Hankinnanvaraisten poissulkemisten osalta viranomaisen voi olla vaikea noudattaa lakia yksiselitteisesti ja tarkasti, koska harkinnanvaraiset poissulkemisperusteet sallivat useita lainmukaisia ratkaisu- ja toimintavaihtoehtoja. Poissulkemisperusteissa osa ilmaisuista on tulkinnanvaraisia ja siten poissulkemisissa ei ole aina ehdottomia soveltamiskritee-reitä. Tämä jättää hankintayksikölle harkintavaltaa. Kuitenkin muut oikeuslähteet rajoit-tavat ja ohjaavat hankintayksikön ratkaisua. Poissulkemisperusteiden soveltamien ei aina tukeudu lakiin tai muihin oikeuslähteistä saatavaan normitietoon.
Hankintayksikön päätös voi siis perustua oikeusharkintaan tai tarkoituksenmukaisuushar-kintaan. Kuitenkaan harkintavallan jaottelu oikeusharkintaan ja tarkoituksenmukaisuus-harkintaan ei ole enää tarkkarajaista, vaan enemmänkin asteittaista ja liukuvaa. Nykyään voidaan puhua tiukkarajaisen ja mustavalkoisen kahtiajaon sijasta mieluummin harkinta-vallan asteikosta. Tämän asteikon toisessa ääripäässä on muodostuu puhtaasti laillisuus-kysymykset ja toisessa päässä sijaitsevat täysin policy-orientoituneet tai puhtaasti poliit-tiseen tarkoituksenmukaisempaan tähtäävät ratkaisut.216 Hankintayksikön päätöksente-koa voivatkin ohjata ja rajoittaa niin yhteiskuntapoliittiset näkemykset kuin laki ja oi-keusopilliset lähtökohdat.
Päätöksenteon harkintavaltaa määrittävät siten menettelylliset vaatimukset, soveltamis-käytännön yhdenmukaisuus, harkittavan asian luonne, oikeuskäytäntö, yhteen sovitetta-vat intressit ja yleisen hallinto-oikeuden oikeusperiaatteet sekä ylempiasteiset säädökset, kuten perus- ja ihmisoikeusnormit ja normin soveltamisen kannalta mahdollisesti EU-oikeus. Harkinnanvaraisissa poissulkemisissa voidaan nähdä se, että mitä enemmän men-nään tarkoituksenmukaisuusharkintaa kohden, on hankintayksiköllä laajempi harkinta-valta. Hankintayksikön harkintavallan laajuus ja luonne riippuvatkin päätöksentekoon so-vellettavasta poissulkemisperusteesta. Esimerkiksi toinen poissulkemisperuste on laissa
216 Mäenpää 2010: 195.
määritelty yksiselitteisemmin kuin toinen tai toisesta poissulkemisperusteesta on enem-män oikeuskäytäntöä, mikä määritellee harkintavallan laajuutta toista poissulkemisperus-tetta enemmän.
Hankintayksikön harkintavallan käyttämistä ohjaavat myös poliittiset ja taloudelliset nä-kökulmat sekä hankintalain tavoitteet. Näihin harkintavallan rajojen kysymyksiin ei aina pystytä vastaamaan täysin oikeudellisella säätelyllä, koska lainsäätäjä on halunnut jättää nimenomaan viranomaiselle harkintavaltaa toimeenpanon suhteen. Poliittisten ja talou-dellisten näkökulmien huomioon ottamien voi näkyä hankintayksikön päätöksenteossa, kun se päättää olla soveltamatta poissulkemisperusteita tai, kun se soveltaa vain osaa niistä. Harkintavallan käyttäminen tässä tilanteessa ei kuitenkaan saa olla mielivaltaista vaan sillä on pyrittävä edistämään parhaita ratkaisuja, jotka edistävät yleistä etua ja hal-linnollisia tarkoitusperiä. Lisäksi hankintayksikön on otettava huomioon oikeusperiaat-teet. Oikeusperiaatteiden huomioon ottaminen vaatii esimerkiksi sitä, että hankintayk-sikkö soveltaa tai on soveltamatta kaikkiin ehdokkaisiin tai tarjoajiaan poissulkemispe-rusteita. Harkintavalta voikin siis olla punnintaa eri arvojen ja keinojen välillä, jotka voi-daan nähdä ohjaavan ja rajoittavan harkintavaltaa.
Voidaan sanoa, että hankintayksikön harkintavalta ei ole koskaan täysin vapaata, mutta ei kokonaan sidottuakaan. Suurin osa harkinnanvaraisista poissulkemisperusteista voi-daan katsoa olevan joustavia normeja, jolloin hankintayksikölle jää jonkin tasoista itse-näisyyttä suhteessa lainsäädäntövaltaan. Itsenäisyys kuitenkin vaihtelee, kun normi sijoi-tetaan lain systematiikkaan. Kun harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita tarkastellaan tästä näkökulma, se ei anna niin laajaa harkintavaltaa, mitä ensi vilkaisulta joustavan keusnormin voisi ajatella antavan hankintayksikölle. Julkisten hankintojen kannalta oi-keuskäytäntö määrittelee suurelta osin hankintayksikön harkintavallan rajoja yleisten hal-linto-oikeuden periaatteiden lisäksi.
Yleisten hallinto-oikeuden periaatteiden lisäksi hankintayksikön on harkintavaltaa käyt-täessään otettava huomioon myös hankintalainsäädännön oikeusperiaatteet. Hankintalain periaatteet voidaan hahmottaa yleisten hallinto-oikeuden periaatteiden näkökulmasta, mutta yleisen hallinto-oikeuden periaatteet ovat kuitenkin kattavampia ja rajoittavat
enemmän viranomaisen harkintavaltaa. Ongelmalliseksi voi nähdä sen, että hankintalaki ei mainitse kaikkia yleisen hallinto-oikeuden periaatteita. Tästä voi aiheutua se, että han-kintayksikkö ei huomioi niin tarkasti yleisen hallinto-oikeuden periaatteita tai ehdokas tai tarjoaja ei osaa vedota näihin periaatteisiin. Tosin oikeuskäytäntöä tarkastellessa tällaista ei ole huomattavissa, mutta tuomioistuin ei voi ratkaista sellaista asiaa, josta ei ole vali-tettu. Vaikka kaikkia yleisen hallinto-oikeuden periaatteita ei ole hankintalaissa mainittu, markkinaoikeus on pyrkinyt tarkastelemaan esimerkiksi objektiviteettiperiaatetta hankin-talain periaatteiden näkökulmasta. Se kertoo osaltaan sen, että periaatteet ovat limittäisiä ja tulkinnanvaraisia. Hankintayksikön onkin otettava harkintavaltaansa käyttäessä huo-mioon kaikki yleisen hallinto-oikeuden periaatteet, vaikka niitä ei ole mainittu hankinta-laissa. Toimijalla ei ole mahdollisuutta vedota näihin hankintalaista puuttuviin yleisen hallinto-oikeuden periaatteisiin markkinaoikeudessa, mutta hallinto-oikeudessa sillä on.
Harkinnanvaraisissa poissulkemisperusteissa erityisesti suhteellisuus- ja yhdenvertai-suusperiaatteiden huomioiminen korostuu. Niitä on erityisesti korostettu hankintalaissa sekä poissulkemisperusteiden oikeuskäytännössä. Yhdenvertaisuusperiaate rajaa, että hankintayksikön on kohdeltava samanlaisia tapauksia samalla tavoin ja erilaisissa tilan-teissa huomioitava eroavaisuudet. Yhdenvertaisuudenperiaate sisältää johdonmukaisuu-den vaatimuksen, jonka mukaan samanlaisten hankintapäätösten ovat oltava linjassa kes-kenään. Toisaalta tämä on myös kytkeytynyt luottamuksensuojaperiaatteeseen, koska hankintayksikön on suojattava oikeusjärjestyksenperusteella oikeutettuja odotuksia. Täl-löin toimijalla on oikeus odottaa, että poissulkemisissa noudatettavat ratkaisulinjat pysy-vät samanlaisina ellei ole perusteltua muuttaa vakiintunutta käytäntöä. Toisaalta nämä asiat ovat kytköksissä objektiviteettiperiaatteeseen, perusteluiden pitää olla objektiivisia.
Tarkoitussidonnaisuuden periaate liittyy taas suhteellisuusperiaatteeseen, joten näin ollen periaate on kytköksissä hankintalakiin, ja siinä määriteltyihin periaatteisiin. Tarkoitussi-donnaisuuden periaate tuotkin mukanaan, että hankintayksikön asettaessa poissulkemis-perusteita, ovat niiden vastattava hankinnalle asettuja vaatimuksia. Näin ollen ne eivät saa olla keinotekoisia ja kohtuuttomia. Hankintayksikön päätös ei myöskään saa olla han-kintalain tarkoituksen ja tavoitteiden vastainen. Hankintayksikkö ei siis voisi esimerkiksi mielivaltaisesti sulkea tarjouskilpailusta ehdokasta tai tarjoajaa, jolla oli vain vähäisesti
maksamatta arvolisäveroja. Päätös voi olla tarkoitussidonnaisuuden ja suhteellisuusperi-aatteen vastainen. Toisin sanoen, vaikka hankintayksikölle on annettu laaja harkintavalta olla soveltamatta tai soveltaa harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita, todellisuudessa kuitenkaan näin ei ole vaan harkintavalta on rajattua. Suhteellisuusperiaate rajoittaa har-kintavaltaa siten, että hankintayksikön on mitoitettava toimensa oikein. Lisäksi julkisissa hankinnoissa oikeuskäytännön kautta on muodostunut käsitys, että suhteellisuusperiaat-teen on katsottu merkitsevän kohtuullisuus vaatimusten huomioimista.
Hankintayksikön harkintavallan rajat voikin olla tietyissä tilanteissa hankalat. Käytän-nössä tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun yrityksen työntekijä on syyllisty-nyt hankintalain 80 tai 81 §:n mukaiseen poissulkemiseen, mutta yrityksellä ei ole lain-mukaista oikeutta irtisanoa henkilöä, jota velvoittaa poissulkeminen. Kuitenkin hankin-tayksikkö voi sulkea tällaisen yrityksen pois tarjouskilpailusta. Mielestäni tässä tilan-teessa poissulkemisen käyttäminen on hiukan kyseenalaista, koska yrityksellä itsellään ei ole mahdollisuutta vaikuttaa henkilön irtisanomiseen. Toisaalta yritys voi siirtää henkilön muihin tehtäviin, ettei rikokseen tai virheeseen syyllistynyt henkilö ole lain määrittämä johtohenkilö, tai käytä edustus- tai päätösvaltaa yrityksessä. Asia ei kuitenkaan aina ole selkeä, kuten oikeustapaukset ovat tämän osoittaneet. Hankintayksikön onkin oltava tark-kana sulkiessaan pois tarjouskilpailusta yrityksen, jonka työntekijä on syyllistynyt rikok-seen tai virheerikok-seen. Henkilön on myös tosiasiallisesti oltava sellaisessa vastuuasemassa, että hankintayksikkö pystyy näyttämään toteen luottamusongelman, koska muuten han-kintayksikkö ylittää harkintavaltansa rajat. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä, että kirjanpitorikoksen tehnyttä henkilöä ei koske poissulkeminen, jos henkilö vastaa tietyn palvelun teknillisestä suorittamisesta, eikä millään tavalla ole vastuussa siitä asiasta, mistä on tehnyt rikoksen. Eli tässä tapauksessa kyseinen henkilö ei vastaa kirjanpidon oikeellisuudesta.
Oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden välillä oli ristiriita siinä, sovelletaanko poissul-kemista siinä vaiheessa, kun tarjoajalla on vireillä oikeudenkäynti. Eskolan ja Ruohonie-men mukaan poissulkemista ei saisi soveltaa tällaisessa tilanteessa, mutta oikeuskäytän-nön mukaan se on hankintayksikön harkintavallassa. Yhdyn itse oikeuskäytänoikeuskäytän-nön linjaan, koska tilanteet voivat olla erilaisia ja vaativat tapauskohtaista harkintaa. Lisäksi tämä
käytäntö mahdollistaa hankintayksikölle paremman mahdollisuuden huomioida yksittäi-sessä tapauksessa oikeusperiaatteet. Tarkastellessa oikeuskäytäntöä voi huomata tuomio-istuimien ratkaisuissa korostuvan se, että hankintayksikön on poissulkemisperusteita so-veltaessa huomioitava tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden vaatimusten toteutuminen.
Jos hankintayksikkö oli huomioinut nämä vaatimukset poissulkemisia käyttäessään, tuo-mioistuin katsoi hankintayksikkö käyttäneen harkintavaltaansa oikein. Mielestäni tämä on hiukan yllättävää, koska hankintalaki korostaa myös suhteellisuusperiaatetta harkin-nanvaraisissa poissulkemisissa. Voiko ajatella, että hankintayksikön huomioivat sesti suhteellisuusperiaatetta poissulkemispäätöksiä tehtäessä, koska se on nostettu erityi-sesti esille harkinnanvaraisissa poissulkemisissa. Tästä syystä tuomioistuimella ei ole tar-vetta tarkastella asiaa kyseisen periaatteen näkökulmasta. Vai löytyykö asialla joku muu syy, jolla asian voisi perustella.
Tärkeäksi nostaisin myös sen, että hankintayksikkö määrittäisi ennen tarjouskilpailun käynnistymistä, minkälaista luotettavuutta hankinnan kohde edellyttää ja minkälaisia sel-vityksiä ehdokkaiden tai tarjoajien tulee toimittaa tämän luotettavuuden osoittamiseksi.
Näen, että tällä tavalla ehdokkaita ja tarjoajia pystytään tarjouskilpailussa kohtelemaan tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Toisaalta se tukisi myös luottamuksensuojaperiaatteen toteutumista.
Vaikka tänä vuonna voimaan tulleeseen hankintalakiin on tullut uusia harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita, en kuitenkaan näe hankintayksikön harkintavallan huomattavasti lisääntyneen uusien poissulkemisperusteiden myötä. Useimmat uusista poissulkemispe-rusteista ovat jo vakiintuneet käytäntöön oikeuskäytännön kautta, kun hankintayksikkö on soveltanut kumottua hankintalakia. Voimaan tulleen hankintalain voi nähdä enem-mänkin tarkentavan näitä poissulkemisperusteita, ja nostavan jo käytännössä muodostu-neita poissulkemisperusteita hankintalakiin omiksi poissulkemisperusteiksi. Vaikka uu-det poissulkemisperusteet eivät tuo huomattavaa muutosta aikaisempaan oikeuden tilaan, voidaan uudistukset nähdä positiivisena asian. Uudistukset nimittäin lisäävät toimijan luottamuksensuojaa, koska toimijalla on parempi mahdollisuus ennakoida, rasittaako sitä joku harkinnanvarainen poissulkemisperuste. Lisäksi uudistuksissa on huomioitu
parem-min objektiviteettiperiaate, kun eturistiriidat ja esteellisyys on nostettu omaksi harkinnan-varaiseksi poissulkemisperiaatteeksi. Uusien poissulkemisperusteiden voi kuitenkin nähdä myös lisäävän tietyiltä osin harkintavaltaa, koska uudet poissulkemisperusteet myös mahdollistavat sellaisia poissulkemisperusteita, mitä kumottua hankintalaki ei mahdollistanut. Tältä osin harkintavallan rajojen määrittäminen on vielä epäselvää ennen kuin oikeuskäytäntöä muodostuu.
Voidaankin katsoa, että osat uusista poissulkemisperusteita ovat hiukan päällekkäisiä ja limittäisiä. Syyn tähän näen siinä, että useimmat uusista harkinnanvaraisista poissulke-misperusteista ovat muodostuneet kumotun hankintalain soveltamisen kautta. Poissulke-misperusteiden päällekkäisyys ja limittäisyys on huomioitu myös voimaan tulleen han-kintalain hallituksen esityksessä. Hankintayksikön käyttäessään harkintavaltaansa sillä voi olla vaikeuksia tietää, mitä poissulkemisperustetta sen on kyseiseen ehdokkaaseen tai tarjoajaan sovellettava. Toisaalta, yhdessä eri poissulkemisperusteet voivat luoda hankin-tayksikölle laajemman harkintavallan kuin yksistään mahdollistaisivat.
Harkintavallan laajuus voi lakia silmäilemällä näyttää laajemmalta, mitä se todellisuu-dessa on. Harkintayksikön harkintavalta voi siis olla todella suppeaa tai sitten todella laa-jaa. Harkintavallan laajuuteen hankintayksikkö pystyy vaikuttamaan siten, miten harkin-nanvaraisia poissulkemisperusteita päädytään soveltamaan. Tietyissä tapauksissa hankin-tayksiköllä voi olla vain yksi oikea ratkaisu, ja toisessa tapauksessa hankinhankin-tayksiköllä voi olla monta oikeaa lain mukaista ratkaisua. Usein kuitenkin harkinnanvaraiset poissulke-misperusteet mahdollistavat kultaisen keskitien, harkintavalta ei ole laajaa, mutta se ei ole myöskään tarkasti rajattua.
Kun lainsäädäntö ei anna liian tarkkoja määritelmiä, ei se myöskään voi rajoittaa liikaa hankintayksikön toimintaa. Mikäli lainsäädäntö olisi liian yksityiskohtaisesti määritelty harkinnanvaraisten poissulkemisten osalta, voisi se muuan muassa estää tehokkaan kil-pailun syntymisen, sekä hankintayksikkö pystyisi ottamaan huomioon asianmukaisella tavalla yhteiskunnassa ja olosuhteissa tapahtuvia muutoksia. Toisaalta on hyvä, että on olemassa harkintavallalle tietyt rajat, jotta viranomainen ei käytä harkintavaltaansa esi-merkiksi edistääksensä omia etujansa. Kyseessä on kuitenkin julkisten varojen käyttö.
Mielestäni Mäenpää kiteyttää hyvin harkintavallan rajat: ”hankintayksikön harkintavalta voikin olla sidottu suhteellisen täsmällisiin tai tavoitteellisiin, yksityiskohtaisiin tai yli-malkaisiin säätelyihin. Yhteistä näille tilanteilla on harkintavallan määritellyssä se, että hankintayksiköllä on mahdollisuus sekä yleensä myös velvollisuus ottaa huomioon har-kinnassaan erilaisia näkökohtia, intressejä, arvoja ja myös hallinnollisia tarkoituksenmu-kaisuusnäkökohtia.”217 Voisi myös sanoa, että periaatteet rajoittavat hankintayksikön harkintavaltaa kun taas erilaiset intressi (esim. poliittiset tai taloudelliset) enemmänkin ohjaavat harkintavaltaa. Kuitenkaan hankintayksikön käyttäessä harkintavaltaansa poliit-tisten ja taloudellisten näkökulmien kautta ei se tarkoita sitä, että toiminta voisi olla mie-livaltaista ja täysin oikeusharkinnasta vapaata. Loppujen lopuksi harkinnanvaraisten pois-sulkemisperusteiden väljä ja suurelta osin harkinnanvarainen säätely johtaa siihen, että hankintayksikön harkintavallan rajojen täsmällisen selvittäminen ei ole mahdollista. Näi-den poissulkemisperusteiNäi-den soveltamisen ja selvittäminen voikin olla hankalasti enna-koitavassa.
217 Mäenpää 2013: 503.
LÄHDELUETTELO
Kirjallisuus
Aarnio, Aulis (1989). Laintulkinnan teoria. Juva: WSOY.
Aarto, Markus, Tuomas Aho, Juha Regelin, Jaakko Uotila & Tuomo Vatanen (2009).
Hankintasopimus: käytännön käsikirja. Helsinki: Edita Publishing Oy.
Eskola, Saila & Erkko Ruohonniemi (2011). Julkiset hankinnat. Helsinki: WSOYpro.
Heuru, Kauko (2003). Hyvä hallinto. Helsinki: Edita Publishing OY.
Husa, Jaakko (1995). Julkisoikeudellinen tutkimus: Tutkimus julkisoikeudessa harjoitet-tavan oikeusdogmatiikan metodologiasta. Jyväskylä: Finnpublishers Oy.
Husa, Jaakko, Anu Mutanen & Teuvo Pohjolainen (2008). Kirjoitetaan juridiikkaa: oh-jeita oikeustieteellisten kirjallisten töiden laatijoille. Helsinki: Talentum Media Oy.
Husa, Jaakko & Teuvo Pohjolainen (2014). Julkisen vallan oikeudelliset perusteet. Joh-datus julkisoikeuteen. Tampere: Talentum Media Oy.
Hyvönen, Olli, Kaija Kess, Tero Piisi, Heikki Tuomela, Jaakko Uotila (2007). Julkiset hankinnat hankintayksiköissä. Helsinki: Edita Publishing Oy.
Kaisto, Janne (2005). Lainoppi ja oikeusteoria: oikeusteorian perusteista aineellisen va-rallisuusoikeuden näkökulmasta. Helsinki: Edita Publishing Oy.
Kalima, Kai, Maija Häll & Antero Oksanen (2007). Julkisyhteisöjen hankintatoimen oi-keussäännöt. Helsinki: Suomalaiset oikeusjulkaisut SOJ OY.
Konstari, Timo (1979). Harkintavallan väärinkäytöstä: tutkimus tarkoitussidonnaisuu-desta hallintoviranomaisten harkintavallan rajoitusperiaatteena. Helsinki: Suoma-lainen lakimiesyhdistys.
Korte, Atte (2016). Harkintavalta ja harkintavallan väärinkäyttö erityisesti kunnan elin-keinon tukemiseen liittyvässä toiminnassa. Edilex 9.12.2016. Saatavissa 29.1.2016: www.edilex.fi/artikkelit/17225.
Kotkas, Toomas (2014). Viranomaisharkinnan oikeudelliset rajat. Teoksessa: Kalliomaa-Puha, Laura, Tuomas Kotkas & Marketta Rajavaara: Harkittua? Avauksia sosiaa-liturvan harkintavallan tutkimukseen, 40–59. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.
Kotkas, Toomas (2011). Hallinto-oikeudellisen harkintavaltaopin päivitys kotimaisen so-siaalioikeudellisen lainsäädännön valossa. Lakimies 6: 1130–1151.
Kulla, Heikki (2015). Hallintomenettelyn perusteet. Helsinki: Talentum Pro.
Kuoppamäki, Petri (2012). Uusi kilpailuoikeus. Helsinki: SanomaPro.
Kuusiniemi–Laine, Anna & Pilvi Takala (2008). Julkiset hankinnat käsikirja. Helsinki:
Edita Publishing Oy.
Laakso, Seppo (1990). Oikeudellisesta säätelystä ja päätöksenteosta. Helsinki: Valtion painatuskeskus.
Laakso, Seppo, Outi Suviranta & Veijo Tarukannel (2006). Yleishallinto-oikeus. Tam-pere: Tampereen yliopisto oikeustieteiden laitos.
Merikoski, Veli (1958). Vapaa harkinta hallinnossa. Helsinki?: Lainopillisen ylioppilas-tiedekunnan kustannustoimikunta.
Merikoski, Veli (1968). Hallinto-oikeuden oikeussuojajärjestelmä. Helsinki: Lainopilli-sen ylioppilas-tiedekunnan kustannustoimikunta.
Mäenpää, Olli (2013). Hallinto-oikeus. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Mäenpää, Olli (2010). Hallinto ja oikeus. Helsinki: Forum iuris.
Mäkinen, Eija (2004). Oikeudellinen kontrolli kunnan ympäristöasioissa. Tampere: Finn-publishers Oy.
Määttä, Tapio (2005). Joustavien normien kiinteytys-, täsmentämis- ja konkretisointime-kanismit ympäristöoikeudessa. Edilex 23.7.2007. Saatavissa 2.12.2016:
www.edilex.fi.
Niemivuo, Matti & Marietta Keravuori (2003). Hallintolaki. Helsinki: WSOY lakitieto.
Pekkala, Elise & Mika Pohjonen (2015). Hankintojen kilpailuttaminen ja sopimusehdot.
Helsinki: Tietosanoma Oy.
Pekkala, Elise (2007). Hankintojen kilpailuttaminen. Helsinki: Tietosanoma Oy.
Ryynänen, Aimo (1991). Hyvän hallinnon periaatteet kunnallishallinnossa. Helsinki: La-kimiesliiton kustannus.
Siltala, Silja (2012). Henkilökuljetusopas. Helsinki: Suomen kuntaliitto.
Työ- ja elinkeinoministeriö (2016). Julkiset hankinnat ovat säädeltyjä. Saatavissa 17.10.2016: http://tem.fi/julkiset-hankinnat
Uotila, Jaakko, Seppo Laakso, Teuvo Pohjalainen & Jarmo Vuorinen (1989). Yleishal-linto-oikeus pääpiirteittäin. Tampere: Finnpublishers Oy
Virtanen Pertti (2008). Suomen hankintalainsäädäntö. Teoksessa: Aalto-Setälä, Ilkka, Antti Aine, Petri Lehto, Julius Parikka, Anne Petäjäniemi–Björklund, Markku Stenborg & Pertti Virtanen: Kilpailulait ja laki julkisista hankinnoista, 529–819.
Helsinki: Tietosanoma Oy.
Virallislähteet
HE 108/2016 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle hankintamenettelyä koskevaksi lain-säädännöksi.
HE 19/2014 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 230/2014 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle eräiden hallintoasioiden muutoksenha-kusäännösten tarkistamisesta.
HE 50/2006 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi julkisista hankinnoista sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden han-kinnasta.
HE 72/2002 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyt-tölain muuttamisesta.
HE 309/1993 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.
HE 58/1988 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle virkarikoslainsäädännön uudistamisesta.
TEM 37/2015 Työ- ja elinkeinoministeriö. Hankintalain kokonaisuudistuksen valmiste-luryhmän mietintö.
Oikeuskäytäntö
Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut:
C-470/13, Generali-Providencia Biztosító Zrt v. Közbeszerzési Hatóság Közbeszerzési Döntőbizottság
C–465/11, Forposta SA ja ABC Direct Contact sp. z o.o. V. Poczta Polska SA. Yhdistetyt asiat C-21/03 ja C-34/03, Fabricom SA v. Belgia, Kok. 2005 I-01559
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut:
KHO 12.1.2017/67 KHO 2016: 56 KHO 2011: 29 KHO 2010: 35
KHO 25.5.2009/1294 KHO 9.6.2004/1395 KHO 2003: 72 KHO 2001: 57
Korkeimman oikeuden ratkaisut:
KKO 2006:33 KKO 1997:33
Markkinaoikeuden ratkaisut:
MAO 382/16 MAO 495/15 MAO 806/14 MAO 727/14 MAO 604/14 MAO 403/14
MAO 540/13 MAO 449/13 MAO 116/13 MAO 372-373/12 MAO 90/11 MAO 398/10 MAO:386/10 MAO 394/09 MAO 161/09 MAO 151/09 MAO 72/09 MAO 39/07