Suurimman yleiskäyttöisen teknologiamurroksen eli internetin yleistymi-sen jälkeen, vaikutukset monien ICT-intensiivisten alojen tuottavuuteen on ollut positiivista. ICT- intensiivisten aloilla, innovoinnin seurauksena yritysten dyna-miikassa tapahtuukin paljon kokeilua. Tämän seurauksena, alan yritysten selviy-tyminen perustuu jossain määrin tutkimuksessa käsiteltyyn ”luovan tuhon” -teo-rian toimintamekanismiin: tehottomat yritykset häviävät markkinoilta ja tuotta-vat yritykset jatkatuotta-vat toimintaansa markkinoilla. Tehottomien yritysten tuhou-tuminen saattaa täten myös heijastua kansantalouden rakenteeseen ja sen tuotta-vuuteen. Mikrotason muuttujien dynamiikan, tulisi seurata työpaikkavirtoja ja tuottavuuden muutoksia. Työpaikkojen dynamiikan tarkastelussa on toisaalta otettava huomioon Suomen erikoiset työmarkkinat ja järjestökeskeisyys, joka voi aiheuttaa erilaisia häiriöitä työpaikkojen uudelleenallokoitumiseen. Joka tapauk-sessa uudet tuottavammat työpaikat tieto- ja viestintäsektorille mahdollistavat tuottavuuden kasvun kokonaistuotannon näkökulmasta, ja ovat mahdollisesti yhteydessä kansantalouden tuottavuuden kasvuun.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia tieto- ja viestintäsektorin työpaik-kadynamiikkaa aikavälillä 1999-2015. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään työ-paikka- ja työntekijävirtojen muutoksia, ennen finanssikriisiä ja sen jälkeen, sekä sitä, mitkä mahdolliset tekijät ovat vaikuttaneet alan tuottavuuden kasvun muu-toksiin. Aineiston analyysissa vuodet 1999 ja 2000 eivät olleet mielekkäitä yritys-ten määrän takia, ja ne on siksi poistettu tarkastelusta. Työpaikka- ja työntekijä-virtoja on tutkittu avaamalla aineiston vuosittaisia muutoksia kyseisellä ajanjak-solla, ja tuottavuuteen vaikuttavia komponentteja, regressioanalyysin kiinteiden vaikutusten (Fixed Effects) mallin avulla. Tutkimuksen empiirinen osio antaa näyttöä siitä, että tieto- ja viestintäsektorilla on mahdollisesti tapahtunut työpaik-kadynamiikan muutoksia, ennen finanssikriisiä ja sen jälkeisenä aikana. Muihin Euroalueen maihin nähden, Suomen kilpailukyvyn heikentyminen näkyi hyvin vahvasti finanssikriisin alkuvuosina ja heikentyi edelleen vahvempien kasvu-vuosien 2013-2014 jälkeen (Mäki-Fränti, Obstbaum & Vilmi 2017). Kun tarkastel-laan keskimääräistä työpaikkojen syntyvyysastetta finanssikriisin jälkeen, voi-daan sen todeta laskeneen lähes 6 prosenttia. Jos taas tarkastellaan työpaikkojen tuhoutumisastetta, on se pysynyt lähes samalla tasolla, mitä finanssikriisiä edel-tävinä vuosina. Tämä lasku voi selittyä mahdollisesti sillä, että kokonaistuotanto on laskenut talouskriisin seurauksena, mutta työvoima ei ole mukautunut tähän muutokseen riittävän dynaamisesti. Kun tarkastellaan koko alan keskimääräisiä sisään- ja ulosvirtausta, ovat kummatkin tunnusluvut laskeneet finanssikriisin jälkeisinä vuosina. Myös keskimääräinen työpaikkojen ylimääräinen vaihtu-vuusaste on laskenut kriisivuoden jälkeen. Tieto- ja viestintäsektorin työllisten määrä on ollut kumulatiivisella kasvu-uralla, lukuun ottamatta pieniä laskuja vuosina 2008 ja 2015. Toinen tarkasteltava toimialan sisällä tapahtuvaa dyna-miikkaa mittaava indikaattori, keskimääräinen työntekijöiden vaihtuvuusaste eli
”kirnuamisaste”, näyttää myös laskeneen kriisin jälkeisellä mitattavalla ajanjak-solla.
Regressioanalyysin tulkinnassa otetaan huomioon käytetyn aineiston mah-dolliset rajoitukset ja sen harha. Paneeliaineistona regressiotarkastelussa on käy-tetty kahta STAN-luokituksen alaista toimialaa: D62 ja D63. Näiden kahden toi-mialan parametrit on yhdistetty yhdeksi taulukoksi. Harhaa on minimoitu käyt-tämällä kiinteiden vaikutusten mallia, jolloin estimoinnissa parametrien määrä on korkeampi, kuin ilman kiinteiden vaikutusten mallia. Tutkimuksessa käytet-tävien parametrien lopullinen lukumäärä oli 30. Regressiomallin harhaisuutta olisi mahdollista myös pienentää lisäämällä malliin muita ulkopuolisia olevia kontrollimuuttujia, joita tässä tutkimuksessa ei ole käytetty.
Regressiomallin estimointien avulla selvitettiin: selittääkö regression selit-tävät muuttujat merkitsevästi tuottavuuskasvuprosenttia viivästetysti tieto- ja viestintäsektorilla, ja jos selittävät, kuinka monen vuoden viiveellä. Regressiotar-kastelussa käytettiin täten viivästämätöntä, sekä neljää vuosiviivästettyä mallia (t-1, t-2, t-3-, t-4). Selitettävänä muuttujana mallissa oli tuottavuuskasvun vuosi-muutoksen kasvuprosentti. Selittävinä muuttujina käytettiin työpaikkojen tu-houtumis- ja syntymisaste, työpaikkojen syntymisaste uusien yritysten kautta sekä sisään- ja ulosvirta-asteet. Kaikki estimointien muuttujat olivat prosentti-muotoisia. Estimointien malleista: viivästämätön, yhden viiveen malli (t-1) ja kol-men viiveen malli (t-3), saivat tilastollisesti merkitseviä arvoja regressiossa käy-tettävillä muuttujilla. Parhaan selitysasteen näistä estimoinneista, sai yhden vuo-den viiveen malli, 42,3 prosentin selitysasteella, joka selittää mallia kohtalaisesti mutta ei täydellisesti.
Yhden vuoden viivästetyn mallin muuttujat saivat myös eniten tilastolli-sesti merkitseviä tuloksia, verrattaessa kaikkia neljää viivästettyä mallia keske-nään. Yhden vuoden viivästetyssä mallissa, tilastollisesti merkitsevät muuttujat olivat: työpaikkojen tuhoutumisaste, työpaikkojen syntyminen uusien yritysten kautta sekä työpaikkojen ulosvirta-aste. Työpaikkojen tuhoutumisaste sai posi-tiivisen kertoimen, 10 prosentin merkitsevyystasolla. Tämä tulos antaa mahdol-lisesti viitteitä siitä, että työpaikkojen tuhoutuminen tutkittavalla tieto- ja viestin-täsektorilla kasvaa, kun alan tuottavuuskasvuprosentti nousee. Toisaalta tulee huomioida, että 10 prosentin merkitsevyystaso ei ole tilastollisesti erittäin mer-kitsevä. Tilastollisesti merkitsevän ja positiivisen kertoimen, 5 prosentin merkit-sevyystasolla, sai muuttuja: työpaikkojen syntyminen uusien yritysten kautta.
Tieto- ja viestintäsektorin tuottavuuden kasvaessa, työpaikkojen syntyminen näyttäisi täten olevan mahdollisesti yhteydessä työpaikkojen syntymiseen uu-sien yritysten kautta. Ainoan negatiivisen tilastollisesti merkitsevän kertoimen 5 prosentin merkitsevyystasolla saa ulosvirtaus, jonka trendi on ollut tieto- ja vies-tintäsektorilla laskusuuntainen vuodesta 2005 eteenpäin, muutamaa nousu-vuotta lukuun ottamatta. Tarkastelujaksolla, tieto- ja viestintäsektorin työpaik-kadynamiikan voimakkuus näyttäisi hiipuneen finanssikriisin jälkeisenä aikana.
Tämä voi olla globaalin kilpailukyvyn kannalta ongelmallisia, mikäli vaikutuk-set heijastuvat alan yritysten tuottavuuden kasvuun ja innovointiin laskevasti.
Suomen ollessa avoin talous, joka on hyvin vahvasti riippuvainen ulkomaankau-pasta, olisi täten tärkeää panostaa edelleen tutkimus- ja kehitystyöhön ja koulu-tukseen. Näiden avulla olisi mahdollista kasvattaa yritysten investointeja
henkiseen pääomaan ja tätä kautta luoda mahdollisuuksia innovoida uutta sekä kasvattaa yritysten tuottavuutta.
Tämän tutkimuksen aihealue rajoittuu hyvin spesifille toimialalle ja tässä tutkimuksessa aineiston koko jäi pieneksi. Tutkimus olisi mielekkäämpää toteut-taa laajemmalla aineistolla, sekä lisäämällä regressioanalyysiin kontrollimuuttu-jia. Tutkimuksessa ei otettu huomioon luovan tuhon mahdollisia positiivisia ja negatiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka voisivat antaa laajemman näkökulman koko kansantalouden tarkasteluun. Tutkimusta voisi mahdollisesti laajentaa, tarkaste-lemalla Suomessa jaettavien yritystukien määriä ja sen merkityksiä tieto- ja vies-tintäsektorin työpaikkadynamiikkaan pidemmällä aikajänteellä (> 15 vuotta).
Mielenkiintoinen tutkimuksen kohde voisi olla myös Nokian vahva nousu 2000-luvulla, ja kuinka se on vaikuttanut Suomen tieto- ja viestintäsektorin kokonais-kehitykseen ja tuottavuuden kasvuun.
LÄHTEET
Aghion, P. & Howitt, P. 1992. A Model of Growth through Creative Destruction.
Econometrica 60 (2). 323-351.
Aghion, P. & Howitt, P. 2009. The Economics of Growth. The Massachusetts In-stitute of Technology Press.
Aghion, P. & Blanchard, O. 1994. “On the Speed of Transition in Central Europe.”
NBER Macroeconom. Annual 1994, 283–320.
Alaja, A. 2016. Yrittäjähenkinen valtio. Uusi avaus innovaatiopolitiikkaan. Kalevi Sorsa-säätiö, Helsinki. http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-con-tent/uploads/2017/06/LOW_KAK_2_2017_176x245_nettiin-7-26.pdf Ali-Yrkkö, J. & Hermans, R. 2002. Nokia Suomen innovaatiojärjestelmässä, ETLA
Discussion Papers, The Research Institute of the Finnish Economy (ETLA), No. 799
van Ark, B, Inklaar, R. & McGuckin, R. 2003. ICT and Productivity in Europe and the United States. Where Do the Differences Come From? CESifo Economic Studies. Vol. 49, No. 3. 295-318.
Aw, B.Y., Roberts, M.J. and Winston, T. 2005. The complementary role of exports and R&D investments as sources of productivity growth (No. w11774). Na-tional Bureau of Economic Research.
Baldwin, R. 2006. Globalization: the great unbundling(s). Prime Minister's Of-fice, Economic Council of Finland, 20 September 2006.
Balk, B. M. 2010. Measuring productivity change without neoclassical assump-tions: A conceptual analysis. Teoksessa W. E. Diewert, B. M. Balk, D. Fixler, K. J. Fox ja A. Nakamura (toim.), Price and productivity measurement: Vol-ume 6--index number theory (7, s. 133-154).
Bartelsman, E.J., Haltiwanger, J. & Scarpetta, S. 2004. Microeconomic Evidence of Creative Destruction in Industrial and Developing Countries. Policy Re-search Working Paper Series 3464. The World Bank.
Bartelsman, E. J., Gautier, P. A. & de Wind, J. 2010. Employment protection, tech-nology choice, and worker allocation. IZA, DP No. 4895.
Bresnahan, T.F. and Trajtenberg, M., 1995. General purpose technologies ‘En-gines of growth’?. Journal of Econometrics, 65(1), pp.83-108.
Böckerman, P. 2000. Työpaikkojen syntyminen ja häviäminen – katsaus kirjalli-suuteen. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos. Kansantaloustieteellinen aikakausikirja – 96. Vsk. – 3/2000.
Böckerman, P. 2001. Tietokone- ja informaatioteknologian vaikutukset työmark-kinoihin. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, The Research Institute of the Finnish Economy, 16 p. (Keskusteluaiheita, Discussion Pa-pers, ISSN 0781-6847; No. 760).
Burgess, S., Lane, J. and Stevens, D., 2000. Job flows, worker flows, and churning.
Journal of labor economics, 18(3), pp.473-502.
Cabarello, R. 1998. »Comments». Teoksessa Fuhrer, J. C. ja S. Schuh (toim.): Be-yond Shocks: What Causes Business Cycles? Federal Reserve Bank of Bos-ton, Conference Series, No. 42.
Daveri, F. 2002. The New Economy in Europe, 1992-2001. Oxford Review of Eco-nomic Policy 18, 345–362.
Davis, S.J. and Haltiwanger, J., 1990. Gross job creation and destruction: Microe-conomic evidence and macroeMicroe-conomic implications. NBER macroeconom-ics annual, 5, pp.123-168.
DeLong, J. B. 2003. Productivity Growth in the 2000s. NBER Macroeconomics Annual 2002, Volume 17
Decker, R., Haltiwanger, J., Jarmin, R. & Miranda, J. 2014. The secular decline in business dynamism in the US. Unpublished draft, University of Maryland.
http://econweb.umd.edu/~haltiwan/DHJM_6_2_2014.pdf
Faggio, G., Salvanes, K.G. & J. Van Reenen. 2007. The Evolution of Inequality in Productivity and Wages: Panel Data Evidence. NBER Working Paper No.
13351.
Firebaugh, G., & Beck, F. 1994. Does Economic Growth Benefit the Masses?
Growth, Dependence, and Welfare in the Third World. American Sociolog-ical Review, 59(5), 631-653. Retrieved from http://www.jstor.org/sta-ble/2096441
Freystätter, H. and Mattila, V.M., 2011. Finanssikriisin vaikutuksista Suomen ta-louteen. Retrieved from https://helda.helsinki.fi/bof/bitstream/han-dle/123456789/8434/167911.pdf
Gordon, R.J. 2003. Hi-tech Innovation and Productivity Growth: Does Supply Create Its Own Demand?. NBER Working Paper, no. 9437
Haltiwanger, J., 2012. Job creation and firm dynamics in the United States. Inno-vation policy and the economy, 12(1), pp.17-38.
Honkapohja, S. 1996. Makroteorian mullistukset viimeisten 60 vuoden kuluessa*.
Kansantaloudellinen aikakauskirja – 92. vsk. – 4/1996. 389-397.
Hohti, S. 1998. Toimipaikan koko ja työpaikkojen määrän dynamiikka: Empiiri-nen tutkimus Suomen tehdasteollisuudesta 1980–94. Pro gradu tutkielma, Helsingin kauppakorkeakoulu.
Hubbard, R.G., O’Brien, A.P., Rafferty, M. 2010. Macroeconomics. Pearson Edu-cation as Prentice Hall, New Jersey.
Hyytinen, A. ja Maliranta, M. 2013. Firm lifecycles and evolution of industry productivity. Research Policy, 42(5), 1080-1098.
https://doi.org/10.1016/j.respol.2013.01.008
Ilmakunnas, P. 1999. Luova tuho työmarkkinoilla? Kansantaloudellinen aikakau-sikirja -95. vsk – 2/1999.
Ilmakunnas, P., Laaksonen, S., Maliranta, M. 1999. Enterprise demography and job Flows. J. Alho, toim., Statistics, Registersand Research – Finnish Experi-ence, Tilastokeskus.
Ilmakunnas, P., Maliranta, M. 2000. Työpaikkojen ja työntekijöiden vaihtuvuus laman ja elpymisen aikana. Kansantaloudellinen aikakausikirja -96. vsk – 2/2000.
Ilmakunnas, P., Maliranta, M. 2003. The turnover of jobs and workers in a deep recession: evidence from the Finnish business sector", International Journal of Manpower, Vol. 24 Issue: 3, pp.216-246, https://doi.org/10.1108/01437720310479714
Ilmakunnas, P., Johansson, E., Maliranta, M. 2008. Työolot ja tuottavuus – työ-paikkavirtojen nosteessa vai puristuksessa? Helsinki: ETLA, Elinkeinoelä-män Tutkimuslaitos, The Research Institute of the Finnish Economy, 37 s.
Keskusteluaiheita, Discussion Papers, ISSN 0781-6847; No. 1134).
Ilmakunnas, P. ja Maliranta, M. 2008. Työpaikka- ja työntekijävirtojen viimeai-kainen kehitys Suomen yrityssektorilla Työpoliittinen aikakauskirja, 51(3), 30–45.
Jalava, J. & Pohjola, M. 2004. Työn tuottavuus Suomessa vuosina 1900–2003 ja sen kasvuprojektioita vuosille 2004–2030. Kansantaloudellinen aikakauskirja – 100. vsk. – 4/2004. 355-370.
Jalava, J., Aulin-Ahmavaara, P. and Alanen, A., 2007. Intangible capital in the Finnish Business sector, 1975-2005 (No. 1103). ETLA Discussion Papers, The Research Institute of the Finnish Economy (ETLA).
Kauhanen, A., Maliranta, M., Rouvinen, P. and Vihriälä, V., 2015. Työn murros–
riittääkö dynamiikka. Etla B269, Taloustieto Oy, Helsinki.
Kendrick, J.W., 1961. Front matter, Productivity Trends in the United States. In Productivity trends in the United States (pp. 52-0). Princeton University Press.
Lahtonen, J. and Tokila, A., 2014. Triple Helix: Malli menestyvälle alueelliselle innovaatiokeskittymälle. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 110, pp.50-60.
Mack, C.A. 2011. Fifty Years of Moore’s Law. IEEE Transactions on Semiconduc-tor Manufacturing, vol. 24, no. 2, pp. 202-207.
McAfee, A. ja Brynjolfsson, E. 2008. Investing in the it that makes a competitive difference. Harvard Business Review, 86(7/8), 98-107.
https://hbr.org/2008/07/investing-in-the-it-that-makes-a-competitive-difference
Maliranta, M. 2005. R&D, International Trade and Creative Destruction—Empir-ical Findings from Finnish Manufacturing Industries. Journal of Industry, Competition and Trade. Springer. Vol. 5(1), 27-58.
Maliranta, M. & Rouvinen, P. 2007. Intangible Investment of Finnish Businesses in 2004: An Experiment with Micro-Level Data. Discussion Papers 1109. The Research Institute of the Finnish Economy.
Maliranta, M. & Ylä-Anttila, P. (toim.) 2007. Kilpailu, innovaatio ja tuottavuus.
ETLA Sarja B 228. Taloustieto Oy. Helsinki.
Maliranta, M., 2009. Työpaikka-ja työntekijävirrat ja tehtävärakenteiden dyna-miikka Suomen yrityssektorilla (No. 1177). ETLA discussion paper.
Maliranta, M., Rouvinen, P. & Ylä-Anttila, P. 2010. Finland's path to global productivity frontiers through creative destruction. International Producti-vity Monitor 20 (10). 68-84.
Maliranta, M. and Määttänen, N. 2011. Luova tuho” yrityssektorilla–tuottavuu-den avain ja politiikan haaste. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 107(3), pp.234-255.
Maliranta, M. 2014. Innovointi ja ”luova tuho” - erot maiden, toimialojen ja yri-tysryhmien välillä. Kansantaloudellinen aikakausikirja, 110(1), 20-41.
Maliranta, M. 2016. Reaalisten yksikkökustannusten kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät Suomessa ja Ruotsissa. Kansantaloudellinen aikakausikirja -112. vsk – 1/2016. 22- 46.
Maliranta, M., Määttänen, N. ja Pajarinen, M. 2016. Firm subsidies, wages and labor mobility. ETLA, ETLA Reports No. 60.
Maliranta, M., 2017. Tieto-ja viestintäteknologia, tuottavuus ja" luova tuho". Di-gitaalinen Suomi 2017, ISBN 978-952-93-8581-2.
Maliranta, M. and Valmari, N., 2017. Suomen teollisuustuotannon uudistuminen tuotantolinjatasolla.
Mankiw, N.G. 2000, Macroeconomics, 4th ed. edn, Worth, New York.
Mäki-Fränti, P., Obstbaum, M. and Vilmi, L., 2017. Suomen kustannuskilpailu-kyvyn viimeaikainen kehitys.
Nellis, J. G. & Parker, D. 2004. Principles of macroeconomics. Pearson Education.
Essex.
Polder, M., van Leeuwen G. J. & De Bondt, H. 2017. Business dynamics, industry productivity growth, and the distribution of firm-level performance: evi-dence for the role of ICT using Dutch firm-level data. The Journal of Tech-nology Transfer. Published online January 2017, 1-20.
Piekkola, H. ja P. Böckerman 2000. On whom falls the burden of restructuring?
Evidence from Finland. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Keskusteluai-heita, 714.
Piekkola, H. ed., 2011. Intangible capital-driver of growth in Europe. University of Vaasa.
Pilat, D. & Lee, F. C. 2001. Productivity Growth in ICT-producing and ICT-using industries: A Source of Growth Differentials in the OECD? OECD Science, Technology and Industry Working Papers, 2001/04, OECD Publishing.
Rokkanen, M. ja Uusitalo, R. 2010. Changes in job stability - evidence from life-time job histories. VATT, Working Papers No. 14. https://pa-pers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=1545148&download=yes Schumpeter, J. A. 1942. Capitalism, Socialism, and Democracy. (3rd edition) New
York: Harper & Brothers.
Schmitz Jr., J. 2005. What Determines Productivity? Lessons from the Dramatic Recovery of the U.S. and Canadian Iron Ore Industries Following Their Early 1980s Crisis. Journal of Political Economy, 113(3), 582-625.
doi:10.1086/429279
Solow, R.M. 1956. Contribution to the Theory of Economic Growth. Quarterly Journal of Economics, 70. 65-94
Lucas, R.E. 1988. “On the mechanics of economic development”, Journal of Mon-etary Economics, 22, 3-42.
Richard, A. E. 1995. Will raising the incomes of all increase the happiness of all?
Journal of Economic Behavior & Organization, Volume 27, Issue 1, 1995, Pages 35-47, ISSN 0167-2681, http://dx.doi.org/10.1016/0167-
2681(95)00003-B.(http://www.sciencedirect.com/science/arti-cle/pii/016726819500003B)
Romer, P. M. 1986. Increasing returns and long-run growth. Journal of Political Economy, 94(5), 1002-1037.
Romer, P.M. 1990. “Endogenous technical change”, Journal of Politica Economy, 98: 71-102.
Kilponen, J. & Santavirta, T. 2002. Taloudellinen kasvu, innovaatiot ja kilpailu.
Katsaus kirjallisuuteen ja politiikkasuosituksiin. Valtion taloudellinen tut-kimuslaitos. Vatt keskustelualoitteita 289.
Vanhala, J. and Virén, M., 2016. Työpaikkojen synty yrityksissä–onko Suomessa pula gaselliyrityksistä?
Walras, L. 1954. Elements of Pure Economics, tr. W. Jaffe. Homewood, IL: Rich-ard D. Irwin.
WWW-sivut
IDC:n www-sivut. 2018. Smartphone Vendor. Viitattu 26.3.2018.
https://www.idc.com/promo/smartphone-market-share/vendor
OECD:n www-sivut. 2018. STAN: STructural ANalysis Database. Viitattu 22.1.2018. http://www.oecd.org/sti/ind/stanstructuralanalysisdata-base.htm
OECD: n www-sivut. 2018. The OECD analytical business enterprise research and development (ANBERD) database. Vittattu 1.1.2018.
http://www.oecd.org/sti/inno/Anberd_full_documentation.pdf
Sorsa, V-P. 2014. Poliittinen talous www-sivut. Viitattu 19.3.2018.
http://www.poliittinentalous.fi/yhteiskuntatieteiden-poliittisuus-ja-ta-loustieteen-koulukunnat/
LIITTEET
LIITE 1 STAN taulukot
Industries and categories ID
ICT producing industries
Telecommunications D61
IT and other information services D62T63
Publishing, audiovisual and broadcasting activities D58T60
ICT-using industries
Activities auxiliary to financial service and insurance activities D66
Financial service activities, except insurance and pension funding D64
Insurance, reinsurance and pension funding, except compulsory social
security D65
Professional, scientific and technical activities: administrative and
sup-port service activities D69T82
Wholesale and retail trade D45T47
Transportation and storage D49T53
LIITE 2 Malirannan aineiston toimialoittainen lista
LIITE 3 Hajontakuviot prosenttimuutoksen ja tutkimuksessa käytettyjen muut-tujien välillä
LIITE 4 Luovan tuhon eli Schumpeteriläisen kasvumallin johtaminen (Aghion &
Howitt 1992 & 2009)
Tietylle aikavälille määritellään ns. yhden sektorin mallissa, vakioinen määrä yk-silöitä, jotka pyrkivät maksimoimaan kulutustaan ja tarjoavat yhden yksikön työ-voimaa 𝐿. Kilpailulliset yritykset valmistavat työvoiman ja yhden välituotteen avulla lopputuotetta:
(1) 𝑌(= (𝐴(𝐿)15J 𝑥( J , jossa
𝑌( on lopputuote periodilla t
𝐴(on välituotteen tuottavuus periodilla t 𝑥( kuvaa välituotteen määrää periodilla t α on arvoltaan < 1
Tuotannossa tilapäinen monopolisti tuottaa välituotetta suorassa suhteessa lop-putuotteeseen nähden ja näin ollen välituote vaatii aina yhden yksikön loppu-tuotetta panokseksi. Kuitenkin ylimääräinen lopputuote voidaan käyttää tutki-mukseen ja kulutukseen. Erotuksesta muodostuu kansantalouden bruttokansan-tuote periodilla t (loppubruttokansan-tuote – välibruttokansan-tuote):
(2) 𝐺𝐷𝑃(= 𝑌(− 𝑥(
Kun At on määritelty, tarkastellaan monopolistin optimaalista tuotantomäärää.
Monopolisti maksimoi voittoaan ja samalla kulutustaan kaavalla:
(3) Π( = 𝑝( 𝑥(− 𝑥( , jossa
𝑝(on välituotteen hinta suhteessa lopputuotteeseen
Tämän avulla saadaan määriteltyä tasapainohinta. Lasketaan välituotteen raja-tuotto yhtälön (1) avulla:
(4) 𝑝( =PSPQR
R = α(𝐴(𝐿)15J 𝑥( J51
Sijoitetaan pt aikaisempaan monopolistin voitonmaksimointilausekkeeseen (3), josta saadaan:
(5) Π( = α(𝐴(𝐿)15J 𝑥( J− 𝑥(
Ja tämän jälkeen välituotteen määrä saadaan johdettua:
(6) 𝑥( = αU/15J𝐴(𝐿
Nyt voidaan johtaa monopolistin voitto:
(7) Π( = л𝐴(𝐿
, jossa л = (1 − α) α XYZX[Z Loppuote on muodossa:
(8) 𝑌(= 𝛼X[^]^𝐴(𝐿 ja nyt BKT saadaan muotoon:
(9) 𝐺𝐷𝑃(= 𝛼X[^]^(1 − 𝛼U)𝐴(𝐿
Tehokas työvoima 𝐴(𝐿 määrittää lopputuotteen 𝑌( ja BKT:n 𝐺𝐷𝑃(määrää. Sa-malla se määrittää optimaalisia tuotantomääriä, sekä monopolistin voiton mää-rää.
Alkutarkastelun jälkeen lisäämme mukaan innovoinnin. Tämä tarkoittaa, että jo-kaisella mahdollisella periodilla on yksi yksilö tai yritys, jolla on mahdollisuus innovoida. Mikäli yksilö onnistuu, voi hän luoda uuden tuottavamman välituot-teen. Täten tuottavuus kyseiselle välituotteelle nousee edellistä periodia korke-ammalle. Mikäli yksilö epäonnistuu innovoinnissa, välituotteen tuottavuus ei muutu. Innovoiva yksilö rahoittaa kustannukset lopputuotteesta saatavilla tu-loilla. Mitä enemmän yksilö käyttää rahoitusta, sitä todennäköisempää on, että innovointi muuttaa välituotteen tuottavuustasoa.
(10) 𝜇( = ϕ ( baR
R∗ ) , jossa
𝜇( on innovoinnin todennäköisyys periodilla t
𝐴(∗ kuvaa ”tuottavampaa” välituotetta eli 𝐴(∗ = γ 𝐴(51 𝑅( on tutkimustyön määrä
Teknologian kehittyessä todennäköisyys innovoinnin onnistumiselle riippuu vä-lituotteesta ja mitä tuottavampi välituote on, sitä vaikeampi sitä on kehittää.
Tuottavuuden huomioiva kulutus baR
R∗ voidaan kirjoittaa nyt muotoon 𝑛(: (11) ϕ(n) = λ𝑛g
, jossa
λ on tutkimussektorin tuottavuus
σon aina < 1 ja tarkoittaa, että tutkimustyön rajatuottavuus on positiivinen ja laskeva
Mikäli yksilö onnistuu innovoinnissa periodilla t, hän ansaitsee monopoliaseman välituotteen tuottamiseen, sekä saa monopolivoitot itselleen.
Palkkion suuruus saadaan kertomalla onnistumisen todennäköisyys innovoin-nissa aikaisemmin esitettyyn monopolivoittoon ja vähentämällä tästä tutkimuk-seen käytettävät varat:
(12) ϕ iaR
bR∗ j П(∗−𝑅(
Täten yksilö käyttää hyötynsä maksimoimiseen tarvittavan määrän varoja ja de-rivaatan 𝑅( tulee täyttää ensimmäiseen asteen ehto:
(13) lmn
pR∗oR qПR∗
bR∗51 = 0
Täten yhtälöön lisätään yhtälö (7) ja saadaan tulos:
(14) ϕ′(𝑛()лL = 1
Yhtälön vasemmalla puolella on rajahyöty ja oikealla puolella tutkimustyön ra-jakustannus. Täten voidaan todeta, että jos rajahyöty lisääntyy, tutkimusintensi-teetti 𝑛(nousee.
Mikäli 𝑛( pysyy vakiona n, myös innovoinnin todennäköisyys µ pysyy vakiona ϕ(n). Tutkimusintensiteetti, sekä innovointi voidaan täten kirjoittaa seuraavasti hyödyntäen yhtälöä (11):
(15) 𝑛 = (σλлL)X[uX (16) µ = λX[uX (σлL)X[uu
Tämän tarkastelun jälkeen mikrotason ilmiöistä voidaan laajentaa tarkastelu ta-louskasvuun. Kansantalouden taloudellista kasvua voidaan määrittää tuotta-vuusmittarilla BKT per työntekijä. Kirjoitetaan tämä kansantalouden talouskas-vun mittari tuottavuusparametrien At suhteellisella kasvulla:
(17) 𝑔( =(bRb5bR[X)
R[XxR
Ja tämän seurauksena yksilö onnistuu todennäköisyydellä µ periodilla t, jolloin syntyy kasvua:
(18) 𝑔( =(ybbR5bR[X)
R[XxR = γ − 1 𝑔(
Tai yksilö epäonnistuu kyseisellä periodilla t, jolloin ei synny kasvua:
(19) 𝑔( =(ybbR5bR[X)
R[XxR = 0
Taloudellista kasvua kuvataan todennäköisyysjakaumalla. Suurten lukujen lain mukaan (law of large numbers), jakauman odotusarvo vastaa tässä tapauksessa ta-louden keskimääräistä kasvua. Innovaatioiden frekvenssinä tässä on odotusarvo µ, joka myös kuvaa todennäköisyyttä. Innovointi nostaa aina tuottavuutta γ-1 ja se kumuloituu talouskasvuun. Täten keskimääräinen talouskasvu syntyy pit-källä aikavälillä innovaatioiden ja innovoinnin koosta:
(20) 𝑔 = µ∗(γ − 1)
Keskimääräiselle kasvulle on mahdollista muodostaa yhtälöä (16) hyödyntäen kaava:
(21) 𝑔 = λX[uX (σлL)X[uu (γ − 1)
Tarkasteluun voidaan ottaa mukaan useampi innovointiin keskittyvä sektori.
Välituotteita on monia ja ne ovat välillä [0,1] ja lopputuote voidaan esittää muo-dossa:
(22) 𝑌( = 𝐿15z∫ 𝐴|1 ,( 15z𝑥,( z𝑑𝑖 , jossa
𝑥,( on välituotteet periodilla t 𝐴,( kuvaa tuotteen laatua
Lopputuote voidaan johtaa välituotteiden avulla seuraavasti:
(23) 𝑌,( = (𝐴,( 𝐿)15z𝑥,( α
Samoin kuten yhden sektorin mallissa, jokaisella välituotteella on oma monopoli.
Välituotteen hinta määrittyy sen ollessa yhtä suuri kuin välituotteen rajatuotto.
Monopolisti valitsee määrän, joka maksimoi voitot hänen sektorillaan ja täten saadaan yhtälö:
(24) 𝑥,( = αX[Z] 𝐴,( 𝐿
Ja monopolistin voitto muodostuu yhtälöstä:
(25) Π,( = л𝐴,(𝐿
Tuottavuutta ilmaistiin yhden sektorin mallissa parametrilla At, niin nyt välituot-teen tuottavuutta kuvataan keskiarvolla kaikista tuottavuusparametreista.
(26) A( = ∫ A|1 ,(𝑑𝑖
Ja lopputuotteen arvo eli bruttokansantuote saadaan samalla tavalla kuin aikai-semmin yhden sektorin mallissa:
(27) GDP( = Y(− ∫ x|1 ,(𝑑𝑖
Tämän jälkeen voidaan hyödyntää yhtälöä (24) ja täten saadaan kansantalouden lopputuotteen yhtälöksi sama kuin yhden sektorin mallissa.
Kuitenkin varsinainen innovointi tapahtuu samaan tapaan kuin aikaisemmin esi-tetyssä yhden sektorin mallissa. Eri sektoreilla on oma innovoija ja tälle syntyy mahdollisuus innovointiin. Tämän jälkeen voidaan määrittää innovoinnin toden-näköisyys ja sen onnistuminen. Voidaan kirjoittaa kaava:
(28) ϕ iba…R
…R∗ j П,(∗−𝑅,(
Hyödyn maksimonti on monopolistille tärkeää ja hän valitsee sellaisen tutkimus-työkulutuksen, jolla maksimoi hyötyään. Tämän jälkeen monopolisti saa tuotta-vuuden kulutuksen n ja innovoinnin todennäköisyyden µ, samaan tapaan kuin yhden sektorin mallissa. Yhtälöt ovat samat kuin (15) ja (16). Todennäköisyys in-novoinnille on sektoreista riippumaton. Korkeammat tutkimustyökustannukset suhteutetaan aina sektorityypin mukaan (kehittyneet jne.).
Näin ollen saamme koko talouden kasvun kehityksen usean sektorin mallin
Näin ollen saamme koko talouden kasvun kehityksen usean sektorin mallin