Selvityksen ensimmäinen kysymys oli, mikä on julkaisu. "Julkaisun käsite on väistämät-tä epämääräinen"3, myönnetään Helsingin yliopiston kirjaston vapaakappaletoimikun-nasta. Yliopiston kirjaston mukaan osviittaa julkaisun määrittelyyn antaa kuitenkin
4
tekijänoikeuslain 8 pykälä, jonka mukaan julkaistuksi katsotaan teos, "--- kun sen kappaleita tekijän suostumuksella on saatettu kauppaan tai muutoin levitetty yleisön keskuuteen"4. Julkaisuksi voidaan siis katsoa teos, jonka tieto on julkista.
Mutta kuinka suuri täytyy olla yleisön, jotta voidaan puhua teoksen julkaisemista ja levittämisestä yleisön keskuuteen? Tuskin voidaan väittää, että on julkaistu teos, jos viidelle henkilölle on kokouksessa jaettu kokouspaperit. Yleisö on liian pieni. Esimerkki osoittaa, että myös teoksen sisällöllä on merkityksensä. Kokouspaperit ja muut selkeästi sisäiset ohjeet, työpaperit ja päivänkohtaiset tiedotteet voitaneen yksimielisesti rajata julkaisun käsitteen ulkopuolelle.
Julkaisun kriteerinä ei kuitenkaan voi yksioikoisesti pitää sitä, että teos on tarkoitettu suurelle yleisölle, ja sulkea näin pois jokainen organisaation sisäiseen käyttöön tarkoi-tettu teos. Vaikka julkaisu käsittelisi eduskunnan sisäistä asiaa, sillä voi hyvin olla käyttöä eduskunnan ulkopuolella ja niin muodoin myös eduskuntaa laajempi jakelu.
Rajanveto on väistämättä häilyvä.
Voidaan myös kysyä, onko teoksen laajuudella tai painoasulla merkitystä teoksen luokittelussa julkaisuksi. Pieni esite pystyy jakamaan paljon tietoa laajalle yleisölle ja täyttää varmasti julkaisun kriteerit. Nykyisen tekniikan aikaan ei merkitystä voi myös-kään katsoa olevan sillä, onko teos tuotettu tietokoneella, monistuskoneella vai paino-menetelmin tai onko se sähköisessä muodossa, videona vai vanhanaikaisemmin kalvoi-na.
Lopuksi, helppoa olisi, jos julkaisu voitaisiin määritellä sillä perusteella, onko teoksella ISBN- tai ISSN-tunnus. Todellisuudessa tämä ei kuitenkaan ratkaise määrittelyongel-maa, sillä tunnukset saa aina halutessaan.
Julkaisu on tässä selvityksessä päädytty määrittelemään hyvin väljästi. Eduskunnan julkaisuksi on katsottu jokainen teos, jonka on tuottanut jokin eduskunnan yksikkö ja jonka tarkoituksena on välittää tietoa joko suurelle yleisölle tai eduskunnassa työskente-leville.
5 Vrt. Valtioneuvoston kanslian määritelmä: "---julkaisulla tarkoite-taan kirjallista, kuvallista, elokuva- tai muuta näiden kaltaista teosta, joka saatetaan yleisön saataville tai sitä esitetään julkisesti."
Valtioneuvoston kanslian julkaisuohje 28.10.1998.
Julkaisuiksi on luettu niin kirjalliset kuin kuvalliset teokset paperi- ja sähköisessä muodossa, videot ja jopa kalvot.5 Ulkopuolelle on rajattu muun muassa sisäiset ohjeet, erilaiset työpaperit, päivänkohtaiset tiedotteet ja eduskunnan sisäinen puhelinluettelo.
6 Valtiopäiväasiakirjat on omana selkeästi organisoituna julkaisutoi-minnan kokonaisuutenaan rajattu tämän selvityksen ulkopuolelle.
Samoin kartoituksesta on jätetty pois sellaisten eduskunnan valit-semien toimielinten, kuten Eduskunnan pankkivaltuuston ja Kan-saneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomukset.
Kartoituk-2 EDUSKUNNAN JULKAISUT
Valtaosa eduskunnan julkaisuista koostuu valtiopäiväasiakirjoista6. Eduskuntaa ja sen toimintaa valtioelimenä esittelevät suurelle yleisölle eduskuntakirjat, esitteet ja vuosi-kertomukset. Kirjallisten esitteiden lisäksi eduskuntavideo antaa pähkinänkuoressa kuvan eduskunnan tehtävistä ja toiminnasta. CD-ROMina on koululaisille suunnattu EdusNet sekä uusimpana tulokkaana Suomen eduskunnan historia -verkkopalvelu.
Lisäksi eduskuntaa esitellään viittomakielellä ja pistekirjoituksella. Eduskunnan kirjastolla on julkaisusarjansa suurelle yleisölle.
Eduskunnan kanslian julkaisusarjassa puolestaan julkaistaan etupäässä eduskunnan sisäiseen käyttöön tarkoitettuja raportteja, muistioita ja selvityksiä. Sisäiseen käyttöön tuotetaan myös esimerkiksi Kansanedustajan lakikokoelma ja Kansanedustajan käsikir-ja, Eduskuntamatrikkeli ja Kansanedustajan kalenteri sekä muut eduskunnan työskente-lyä ohjaavat ja helpottavat julkaisut, kuten työjärjestys ja hallinnolliset ohjeet ja tilisään-nöt.
Eduskunnan yhteydessä toimivilla virastoilla ja eduskunnan valitsemilla toimielimillä on omaa lakisääteistä julkaisutuotantoaan, kuten eduskunnalle luovutettavat, valtiopäi-väasiakirjojen sarjaan sisältyvät toimintakertomukset, mutta myös muita julkaisuja ja sarjoja.
Suuri osa julkaisuista samoin kuin paljon muuta tärkeää ajankohtaistietoa, löytyy sähköisessä muodossa eduskunnan ulkoiselta palvelimelta www.eduskunta.fi ja sisäisiltä verkkosivuilta Faktasta.
Tässä selvityksessä on keskitytty eduskunnan aktiivikäytössä oleviin julkaisuihin.
Näkökulma on näin pääosin nykyhetkessä tai aivan lähimenneisyydessä. Tulevaisuu-teenkin kurkistetaan, kun on kyse merkittävistä hankkeista. Tiukimmillaan rajaus aktiivikäytössä oleviin julkaisuihin näkyy siinä, että sellaisista toistuvasti ilmestyvistä
7 Julkaisujen sisällön referoinnissa on monasti tukeuduttu julkaisun tuottajan asiansa tuntevaan esittelyyn ilman, että siitä olisi mainit-tu aina erikseen.
8 Julkaisusarjoissa julkaisut on esitelty aikajärjestyksessä niiden ilmestymisajankohdan mukaan. Muuten julkaisut ovat otsikkonsa alla yleensä aakkosjärjestyksessä.
julkaisuista kuin vuosikertomuksista on esitelty vain ne, jotka kartoituksen hetkellä olivat viimeiset. Periaatteessa julkaisujen seuranta tässä kartoituksessa päättyy kesäkuu-hun 2002 – ainoa poikkeus on eduskunnan kanslian julkaisusarja, jonka kehitystä on pyritty seuraamaan viimeiseen saakka.
Kartoituksen ensimmäisessä liitteessä on esimerkkejä erilaisten julkaisujen työproses-seista. Toisessa liitteessä on esitelty julkaisuja, joita vielä näkee eduskunnassa, mutta jotka ovat sisällöltään vanhentuneita tai joiden painos on loppu, niin että ne ovat enää vain lainattavissa. Kartoituksen kolmantena liitteenä on tiedonvälityksellisistä syistä luettelo kaikista eduskunnan kanslian julkaisusarjassa ilmestyneistä julkaisuista vuodes-ta 1996 alkaen syksyyn 2002. Neljänteen liitteeseen on koottu tietoja eduskunnan digitaalisessa muodossa olevista julkaisuista.
Seuraavassa esitellään7 eduskunnan aktiivikäytössä olevat julkaisut yksityiskohtaisem-min8. Julkaisut on pääasiassa ryhmitelty niiden tuottajatahon ja kohderyhmän mukaan.
Kolmanneksi jaottelun pohjana on ollut julkaisun käyttötarkoitus.
Luokittelu ei kuitenkaan ole – ja tuskin voisi ollakaan – täysin looginen. Esimerkiksi Eduskunnan kirjaston julkaisutuotanto on katsottu aiheelliseksi esittää omana koko-naisuutenaan, vaikka organisatorisesti kirjasto yhtenä tieto- ja viestintäyksikön osana kuuluu eduskunnan kansliaan. Kirjaston julkaisutoiminnan kohderyhmä on lisäksi itseoikeutetusti suuri yleisö. Niinpä kirjastojen julkaisujen ryhmittelyssä kriteereinä ovat julkaisemisen säännöllisyys vs. satunnaisuus sekä julkaisun tyyppi.
Muitakin epäjohdonmukaisuuksia löytyy, sillä eduskunnan monimuotoista jul-kaisutuotantoa on ollut vaikea neliöidä ja kuutioida.
9 Koska valtiopäiväasiakirjojen painotalo, varhemmalta nimeltään Valtion painatuskeskus, on yksityistämisensä jälkeen muuttanut nimeään ja organisaatiotaan useampaan kertaan, selvityksessä