- Salutogeeninen lähestymistapa keskittyy voimavarojen ja sosiaalisen pääoman tukemiseen, jossa olennaisena pidetään vahvan perustan luomista varhaislapsuudessa. Lähestymistavassa huomioidaan yksilölliset voimavarat ja niiden merkitys elinikäisessä oppimisprosessissa. Voimavaralähtöisyys ilmenee
vapautena, vastuunkantona, arvostuksena ja myönteisenä kykynä, toimien luottamuksessa muiden ihmisten kanssa. Voimavaralähtöistä asennetta voi oppia kaikenikäisenä sosiaalistumalla ja asettamalla terveyslähtöisiä päämääriä itselleen.
Tähän olennaisena liittyy terveyden tasa-arvon toteutuminen.
- Salutogeeniseen terveyden edistämiseen liittyvät osallisuuden, voimavaralähtöisyyden ja terveyden tasa-arvon käsitteet jotka ovat moniulotteisia.
Voimavaralähtöinen terveyden edistäminen käsitteenä ei ole jalkautunut käytännön tasolle. Globaalilla tasolla voimavaralähtöisyys ilmenee lähinnä WHO:n ”terveys kaikissa politiikoissa” -käsitteen pohjalta, mutta vaatii vielä paljon yhteistä keskustelua arvojen ja asenteiden tarkastelussa. Terveys kaikissa poliitikoissa -ajattelua tulee vahvistaa sekä jalkauttaa yhteiskunnassa ja globaalilla tasolla kaikkien vastuuksi. Voimavaralähtöinen terveyden edistäminen tukee terveyden tasa-arvon toteutumista. Yhteiskunnalliset tavoitteet tulee jalkauttaa käytännön tasolle ja päätösten tulisi toimia ratkaisukeskeisesti. Verkostoituminen ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä piirteitä yhteiskunnallisesti ja globaalisti kestävän kehityksen aikaansaamiseksi.
- Terveyttä pidetään myönteisenä käsitteenä, jossa korostuu sosiaalinen ja henkilökohtainen voimavara sekä fyysinen toimintakyky. Terveyttä tuottavia tekijöitä ovat sosiaalinen pääoma ja siihen olennaisesti liittyy koulutus ja asuinolosuhteet. Aktiivinen osallisuus sisältää tiedon ja tietoisuuden keskeisinä piirteinä terveyskäyttäytymisessä. Olennaista on pohtia tiedon jakamisen keinoja tasavertaisesti yhteiskunnassa, koska yhteiskunnan viesteillä on olennainen rooli kansalaisten terveyskäyttäytymiseen. Katsomalla päätöksentekotasolla asioita laaja-alaisesti kokonaisuutena ja keskittymällä tukemaan ihmistä voimavaralähtöisesti mahdollistetaan yksilössä itsessään motivaation syntyminen lähtemään edistämään omaa terveyttään. Terveyden edistämiskäsitteet ulottuvat laajalti yksilön terveysvalintoja tähtäävien toimien ulkopuolelle ja olennaista on kehittää keinoja sille, kuinka näitä tavoitteita saadaan jalkautetuksi käytäntöön
- Eri tieteenalojen yhteistyö ja yhteinen käsitemaailma olisi tärkeä olla yhtenäinen, jotta voidaan toimia aktiivisesti yhteisen terveyttä edistävän ympäristön hyväksi,
koska terveyden edistäminen on kaikkien vastuulla. Tarvitaan voimavaralähtöistä tutkimusta yksilöiden, kansalaisten ja yhteiskunnallisten päätöksentekijöiden välillä sekä yksilöiden ja yhteisöjen terveyttä tuottavien päämäärien saavuttamiseksi laaja-alaisesti. Arvo- ja asennekeskustelulla voidaan vahvistaa yksilöiden itseluottamusta ja tavoitella hyvinvointiyhteiskunta, jossa kaikki elävät tasavertaisina, elämäänsä hallitsevina yksilöinä.
Jatkotutkimushaasteet
Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että terveyslähtöistä tutkimusta tarvitaan edelleen. Yhteiset käsitteet vaativat vahvistamista yhteisen ymmärryksen lisäämiseksi.
Tutkimusta ja tietoa tarvitaan, jotta voidaan vastata kysymyksiin ”Mitä on hyvä elämä?”
ja ”Mitä se sisältää?” Ennen kaikkea tarvitaan tietoa keinoista, joilla tavoitteisiin päästään.
Erityisesti tutkimusta tarvitaan lisää terveyttä ylläpitävistä ja terveyttä edistävistä tekijöistä ja terveyden tasa-arvon toteutumisesta yhteiskunnassa.
LÄHTEET
Antonovsky A. 1979a. Health, Stress and Coping. 2 painos. Jossey- Bass, San Francisco.
Antonovsky A. 1987b. Unraveling the mystery of health: how people manage stress and stay well. 2 painos. Jossey- Bass, San Francisco.
Alila A, Gröhn K, Keso I & Volk R. 2011. Sosiaalisen kestävyyden käsite ja mallintaminen.
Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistiota 2011:1.
Aaltola J & Valli R. 2010. Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. WS Bookwell, Juva.
Borwick S, Schweitzer R, Brough M, Vromans L & Shakespeare- Finch J. 2013. Well-Being of Refugees from Burma: A Salutogenic Perspective. International Migration 51(5), 91- 105.
Bronikowski M & Bronikowska M. 2009. Salutogenesis as a framework for improving health resources of adolescent boys. Scandinavian Journal of Public Health 37, 525-531.
Bombak A. 2014. The Contribution of Applied Social Sciences to Obesity Stigma-Related Public Health Approaches. Journal of Obesity 24, 1-12.
Browne J, O´Brien M, Taylor J, Bowman R & Davis D. 2014. `You`ve got it within you`: The political act of keeping a wellness focus in the antenatal time. Midwifery 30, 420- 426.
Clarke A. 2006. Qualitative interviewing: encountering ethical issues and challenges.
Nurseresearcher 13, 19-29.
Dunleavy A, Kennedy L & Vaadrager L. 2012. Wellbeing for homeless people: a Salutogenic approach. Health Promotion International 1(29), 144- 154.
Dåderman A & Colli D. 2014. The significance of the sense of coherence for various coping resources in stress situations used by police officers in on. The beat service. International Journal of Occupational Medicine and Environmental Health 27(1), 3-15.
Dias S & Gama A. 2014. Health promotion: the evolution of a paradigm and contemporary challenges. Salud Publica (Bogota) 16 (2), 307- 317.
DiCicco-Bloom B & Crabtree B. 2006. The qualitative research interview. Medical education 40, 314-321.
Eriksson M. 2007. Unravelling the mystery of salutogenesis. Folkhälsan Research Centre.
Health promotion research programme. Research Report 2007:1, Turku.
Eriksson M & Lindström B. 2013. A salutogenic interpretation of the Ottawa Charter.
http://heapro.oxfordjournals.org/content/23/2/190.full. Luettu 27.12.2013
Eriksson M, Lindström B & Lilja J. 2007. A sense of coherence and health. Salutogenesis in a societal context: Åland, a special case? J Epidemiol Community Health 61, 684- 688.
Esch T, Friccione G, Joos S, Teut M. 2013. Self- Care, Stress Management and Primary Care:
From Salutogenesis and Health Promotion to Mind- Body Medicine. Hindawi Publishing Corporation. Evid Based Complement Alternative Medicine 2013. Artikkeli 327415.
Freire P. 1968 (Suomennettu 2005). Sorrettujen pedagogiikka. Vastapaino, Tampere.
Fjölt A. 2000. Tunnetko olevasi osallinen vai mitä osallisuus on? Jyväskylän yliopisto.
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/sites/default/files/verkkojulkaisut/Flojt_Anu.pdf. Luettu 29.12.2013
Grönfors M. 2011. Laadullisen tutkimuksen kenttä tutkimusmenetelmät. SoFia- Sosiologi- Filosofiapu Vilkka, Hämeenlinna. http://vilkka.fi/books/Laadullisen_tutkimuksen.pdf. Luettu 9.2.2014
Graneheim UH & Lundman B. 2004. Qualitative content analysis in nursing research: concepts, procedures and measures to achieve trustworthiness. Nurse Education Today 24(2), 105- 112.
Gison A, Rizza F, Bonassi S, Dall`Armi V, Lisi S & Giaguinto S. 2014. The sense-of-coherence predicts health-related guality of life and emotional distress but not disability in Parkinson`s disease. BMC Neurology 14, 193.
Hyyppä M. 2011. Elinvoimaa yhteisöstä. Tieteessä tapahtuu 8(29), 1-4.
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/4639/4351. Luettu 16.11.2014
Henkilölötietolaki 1999/523. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523. Luettu 3.1.13
Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P. 2010. Tutki ja kirjoita. 15- 16 painos. Tammi, Helsinki
Honkinen P-L. 2009. Nuorten koherenssin tunne: mittaaminen, ennustavat tekijät, seuraukset.
Turun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. Väitöskirja.
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/44664/AnnalesC282Honkinen.pdf?sequenc.
Luettu 9.12.12.
Hiilamo H & Saari J. 2010. Hyvinvoinnin uusi politiikka. Johdatus sosiaalisiin mahdollisuuksiin. Diakonia ammattikorkeakoulu. Helsinki.
Humboldt S, Leal I & Pimenta F. 2014. What Predicts Older Adults`Adjustment to Aging in Later life? The Impact of Sense of Coherence, Subjective Well-Being, and
Sociodemographic, Lifestyle, and Health-Related Factors. Educational Gerontology 40, 641- 654.
Hirsjärvi S & Hurme H. 1985. Teemahaastattelu. Gaudeamus, 3 painos, Helsinki.
Jaakkola S, Rautava P, Saarinen M, Lahti S, Mattila M-L, Suominen S, Räihä H, Aromaa M, Honkinen P-L & Sillanpää M. 2013. Dental fear and sense of coherence among 18-yr-old adolescents in Finland. European Journal of Oral Sciences 121, 247- 251.
Jensen C & Grete A. 2013. Towards a parsimonious program theory of return to work intervention. Work 44(2), 155- 164.
Koskinen- Ollongvist P, Aalto- Kallio M, Mikkonen N, Nykyri P, Parviainen H, Saikkonen P, Tamminiemi K. 2007. Rajoilla ja ytimessä. Terveyden edistämisen näyttäytyminen väitöskirjatutkimuksissa.http://phehkaisevatyo.pbworks.com/w/file/fetch/42013163/Rajoilla%
20ja%20ytimess%C3%A4.pdf. Luettu 6.12.2012.
Kuula A. 2006. Tutkimusetiikka. Gummerus, Jyväskylä.
Kaste- ohjelma 2012- 2015. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:1. Juvenes Print- Tampereen Yliopistopaino, Tampere.
Kasmel A ja Tanggaard Andersen P. 2011. Measurement of Community Empowerment in Three Community programs in Rapla (Estonia). International Journal of Environment Research and Public Health 8, 799-817.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3083670/pdf/ijerph-08-00799.pdf. Luettu 6.4.2014
Krause C. 2011. Developing sence of coherence in educational context: making progress in promoting in mental health in children. Psychiatry 12(6), 525–532.
Koskinen-Ollonqvist P, Rouvinen-Wilenius P & Aalto-Kallio M. 2009. Osallisuus terveystekijänä. Terveyden edistämisen lehti. Promo 60(5), 30–31.
Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. Sanoma Pro, Helsinki.
Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K. 2009. Tutkimus hoitotieteessä. WSOYpro, Helsinki.
Koski A. 2007. Työn eetoksena hyvä elämä tehostetun palveluasumisen yksikössä. Uutta moniammatillista työyhteisöä rakentamassa. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto.
Khoon-Kiat T, Vehviläinen-Julkunen K & Chan S. 2013. Integrive review: Salutogenesis and health in older people over 65 years old. Journal of Advanced Nursing 70(3), 497- 510.
Karjalainen J & Karjalainen V. 2010. Kuntouttava työtoiminta-aktiivista sosiaalipolitiikkaa vai työllisyyspolitiikkaa? Empiirinen tutkimus pääkaupunkiseudulta. Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino. Helsinki.
Kaarna A. 2009. Väestön hyvinvointi alueilla- tilastollinen katsaus. Työ- ja elinkeinoministeriö.https://www.tem.fi/files/24968/VAESTON_HYVINVOINTI_ALUEILL A_-_TILASTOLLINEN_KATSAUS.pdf. Luettu 8.12.2014
Langeland E. 2007. Sense of coherence and life satisfaction in people suffering from mental health problems. An intervention study in talk- therapy groups with focus on salutogenesis.
University of Bergen. Department of Public Health and Primary Health Care. Section of NursingScience.Väitöskirja.
https://bora.uib.no/bitstream/handle/1956/2743/Dr.Thesis_Eva_Langeland.pdf;jsessionid=EC 0E3B67ECF0EACD7B52C091542745E8.bora-uib_worker?sequence=1. Luettu 6.12.2012
Lindström B & Eriksson M. 2010. Salutogeeninen lähestymistapa terveyteen – teoria terveyden resursseista. Teoksessa Pietilä A-M. Terveyden edistäminen, teorioista toimintaan. 32- 48, WSOYpro Oy, Helsinki,
Lindström Bengt 2010. Salutogenesis- an introduction. Folkhälsan Research Center, Helsinki.
http://www.ndphs.org///documents/2502/SALUTOGEN%20ESIS%20and%20NCDs.pdf Luettu 29.3.2010
Lappalainen P. 2010. Kansalaistoiminta ja kansalaisyhteiskunta. Pääkirjoitus.
Kansalaisyhteiskuntalehti1. Sivut1-6.
http://files.kotisivukone.com/kyts.kotisivukone.com/KY-lehti/2010-1/ky2010-1_paakirjoitus.pdf Luettu 6.4.2014
Lindström B & Eriksson M. 2011. From Health education to healthy learning: Implementing salutogenesis in educational science. Scandinavian Journal of Public Health 39, 85–92.
Matveinen M, Välimäki T, Kemppainen V, Saaranen T & Pietilä A-M. 2010. Terveys, oikeudenmukaisuus ja kestävä kehitys. Pro terveys 5, 26- 29.
Mokka R & Neuvonen A. 2006. Yksilön ääni. Hyvinvointivaltio yhteisöjen ajalla. Sitran raportteja 69. Sitra, Helsinki.
Moshe Z & Eynat A-D. 2014. Memories of Holocaust-related traumatic experiences, sense of coherence, and survivors`subjective well-being in late life: some puzzling findings. Anxiety, Stress & Coping: An International Journal 17(9), 1-13.
Miettola J & Viljanen A. 2014. A salutogenic approach to prevention of metabolic syndrome:
a mixed methods population study. Scandinavian Journal of Primary Health Care 32, 217- 225.
Paunonen M & Vehviläinen-Julkunen K. 2006. Hoitotieteen tutkimusmetodiikka. WSOY, Helsinki.
Putnam R. 2002. The Evolution of Social Capital in Contemporary Society. Oxford University Press Inc. 22- 49. http://www.google.fi/books?hl=fi&lr=&id=Iu7xAI-65UIC&oi=fnd&pg=PP7&dq=robert+putnam+social+capital&ots=sN7odIAqCd&sig=6Q8N
RjyHArRsNu28oR-i8BtJcbM&redir_esc=y#v=onepage&q=robert%20putnam%20social%20capital&f=false.
Luettu 6.4.2014
Polit D & Beck C. 2006. Essentials of nursing research. Methods, Appraisal, and Utilization.
Lippincott Williams & Wilkins, 6 edition, United States of America.
Pietilä A-M. 2010. Terveyden edistäminen-teorioista toimintaan. WSOY Pro, Helsinki.
Pietilä A-M. 2013. Terveyden edistäminen-teorioista toimintaan. Fioca Oy, Helsinki.
Pietilä A-M, Kangasniemi M & Halkoaho A. 2013. Kohti terveyttä, riskejä unohtamatta.
Diabetes ja lääkäri(1), 33–34, Diabetesliitto, Tampere.
Pietilä A-M & Länsimies-Antikainen H. 2008. Etiikkaa monitieteisesti. Pohdintaa ja kysymyksiä. Kuopion yliopiston julkaisuja. Hoitotieteenlaitos, Kuopio.
Pietilä A-M, Halkoaho A, Länsimies-Antikainen H, Häggman-Laitila A & Kangasniemi M.
2013. Terveyden tasa-arvo ohjaavana periaatteena: arvotyöskentelystä toimintojen suuntaamiseen terveyden edistämisessä. Tutkiva Hoitotyö 11(1), 35–41.
Pelican J, Dietcher C & Schmied H. 2013. In how far is the health promoting hospital a salutogenic hospital, and how can it be developed? In Salutogenic organizations and change:
The concepts behind organizational health intervention research, by Bauer G & Jenny G, 149- 165. Springer Science + Business Media.
Qvarnström A & Oscarsson M. 2014. Perception of HIV/STI prevention among young adults in Sweden who travel abroad: a qualitative study with focus group and individual interviews.
BMC Public Health 14, 897.
Rouvinen-Wilenius P & Leino S. 2010. Terveyden edistämisen ja sosiaalisten mahdollisuuksien politiikka. Teoksessa Hiilamo H & Saari J. Hyvinvoinnin uusi politiikka- Johdatus sosiaalisiin mahdollisuuksiin. Diakonia-ammattikorkeakoulujen julkaisuja. Juvenes Print Oy, Tampere, 231–235.
Rouvinen-Wilenius P. 2012. Järjestöjen rooli lähidemokratian vahvistajana osallisuuden avulla. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Futura 4, Turku.
http://elektra.helsinki.fi.ezproxy.uef.fi:2048/se/f/0785-5494/31/4/jarjesto.pdf. Luettu 29.12.2013
Rivera de los Santos F, Ramos Valverde P, Morena Rodriguez C & Hernan Garcia M. 2011.
Salutogenic model analysis in Spain: application in public health implications for asset health model. Salud Publica 85(2), 129–139.
Rouvinen-Wilenius P & Koskinen-Ollonqvist P. 2011. Tasa-arvo ja osallisuus väylä terveyteen.
Järjestöt suunnan näyttäjinä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisu, Helsinki.
Rigoff A-M & Herrala J. 2010. Terveyden edistäminen erikoissairaanhoidossa.
http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/9dbfdfa3-62d2-4074-9795-6bf6bf171a39. Luettu 8.2.2014.
Suomen Akatemia 2003. Suomen Akatemian tutkimuseettiset ohjeet. Moodle opetusmateriaali.
Itä-Suomen yliopisto. Hoitotieteenlaitos.
Smith V, Daly D, Lungren I, Eri T, Benstoem C & Devane D. 2014. Salutogenically focused outcomes in systematic reviews of intrapartum interventions: A systematic review of systematic reviews. Midwifery 30, 151- 156.
Steinmann R-M. 2010. Spirituality- The Fourth Dimension of Health. An Evidence-Based Definition Health Promoting Theory: Missing Element and New Approaches. 20th IUHPE World Conference on Health Promotion, 11- 15.6. 2010, Genewe, Sweitsi.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2007- 2009. Kouluikäisen hyvinvoinnin polku terveyden edistäjänä-hanke. Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus.
http://www.kansanterveys.info/wpcontent/uploads/2014/09/kouluikaisen_hyvinvoinnin_polku _loppuraportti-1.pdf. Luettu 1.2.2015
Sosiaali- ja terveysministeriö 2008. Terveyden edistämisen mahdollisuudet. Kiiskinen U, Vehko T, Matikainen K, Natunen S & Aromaa A.
http://pre20090115.stm.fi/pr1202902258197/passthru.pdf . Luettu 5.1.2014.
STM 2006. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2015- kohti sosiaalisesti kestävää ja taloudellisesti elinvoimaista yhteiskuntaa. Sosiaali- ja terveysministeriö.
Steso 2014. Suomen terveyttä edistävät sairaalat ja organisaatiot ry. http://www.stes-hsf.fi/.
Luettu 29.3.2014
Smith V, Deidre D, Lundgren I, Eri T, Benstoem C & Devane D. 2014. Salutogenically focused outcomes in systematic reviews of intrapartum interventions: A systematic reviews.
Midwifery (30), 151- 156.
Savola E & Koskinen-Ollonqvist P. 2005. Terveyden edistäminen esimerkein. Käsitteitä ja selityksiä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja-sarja 3/2005. Edita Prima, Helsinki.
http://www.scribd.com/doc/94338583/Terveyden-edistaminen-esimerkein. Luettu 8.4.2014 Siitonen J. 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Väitöskirja.
Kasvatustieteiden tiedekunta. Oulun ylipisto.
Söderhamn U, Dale B & Söderhamn O. 2013. The meaning of actualization of self- care resources among a group of older home- dwelling people- A hermeneutic study. University of Agder, Grimstad, Norway. Int J Qualitative Stud Health Well-being 8.
Super S, Verschuren M, Zantinge E, Wagemakers A & Picavet S 2014. A weak sense of coherence is associated with a higher mortality risk. J Epidemiol Community Health 68, 411- 417.
Tan K.-K, Vehviläinen-Julkunen K & Chan S. W-C. 2013. Integrative review: salutogenesis and health in older people over 65 years old. Journal of Advanced Nursing 70(3), 497- 510.
Tselebis A, Bratis D, Pachi A, Moussas G, Karkanias A, Harikiopoulou M,
Theodorakopoulou E, Kosmas E, Ilias I, Siafakas N, Vgontazas A & Tzanakis N. 2013.
Chronic obstuctive pulmonary disease: sense of coherence and family support versus anxiety and depression. Psychiatrike 4-5(2), 109- 116.
Tuomi J & Sarajärvi A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.
Tuloisela-Rutanen M-S. 2012. Elämänkokemukset ja koherenssin tunne- Typologinen tutkimus grounded theory metodologiaa soveltaen. Turun yliopiston julkaisuja. Painosalama, Turku.
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatimat eettiset periaatteet (TENK), 2012.
http://www.tenk.fi/fi/eettinen-ennakkoarviointi-ihmistieteiss%C3%A4/periaatteet. Luettu 20.7.2014
Teroka- hanke. http://www.ttl.fi/fi/tutkimus/hankkeet/teroka/Sivut/default.aspx
Turjamaa R. 2014. Older People`s Individual Resources and Reality in Home Care. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja.
Välimäki T. 2012. Alzheimerin tautia sairastavien henkilöiden omaishoitajien koherenssin tunne ja sopeutuminen omaishoitajaksi. AlSOVA seurantatutkimus. Itä-Suomen yliopisto.
Terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0808-7/urn_isbn_978-952-61-0808-7.pdf. Luettu 6.12.2012.
Vertio H. 2003. Terveyden edistäminen. Jyväskylä, Tammi
Völker S & Kistemann T. 2013. ”I`m always entirely happy when I`m here!” Urban blue enchancing human health and well-being in Cologne and Dusseldorf, Germany. Social Science
& Medicine 78, 113- 124.
Völker S & Kistemann T. 2011. The impact of blue space on human health and well-being - Salutogenetic health effects of inland surface waters: A review. International Journal of Hygiene and Environmental Health 214, 449- 460.
World Health Organisation WHO, 1986. The Ottawa Charter for health promotion. Ottawa.
http://www.who.int/healthpromotion/conferences/previous/ottawa/en/. Luettu 29.12.2013 World Health Organisation WHO, 2012. The European Health report 2012: charting the way to well-being. http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0004/197113/The-European-health-report-2012.-Charting-the-way-to-well-being.pdf. Luettu 29.3.2014
Wilkinson R & Pickett K. 2011. Tasa-arvo & hyvinvointi: Miksi pienet tuloerot koituvat kaikkien hyväksi. HS kirjat, Helsinki.
Wallerstein N. 2006. What is the evidence on effectiveness of empowerment to improve health?
WHO Regional Office for Europe`s Health evidence Network (HEN).
http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0010/74656/E88086.pdf Luettu 6.4.2014 World Health Organization WHO, 2011. Human rights and gender equality in health sector strategies. How to access policy coherence.
http://whqlibdoc.who.int/publications/2011/9789241564083_eng.pdf?ua=1. Luettu 6.4.
Wiesmann U & Hannich H-J. 2013. A Salutogenic Analysis of the Well-Being Paradox in Older Age. Institute for Medical Psychology, University Medicine Greifswald, Saksa. J Happiness Stud 15, 339- 355.
Wennerberg M, Lundgren S & Danielson E. 2012. Using the salutogenic approach to unravel informal caregiver’s resources to health: Theory and methodology. Aging & Mental Health 16, 391- 402.
WHO/PAHO 2004-2007. Country Cooperation strategy. Guyana. Pan American Organization Regional Office of the Worls Health Organization.
http://www1.paho.org/english/d/csu/CCSGUY04-07Final.pdf. Luettu 16.11.2014
Walsh D ja Downe S. 2006. Appraising the quality of gualitative research. Midvifery 22, 108-119.
Ylilehto H. 2005. Synnytyksen jälkeinen masennus- salpautunut ilo. Naisten lapsivuodeajan kokemusten salutogeeninen tarkastelu. Oulun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta.
Väitoskirja. http://herkules.oulu.fi/isbn9514277775/isbn9514277775.pdf. Luettu 6.12.12
SALUTOGENEESI TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ: Haastattelututkimus asiantuntijoille
Haastattelun teemat
1. Asiantuntijoiden taustatiedot kaavake
2. Näkemyksiä terveyden edistämisestä tänä päivänä:
Millainen näkemys terveyden edistämisen roolista ja yhteiskunnallisesta tilasta on tänä päivänä?
Mitkä asiat tänä päivänä terveyden edistämisessä, oman työsi näkökulmasta, ovat keskeisiä myönteisiä asioita ja mitkä kriittisiä/ haastavat keskustelemaan?
Minkälaiset teoreettiset lähestymistavat voisivat olla ohjaamassa terveyden edistämistä?
3. Salutogeeninen lähestymistapa ja sen soveltaminen yksilö-, yhteisö-, yhteiskunta- ja globaalilla tasolla.
Miten tämä voimavaralähtöinen lähestymistapa voisi edistää terveyden edistämisen prosessia
* yksilö-, yhteisö-, yhteiskunta- ja globaalilla tasolla.
Miten tämä voimavaralähtöinen lähestymistapa voisi edistää päätöksentekoprosessia ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi?
Salutogeneesi ja arvoperustan ilmeneminen – näkemyksiä tästä.
4. Kehittämisehdotukset salutogeenisen lähestymistavan soveltamiseksi yksilö- ja yhteiskuntatasoilla.
Kertokaa, miten salutogeenista lähestymistapaa voisi soveltaa yksilön terveysvalintojen tukemisessa (ravitsemus, liikunta, päihteet)
Millaiset mahdollisuudet salutogeneesin soveltamiseen on yhteiskuntatasolla (esim.
Terveyden edistämisen organis. ymv. palvelujärjestelmissä.)
Miten terveyden edistämisen toimintoja voisi kehittää salutogeenista lähestymistapaa soveltaen (esimerkkejä)?
Millaisia näkemyksiä teillä on kyseisen lähestymistavan soveltamisesta, kun pohditte asiaa oman työnne näkökulmasta?
Miten tätä lähestymistapaa voisi soveltaa terveyden edistämistyössä yhteiskuntatasolla esimerkiksi päätöksenteossa voimavarojen/vahvistavien tekijöiden esiin nostamiseksi ja tukemiseksi?
IV Muut näkökohdat aihealueesta
tärkeiksi koetut asiat tällä aihealueella
mitä haluaisitte lisätä tähän keskusteluun?
SALUTOGENEESI TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ: Haastattelututkimus asiantuntijoille
Tutkimuksen tarkoitus
Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, miten salutogeeninen lähestymistapa ohjaa terveyden edistämistä yksilö-, yhteisö- ja yhteiskunnallisella sekä globaalilla tasolla. Tarkoituksena on myös kuvata asiantuntijoiden esittämiä kehittämisehdotuksia siitä, miten salutogeeninen lähestymistapa voisi jäsentää terveyden edistämistä eri tasoilla.
Tutkielman aineistonkeruumenetelmiä ovat haastattelu ja kysely taustatiedoista. Tutkielmaa varten haastatellaan 10- 15 terveyden edistämisen asiantuntijaa, joilla on kokemusta terveyden edistämisen asiantuntija tehtävistä.
Tutkimuksen kulku
Tutkielmaan valitaan haastateltavat harkinnanvaraisen ja asiantuntijuuteen perustuvan otannan avulla. Harkinnanvaraisuuden kriteereitä ovat: 1) asiantuntijoiden työkokemus terveys- ja sosiaalialalta, 2) terveyden edistämisen asiantuntijatehtävissä toimiminen, 3) tutkimus- ja kehittämistyöosaaminen ja 4) monialaisessa yhteistyössä toimiminen. Terveyden edistämisen asiantuntijat saavat sekä suullisen että kirjallisen tiedon tutkimuksesta. Tutkielmasta kiinnostuneille annetaan tutkimustiedote, kyselylomake taustatiedoista, lomakkeet tietoon perustuvasta suostumuksesta sekä teema- haastattelurunko. Tutkielmaan osallistumista saa harkita rauhassa. Lisäksi tutkimuksesta kiinnostuneiden yhteystiedot välitetään yhteyshenkilölle. Asiantuntijat voivat esittää kysymyksiä tutkimukseen liittyen suoraan tutkijalle tai yhteyshenkilölle. Tutkielman tekijän yhteystiedot löytyvät tämän saatekirjeen lopusta.
Aineisto kerätään teemahaastatteluilla käyttäen apuna teemahaastattelurunkoa. Haastattelujen teemat testataan esihaastattelujen avulla. Mikäli esitestauksessa koetaan, että haastattelun teema-alueet tuottavat kuvaavaa kokemuksiin perustuvaa tietoa tutkittavasta ilmiöstä, aineiston keruuta jatketaan samoilla teema-alueilla. Jos esitestauksessa huomataan, että teema-alueiden avulla ei saada kuvaavaa aineistoa ilmiöstä, tehdään teema-alueisiin korjauksia tai täsmennyksiä. Tutkielmaa varten on
tavoitteena haastatella 10- 15 terveyden edistämisen asiantuntijaa. Aineistoa kerätään niin kauan, kunnes tiedonkeruussa alkaa tapahtua saturaatiota eli samat asiat alkavat toistua kuvauksissa.
Haastattelut tehdään rauhallisessa paikassa. Haastattelujen arvioidaan kestävän noin 60 minuuttia. Haastattelu tullaan nauhoittamaan asiantuntijoiden luvalla. Haastattelujen aineisto litteroidaan ja analysoidaan sisällönanalyysillä. Analyysin pohjalta kirjoitetaan tutkimusraportti. Terveyden edistämisen asiantuntijoita pyydetään täyttämään kyselylomake taustatiedoista sekä allekirjoittamaan tietoon perustuva kirjallinen suostumus ennen haastattelun aloittamista. Tutkimukseen osallistumisesta ei makseta palkkiota eikä matkakuluja korvata.
Tutkimukseen liittyvät hyödyt ja riskit
Tutkimukseen osallistumisesta ei ole terveyden edistämisen asiantuntijalle välitöntä hyötyä.
Haastattelussa asiantuntijat voivat kertoa kokemuksiaan salutogeneesin ilmenemisestä työssään. Tutkimuksen pohjalta voidaan kehittää hoitotyön koulutusta siten, että valmiudet salutogeneesin hyödyntämiseen terveyden edistämisessä lisääntyvät.
Vapaaehtoisuus
Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista ja asiantuntijat voivat keskeyttää tutkimuksen koska tahansa. Mikäli asiantuntija keskeyttää tutkimuksen, kerätyt tiedot poistetaan tutkimusaineistosta niin halutessa. Asiantuntijoita ei painosteta osallistumaan tutkimukseen.
Luottamuksellisuus, tietojen käsittely ja säilyttäminen
Luottamuksellisuus, tietojen käsittely ja säilyttäminen