Kääntäjän tietotekniikkaa

Samoin kuin yhteiskunnallinen muutos yleisellä tasolla vaikuttaa kääntäjään (Teva 2002: 28), myös teknologinen kehitys vaikuttaa kääntäjän työhön, ja on vaikuttanut monin tavoin kautta historian.

Paperin käyttöön otto ei osunut sattumalta yhteen Bagdadin 800-luvun tai Toledon 1200-luvun kääntäjäkoulun kanssa. Kirjanpainotaito sai aikaan pysyvää, definitiivistä tekstiä, joka tuki ideaa käännösten ekvivalenssista pysyvien, vakaiden tekstien välisenä suhteena. Nykyhetken elektronisten työkalujen myötä kääntäminen on taas muuttunut. Tekstejä ja työkaluja päivitetään jatkuvasti ja usein kääntäjä saattaa saada tehtäväksi vain korjata tekstiin muutoksia tai päivityksiä.

Käännökset etääntyvät ekvivalenssin ideasta, kun käännettävien tekstien pysyvyys vähenee ja tekstejä ei välttämättä käännetä kokonaisina teksteinä. Kuten muutkin ammattimaiset tekstintuottajat (ehkä kaunokirjailijoita lukuun ottamatta, kirj. huom.), myös kääntäjät työskentelevät usein enemmän tietokantojen ja muiden sähköisten työkalujen kuin kokonaisten lähdetekstien kanssa. (Gil & Pym 2006: 6)

Kääntäjien tietotekniset työkalut ovat laaja kenttä. Dorothy Kenny tarkastelee artikkelissaan niistä yleisimpiä (Kenny 2011), eli sähköisiä sanakirjoja, termipankkeja, terminhallintatyökaluja, terminlouhintatyökaluja, tekstikorpuksia ja niiden käsittelyvälineitä sekä käännösmuisteja. Hän jättää käsittelyn ulkopuolelle työkalut, joita useat muutkin nykyajan ammattimaiset tekstintuottajat käyttävät, kuten tekstinkäsittely, sähköposti, hakukoneet, verkkoselaimet ja muut internetin mahdollisuudet (ibid. 455–456).

Sähköiset sanakirjat ja termipankit ovat kehittyneet merkittävästi, eivätkä enää ole vain ”kopioita paperisanakirjoista”. Niiden hakutoiminnot ovat monipuolistuneet, haku voi kohdistua muihinkin kuin sanakirjan pääsanoihin tai tuoda näkyviin esimerkiksi muita samasta kannasta muodostettuja sanoja (Kenny 2011:458). Eräs sähköisten sanakirjojen vahvuus on painettuja sanakirjoja vapaammassa tilan ja värin käytössä. Tilan puute ei pakota käyttämään runsaasti lyhenteitä, kuten painetuissa sanakirjoissa usein on tapana ja ääntämisohjeet on helppo liittää sanatietueiden yhteyteen äänitiedostona (ibid. 459). Näistä hienoista piirteistä huolimatta sähköisten sanakirjojen

ongelmat ovat osittain samoja kuin painetuilla sanakirjoilla: uusin tieto tulee sanakirjoihin viipeellä, tietoa sanojen kontekstuaalisesta käytöstä on riittämättömästi ja kääntäjiä haittaa ennen kaikkea se, että kaksikieliset sanakirjat antavat useita eri variantteja selventämättä niiden välisiä eroja. (ibid.

460).

Korpukset ovat sähköisessä muodossa olevia tekstikokoelmia. Ne on voitu koota internetistä joko automaattisin työkaluin tai tietyin kriteerein. Korpukset voivat olla yksikielisiä referenssikorpuksia tai kaksikielisiä rinnakkaiskorpuksia. Rinnakkaiskorpuksien ehkä suurin hyöty kääntäjälle on korpuksien tekstien kohdentamisessa. Esimerkiksi Euroopan komission käännöstoimi laatii monikielisiä rinnakkaiskorpuksia. Yksikielisistä korpuksista puolestaan voi nähdä sanan käytön kohdekielen kirjoittajien teksteissä. (ibid. 460–462)

Terminlouhintatyökalut etsivät korpuksista potentiaalisia termejä, eli erikoisalan sanastoa, joko tilastollisesti tai tiettyjen ennakkoasetusten mukaan. Terminlouhinta edellyttää, että korpukseen on tagattu sanaluokat. Terminhallintatyökaluilla termejä voidaan säilyttää, järjestää sekä esittää termejä ja niihin liittyviä tietoja (synonyymit, määritelmät, käyttöesimerkit). Terminhallintatyökalujen hakutoiminnot ovat yleensä samankaltaisia kuin sähköisissä sanakirjoissa ja ohjelmat voidaan integroida esimerkiksi käännöstyökalujen kanssa. (ibid. 462–464)

Käännösmuistit ovat ohjelmia, jotka luovat tietokantoja kohde- ja lähdetekstin segmenteistä siten, että segmenttejä voidaan käyttää uudelleen uusissa käännöksissä. Toisteisia tekstejä, kuten käyttöohjeita tai saman sivuston päivitettyjä versioita kääntäessä käännösmuisti on korvaamaton apu kääntäjälle. Käännösmuistiohjelmat ovat tietyillä aloilla nopeuttaneet työtä hyvinkin merkittävästi ja alentaneet kuluja, mikä on kasvattanut kääntämisen kysyntää. (Gil & Pym 2006: 8) Dorothy Kenny myöntää käännösmuistien tuoneen käännösalalle paljon hyvää, varsinkin niiden alkuaikoina itse kääntäjillekin. Hän pitää kuitenkin ongelmallisena ohjelmien vaikutusta hinnoitteluun ja tekijänoikeuskysymyksiin. Käännöstyökalut kannustavat erillisten segmenttien kääntämiseen, mikä voidaan nähdä vastavoimana tyydyttävien ja ehjien kohdetekstien luomiselle.

Aiempien käännösten käyttäminen uudelleen voi tuottaa ”tyylisekametelisoppaa” (”stylistic hodgepodge”, suomennos kirjoittajan) ja kääntäjät voivat sokeutua virheilleen tai huonolle tyylille - tai jättää huonot vaihtoehdot korjaamatta, jos eivät saa korvauksia 100-prosenttisen muistiosuman editoinnista. Garcian [2007] mukaan käännösmuistiohjelmien käyttöliittymien ja tiedostonhallinnan yksinkertaistuminen on vienyt tietyiltä tietotekniikkaa etevämmin käyttäviltä kääntäjiltä heillä aikaisemmin olleen etulyöntiaseman. Samalla asiakkaan tai käännöstoimiston omistamat

käännösmuistit ovat viemässä kääntäjiltä ne kieliresurssit, joita heille aiemmin työn myötä kerääntyi ja joista oli hyötyä työssä jatkossakin. (Kenny 2011:471)

Amparo Alcina jaottelee kääntäjän tietotekniset hyödykkeet resursseihin ja työkaluihin. Resurssit ovat tietoa, joka on organisoitu siten, että siitä on hyötyä erityisesti kääntäjille. Työkalut taas ovat ohjelmistoja, joiden avulla kääntäjä voi toteuttaa esimerkiksi tietokantahakuja, käyttää käännösmuistia tai kirjoittaa käännöstä. Työkalujen avulla siis käytetään ja hallinnoidaan resursseja.

Monissa teksteissä resursseihin viitataan termillä linguistic assets. (2008:94)

Toinen Alcinan hahmottelema jakotapa perustuu työkalujen ja resurssien sijaintiin käännösprosessissa. Jaottelu on viisiosainen: 1) Kääntäjän tietokone (fyysinen tietokone ja sen käyttöjärjestelmä, tietyt keskeiset ohjelmat kuten virustorjunta, erilaiset syöttölaitteet ja siirrännät kuten levyasema,, oheislaitteet kuten tulostin ja skanneri sekä perusohjelmisto); 2) Viestintä- ja dokumentointivälineet (esimerkiksi asiakkaiden, verkostojen ja kollegoiden kanssa viestintään käytetyt ohjelmat, tiedonhaun ja tiedostojen siirron välineet kuten sähköposti, chatit, videokonferenssi- ja verkkokonferenssiohjelmat, postituslistat, verkostot); 3) Tekstin käsittely ja desk top publishing (tekstinkäsittelyohjelmat, HTML/XML-editorit, kaikki tekstien laatimiseen, tarkistukseen ja muokkaukseen käytetyt ohjelmat); 4) Kielelliset työkalut ja resurssit (esimerkiksi ja ennen kaikkea sähköiset sanakirjat, tekstikorpukset, tietokannat) ja 5) Käännöstyökalut (käännösmuistiohjelmat, termitietokannat, tekstinkäsittelyohjelmat, konekäännösohjelmat).

(2008:96-98)

Kanadalaisen Matthieu LeBlancin artikkeli (2013) perustuu kolmen eri käännösalan yrityksen kääntäjien haastatteluihin käännösmuisteista ja kääntäjien työssä seuraamiseen. Hänen haastattelemansa kääntäjät pitivät käännösmuistien etuina työn nopeuden ja terminologian yhteneväisyyden kasvua sekä työn toisteisuuden vähentymistä esimerkiksi käyttöohjeiden päivitettyjä versioita käännettäessä. Muita hyviä puolia olivat mahdollisuus käyttää käännösmuisteja tekstikorpuksina ja jopa sanakirjan korvikkeina, tai erikoisalan tiedon jakamiseen kääntäjien kesken. Jotkut kääntäjät (alle puolet vastaajista) kertoivat arvostavansa käännösmuistien toimistoille tarjoamaa kilpailuetua tai kääntäjien välisen yhteistyön helpottumista. Yksittäiset kääntäjät mainitsivat lause kerrallaan kääntämisen auttavan keskittymistä semanttisiin yksiköihin, vaikka nimenomaan tätä käännösmuistien ominaisuutta myös kritisoitiin runsaasti. Muina haittoina pidettiin luovuuden tukahtumista, käännöstaitojen heikentymistä, niin aloittelevien kuin kokeneempienkin kääntäjien ”laiskistumista” ja liikaa luottoa käännösmuistiin ja käännösmuistien käytön myötä tapahtuvaa huonojen ratkaisujen tai jopa virheiden leviämistä. (LeBlanc 2013: 6–7)

Kääntäjien suhtautuminen uusiin käännöstyökaluihin vaihtelee suuresti. Pym tarjoaa mielenkiintoisen esimerkin teknologian hallitsemisen mukana tulleesta erityisasemasta ja siitä kiinni pitämisestä. Simultaanitulkkaus on mahdollista vain teknologian avulla ja teknologian käytön opiskelukaan ei ole monissa maissa ilmaista. Kehittyneiden videoyhteyksien myötä mahdolliseksi tullut etätulkkaus herättää kiivaita reaktioita konferenssitulkeissa. Pymin mukaan aikaisemman teknologian avulla asemansa saavuttanut ammatillinen ryhmä vastustaa yleensä uusien teknologien saapumista, paitsi jos onnistuu käyttämään uuttakin teknologiaa omaksi edukseen. Toisena esimerkkinä tästä on Quebecin kääntäjien, tulkkien ja terminologien järjestö, joka vuonna 2009 varoitti verkkosivuillaan asiakkaita konekääntämisen vaaroista. (Pym 2011a: 4–5)

Pym ei näe tietokoneistumista uhkana, vaikka arvelee sen mahdollisesti muuttavan kääntämisen eräänlaiseksi perustaidoksi, jonka suurin osa aikuisväestöstä hallitsee, samoin kuin kirjoittamisen.

Samalla teknologia tuo kuitenkin ennennäkemättömät mahdollisuudet vuorovaikutukseen ja käännösten tuomiseksi lähelle käyttäjiä, esimerkiksi Facebookin joukkoistettujen käännöshankkeiden muodossa. Pym uskookin vapaaehtoiskääntäjien työskentelevän jatkossa kieliammattilaisten rinnalla, vaikkakin erilaisissa tehtävissä (2011a: 6). Daniel Gouadec puolestaan näkee tietokoneistumisessa mahdollisen uhan niille, jotka eivät halua hyödyntää uusia teknologioita (2007:288). Gouadec arvelee näiden kääntäjien tulevan entistä riippuvaisemmiksi käännöstoimistoista tai muista työn välittäjistä ja tietoteknisen taitamattomuuden näkyvän myös tuloissa (ibid..289).

Kääntäjiin kohdistuvat tuottavuusodotukset ovat kasvaneet käännösmuistien käytön myötä, vaikka esimerkiksi muistin tarjoamat ei-tarkat vastaavuudet eli fuzzy matchit eivät aina nopeuta työtä lainkaan. Tuottavuusvaatimukset aiheuttavat stressiä ja laskevat työmotivaatiota, kuten tekee myös kääntäjän työn automatisoituminen, joka laskee ammattiylpeyttä ja välillisesti myös kääntäjän statusta. (LeBlanc 2013: 8–9) Kuitenkin vain kaksi kääntäjää vastasi LeBlancille, että valitsisi ennemmin täysin ilman käännösmuisteja työskentelyn. Kääntäjät siinä yrityksessä, joka ei ankarasti vaatinut muistin tarjoamissa käännöksissä pitäytymistä, esittivät huomattavasti vähemmän negatiivisia kommentteja kahden muun yrityksen kääntäjiin verrattuna. (ibid. 10–11)