Tutkielman kirjoittamisen keskellä opin uutta itses-täni ja oivalsin, että kiinnostus fantastiseen on määrit-tänyt monia asioita, jotka olen kokenut läheisiksi.
Kutsuipa sitä tavallisuuden peloksi, todellisuuspaoksi tai fantasiaksi, lapsena leikin usein olevani supersan-kari, mutantti, robotti tai avaruusolio. Jos en leikkinyt, luin atomeista ja syvän meren elävistä, kaukaisista tähdistä ja planeetoista. Yläasteella leikkiminen alkoi loppua ja oli vaikeaa löytää korviketta fantasialle. Toki minulla oli romanttisia unelmia ja fantasioita, mutta identiteettini oli kadoksissa. Vaikka olinkin arka, tunsin itseni erityiseksi ja kummastelin miksi ulkomaailma ei reagoinut minuun, kuten sen olisi mielestäni pitänyt.
En etsinyt suosiota, en unelmoinut haaveammateista, vaan olin edelleen kiinnostuneempi supersankareista ja vieraista maailmoista. Jos minulla oli Batmanin, Kissanaisen tai jonkin mutantin sielu, sille ei ollut oikeassa maailmassa käyttöä. Minun piti salata identi-teettini, kuten supersankaritkin tekevät.
Pelkäsin, että erilaisuuteni näkyisi ulos ja jännitin sosiaalisia tilanteita, erityisesti poikaporukoita.
Tyttöjen kanssa olin aina tullut toimeen, mutta pojat olivat arvaamattomia. He huomauttivat, jos ei käyt-täytynyt, kuten kuului käyttäytyä. Teini-iässä aikui-suus oli jo kovin lähellä ja elokuvista löysin paikkoja ja hahmoja, jotka koin tutuiksi ja joiden elämät vaikut-tivat tavoittelemisen arvoisilta.
Jos tutkimusmatkani lähti liikkeelle kolmesta Catherinen tapauksessa surun tematiikka on hieman
vaikeampi löytää. Tramell on viileä ja laskelmoiva, mutta koen hänenkin hahmossaan jonkinlaista surua tai oikeastaan surun kieltämistä, jota on vaikea sanal-listaa. Kenties se näkyy tavassa, jolla hän kontrollinsa avulla pyrkii pakenemaan jotain.
Ajatukseni tueksi löytyi Tähdet kertovat -sarjan jakso, jossa Sharon Stonen valottaa sitä tapaa, jolla hän rakensi roolihahmonsa. Stone näki Catherinen
”maailman särkyneimpänä ja surullisimpana hahmona, joka tarvitsi rakkautta ja hyväksyntää joka sekunti tai muuten kuolisi. Kaikkien tulisi palvoa ja ihailla häntä joka ikisenä olemassaolonsa hetkenä”.130 Tämä välittyy katsojalle elokuvasta, vaikkei tätä seikkaa alleviiva-takaan. Toki tämä femme fatale menettää elokuvassa läheisiä ihmisiään, vaikkakin oman pimeän puolensa johdosta. Kaikki henkilöt, joiden kanssa Catherine lähentyy, tuovat pintaan tunteita ja hänen on mentävä yhä pidemmälle pitääkseen ne aisoissa.
37
131 Jokinen 2010, 128-129.
132 30.
133 Benshoff 2002, 94.
134 Benshoff 2002, 94.
135 Kekki 2010, 235.
homouteen liitettyjä teemoja, kuten hirviöt ja melan-kolia. Alien 3 niin scifi-elokuvana, kuin kauhu- ja hirviö-elokuvanakin, on otollista maaperää queer-luen-nalle133. Niin ovat myös Basic Instinctin siloitettu neo-noirmaailma sekä Pianon kummallisesti väritetty maailma, jossa raja-asukkaat, maorit ja mykkä nainen voivat kohdata.
Fantastisia elementtejä sisältävät tarinat luovat maailmoja, joissa taikuus ja hirviöt voivat olla yhtä totta tai tarua kuin ”heterokeskeisyys”. Näissä tari-noissa jokaisen lukijan tai katsojan nautinto on perverssiä ja queeriä, sillä tarinat tapahtuvat tilassa, joka vieraudessaan on olemuksellisesti heteroseksu-alismin vastainen.134
Elokuviin samaistuminen oli helppoa nuorelle queerille, sillä kaikki elokuvat ja niiden päähen-kilöt vastustivat tulla nähdyiksi tavallisina ihmisiä.
Elokuvat imaisivat minut omaan fantasiaansa ja ehdot-tivat, että myös minä voin elää normaaliuden rajojen ulkopuolella.
Mikä osuus hahmojen sukupuolella oli samaistu-miseeni? Ainakin naishahmojen korostettu toiseus teki niistä samaistuttavia, kenties mieshahmoja harvemmin kuvataan samalla tavalla ulkopuolisina ja sukupuolettomina. Tämä ei olisi ihme, sillä nais-maskuliinisuus on sallitumpaa kuin miesfeminiini-syys135. Seuraavaksi olisikin mielekästä tutkia quee-rejä mieshahmoja, sillä niitäkin löytyy, myös omista samaistumiskokemuksistani.
Kolmen elokuvan aineisto oli ehtymätön näennäisesti erilaisesta hahmosta, niin se päätyi
kolmeen melko samanlaiseen hahmoon. Ellen Ripley, Catherine Tramell ja Ada McGrath ovat kaikki itse-näisiä, voimakastahtoisia naisia, jotka elävät erikois-laatuista elämää. He ovat kohdanneet surua ja kääntä-neet sen vahvuudekseen. Nämä kolme poikkeuksellista naista ovat ulkopuolisia, vaikkakin eri tavoin. Mietin, voisiko heidän kaltaisiaan naisia todellisuudessa olla olemassa? Ehkä heille ei ole sijaa tavallisessa maail-massa ja siksi he ovat päättäneet elää toisessa ulottu-vuudessa, filmillä.
Kysyin tutkielmani alussa kolme kysymystä:
millainen samaistumiskohteideni identiteetti on, millaisia homouteen rinnastuvia teemoja elokuvissa on ja miten nämä asiat vaikuttivat samaistumiseeni.
Kaikkia naisia voi luonnehtia androgyyneiksi, eikä vält-tämättä ulkoisesti, vaan mieleltään. Catherine on kuin kaunis, loistokas filmitähti ja Ada pukeutuu uskolli-sesti ajalleen tyypilliseen naisen asuun, mutta heidän luonteensa eivät ole korostetun naisellisia ja heistä löytyy myös maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia, kuten toiminnallisuutta, tunteiden hallintaa ja ratio-naalisuutta131. Näiden hahmojen voi ajatella olevan mainstream-elokuvan vastaus Leena-Maija Rossin (2008) kuvaamaan tarpeeseen saada sellaisia suku-puolten kuvia, ”jotka tarjoavat mahdollisuuksia idea-lisoida median valtavirtaa vastaan, tuottaa antinorma-tiivista suhteisuutta”132.
Kaikki elokuvat sisälsivät selkeästi quee-rejä elementtejä ja tutkielmaani nousi elokuvista
38
ihmisten näkökulmia sekä elokuvahahmojen että katsojien identiteeteistä ja niiden monimuotoisuu-desta. Normatiivisesti normaalia sukupuolta ja seksu-aalisuutta ei ole olemassakaan.
tutkimuskohde. Jo yksi elokuva olisi riittänyt katta-maan kandidaatin tutkielman laajuuden, mutta halusin paneutua useampaan hahmoon, jotta tulokseni eivät olisi liian tapauskohtaisia. Valitsin nämä kolme henkilöä kymmenen roolihahmon joukosta ja olen nyt melko varma, että kaikista hahmoista löytyisivät vastaavat queerit sisällöt.
Tutkimukseni keskellä ymmärsin kuinka suuressa osassa niin sanottu tavallisuuden pelko on ollut ja on yhä elämässäni. Sana ”pelko” herättää kielteisiä mieli-kuvia, mutta se ei ole tarkoitus. Queerin yksilön kiin-nostus ylimaallisiin asioihin tarkoittaa, ainakin minulle, yksinkertaisesti erilaista näkötapaa maailmaan.
Olin rajannut aineistoni aikaan ennen tutustumis-tani homokulttuuriin. Rajaus tarjosi perustellun näkö-kulman aineistooni, mutta toisaalta se ei tuo tutkiel-maani ylimääräistä näkökulmaa sikäli, että samaistun samoihin hahmoihin yhtälailla nykypäivänäkin. Toki homokulttuurin rajaamisen tutkielman ulkopuolelle voi ajatella selkiyttävän aiheen käsittelyä.
Tutkielmassani käsitellyt elokuvat ovat olleet suosittuja ja varmasti monenlaiset ihmiset ovat samaistuneet niiden päähenkilöihin. En oleta, että vain homoseksuaalit ja queerit katsojat ovat nauttineet näistä elokuvista tai samaistuneet niiden hahmoihin.
Tarkoitukseni ei ole myöskään omia queeriä tarkoit-tamaan vain homoseksuaalia. Ripley, Catherine ja Ada ovat kuitenkin minulle tärkeitä samaistumiskoh-teita ja heillä on ollut osansa kasvussani ja hakies-sani identiteettiäni. Haluan tutkielmallani avartaa
39
Lähdeluettelo
Bacon, Simon 2011: Alien Queens and Monstrous Machines: The Conflagration of the Out- of-Control Female and Robotic Body. <https://www.academia.
edu/926217/Alien_Queens_and_Monstrous_
Machines_The_Conflagration_of_the_Out-of-Control_
Female_and_Robotic_Body> 26.3.2014.
Battis, Jes 2007: Queer Spellings. Magic and Melancholy in Fantasy-Fiction. Simon Fraser University.
Benshoff, Harry M. 2009: (broke) back to the mainstream: queer theory and queer cinemas today. Buckland, Warren (toim.): Film Theory and Contemporary Hollywood Movies. New York & London:
Routledge. 192-213.
Benshoff, Harry M. 2002: The Monster and The Homosexual. Jancovich, Mark (toim): Horror, the film reader. London: Routledge. 91-102. <http://www.
jessestommel.com/queerrhetorics/Schedule_files/
Benshoff%20Monster.pdf> 20.2.2014
C a r r o l l , N o ë l 1 9 9 3 : K a u h u n o l e m u s. Haapala, Arto; Lemmenranta, Markus (toim.):
Kauneudesta kauhuun. Hämeenlinna: Gaudeamus.
Charpentier, Sari 2001: Sukupuoliusko. Valta, suku-puoli ja pyhä avioliitto lesbo- ja homoliittokeskustelussa.
filmoGRafia
Alien 3, Walter Hill, David Giler, Larry Ferguson 1992. O: David Fincher. K: Alex Thompson. Le: Terry Rawlings. La: Frederick Hole, James Morahan. M:
Elliot Goldenthal. N: Sigourney Weaver (Ellen Ripley), Charles S. Dutton (Dillon), Charles Dance (Clemens).
Basic instinct - vaiston varassa (Basic Instinct), Joe Eszterhas 1992. O: Paul Verhoeven. K: Jan de Bont.
Le: Frank J. Urioste. La: Mark Billerman. M: Jerry Goldsmith. N: Michael Douglas (Nick Curran), Sharon Stone (Catherine Tramell).
Piano (The Piano), Jane Campion 1993. O: Jane Campion. K: Stuart Dryburgh. Le: Veronika Jenet. La:
Meryl Cronin. M: Michael Nyman. N: Holly Hunter (Ada McGrath), Harvey Keitel (George Baines), Sam Neill (Alisdair Stewart), Anna Paquin (Flora McGrath).
40
Eskola, Jari & Suoranta, Juha 2005: Johdatus laadulli-seen tutkimuklaadulli-seen. Jyväskylä: Gummerus.
Fol, Isabella 2006: The dominance of the male gaze in Hollywood Films: Patriarchal Hollywood Images of women at the turn of the Millenium. GRIN Verlag.
Haasjoki, Pauliina 2005: Mitä tiedät kertomukses-tani? Biseksuaalinen ambivalenssi ja queer-lukeminen. Naistutkimus – Kvinnoforskning 2/2005. 29-39.
Hall, Stuart (1999/2002) Identiteetti. Tampere:
Vastapaino
Hills, Elizabeth 1999: From ‘figurative males’ to action heroines: further thoughts on active women in the cinema. Screen, 40.1: 38-50. <http://www.film.uzh.
ch/studies/MA/abschluss/texte/hills-figurative-ma-les-action-heroines-1999.pdf> 14.2.2014.
Jackson, Rosemary 1981: Fantasy: The Literature of Subversion. London: Methuen, 1981.
Kaartinen Marjo 2004: Neekerikammo. Kirjoituksia vieraan pelosta. Turku: k & h.
Karkulehto, Sanna 2004: Sateenkaaren tuolle puolen. Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi –romaanin tarjoamat reitit queer-luentaan. Kekki, Lasse; Ilmonen, Kaisa (toim.): Pervot pidot. Homo-, Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Nykykulttuurin
tutki-muskeskuksen julkaisuja 69.
Conrad, Mark T. 2007: The Philosophy of Neo-noir.
Lexington, Ky.: The University Press of Kentucky.
Covich, Anna-Maria 2012: Alter/Ego: Superhero Comic Book Readers, Gender and Identities. University of Canterbury. New Zealand. < http://ir.canterbury.ac.nz/
bitstream/10092/7262/1/Anna-MariaCovichThesis-Alter-Ego.pdf> 12.2.2014.
Dayal, Samir 2002: Inhuman Love: Jane Campion’s The Piano. Postmodern Culture. <http://muse.jhu.
edu/journals/postmodern_culture/v012/12.2dayal.
html> 2.3.2014.
de Lauretis, Teresa 2004: Itsepäinen vietti. : Tampere: Vastapaino.
Douglas, Mary 2000: Puhtaus ja vaara. Jyväskylä:
Vastapaino.
Eeva, Sara 2004: Kreolinaisen heteroseksuaali-suuden ”pakollinen” ja melankolinen rakentuminen Jean Rhysin romaaneissa Voyage in the Dark ja Siintää Sargassomeri. Kekki, Lasse; Ilmonen, Kaisa (toim.):
Pervot pidot. Homo-, lesbo- ja queer-näkökulmia kirjal-lisuudentutkimukseen. Helsinki: Like. 312-338.
41
Rossi, Leena-Maija 1995 Kuva ja vastakuvat. Sukupuolen esittämisen ja katseen politiikkaa. Tampere: Tammer-Paino Oy.
Rossi, Leena-Maija 2003: Heterotehdas.
Televisiomainonta sukupuolituotantona. Helsinki:
Gaudeamus.
Rossi, Leena-Maija 2010: Sukupuoli ja seksuaalisuus, erosta eroihin. Tuula Juvonen, Leena-Maija Rossi, Tuija Saresma (toim.): Käsikirja sukupuoleen. Vastapaino.
Schwichtenberg, Kathy: 1995 Madonnan postmo-derni feminismi – suunta marginaaleista keskustaan. Teoksessa Rossi, Leena-Maija (toim.): Kuva ja vasta-kuvat. Sukupuolen esittämisen ja katseen politiikkaa.
Tampere: Tammer-Paino Oy.
Silverman, Kaja 1996: The Threshold of the Visible World. New York & London: Routledge.
Trottier. D. 1998: The Screenwriter’s Bible. Los Angeles.
Soila, Tytti 1986: Sisäinen silmä. Tutkielma eräästä kauhuelokuvan meta-aspektista. Kinisjärvi, Raimo;
Lukkarila, Matti, yms. (toim.): Kun hirviöt heräävät.
Oulu: Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen.
Vänskä, Annamari 2006: Vikuroivia vilkaisuja.
lesbo- ja queer-näkökulmia kirjallisuudentutkimukseen. Helsinki: Like. 256-286.
Karkulehto, Sanna 2011: Seksin mediamarkkinat. Helsinki: Gaudeamus.
Kristeva, Julia 1992: Muukalaisia itsellemme. Päivi Malinen (suom.) alkuperäisteoksesta Étrangers à nous-mêmes. 1988. Helsinki: Gaudeamus.
Lehto, Juhani E. & Kovero, Camilla 2010:
Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Helsinki: Osuuskunta Lilith.
Martin, Biddy 1994: Extraordinary Homosexuals and the Fear of Being Ordinary. Differences 6:3 (Summer-Fall 1994). 100-125.
Pesonen, Pekko 2002: Toisen housuissa.
Samastuminen käsikirjoittajan näkökulmasta. Taideteollinen Korkeakoulu. <http://elokuvan-taju.uiah.fi/oppimateriaali/kasikirjoitus/artikkelit/
pesonen_toisen_housuissa.jsp> 1.2.2014.
R o s e n b e r g , T i i n a 2 0 0 4 : Ti n t o m a r a . Queerteatraalinen luenta C. J. L. Almqvistin romaanista Kuningattaren jalokivikori. Kekki, Lasse; Ilmonen, Kaisa (toim.): Pervot pidot. Homo-, lesbo- ja queer-näkö-kulmia kirjallisuudentutkimukseen. Jyväskylä: 93-119.
42
Ruumis, sukupuoli, seksuaalisuus ja visuaalisen kult-tuurin tutkimus. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy
Wood, Robin 2002: The American nightmare.
Horror in the 70s. Jancovich, Mark (toim.): Horror, the film reader. London: Routledge. <http://www.
blue-sunshine.com/tl_files/images/Week1-Wood-AmericanNightmare.pdf>
Žižek, Slavoj 2000: The Art of the Ridiculous Sublime:
On David Lynch’s lost Highway. Seattle: Walter Chapin Simpson Center for the Humanities.
aRtiKKelit
Kallio, Mira & Pusa, Tiina 2009: Kuvasta sanaan, toiseudesta moninaisuuteen. Lehdessä Synnyt/Origins 2(2009). 10-25.
Rossi, Leena-Maija 2008: Identiteetti, queer ja intersektionaalisuus. Lehdessä Kulttuurintutkimus 25(2008):1. 29-39.
43