiden sisällön olevan venyvän ja epämääräisen ja tekee tutkimuksensa perusteella seuraavan jaon: Kä-sityöt ovat käsintehtyjä ja siksi yksilöllisiä esineitä; eivät standardisoitua liukuhihnatuo-tantoa (konetyötä). Saamelaiset käsityöt ovat saamelaisten tekemiä käsitöitä. Saamen-käsityöt ovat perinteisten saamelaisten käsityömallien mukaan valmistettuja käsitöitä.
Matkamuistot ovat turistin matkansa aikana hankkimia esineitä, joiden on tarkoitus toimia muistona ja/tai tuliaisena kotiin jääneille. Lapintavara muistuttaa saamenkäsi-töitä tai sisältää muuten saamelaisiin tai saamelaisalueeseen viittaavia elementtejä.128 Lapintavaran oheen pohjoisen matkamuistomarkkinoille näyttää viime vuosikymmeninä syntyneen myös muunlaisia pohjoiseen alkuperään viittaavia tuotteita. Näiden tuottei-den ehkä yleisin aihe on poro, joka esiintyy erilaisina koristeaiheina niin neulotuissa kuin painetuissakin tekstiileissä, nahkatuotteissa, keramiikassa, koruissa, puutuotteisiin poltettuina kuvina jne. Useat – ehkä parhaimmat ‒ näistä ovat saaneet lukuisia jäljitteli-jöitä, ja näin tarjonta ei ole yksipuolista ainoastaan aihepiiriltään vaan myös lähes ident-tisiltä tuotteiltaan.
Lapissa toimii myös käsityöyrittäjiä, joiden tuotanto joko ei perustu pohjoisuuteen, tai viittaukset pohjoisuuteen ovat hienovaraisia, ja perustuvat esimerkiksi pohjoisesta saa-tavaan materiaaliin. Tämän kaltaisilla, ei-lapintavaraksi lukeutuvilla tuotteilla ei näytä juurikaan olevan sijaa pohjoisen lapintavaran ja matkamuistojen hallitsemilla markki-noilla, vaan niiden pääasialliset myyntikanavat näyttävät usein löytyvän Etelä-Suomes-ta, viennistä tai liikelahjasegmentiltä.
127 Aikio ja Aikio 1993, 92. Kirjoittajat jatkavat: Lapintavarakaupassa taas lapinesineistä näyttävät yhä tänään käyvän tuotteet, joissa materiaalina käytetään punaista, sinistä, keltaisita, vihreää, valkoista ja mustaa huopaa. Koristekuvioksi kelpuutetaan hammaslaitareuna, poron, kodan tai saamelaisten kuvat. Nauha-, huopa- ja poronnahka- sekä karvakoristeitten kirjo vilisee mm. lapinnukkien asuissa, joita kaupataan valtakunnallisena myyntiartikkelina Helsinkiä myöten.
128 Lüthje 1995, 52.