Toteuttaessani haastatteluja avoimen teemahaastattelun avulla lähdin selvittämään, mikä merkitys vangin kuntoutuksen onnistumisessa on rangaistusajansuunnitelmalla ja siihen liitetyllä henkilökohtaisella
kuntoutussuunnitelmalla. Tarkasteltavanani oli myös kuntoutuksen vaikutus vangin identiteetissä tapahtuvaan muutokseen. Mielenkiintoni kohteena olivat myös ensikertaa tuomiotaan suorittavat vangit ja heille tehtävät
rangaistusajansuunnitelmat. Halusin tarkastella vankilan tarjoamaa uskonnollista ja hengellistä tukea kuntoutuksen rinnalla. Pidin tutkimuksessani kaikkein tärkeimpänä saada esiin erityisesti vankien omaa ääntä. Tanja Äärelän tutkimus nuorten vankien kokemuksista peruskouluajoilta oli minulle esimerkkinä
tutkijasta, joka arvostaa kohdettaan ja saa vangin puhumaan ääneen asioista, joissa ainoastaan vanki itse on asiantuntija.
Laurean Ammattikorkeakoulun oppilaan Sari Pehkosen tekemä tutkimus Riihimäen vankilan suljetun osaston vankien parissa toi myös hyvin esiin vankien oman mielipiteen. Pehkonen etsi vastausta kysymyksiin, tietävätkö vangit, miksi rangaistusajansuunnitelma tehdään ja ymmärtävätkö he sen tärkeyden
vankeusprosessissa. Pehkosen tutkimuksen tulos on yhtenevä omani kanssa, mutta vain osittain. Janani alkupään vangit, samoin kuin Pehkosen tutkimuksen vangit olivat vielä passiivisia tai kyvyttömiä hahmottamaan omaa tilannettaan ja kuntoutusmahdollisuuksiaan. Tuolloin vanki kokee saavansa joko katteettomia lupauksia tai suunnitelman sisältö ei tunnu henkilökohtaisesti oikealta, jolloin suunnitelmaan on vaikea sitoutua. Pehkosen tutkimuksen aineisto, Riihimäen suljetun osaston vangit, sijoittuisivat oman tutkimukseni janan alkupäähän mielipiteillään, että he eivät saaneet omaa ääntään esiin suunnitelman teossa. He kokivat sen tekemisen ajanhukaksi, eikä heillä ollut tarkoitustakaan muuttua ja muuttaa jo muodostunutta voimakasta tapaansa elää.224
Lähdin tutkimukseni tekoon avoimin mielin ja hyvinkin innostuneena varsinaisiin haastattelutapaamisiin. Litteroidessani jälkeenpäin nauhoituksia, aloin
223 A1.
224 Pehkonen 2011.
tuntea epävarmuutta. Huomasin, että kiinnostukseni itse vankia ja hänen kokemuksiaan kohtaan oli niin suurta, etten ollut malttanut pysyä tiukasti
teemoissani ja niihin liittyvissä kysymyksissä. Halusin, ja sainkin, kohtaamisista enemmän jotain sellaista, mitä en heti osannut sijoittaa tutkimukseeni.
Haastateltavieni tarinallinen, avoin, aito ja rehellinen kerronta vei mukanaan.
Kohtaamisemme oli hetkittäin enemmän keskustelua kuin haastattelua. Teemoja hyödyntäen sain kuitenkin esiin mielenkiintoisia asioita omakohtaisesta asenteesta rangaistusajansuunnitelmaa ja kuntoutusta kohtaan. Rangaistusajansuunnitelma tarjoaa vangille vangin oman aikaisemman historiansa pohjalta ainutlaatuisen mahdollisuuden lähteä työstämään itsessään muutosta. Tässä muutosprosessissa hän ei ole yksin, vaan tukenaan ovat vankila-ajan terapiat ja myös rangaistusajan jälkeen kaikki tuki terapiaan. Yleistäen voi aineistoni pohjalta sanoa, että
rangaistusajansuunnitelman tarkoitus ymmärrettiin vasta, kun tuomioita oli jo käyty läpi useampia. Syntyi väsymyksen kautta halu muutokseen.
Rangaistusajansuunnitelma otettiin osan kohdalla ikään kuin kartaksi, jonka merkki merkiltä uskottiin vievän ulos nykytilanteesta eli vankilakierteestä.
Suunnitelmaa hyödynnettiin tuolloin systemaattisesti. Tutkimuksestani on löydettävissä mallitarina rangaistusajansuunnitelman hyödyntämisestä yhtä lailla kuin sille, ettei vielä ole kiinnostusta eikä rohkeutta tarttua muutoksen
mahdollisuuteen. Osittain tulkitsin haluttomuuden taustalla olevan vastustamista viranomaisia kohtaan, mutta enimmäkseen se oli pelkoa uusien ja vieraiden asioiden edessä. Vahvemmalla itsetunnolla varustettujen kohdalla suunnitelman antama tuki koettiin yhtäällä tarpeelliseksi ja toisaalla turhaksi. Siihen,
muodostuiko muutos nopeaksi käännekohdaksi elämässä vai hitaaksi siirtymäksi, uskallan tulkita liittyneen siihen, missä vaiheessa identiteetin muutosta
haastateltavani oli menossa.
Tutkimukseni edetessä pääsin enemmän sisälle vankien nykykunnon tilaan eli päihdeongelmallisten määrän kasvuun. Aineistoni ja kaiken kuulemani sekä lukemani perusteella ymmärsin vankilatoiminnan ja varsinkin vankilassa tapahtuvan kuntoutuksen olevan murrosvaiheessa. Muutokseen tuo paineita Suomessakin parhaillaan vaikuttava pitkittynyt taloudellinen taantuma, jonka johdosta myös Rikosseuraamuslaitoksen on supistettava toimintakulujaan.
Vankilatoiminta ja vankilakuntoutus ovat sen tarkastelun alaisia kohteita. KISKO -ohjelma on aineistossani esimerkkinä vankiloissa toteutettavien
kuntoutusohjelmien lopettamisesta. Tutkimukseni perusteella ja myös
tilastotietojen mukaan ohjelman avulla on mahdollista saada aikaan hyviä tuloksia. Aineistoni vahvin esimerkki kuntoutukseen onnistuneesti osallistuvasta löytyi juuri KISKO -ohjelmassa mukana olevasta vangista. Samoin osa
krissiläisistä olivat kuntoutuneet ohjelman antamalla tuella. Vankilakuntoutuksen kulujen karsiminen vie mielestäni vääjäämättä muutokseen. Vankiloilla ei ole riittävästi henkilökuntaa lisääntyvään tarpeeseen päihdekuntoutustyössä.
Kuntoutusohjelmien toteuttaminen edellyttää erikoiskoulutettua terveydenhoitoalan henkilökuntaa. Vankeustuomiokäytäntö on samoin
murroksessa. Rangaistustaan suorittavien vankien valvonta tulee mahdolliseksi tietotekniikan kehittymisen myötä. Ensiaskel on nykyisin jalkapantavalvonta sekä valvottu koevapaus.
Lukuisten kansalaisjärjestöjen yhteiskunnallisesti merkittävä työpanos näkyy jo nyt vankiloissa. Erityisesti se näkyy vapautuneiden vankien parissa tehtävässä jälkihoitotyössä. Tulkitsen sen merkiksi suunnanmuutoksesta.
Haastattelemani Kris -yhdistyksen entiset vangit toivat haastatteluissa esiin halunsa olla enemmän mukana ennaltaehkäisevässä toiminnassa syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten parissa. Krissiläisen ehdottama KrissCamp -toiminta vaihtoehtona nuoren, ensikertalaisen vangin tuomion täytäntöönpanolle on ehdotus, johon toivon tartuttavan. Kris ry:n toiminnanjohtaja Timo Valkaman mukaan on kyse arvoista, asenteesta ja etiikasta, kun tehdään työtä vankien parissa. Yhdistyksen antama tuki ei ole sidottu virka-aikoihin, vaan on ympärivuorokautista.225
Rangaistusajansuunnitelman laadinta yhdessä vangin ja läheisten kanssa on hyvä mahdollisuus sitouttaa ja motivoida vanki kuntoutukseen. Pohdittavaksi jää, olisiko hyvä, että Arviointikeskuksessa suunnitelman laadintaan osallistuisi myös krissiläisiä. Tuomion ajaksi jokaiselle vangille nimettäisiin oma tukihenkilö yhdistyksestä. Samalla periaatteella, kuin mitä KISKO -ohjelmassa jokaisella oppilaalla on nimetty kummi, mutta krissiläisen mukana oleminen kuntoutuksessa olisi tiiviimpää. Perusteluna ehdotukselleni on Kris ry:n jäsenten kokemusten kautta nousevaa kykyä ymmärtää vankia ja vahvaa, aitoa halua auttaa.
Vertaistuen merkityksen tärkeyttä ei voi sivuuttaa. Krissiläisten kyky toimia toisten hyväksi on empaattista ja tarkoituskeskeistä. Erityisesti ensikertalaisten kohdalla vertaistuki on tarpeen saada taholta, joille nuoren, rikollisuuteen johtanut kokemusmaailma ei ole dosentti Venla Salmen sanojen mukaista vierasta
225 Valkama 2014, 94 ja 98.
kulttuuria. Krissiläisten toiminta suuntautuisi näin myös koko yhteiskuntamme hyväksi.
Kris ry ei ole uskonnollinen yhdistys, mutta sen toiminnasta on erotettavissa vahvaa empaattisuutta ja omalla, arjessa tapahtuvalla toiminnalla hyvinkin
sielunhoidollista otetta. Usko ja hengellisyys ovat intiimeintä ja
henkilökohtaisinta, mitä ihmisessä on. Henkisyys mahdollistaa sellaisen liikkumisen ajatuksissa, joka ei ole paikkaan ja aikaan sidottu. Henkisyydellä tarkoitetaan taitoa olla osa toisen kertomusta ja lähellä toista huolimatta fyysisestä välimatkasta. Henkisyyttä voidaan kuvata empaattisuudella.226 Timo Purjo kuvaa empaattisuuden täydentyvän vasta, kun siihen liittyy toiminta, joka tekee tunteesta tarkoituskeskeistä. Empaattisuus on pohjana silloin, kun toiminnalla on tarkoitus auttaa toista ihmistä. Ei riitä, että ihminen toteuttaa halujaan vain omien
kiinnostusten parissa. Elämälle tuo sisältöä toimet, jotka suuntautuvat itsensä ulkopuolelle.227 Krissiläiset ovat löytäneet elämälleen tarkoituksen
vankilamaailmasta. Nuorelle vangille krissiläisestä voi nousta esikuva ja professori Helena Helveen peräänkuuluttama sankarimalli.
Aineistoni perusteella minulle muodostui kuva kahdenlaisesta vankilasta.
Ensinnäkin vankila on paikka, jossa kuntoutumista tuetaan. Vankila on myös paikka, jossa ikään kuin säilytetään päihdeongelmallisia tuomioiden ajan ja niiden välissä, kuntoutumassa. Kuntouttamisella tässä tarkoitan fyysistä kuntouttamista saatuna ravinnon, levon ja puhtauden myötä. Olin sattumalta paikalla näkemässä, kun päivittäinen vankikuljetus saapui vankilanportista sisään. Osa vangeista oli erittäin heikossa kunnossa. Mainitsin ajatukseni vankilapastori Juha Niemelle toteamalla ”tehän pitkitätte toiminnallanne kuolemaa”. Hänen vastauksensa: ”Ei, me pelastetaan elämään”, osoittautui aineistoni perusteella myös paikkansa pitäväksi ja kuvaa vankilapastorin laajaa sielunhoidollista ja rakastavaa vangin kohtaamista arvostettavana yksilönä. Pohdin pitkään sanaparia pelastetaan elämään. Ymmärsin sen lopulta erittäin syvälliseksi ja sielunhoidolliseksi, jossa on mukana myös toivon herääminen eli teoreettisen viitekehykseni ydinajatus.
Rangaistusajansuunnitelmassa uskonnolliset asiat mainittiin ainoastaan niiden kohdalla, jotka olivat tulleet valikoiduiksi kuntoutusohjelmiin
päihteettömälle osastolle. Vankilan hengellisten tilaisuuksien ja
vankilapastoritapaamisten suosiota voi olettaa puoltavan myös sen, etteivät ne ole
226 Katainen 2012, 10.
227 Purjo 2012, 32−34.
viranomaisten antamaa, siis ylhäältä annettua käskyä, vaan vapaaehtoista ja koettu vahvaksi vierellä kulkemiseksi ja vangin koko historian hyväksyväksi
välittämistä. Hyväksymisellä tarkoitan sitä, että menneisyyttä ei voi poistaa ja juuri sen pohjalta on rakentunut tämän hetkinen olotila ja identiteetti, itse vanki, yksilö. Kahdenkeskisissä kohtaamisissa välittyy lähimmäisenrakkautta ja aitoa, rehellistä välittämistä juuri vangin omista asioista. Haastateltavani antoivat kaikki suuren arvon vankilapastoritapaamisille. Mielenkiintoista on, että vapaaehtoisena juuri vankilapastorikohtaamiset nousivat tutkimuksessani merkittäviksi tekijöiksi muutoksessa. Pohdittavaksi jää, mikä merkitys oli sillä, että vankilapastori Niemi osoitettiin minulle yhteyshenkilöksi ja haastattelut toteutettiin hänen
työhuoneessaan ja hänen läsnä ollessaan. Tämä voi osaltaan vaikuttaa tuloksiin, muttei mielestäni alenna vankilapastorin työn arvostusta vankilassa. Jos
vankilapastorin virka lakkautettaisiin, on vaikea keksiä, miten ja millä sen positiivinen kokonaisvaikutus vangille voitaisiin korvata. Tutkimusta
kirjoittaessani ymmärsin paremmin, mitä Riitta Granfelt tarkoittaa, kuvatessaan vankilaa arvostavana ja kuntoutusmyönteisenä tilana. Suhde vankeihin on monitasoisempaa, kun ollaan vuorovaikutustilanteissa vankien
elämisympäristössä eikä virkamiesroolissa virastoissa.
Haastatteluja tehdessäni mietin myös, millä perusteella vangit valikoituvat ja pääsevät kuntoutusohjelmiin. Aineistossani esimerkiksi WOP -ohjelmaan pyrkijä koki ongelmallisena tulla hyväksytyksi ohjelmaan. Humanistisen ammattikorkeakoulun artikkelikokoelmasta löysin vastauksia. Vankilan virkamiesten toimintaa ohjaavat numeeriset tulostavoitteet eivätkä oikeat tukitoimet niitä tarvitseville. Päihdekuntoutukseen on lähetettävä tietty määrä vankeja vuosittain huolimatta vankien motivaatiosta. Myös vangin kotikunnalla on merkitystä siihen, mitkä tuet hänen kohdallaan ovat mahdolliset.228 Tästä tarkastelukulmasta katsottuna kuntouttaminen on numeropeliä ja vie poispäin tarkoituksesta osaltaan aidosti pyrkiä muuttamaan yhteiskunnassamme vallitsevaa ongelmaa.
Sosiaalihuoltolain uudistus on tutkimukseni ajankohtana työn alla. Säästöjä haetaan. Kunnallista sosiaalityötä ei käytännössä tehdä vankilassa, vaikka
sosiaalilaissa niin edellytetään. Laajamittaisinta työtä vankilassa ja vapautuneiden vankien parissa tehdään järjestöjen taholta. Tulosta mitataan tapaamisten määrillä.
Sosiaalibarometrin (2012) mukaan sosiaalisen kuntoutuksen palveluja pitäisi
228 Lindström & Kumlander 2014, 8−9.
kehittää erityisesti vankilasta vapautuville, päihdeongelmaisille ja syrjäytymisuhan alla oleville henkilöille.229
Vankien päihde - ja muun kuntouttamistyön parissa tehtyjä tutkimuksia on valtava määrä. Tutkimukset tarkastelevat vankeja usein jonkin näkökulman avulla, ulkoapäin. Viktor Franklinin logoterapian mukaan elämä
täydellisimmillään on tarkoituksenhakuista. Vangit, jotka tutkimuksessani olivat löytäneet elämälleen tarkoituksen, joko vanhemmuudessa tai työssä vankilassa vankien parissa, ovat edelleen rakentamassa minäkuvaansa erilaisessa
ympäristössä, missä voivat elää ja vaikuttaa nyt uudella tavalla. Yksilö ikään kuin suodattaa ympäristöstään omaksumiaan näkemyksiä oman kokemusmaailmansa kautta. Tässä muutostyössään hän tiedostamattaankin käyttää muita ihmisiä hyväkseen. Tutkimusprosessin aikana huomasin yhteneviä piirteitä
haastateltavieni kuntoutuksen prosesseissa, mutta myös selkeästi sen, että
jokaisella oli oma polkunsa muutokseen. Päihderiippuvaisuudesta irtaantumisessa parhaiten oli nähtävissä yhtenäisiä elementtejä, mutta myös poikkeavuuksia niiden kohdalla, jotka olivat kuntoutuksessaan jo päihteettömyyden
ylläpitovaiheessa. Yksilölliset tekijät muutoksen käynnistymisvaiheessa ovat merkityksellisessä asemassa. Tästä esimerkkinä tutkimuksessani ovat
omatoimisesti kuntoutuneet sekä kilpaurheilijataustainen vanki. Tutkimukseni tulokset vahvistavat sekä hoidollisen että spontaanin kuntoutuksen olevan mahdollista. Rangaistusajansuunnitelman avulla päihde- ja muussa
kuntoutuksessa pyritään vaikuttamaan tiettyihin asioihin, mutta viime kädessä vanki aina itse valitsee ne tekijät, jotka ovat hänelle merkittäviä ja ratkaisevia.
Niiden perusteella vanki päättää myös sen hetken, jolloin on muutokseen valmis.
Tuomitullakin säilyy päätösvalta omaan ajatusmaailmaan ja edustamiinsa arvoihin siinä. Logoterapia on kiinnostavaa filosofiaa senkin vuoksi, että se on niin
käytännönläheistä, mikä ei ole ominaista yleensä filosofioille. Timo Purjo puhuukin logoteoriasta filosofian ja terapian sijaan230.
Tutustuessani artikkeleiden ja kirjallisuuden kautta siihen monimuotoiseen ja laajaan järjestökenttään, jotka tekevät työtä muun muassa syrjäytyneiden nuorten ja erityisesti vankien parissa, löysin Marttaliiton. Liitto on viime vuosina laajentanut kotitalouskurssejaan myös vankiloihin.231 Keravan vankilassa
toteutettavan puutarhanhoidon ja eläintenparissa tehtävänkuntoutustyön vaikutus
229 Karjalainen 2014, 36‒37.
230 Purjo 2012, 14.
231 Känsälä 2014, 106−110.
vankien itsetuntoon ja vastuullisuuden kasvuun on kiistaton. Marttaliiton järjestämiltä kursseilta on saatu hyvää palautetta sekä kurssien pitäjiltä, kotitalousneuvojilta että myös vangeilta. Kiinnostava jatkotutkimuksen aihe vankien parissa olisi Marttaliiton toiminta tarkasteltuna vankien taholta. Aihe on positiivinen ja aito, siksikin, että kurssinpitäjät eivät ole ammattiauttajia vaan ihan tavallisia ja turvallisia marttoja.
Lähde- ja kirjallisuusluettelo Lähteet
Tekijän hallussa olevat haastattelut:
A1−A5, 10.2.2015.
B1 − B2, 11.5.2015.
C1, 18.12.2014.
C2, 29.12.2014.
C3, 30.12.2014.
C4, 8.1.2015.
Tapaamiset:
Niemi, Juha 8.1.2015, 18.1.2015, 10.2.2015 ja 11.5.2015 Portinvartija 18.1.2015
Purjo, Timo 14.11.2014 TV-dokumentti:
Yle-Areena, TV-dokumentti, A2 Tuomio-ilta 28.4.2015.
Internet-lähteet
Arviointikeskukset ja täytäntöönpano.
http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/taytantoonpano/vankeusrangaistukseentuo mittujensijoittelujasiirtaminen/arviointikeskukset.html. Viitattu 3.1.2015.
Keravan vankila. Luettavissa
http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/toimipaikatjayhteystiedot/vankilat/keravan vankila.html. Viitattu 10.2.2015.
Konfirmaatio-siunausta uuteen elämänvaiheeseen. Luettavissa
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/87A8B935EC6CE1A6C2256FEA003B817E?
penDocument&lang=FI. Viitattu 7.7.2015.
Kris ”Rikollisten revanssi yhteiskunnassa”. http://www.kris.fi. Viitattu 27.1.2015 ja 14.2.2015.
Nimettömät Narkomaanit ®, Narcitics Anonymous®, 12 askelta ja 12 perinnettä, mukailtu uusintapainos AA World Services, Inc:in luvalla.
Copyright © 2003. Viitattu 30.6.2015.
Oikeus uskontoon. Vankilasielunhoito ja vankeinhoidon rakennemuutos.
Työryhmän mietintö. Rikosseuraamusviraston monisteita 1/2006. Luettavissa:
http://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/julkaisut-monisteetjaraportit/6XRN2xbYF/1-2006_Oikeus_uskontoon.pdf Viitattu 6.7.2015.
Rikollisuustilanne 2013. Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 266. Luettavissa:
http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuksia-sarja/VfwyB59Ll/266_Rikollisuustilanne_2013_2014.pdf. Viitattu 18.2.1014.
Strategia 2011-2020. Luettavissa osoitteessa:
http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/rikosseuraamuslaitos/arvot.html. Viitattu 13.2.2015.
Tilastollinen vuosikirja 2013. Luettavissa osoitteessa:
http://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/julkaisut-tilastollinenvuosikirja/7W5DQb7OB/Rikosseuraamuslaitoksen_tilastollinen_vuos ikirja_2013_.pdf .Viitattu 13.2.2015.
Kirjallisuus
Aaltola, Juhani & Valli Raili (toim.)
2010 Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Juva:
WS Bookwell Oy.
Brault, Emily R.
2014 Pastoral Care and Counseling in Prison: What Works? Journal of Pastoral Care & Counseling. Volume 68:3. 1−10.
Eskola, Jari & Vastamäki, Jaana
2015 Teemahaastattelu: Opit ja opetukset. – Ikkunoita turkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle.
Toim. Valli & al. Juva: Bookwell Oy. 27−44.
Gothoni, Raili & Vähäkangas, Auli
2010 Diakonian tutkimus, Journal for the study of Diaconia 1/2010: Toivon häivähdyksiä hiv-tartunnan saaneiden ja ylivelkaantuneiden arjesta.
http://dts.fi/files/2009/10/DT1_2010.pdf. 27‒45.
Granfelt, Riitta
2008 Osalliseksi omaan elämään – Work Out –ohjelma nuoren vangin tukena.
Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy.
Granfelt, Riitta
2010 Syrjäytymisestä vapaaksi vankilassa? Psykososiaalisen työn merkitys vankien elämässä. – Syrjäytymistä vastaan sosiaaliaali -ja
terveysalalla. Toim. Laine & al. Riika, Latvia: Livonia Print.
131−146.
Hammarlund, Claes-Otto
2010 Kriisikeskustelu. Kriisituki, jälkipuisti, stressin ja konfliktien käsittely.
Helsinki: Tietosanoma Oy.
Hankamäki, Jukka
2008 Dialoginen filosofia. Teoria, metodi ja politiikka. Helsinki:
Yliopistopaino.
Helve, Helena
2002 Arvot, muutos ja nuoret. Helsinki: Yliopistopaino.
Hirsijärvi, Sirkka & Hurme, Helena
2001 Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki:
Yliopistopaino.
Hirsijärvi, Sirkka &Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula
2009 Tutki ja kirjoita. Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy.
Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.)
2006 Nuorisorikollisuus. Määrä, syyt ja kontrolli. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotuekimusseura.
Nuorisoasian neuvottelukunta. 16−55. Helsinki: Hakapaino Oy.
Huttunen, Laura
2010 Tiheä kontekstointi: Haastattelu osana etnografista tutkimusta. – Haastattelun analyysi. Toim. Ruusuvuori & al. Tampere: Osuuskunta Vastapaino. Haastattelun analyysi. Toim. Ruusuvuori & al. Tampere:
Osuuskunta Vastapaino.9−63.
Hytönen, Maarit, (toim.)
2010 Minä uskon? Jumala-usko 2010-luvulla. Porvoo: WS Bookwell Oy.
140‒160 ja 161−179.
Hyväri, Susanna & Nylund, Marianne
2010 Yhteisöllisiä työmenetelmiä syrjäytymisen voittamisessa. –
Syrjäytymistä vastaan sosiaali- ja terveysalalla. Toim. Laine & al. Riika, Latvia: Livonia Print. 29−47.
Hänninen, Vilma
2000 Sisäinen tarina, elämä ja muutos.
Acta Universitatis Tamperensis 696. Tampere. Diss. Tampere.
Juvonen, Tarja
2010 Etsivä työ nuorten tukimuotona. – Syrjäytymistä vastaan sosiaali ja terveysalalla. Toim Laine & al. Riika, Latvia: Livonia Print. 67−84.
Karjalainen, Jouko
2014 Vapaus suuri vankila. – Auttamista, vaikuttamista,
asiantuntemusta. Järjestöjen monet kriminaalityössä. Toim. J. Lindström et al. Humanistinen Ammattikorkeakoulu. F 25. 36−47.
Katainen, Tuula
2013 Tarkoitustaan etsivä ihminen. – Tarkoituskeskeinen ajattelu. Tarkoitus logoterapian viitekehyksessä. Toim. Mia Salo et al. Suomen
Logoterapiainstituutti Oy. 7−16.
Kettunen, Annariikka
2012 Vuorovaikutuksen merkitys kuntoutukseen vangin näkökulmasta Keravan vankilan WOP-osastolla. Opinnäytetyö. Laurean
ammattikorkeakoulu. Rikosseuraamusalan ko. Luettavissa:
https://theseus.fi/bitstream/handle/10024/39710/Kettunen_Annariikka.
pdf?sequence=1. Viitattu 1.7.2015.
Kekki, Tuula & Salakka, Petri (toim.)
2012 Aggredi - Väkivalta ei ole mulle mikään ongelma.
http://www.helsinkimissio.fi/filearc/65_aggredi_web.pdf. Viitattu 15.5.2015.
Ketola, Kimmo
2010 Suomalaisten spiritualiteetti. Uusi henkisyys luterilaisen hengellisyyden haastajana. – Minä uskon? Jumala-usko 2010-luvulla. Toim. Maarit Hytönen. Porvo: WS-Bookwell Oy. 140−160.
Kettunen, Annariikka
2012 Vuorovaikutuksen merkitys kuntoutuksessa vangin näkökulmasta Keravan vankilan WOP-osastolla. Opinnäytetyö. Laurean
Ammattikorkeakoulu. Luettavissa:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/39710/Kettunen_Annarii kka.pdf?sequence=1. Viitattu: 13.2.2015.
Kettunen, Paavo
2013 Auttava kohtaaminen I. Sielunhoidon perusteet ja teologia. Porvoo:
Bookwell Oy.
Kiiski, Jouko
2009 Sielunhoito. Helsinki: Edita Prima.
Kivivuori, Janne & Linderborg, Henrik
2009 Lyhytaikaisvanki. Tutkimus lyhytaikaisvankien elinoloista,
elämänkulusta ja rikollisuudesta. Rikosseuraamusviraston julkaisuja 2/2009. Helsinki: Hakapaino Oy.
Kotila, Heikki
2010 Liturgian suunta. – Minä uskon? Jumala-usko 2010-luvulla. Toim Maarit Hytönen. Porvoo: WS Bookwell Oy. 161−179.
Kumlander, Kimmo & Lindströn, Janika
2014 Esipuhe – ympärillä kova maailam. – Auttamista, vaikuttamista, asiantuntemusta. Järjestöjen monet roolit kriminaalityössä. Toim. J.
Lindström et al. Humanistinen Ammattikorkeakoulu. F 25. 5−13.
Kumpukallio, Minna
2015 Ammattirakastaja. Vankilapappien ammatillinen identiteetti.
Käytännöllisen theologian pro gradu -tutkielma. HYTTK. Luettavissa:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153524/KumpukallioMi nnaProGradu.pdf?sequence=2. Viitattu 13.3.2015.
Kurki, Leena & Kurki-Suutarinen, Matleena & Taruvuori, Karoliina 2010 Muurien sisällä. Sosiokulttuurinen innostaminen vankilassa.
https://tampub.uta.fi/handle/10024/95455.
Tampere University Press. Oikeustiede.Fi. Erillisteokset ja sarjajulkaisut 702. Viitattu 3.7.2015.
Känsälä, Päivi
2014 Marttaliiton Arki sujuvaksi -toiminta: Arjen taitoja
rikosseuraamusasiakkaille. − Auttamista, vaikuttamista, asiantuntemusta.
Järjestöjen monet roolit kriminaalityössä. Toim. J. Lindström et al.
Humanistinen Ammattikorkeakoulu. F 25. 106−116.
Lahtinen-Antokis, Satu
2007 Päihderiippuvuudesta toipumisen kokemuksia – miehet kertovat toipumisestaan ja sen ylläpidosta.
Sosiaalityön pro gradu-tutkielma Helsingin yliopisto Yhteiskuntapoliittinen laitos.
Suomen Setlementtiliiton julkaisuja 21.
Laine, Timo
2010 Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologinen näkökulma. – Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Toim. J.
Aaltola et al. Juva: Ws Bookwell Oy. 28−45.
Laine, Terhi & Hyväri, Susanna & Vuokila-Oikkonen, Päivi (toim.) 2010 Syrjäytymistä vastaan sosiaali- ja terveysalalla. Riika. Latvia:
Kirjoittajat ja Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Lindström, Janika & Kumlander, Kimmo (toim.)
2014 Auttamista, vaikuttamista , asiantuntemusta. Järjestöjen monet roolit kriminaalityössä. Luettavissa:
http://www.humak.fi/wp-content/uploads/2014/11/Jarjestojen-monet-roolit-kriminaalityossa.pdf.
5−13.
Malminen, Ulla
2015 Vangit aiempaa huonokuntoisempia -kuntoutus vaakalaudalla. Kotimaa.
http://yle.fi/uutiset/vangit_aiempaa_huonokuntoisempia__kuntoutus_vaa kalaudalla/787519. Viitattu 1.4.2015.
Marttunen, Matti
2008 Nuorisorikosoikeus. Alaikäisten rikosten seuraamukset
kriminaalipoliittisesta ja vertailevasta näkökulmasta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 236.
http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuks ia-sarja/nAWyhnLkN/236_Marttunen_2008.pdf. Viitattu 15.3.2015.
Mohell, Ulla & Pajuoja, Jussi
2006 Vankeuspaketti. Vankeinhoidon kokonaisuudistus käytännössä.
Tallinna: AS Pakett.
Moltmann, Jurgen
2002 Theology of Hope. Transl. by James W. Leitch. 5th ed. Munich: SCM Press.
Nurmi, Jari-Erik et al.
2014 Ihmisen psykologinen kehitys. Juva: Bookwell Oy.
Pehkonen, Sari
2011 Vankien kokemuksia rangaistusajansuunnitelman teosta ja sijoitteluprosessista Etelä-Suomen aluevankilassa. Opinnäytetyö.
Laurean Ammattikorkeakoulu. Luettavissa:
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/24896/Viitteet%20uusiks.
pdf?sequence=1. Viitattu 13.7.2015.
Puheenaihe
2015 Suomi vuonna 2015: Vangeille lisää palkkaa – vartijoille väenvähennyksiä ja iso säästökuuri.
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/273016-suomi-vuonna-2015-vangeille-lisaa-palkkaa-vartijoille-vaenvahennyksia-ja-iso. Viitattu 17.3.2015.
Purjo, Timo (toim.)
2008 Väkivaltaisesta nuoruudesta vastuulliseen aikuisuuteen. Nuorten
erityiskasvatuksen mahdollisuudet ja keinot. Tampereen Yliopistopaino – Juvenes Print.
Purjo, Timo
2012 Viktor Franklin logoterapia – tie arvopitoiseen ja tarkoituksentäyteiseen elämään. Loppi: Porrum Oy.
Puumala, Sami
2013 Selvitys vankilasielunhoidosta ja kirkollisesta vankilatyöstä 2011 ‒2012.
http://sakasti.evl.fi/julkaisut.nsf/082deda6d7238210c225730700357032/
05892bae40e8902dc2257e2e0012d529/$FILE/S%20Puumala%20-%20Selvitys%20vankilasielunhoidosta%20ja%20kirkollisesta%20vankil aty%C3%B6st%C3%A4%202011-2012.pdf. Viitattu 6.6.2015
Puumala, Sami
2015 Vankilassa usko nousee pintaan. Ehtoollinen vankilassa. Luettavissa:
http://www.valomerkki.fi/uutiset/vankilassa-usko-nousee-pintaan.
Viitattu 15.5.2015.
Ritvanen, Heli
2014 Aggredi-järjestöjen tekemä työ vankien kanssa. − Auttamista, vaikuttamista, asiantuntemusta. Järjestöjen monet roolit kriminaalityössä. Toim. J. Lindström et al. Humanistinen Ammattikorkeakoulu. F 25. 206−217.
Ruisniemi, Arja
2006 Minäkuvan muutos päihderiippuvuudesta toipumisessa. Acta Universitatis Tamperensis 1150. Tampere. Diss. Tampere.
Ruusuvuori & Nikander & Hyvärinen (toim.)
2010 Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino.
Salmi, Venla
2004 Varhaisnuorten normirikkomukset – ongelma vai osa nuoruutta?
Helsinkiläisten 12−13 -vuotiaiden kielletyn ja rikollisen toiminnan laajuus, piirteitä ja merkityksiä. Helsinki: Hakapaino Oy.
Salo, Mia ja Åman, Iina (toim.)
2013 Tarkoituskeskeinen ajattelu. Tarkoitus logoterapian viitekehyksessä Sastamala: Vammalan Kirjapaino Oy.
Stranden, Päivi
2015 Luonto ja eläimet liikuttavat isoja tunteita. Keravan vankilan päihdekuntoutus on viety puutarhaan ja lampolaan. Uusi Toivo.
http://www.gcfinland.fi/file/original/luonto+ja+el%C3%A4imet+liikutta vat+isoja+tunteita.pdf?fileId=10381. Viitattu 6.7.2015.
Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli
2009 Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Valkama, Timo
2014 Kris=Kriminellas Revansch I Samhället. – Auttamista, vaikuttamista, asiantuntemusta. Järjestöjen monet roolit kriminaalityössä. Toim. J.
Lindström et al. Humanistinen Ammattikorkeakoulu. F 25. 86−103.
Äärelä, Tanja
Äärelä, Tanja