4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT
6.4 Johtopäätökset, suositukset ja jatkotutkimushaasteet
6.4.1 Johtopäätökset
Kirjallisuuden perusteella löytyy jo ennalta tunnistetun ryhmittelyn mukaisia henkilöstömitoi-tusmenetelmiä, joiden avulla voidaan suunnitella ja arvioida henkilöstötarvetta. Aineistossa esiintyvä lainsäädäntöön tai muihin suosituksiin ja normeihin perustuva malli käyttää mitoi-tuksessa tunnuslukuna hoitaja-potilas -suhdelukua, mikä on menetelmälle tyypillistä. Mene-telmä toimii selkeänä standardina henkilöstömäärän minimimitoitukseen. Tutkimuksellinen tieto optimaalisesta suhdeluvusta kuitenkin puuttuu. Menetelmä ei huomioi potilaiden hoitoi-suutta, yksiköiden välisiä eroavaisuuksia eikä henkilöstörakennetta. Tällaisen lakisääteisen tai suositukseen perustuvan menetelmän vaikuttavuus ja käytettävyys on suurempi organisaatio-tasolla kuin yksikköorganisaatio-tasolla.
Potilaan hoitoisuutta ja hoitajien työkuormitusta työyksikössä tarkasteleva malli perustuu työmäärän mittaamiseen. Näihin voidaan liittää tietoa myös hoitotyön intensiteetistä sekä hoi-tajien suorittama ammatillinen arvio optimaalisesta hoitoisuus/hoitaja -suhteesta. Menetelmää pidetään tarkempana menetelmänä päivittäiseen resurssien kohdentamiseen luokiteltujen poti-laiden suhteen kuin perinteinen hoitaja-potilas -suhdeluku. Potilasluokituksiin perustuva työ-määrän mittaus perustuu vain toteutuneen hoidon perusteella tapahtuvaan mittaamiseen. Ne antavat tietoa hoitotyön määrästä, mutta niiden perusteella ei voida pelkästään ennustaa hoita-jien tarvetta eikä henkilöstön rakennetta. Lisäksi yhtenäisen standardin puute vaikeuttaa sekä arviointia että organisaatioiden välistä vertailua. Lisää tietoisuutta hoitajien todellisesta työti-lanteesta sekä mahdollistaa näyttöön perustuvan tietoperusteisen henkilöstövoimavarojen joh-tamisen ja yksiköiden välisen ryhmittelyn. Mallin käyttö on yksikkökohtainen.
Perinteinen toimintolaskenta on työn mittaamisen ja analysoinnin menetelmä, jossa
arvioidaan kuinka henkilöstö käyttää työaikaansa. Toimintolaskentaan perustuvaa menetelmää voidaan soveltaa yleisesti sekä organisaatio- ja yksikkötasolle. Huomioi henkilöstörakenteen, osaamisen ja palveluiden jakaantumisen eri toimintoihin ja tehtäviin. On aikaa viepä, mutta laajalti hyväksytty menetelmä.
Hoitotyön henkilöstövoimavaroja koskevien päätösten perustaksi on saatavissa kansallisia yhtenäisiä tunnuslukuja. Erilaisista tietojärjestelmistä kerätyn tiedon yhdistäminen päätöksen-teon perustaksi on paremmin hyödynnettävissä henkilöstösuunnitteluun kuin päivittäiseen re-surssien kohdentamiseen. Vahvuutena yhtenäisten tunnuslukujen käyttöön perustuvalle mal-lille ovat monipuoliset tunnusluvut, joissa huomioidaan osaston toiminnat, potilaat, henkilöstö sekä hoidon tulokset. Tunnuslukujen käyttö vahvistaa näyttöön perustuvia henkilöstöpäätök-siä ja se lisää päätösten läpinäkyvyyttä. Niiden avulla voidaan varmistaa henkilöstön riittä-vyyttä sekä vahvistaa henkilöstön osaamista. Myös toiminnan vaikuttavuuden arviointi ja seu-ranta niin yksikkö-, organisaatio- kuin valtakunnallisella tasolla mahdollistuu. Menetelmän hyödyntäminen yksikkö- tai organisaatiotasolle on riippuvainen tunnusluvuista ja niiden saa-tavuudesta.
6.4.2 Suositukset
Tunnuslukujen saatavuuden ja luotettavuuden parantamiseksi tietojärjestelmiä tulisi kehittää, jotta erillisen tallentamisen, jossa piilee virhealttius, sijaan ne itse keräisivät tiedon useasta eri järjestelmästä. Lisäksi tulisi laatia yhteinen standardi mitoituksen vertailtavuuden parantami-seksi. Henkilöstömitoituksen käsitemäärittelyn vakiintumattomuus sekä työmäärän mittaami-seen liittyvät eroavaisuudet tuovat haasteita. Hoitotyö on käsitteenä abstrakti ja usein moni-muotoinen ja siten vaikeasti määriteltävissä ja mitattavissa. Kansallisten yhtenäisten tunnus-lukujen käyttö voi yhtenäistää käsitettä. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että henkilös-tömitoituksen arviointiin käytetyt tunnusluvut ovat enimmäkseen organisaatiolähtöisiä tun-nuslukuja. Pelkät rakenteelliset tunnusluvut eivät ole kuitenkaan riittäviä vaan tarvitaan t ietoa myös hoitotyön prosessista ja sen tuloksellisuudesta.
6.4.3 Jatkotutkimushaasteet
Tutkimustietoutta tarvitaan enemmän perusterveydenhuollon toimialueelta tämänhetkisen tut-kimuksen ollessa keskittynyt lähinnä erikoissairaanhoidon toimintaympäristöön. Henkilöstö-mitoituksen kautta voidaan vaikuttaa hoitotyön laatuun, joten tutkimus- ja kehittämistoimet muun muassa tunnuslukujen käytön suhteen täytyy suunnata henkilöstön määrän ja rakenteen lisäksi myös hoitotyön laadun ja toimintaympäristön tutkimiseen.
Suomessa on annettu suositus henkilökunnan vähimmäismitoituksesta ikäihmisten ympäri-vuorikautisessa hoidossa. Jatkotutkimuksilla voitaisiin selvittää, miten yleisesti laatusuosituk-sen mukaisia mitoituksia käytetään ja vaikuttaako suosituklaatusuosituk-sen käyttö henkilöstörakenteeseen, henkilökunnan työhyvinvointiin sekä potilaan kokemaan hoidon laatuun.
Hoitotyön henkilöstövoimavaroja koskevien päätösten perustaksi saatavissa olevien yhtenäis-ten tunnuslukujen käytön hyödyntäminen henkilöstöstrategisissa päätöksissä vaatii lisää tut-kimustietoa. Miten hoitotyön johtajat rutiininomaisesti käyttävät näitä tietojärjestelmistä saa-tavia rekisteriperäisiä tunnuslukuja? Tutkimuksella olisi hyvä myös todentaa, millaista koulu-tusta hoitotyön johtajat saavat näiden tunnuslukujen koontiin ja tulkintaan.
LÄHTEET
Aalto, P., Karhe, L., Koivisto, A-L. & Välimäki, M. (2005a). Henkilöstöresurssien tarpeen arviointi tietokantojen avulla: eHelmi -hanke. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 6/2005. Tampere.
Aalto, P., Karhe, L., Koivisto, A-L. & Välimäki, M. (2005b). Sähköisiä tietokantoja voi hyödyntää henkilöstömitoituksessa. Tutkiva hoitotyö, 3, (2), 18−23.
Aalto, P. (2007) Erikoissairaanhoidon hoitohenkilöstön perusmiehityksen seurantaan, arviointiin ja vuosisuunnitteluun tarvittavat tunnusluvut ja mittarit. Sosiaali- ja terveysjohtamisen MBA -kehittämistyö. Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere.
Ailasmaa, R. (2011a). Sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilöstö 2008. Tilastoraportti 13/2011.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki.
www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2011/Tr13_11.pdf. Luettu 10.11.2012
Ailasmaa, R. (2011b). Kuntien terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstö 2010. Tilastoraportti
28/2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki.
www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2011/Tr28_11.pdf. Luettu 10.11.2012.
Ailasmaa, R. (2013). Kuntien terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstö 2012. Tilastoraportti
23/2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki.
www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110490/Tr23_13.pdf?sequence=4. Luettu 30.5.2013 American Nurses Association, (ANA). (2005). Utilization guide for the ANA. Principles for
nurse staffing. American Nurses Association.
http://www.nursingworld.org/MainMenuCategories/Policy-Advocacy/Priority-Issues/ANAPrinciples/UtilizationGuide.pdf Luettu 4.3.2012.
Australian Nursing Federation, (ANF). (2010). Initial Submission to the Productivity Com-mission Inquiry - Caring for Older Australians. Australian Nursing Federation.
www.pc.gov.au/projects/inquiry/aged-care/submissions#initial. Luettu 30.5.2013.
Buchan, J. (2007) Nurse workforce planning in the UK. A report for the Royal College of
Nursing. Royal College of Nursing.
http://www.rcn.org.uk/_data/assets/pdf_file/0016/107260/003203.pdf. Luettu 16.5.2012.
Carroll, T. (2007). A model for determining staffing levels for acute-care settings. Nursing Administration Quarterly, 31, (2), 180–182.
Cooper, H. (1989). Integrating research. A Guide for Literature Reviews. Second Edition.
Sage Publications.
EU. (2008). Vihreä kirja Euroopan terveydenhuoltohenkilöstöstä. KOM (2008) 725.
:http://ec.europa.eu/health/ph_systems/docs/workforce_gp_fi.pdf Luettu 1.2.2012
EU. (2006) Toimintaohjelma terveydenhuollon henkilöstöpulan lievittämiseksi. KOM (2006) 870.
http://europa.eu/legislation_summaries/development/sectoral_development_policies/r13006_f i.htm Luettu 2.3.2012.
Fagerström, L. (2009). Evidence-based human resource management: a study of nurse leader`s resource allocation. Journal of Nursing Management, 17, 415–425.
Fagerström, L., Rainio, A-K., Rauhala, A. & Nojonen, K. (2000). Professional assessment of optimal nursing care intensity level. Scandinavian Journal Caring Science, 14, 97−104.
Fasoli, DiJon, Fincke, B., Haddock, S. (2011). Going beyond patient classification systems to create an evidence-based staffing methodology. The Journal of Nursing Administration, 41, (10), 434−438.
Flinkman, M. & Salanterä, S. (2007). Integroitu katsaus – eri metodeilla tehdyn tutkimuksen yhdistäminen katsauksessa. Teoksessa K. Johansson, A. Axelin, M. Stolt, & R-L. Ääri (toim.), Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen (s. 84–100). Hoitotieteenlaitoksen julkaisuja, tutkimuksia ja raportteja A:51/2007. Turun yliopisto.
Gerdtz, M.F. & Nelson, S. (2007). 5–20 a model of minimum nurse-to-patient ratios in Victoria, Australia. Journal of Nursing Management, 15, 64–71.
Ghosh, B. & Cruz, G. (2005). Nurse requirement planning: a computer-based model. Journal of Nursing Management 13, 363−371.
Gonzales-Torre, P., Adenzo-Diaz, B. & Sanchez-Molero, O. (2002). Capacity planning in hospital nursing: A model for minimum staff calculation. Nursing economics, 20, (1), 28–36.
Halmeenmäki, T. (2009). Kunta-alan eläkepoistuma 2010−2030. Kuntien eläkevakuutus.
Kuntien eläkevakuutuksen raportteja 2/2009. Helsinki.
mb.cisin.com/Public/MigratedWpy/84122/693339/a513082e0d73db2d.pdf. Luettu 14.11.2012.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. (2007). Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Hoi, S., Ismail, N., Ong, L. & Kang, J. (2010) Determining nurse staffing needs: the workload intensity measurement system. Journal of Nursing Management, 18, 44–53.
Holopainen, A., Hakulinen-Viitanen, T & Tossavainen, K. (2008). Systematic review - a method for nursing research. Nurse Researcher 16 (1), 72−83.
Holopainen, A., Korhonen, T., Miettinen, M., Pelkonen, M. & Perälä, M-L. (2010). Hoitotyön käytännöt yhtenäisiksi -toimintamalli näyttöön perustuvien käytäntöjen kehittämiseksi. Pre-missi 1, 38−45.
Hurst, K. (2003). Selecting and applying methods for estimating the size and mix of nursing teams. A systematic review of the literature commissioned by the Department of health. Nuf-field Institute for health.
Häyry, M. (1999). Huomioita tutkimusetiikasta ”keskitason periaatteiden” valossa. Teoksessa S. Lötjönen (toim.) Tutkijan ammattietiikka. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Koulutus- ja tiedepolitiikan osaston julkaisusarja. 1999/ 96. Helsinki: opetusministeriö.
http://www.minedu.fi/julkaisut/2luku.html. Luettu 1.2.2012.
Ilmarinen, J., Lähteenmäki, S. & Huuhtanen, P. (2003). Kyvyistä kiinni. Ikäjohtaminen yritysstrategiana. Helsinki: Talentum.
Jiang, H. Stocks, C. & Wong, C. (2006). Disparities between two common data sources on hospital nurse staffing. Journal of Nursing Scholarship, 38, (2), 187−193.
Johansson, K. (2007). Kirjallisuuskatsaukset –huomio systemaattiseen kirjallisuuskatsauk-seen. Teoksessa K. Johansson, A. Axelin, M. Stolt, & R-L. Ääri (toim.), Systemaattinen kir-jallisuuskatsaus ja sen tekeminen (s. 3–9). Hoitotieteenlaitoksen julkaisuja, tutkimuksia ja ra-portteja A:51/2007. Turun yliopisto.
Junttila, K., Meretoja, R., Seppälä, A., Tolppanen, E-M., Ala-Nikkola, T. & Silvennoinen, L.
(2006). Data warehouse approach to nursing management. Journal of Nursing Management, 15, 155−161.
Kankkunen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K. (2009). Tutkimus hoitotieteessä. Helsinki: WSOY.
Kanste, O. (2005). Moniulotteinen hoitotyön johtajuus ja hoitohenkilöstön työuupumus ter-veydenhuollossa. Lääketieteellinen tiedekunta. Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen laitos.
Oulun yliopisto. Väitöskirja. Luettu 22.9.2011.
Kaseva, K. (2011). Asiakkaan asema, itsemäärääminen ja vaikutusmahdollisuudet terveyden-huollon kehittämisessä -Integroitu kirjallisuuskatsaus. Sosiaali- ja terveysministeriön raportte-ja raportte-ja muistioita 2011:16 Helsinki. www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1572350. Luettu 16.4.2012.
Kauhanen, J. (2007) Henkilöstövoimavarojen johtaminen. 8.-9. painos.WSOY.
Kaustinen, T. (2011). Oulu -hoitoisuusluokitus ja hoitohenkilökunnan ajankäyttö hoitotyön laatuvaatimusten näkökulmasta. Oulun yliopiston julkaisuja D1134. Oulu. Väitöskirja. herku-les.oulu.fi/isbn9789514296437/isbn9789514296437.pdf. Luettu 17.4.2012.
Kivelä, N., Anttila, S. & Kukkola, S. (2011). Hoitotyön rakenteinen kirjaaminen ja sen hyö-dyntäminen hoitotyön henkilöstösuunnittelussa. Premissi, 6, (1), 26−33.
Koponen, E-L. & Tuomaala, M. (2012). Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimavaje uhkaa 1.
Katsauksia ja keskusteluja. Työpoliittinen Aikakauskirja 4/2012.
www.tem.fi/files/35141/koponentuomaala.pdf. Luettu 11.2.2013.
Kukkola, S. (2011). Henkilöstötarpeen arviointi perusterveydenhuollossa. Ve-Te/Tapahtumat/2011-09-06_VeTe_seminaariohjelma.pdf. Luettu 1.1.2012.
Kylmä, J. & Juvakka, T. (2007). Laadullinen terveystutkimus. Edita Prima. Helsinki.
Kyngäs, H. & Vanhanen, L. (1999). Sisällön analyysi. Hoitotiede, 11, 3–12.
Kääriäinen, M. & Lahtinen, M. (2006). Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tutkimustiedon jä-sentäjänä. Hoitotiede, 18, 37 – 45.
L733/1992. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta.
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/1992733. Luettu 16.4.2012.
L1326/2010. Terveydenhuoltolaki. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326. Luettu 16.4.2012.
Laine M. (2005). Hoitajana huomennakin. Hoitajien työpaikkaan ja ammattiin sitoutuminen.
Turun yliopiston julkaisuja Annales Universitas Turkuensis sarja C, osa 233. Turku. Väitöskir-ja.
Lauttamäki, V. & Hietanen, O. (2006). Sosiaali- ja terveysalan työvoima- ja koulutustarpeet 2015. Loppuraportti sosiaali- ja terveydenhuollon ennakointihankkeesta. Tulevaisuuden tut-kimuskeskus TUTU-julkaisuja 4/2006.
http://ffrc.utu.fi/julkaisut//tutu-sarja/Tutu_2006-4.pdf. Luettu 15.4.2011.
Meyer, R., Wang, S., Li, X., Thomson, D. & O`Brien-Pallas, L. (2009). Evaluation of a patient care delivery model: Patient outcomes in acute cardiac care. Journal of Nursing Scholarship 41 (4), 399−410.
O’Brien, A. & Benger, J. (2008) Using patient dependency to calculate staffing needs in A &
E. Nursing Times 15, 29−30.
Partanen, P. (2002). Hoitotyön henkilöstön mitoittaminen erikoissairaanhoidossa. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 99. Kuopio. Väitöskirja.
Partanen, P. (2007). Henkilöstömitoituksen uudet suunnat. Mistä puhumme, kun puhumme mitoituksesta? Luentoesitys. Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos. 4.4.2007.
Pietarinen, J. (1999). Tutkijan ammattietiikan perusta. Teoksessa S. Lötjönen (toim.), Tutkijan ammattietiikka. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Koulutus- ja tiedepolitiikan osaston jul kaisusarja 1999/ 96. Helsinki: Opetusministeriö.
www.fsd.uta.fi/fi/laki_ja_etiikka/etiikka_lait.html. Luettu 30.10.2010.
Pitkäaho, T. (2011). Hoitotyön henkilöstömitoitus ja tulos kompleksisessa erikoissairaanhoidon toimintaympäristössä. Itä-Suomen yliopiston julkaisuja. Terveystieteet 49. Kuopio. Väitöskirja.
Pitkäaho, T., Partanen, P., Vehviläinen-Julkunen, K. & Miettinen, M. (2008).
Hoitohenkilöstön mitoituksen tunnusluvut. Tunnuslukujen saatavuus tietojärjestelmistä ja niiden käytettävyys. Pilottitutkimus Kuopion yliopistollisen sairaalan sisätautien klinikassa.
Kuopio: Kuopion yliopistollisen sairaalan monistamo.
Pitkäaho, T. & Tervo-Heikkinen, T. (2011). Hoitotyön henkilöstövoimavarojen hallinnan mallintaminen kansallisesti yhtenäisillä tunnusluvuilla. Erikoissairaanhoito, viisi sairaanhoi-topiiriä, 74 somaattista vuodeosastoa. Perusterveydenhuolto, kaksi terveyskeskusta, 10 vuo-deosastoa. Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveyden huolto 2009–2011 -hanke. Hoito-työn henkilöstövoimavarojen hallinta -osahanke. Raportti R10.
http://VeTe/Raportit/HH/Loppuraportit/HH_Raportti_R0.pdf. Luettu 1.11.2012.
Pitkäaho, T., Ryynänen, O-P., Partanen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K. (2010). Data-based nurse staffing indicators with Bayesian network explain nurse job satisfaction. a pilot study.
Journal of Advanced Nursing 67 (5), 1053−1066.
Polit, D.F. & Beck, C. (2004). Nursing Research. Principles and Methods. 7. edition.
Lippincott Williams & Wilkins. Philadelphia.
Pudas-Tähkä, S-A., & Axelin, A. (2007). Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aiheen rajaus, hakutermit ja abstraktien arviointi. Teoksessa K. Johansson, A. Axelin, M. Stolt, & R-L. Ääri (toim.), Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen (s. 46–57). Hoitotieteenlaitoksen julkaisuja, tutkimuksia ja raportteja A:51/2007. Turun yliopisto.
Pusa, A-K. (2007). The Right Nurse in the Right Place. Nursing Productivity and Utilization of the RAFAELA Patient Classification System in Nursing Management. Kuopion yliopiston julkaisuja 147. Kuopio.
Rainio, A-K. & Ohinmaa, A. (2004). Henkilöstövoimavarojen käytön arviointi RAFAELA –..
hoitoisuusluokitusjärjestelmän avulla. Teoksessa H. Mikkola J. Klavus (toim.).
Terveystaloustiede 2004. Aiheita 3/2004. Stakesin monistamo. Helsinki.
www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/76808/Aiheita3-2004.pdf?sequence=1. Luettu 29.11.2013.
Rainio, A-K. & Ohinmaa, A. (2005). Assessment of nursing management and utilization of nursing resources with the RAFAELA patient classification system – case study from the general wards of one central hospital. Journal of Clinical Nursing, 14, 674−684.
Redman, R. (2009). Complexity in Practice Environments. Research and Theory for Nursing Practice: An International Journal 23 (4), 253−255.
Ruontimo, T. (2012). Henkilöstömitoituksen hallittu tulevaisuus. Sosiaali- ja terveydenhuol-lon ammattihenkilöt lukujen takana. Tehyn julkaisusarja B: 2/2012. Vantaa.
www.tehy.fi/@Bin/22718216/Henkilöstömitoitusnetti.pdf. Luettu 11.2.2013.
Ryynänen, O-P., Kinnunen, J., Myllykangas, M., Lammintakanen, M. & Kuusi, O. (2004).
Suomen terveydenhuollon tulevaisuudet. Skenaariot ja strategiat palvelujärjestelmän turvaa-miseksi. Tulevaisuusvaliokunta. Teknologian arviointeja 20. Eduskunnan kanslian julkaisu
8/2004. Helsinki.
www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=erekj&${BASE}=erekj&${THWID S}=0.36/1384610676_235933&S{TRIPPIFE}=PDF.pdf. Luettu 14.11.2012.
Salin, S., Aalto, P. & Stenberg, P. (2011). Akuuttisairaalan hoitotyön henkilöstöhallinnassa käytetyt tunnusluvut: systemaatinen kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede 23 (4), 258−272.
Sarajärvi, A. (2008). Näyttöön perustuva hoitotyö –kuvaus toimintamallin kehittämisestä.
http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/hyvakas/hyvakas-tietopankki/nayttoon-perustuvan-
hoitotyon-vahvistaminen-terveydenhuollossa-helsinki/Documents/N%C3%A4ytt%C3%B6%C3%B6n%20perustuva%20hoitoty%C3%B6.p df. Luettu 4.4.2011.
Sariola, S. & Kinnunen J. (2007). Terveydenhuolto tarvitsee uutta otetta henkilöstöjohtamiseen. Lääkärilehti 62 (44), 4074−4075.
Schoo, A.M., Boyce, R.A., Ridoutt, L. & Santos, T. (2008). Workload capacity measures for estimating allied health staffing requirements Australian Health Review 32 (3), 548−558.
Seago, J. (2002). The California experiment. Alternatives for minimum nurse-to-patient ratios.
Journal of Nursing Administration, 32, (1), 48–58.
Seago, J., Spetz, J., Coffman, J., Rosenoff, E & O’Neil, E. Minimum staffing ratios: the California workforce initiative survey. Nursing Economics, 21, (2), 65−70.
Sermeus, W. & Bruyneel, L. (2010). Investing in Europe’s health workforce of tomorrow:
Scope for innovation and collaboration. Summary report of the three Policy Dialogues.
http://www.healthworkforce4europe.eu/download/Report_PD_Leuven_FINAL.pdf. Luettu 1.3.2012.
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2001). Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus.
Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2001:4. Helsinki.
Pre20031103.stm.fi/suomi/pao/julkaisut/ikaihminen/ikaihminen.pdf. Luettu 16.4.2012.
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2002). Eettisyyttä terveydenhuoltoon. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta 1998−2002. ETENE-julkaisuja 5. Helsinki.
Htp://www.etene.fi/c/document_library/get_file?folderId=17180&name=DLFE_541.pdf.
Luettu 16.4.2012.
Sosiaali-ja terveysministeriö. (2004) Kouluterveydenhuollon laatusuositus. Sosiaali- ja
terveysministeriön oppaita 2004:8. Helsinki.
www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-3733.pdf&title=Kouluterveydenhuollon_laatusuositus_fi.pdf. Luettu 9.3.2012.
Sosiaali-ja terveysministeriö. (2008) Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja
terveysministeriön oppaita 2004:3. Helsinki.
www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-3672.pdf&title=ikaihmisten_palvelujen_laatusuositus_fi.pdf. Luettu 30.5.2013.
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2009a). Kaste-ohjelman valtakunnallinen toimeenpanosuunni-telma vuosille 2008−2011. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:9. Helsinki.
www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39503&name=DLFE-7533.pdf. Luettu 15.4.2012.
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2009b). Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön. Toimintaohjelma 2009−2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009: 18.
Helsinki. www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39503&name=DLFE-10623.pdf.
Luettu 15.4.2012.
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2012) Kaste-ohjelman valtakunnallinen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2012−2015. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2012:1. Helsinki. www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=5197397&name=DLFE-18303.pdf. Luettu 30.5.2013.
Sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes & Suomen Kuntaliitto. (1999). Sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinta 2000-luvulle. Valtakunnallinen suositus. Helsinki.
Spetz, J. (2005). Public policy and nurse staffing. What approach is best? Journal of Nursing Administration, 35, (1), 14–16.
Spetz, J., Donaldson, N., Aydin, C. & Brown, D. (2008). How many nurses per patient?
Measurements of nurse staffing in health services research. Health Research and Educational Trust, 43, 1674–1692.
Surakka, T. (2006). Osastonhoitajan työ erikoissairaanhoidossa 1990-luvulla ja 2000-luvulla.
Toimintavalta, vastuullisuus ja asiantuntijuus lähijohtajuudessa. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 551. Tampere. Väitöskirja. http://urn.fi/urn:isbn:951-44-6716-7. Luettu 11.2.2013.
Tervo-Heikkinen, T. (2008). Hoitotyön vaikuttavuus erikoissairaanhoidossa. Nursing Effectiveness in Specialized Care Hospitals. Kuopion yliopiston julkaisuja E.
Yhteiskuntatieteet 162. Kuopio. Väitöskirja. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-27-1072-0.
Luettu 17.4.2012.
Tervo-Heikkinen, T. (2011). Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuolto (VeTe).
Hoitotyön henkilöstövoimavarojen hallinta. Yhteenvetoraportti. Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveyden huolto 2009−2011 –hanke. Hoitotyön henkilöstövoimavarojen hallinta -osahanke. Raportti R0.
http://VeTe/Raportit/HH/Loppuraportit/HH_Raportti_R0.pdf. Luettu 1.11.2012
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta. (2013). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäily-jen käsitteleminen Suomessa.
www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_verkkoversio040413.pdf.pdf#overlay-context=fi/ohjeet-ja-julkaisut. Luettu 21.10.2013
Twigg, D. & Duffield, C. (2009). A review of workload measures: A context for a new staff-ing methodology in Western Australia. International Journal of Nursstaff-ing Studies, 46,
132−140.
Työministeriö. (2007). Työvoima 2025. Työpoliittinen tutkimus 325. Täystyöllisyys, korkea tuottavuus ja hyvät työpaikat hyvinvoinnin perustana työikäisen väestön vähentyessä. Helsin-ki: Edita
Unruh, L. (2008). Nurse staffing and patient, nurse and financial outcomes. American Journal of Nursing 108 (1), 62−67.
Upenieks, V., Akhavan, J., Kotlerman, J., Esser, J. & Ngo, M. (2007). Value-Added Care. A new way of assessing nursing staffing ratios and workload variability. Journal of Nursing Administration, 37, (5), 243–251.
Vallimies-Patomäki, M. (2008). Terveydenhuollon kasvavat henkilöstövoimavarat – seurannan ja ennakoinnin tuloksia. Teoksessa L. Koponen ja H. Hopia (toim.), Vetovoimainen terveydenhuolto (s. 35−50). Hoitotyön vuosikirja 2008. Helsinki: Suomen sairaanhoitajaliitto.
Vallimies-Patomäki, M. (2010) Hoitotyön johtamisen kehittämiseen tulevat kansalliset linjaukset. Premissi 5 (1) 12−16.
Van den Heede, K., Clarke, S., Sermeus, W., Vleugels, A. & Aiken, L. (2007). International experts’ perspectives on the state of the nurse staffing and patient outcomes literature. Journal of Nursing Scholarship, 39(4), 290−297.
WHO. (2006). The World Health Report 2006 - working together for health.
www.who.int/whr/2006/en. Luettu 30.5.2013.
WHO. (2010a). Executive summary. The World Health Report. Health system financing. The path to universal coverage. http://www.who.int/whr/2010/10_summary_en.pdf. Luettu 6.3.2012.
WHO. (2010b).Workload indicators of staffing need (WISN). User’s manual.
www.who.int/hrh/resources/wisn_user_manual/en/. Luettu 17.4.2012.
Whittemore, R. & Knafl, K. (2005). The integrative review: updated methodology. Journal of Advanced Nursing 52 (5), 546–553.
Viitala, R. (2009). Henkilöstöjohtaminen. Strateginen kilpailutekijä. Helsinki: Edita.
Voutilainen, P., Peiponen, A., Noro, A. & Kauppinen, S. (2006). Henkilöstömitoituksen määrittely ja kehittäminen hoitotyön johtajien haasteena ikääntyvien palveluasumisessa ja pitkäaikaista laitoshoitoa tarjoavissa yksiköissä. Premissi 1 (1), 33−38.
Vuorenkoski, L. (2008) Finland Health system review. European Observatory on health.
Systems and Policies. Health Systems in Transition. 10 (4), 1 – 168.
VeTe. (2011). Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuolto 2009−2011 -hanke.
http://VeTe/index.html. Luettu 6.11.2012.
VeTeHH. (2011). Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuolto 2009−2011 -hanke , Hoitotyön henkilöstövoimavarojen hallinta –osahankkeen.
http://VeTe/vetehh.html. Luettu 6.11.2012.
LIITE 1. Kirjallisuuskatsaukseen valitut hoitotyön henkilöstömitoituksen laskenta- ja suunnittelumalleja käsittelevät artikkelit vuosilta