Yksityisen sektorin organisaatioiden innovatiivisuutta on tutkittu huomattavasti enemmän kuin julkisen sektorin innovatiivisuutta. Yksityisen sektorin tutkimustuloksia voidaan kuitenkin käyttää hyväksi soveltaen. Molemmilla sektoreilla olennaisena menestystekijänä pidetään innovaattoreiden ja loppukäyttäjien välisiä ja toisaalta myös innovaattoreiden ja tuotantoketjun välisiä suhteita.
Julkisella sektorilla tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi erilaisia palautekanavia tai aloitelaatikkoja, joiden tarkoituksena on lisätä palveluiden loppukäyttäjien eli kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa palveluiden sisältöön ja tuotantotapaan. Toisaalta innovaatioajattelussa korostetaan myös oppimisen mahdollistamista siinä mielessä, että ensimmäinen innovaatio tai idea ei välttämättä ole paras, mutta sitä on mahdollista kehittää parempaan suuntaan. Kolmanneksi innovaatiot syntyvät usein ryhmittäin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Tällä tarkoitetaan sitä, että innovaatio syntyy harvoin yksittäisenä, vaan useammin ryppäänä.27
Julkisella sektorilla on monia erilaisia organisaatioita ja siten myös monia erilaisia rooleja innovaatioprosesseissa. Julkinen sektori voi olla innovaatioiden tukija, tuottaja tai käyttöönottaja.28 Julkisen sektorin innovaatioita leimaa holistisuus eli kokonaisvaltaisuus, uuden (informaatio-)
25 Osborne & Brown 2005, 148.
26 Emt. 2005, 150.
27 Albury 2005, 51.
28 Windrum & Koch 2008, 6.
16
teknologian käyttäminen, prosessien parantaminen, kansalaisten voimaannuttaminen ja yksityisen sektorin hyödyntäminen julkisten tavoitteiden saavuttamiseksi.29 Kokonaisvaltaisuuden periaate on esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla lähellä asiakasnäkökulmaa, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon prosesseja tarkastellaan ja tuotetaan asiakaslähtöisesti. Esimerkiksi Tampereen kaupungilla on käytössä elinkaarimalli, jossa kuntapalvelut on järjestetty kuntalaisen elinkaaren mukaan mahdollisimman helposti lähestyttäviksi. Myös prosessien parantaminen liittyy asiakasnäkökulmaan, sillä hallinnollisia prosesseja on pyritty parantamaan nopeammiksi, helpommin lähestyttäviksi ja saavutettaviksi. Asukkaiden voimaannuttaminen voi käytännössä olla kuntalaisten mielipiteiden huomioimista päätöksenteossa tai päätösten täytäntöönpanossa.
Erilaisia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia voidaan tarkastella innovaatioina. Niissä yhdistyy sekä eri tahojen voimaannuttaminen että yksityisen sektorin hyödyntäminen.
Kumppanuussuhteissa voi olla osapuolina yksityisen ja julkisen sektorin ohella kolmas sektori.
Kumppanuudet voivat olla joko formaaleja tai epäformaaleja. Kumppanuuksien kehitys näyttää johtavan verkostomalliin, jossa julkisia palveluja tuottaa yksityisistä ja julkisista toimijoista koostuva verkosto.
Kumppanuusmalliset ratkaisut pienentävät usein kustannuksia julkishyödykkeiden tuotannossa.
Julkishyödykkeellä tarkoitetaan sellaista hyödykettä, joka kerran tuotettuna on kaikkien käytössä ja jonka käyttäjäkuntaa ei voida rajoittaa. Julkishyödykkeenä voidaan pitää esimerkiksi tietä kahden kaupungin välillä. Tällöin on tarkoituksenmukaista, että julkinen taho järjestää tien rakentamisen, mutta kumppanuuksien avulla tien kuntoa voidaan pitää yllä. Kumppanuussuhteessa on ideana, että molemmat osapuolet hyötyvät siitä strategisesti ja toisaalta voidaan synnyttää sellaisia ideoita ja ratkaisuja, joita kumpikaan osapuoli ei olisi yksin osannut kehittää tai toteuttaa.
Kun julkisen sektorin innovaatioiden pääluokituksia tarkastelee lähemmin, huomaa, että ne implikoivat julkisen sektorin toimijoiden epäitsekkyyttä. Innovaatioiden avulla julkisen sektorin toimijat jakavat valtaansa ja pyrkivät parantamaan prosesseja. Näiden perusteella voidaan sanoa, että innovoimalla virkamiehet pyrkivät ratkaisemaan julkishallinnon moninaisia ongelmia luovasti.30
Borins käsittelee artikkelissaan innovoinnin tärkeyden ja motivaation kysymystä: miksi innovoida?
Hänen käyttämässään tutkimusaineistossa vastaajat luokittelevat innovaatioihin ajavia paineita
29 Borins 2000, 501.
30 Emt. 2000, 502.
17
seuraavasti: poliittisesta järjestelmästä tulevat aloitteet; uusi, ulko- tai sisäpuolelta tuleva johtajuus;
kriisit; sisäiset ongelmat ja uudet mahdollisuudet (esimerkiksi teknologisten uudistusten kautta syntyneet mahdollisuudet). Erityisesti kriisejä pidetään julkisella sektorilla merkittävinä innovaatioiden alkulähteinä. Julkisella sektorilla ei ole välttämättä kilpailua, joten se ei aja virastoja toimimaan tehokkaammin tai laadukkaammin. Julkisella sektorilla ei myöskään mitata tuloksellisuutta yhtä tarkasti kuin yksityisellä sektorilla. Nämä tekijät saattavat johtaa tilanteeseen, jossa yhtäkkinen muutos esimerkiksi toimintaympäristössä aiheuttaa kriisin. Kriisi taas voi johtaa innovaatioon.31
Innovaatiot voivat syntyä joko top-down-tyyppisesti tai bottom-up-tyyppisesti. Top-down-innovaatioilla tarkoitetaan sellaisia toimenpiteitä, jotka tulevat organisaatioon ylhäältäpäin eli julkishallinnossa esimerkiksi poliittisten päättäjien linjausten perusteella. Julkisen sektorin innovaatiot ovat tutkimusten mukaan usein ylhäältä alas suuntautuvia ja henkilöstön panos innovointiprosessiin on pieni eli potentiaalia käytetään vajavaisesti. Bottom-up-innovaatiot sen sijaan lähtevät liikkeelle henkilöstöstä tai asiakkaista. Innovaatiot voivat syntyä esimerkiksi henkilöstön ideoinnin pohjalta, missä tapauksessa niiden syntymistä voitaisiin tukea innovaatiojohtamisella.32 Top-down-innovaatiot esiintyvät yleisimmin mediassa, sillä ne ovat useimmin organisaation johdon tai poliitikkojen kehittelemiä. Top-down-innovaatiot ovat luonteeltaan yleisiä ja niillä pyritään muokkaamaan yleisiä poliittisia linjoja. Sen sijaan bottom-up-innovaatiot kohdistuvat yleensä tietyn palveluprosessin parantamiseen.33
Borinsin mukaan julkisen sektorin innovaatiot pyrkivät tyypillisesti parantamaan prosesseja.
Innovaatioille on tyypillistä myös tietoliikenneteknologian hyödyntäminen, voimaannuttaminen ja uudet johtamisfilosofiat. Yksityiseen sektoriin verrattuna julkisen sektorin innovaatioissa korostetaan usein vähittäisten innovaatioiden merkitystä. Innovaation ajatellaan olevan konfliktissa julkishallinnon perinteisten arvojen, kuten oikeusturvan ja tilivelvollisuuden kanssa. Keskitetty valvonta ei rohkaise innovoimaan, vaan pikemminkin ohjaa työntekijää hoitamaan perustehtävän sanktion uhalla. Muun muassa näiden syiden takia julkishallinnon rakenteet estävät yksilön innovointia.34 Keskijohto ja etulinjan työntekijät tekevät innovatiivisia aloitteita sellaisissa
31 Borins 2000, 502.
32 Lovio & Kivisaari 2010, 10, 20.
33 Windrum & Koch 2008, 13.
34 Borins 2002, 468.
18
tapauksissa, joissa haetaan ratkaisua organisaation sisäisiin ongelmiin tai otetaan käyttöön uutta teknologiaa.35
Julkisen sektorin innovaatioita voidaan tarkastella niiden vaikuttavuuden perusteella. Lea Hennala, Paula Linna ja Satu Pekkarinen ovat tarkastelleet innovaation vaikuttavuuden problematiikkaa.
Kuten sanottua, julkisen sektorin innovaatioita voidaan käsitellä inkrementaalisuus-radikaalisuus-asteikolla. Asteikko ei kuitenkaan ota kantaa ääripäiden välillä olevien innovaatioiden luonteeseen.
Vähittäisten ja radikaalien innovaatioiden rinnalle voidaan vielä nostaa parannusinnovaatiot, ad hoc – innovaatiot, uudelleen yhdistettävät innovaatiot ja formalisoidut innovaatiot. Olennaista laajennetussa innovaatioasteikossa tämän tutkimuksen kannalta on se, että se antaa enemmän mahdollisuuksia tarkastella julkisen sektorin innovointia kuin aikaisemman innovaatiotutkimuksen käsitteet tai teoriat ovat antaneet. Voidaan näet nähdä, että suurin osa julkisen sektorin innovaatioista on vähittäisiä tai parannusinnovaatioita, joita jotkin innovaatiotutkijat eivät pidä innovaatioina sanan varsinaisessa merkityksessä.36