Taulukko 2. Puhetavat ja niistä muodostuvat diskurssit ja roolit
6. JOHTOPÄÄTÖKSET
Tutkimuksessani esiintyneet diskurssit sekä roolit osoittavat, miten monella eri tavalla äidit kokevat ja puhuvat äitiyden vapaa-ajastaan. Diskurssien ja roolien moninaisuus osoittaa äitiyden vapaa-ajan olevan monikäsitteinen asia. Äidit itse puhuvat siitä monella eri tavalla, jopa ristiriitaisesti.
Ristiriitaisuudet diskurssien välillä osoittavat, ettei mitään diskursseista voi olettaa selkeästi muusta kulttuurista erottuvaksi kokonaisuudeksi (Suoninen 1992, 141). Ulkoapäin muodostuva, individualistinen, moraalinen sekä humanistinen ovat selkeäsi jokapäiväisessä elämässä ilmeneviä käyttäytymismalleja ja puhetapoja. Suonisen (1992, 141) mukaan humanistiseen diskurssiin tukeutumisen taustalla saattaa olla suvaitsevaisuuden hakeminen, vaikka puhe ja toiminta olisivatkin aitoa. Individualistisen diskurssin käytöllä voidaan antaa itsestä vahvempi kuva, kuin todellisuudessa onkaan. Yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa on tärkeää hallita individualistinen diskurssi. Ulkoapäin muodostuvan diskurssin taustalla saattaa vaikuttaa marttyyrina esiintyminen, toisin sanoen uhrautumisen kautta halutaan ja etsitään huomiota ja hyväksyntää. (Suoninen 1992, 141.) Myös familistinen diskurssi ilmenee muussakin yhteydessä, kuin perheen merkityksessä. Esimerkiksi työ- tai harrasteyhteisössä vaikutta yhteisön kiinteys, kuten familistisessa puhetavassa. Luottamus ja toisten tuki näyttäytyvät myös perheen ulkopuolisessa elämässä. Löytämiini diskursseihin tukeutumalla tehdään monia erilaisia tapahtumia ja asioita ymmärrettäväksi arkipäiväisessä elämässä.
Yhteiskunnallisesta näkökulmasta äitiys on määritelty alati muuttuvaksi ja määrittelyn alaiseksi sekä historialliseksi että kulttuuriseksi konstruktioksi, joka rakentuu tavattoman monista suhteista (Nätkin, 1997, 250). Tutkimukseni diskurssit toivat esiin moninaiset suhteet, joilla äidit käsittelivät äitiyttä ja vapaa-aikaa. Gordonin (1991, 146) mukaan äitiys muodostetaan ja äitiys on valintoja, kokemuksia ja ideaaleja (myös feministisiä) sekä ruumiillista että yhteiskunnallista. Myös tutkimuksessani äitiyden vapaa-aika osoittautui valinnoiksi, joiden välillä esiintyy ristiriitoja. Tutkimuksestani esiin tulleet äitiyden vapaa-ajan diskurssit osoittautuivat myös olevan kiinteä osa yhteiskuntaa, koska äitiyden vapaa-aikaan liittyviä merkityksiä, joita diskursseilla tehdään ymmärrettäviksi, ei voida täysin erottaa ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevasta viitekehyksestä. Yhteiskunnassa vallitsevat normit, arvot, stereotypiat, mallit ja toimintatavat, kulttuuriin liittyvät odotukset ja uskomukset sekä tavoitteet, esimerkiksi perheen ja oman hyvinvoinnin saavuttaminen, vaikuttavat, säätelevät sekä
muokkaavat toimintaamme (Sulkunen 1998). Nämä sosiaaliseen ympäristöön liittyvät tekijät, oman käsityksen lisäksi, saavat meidät toimimaan ja muuttamaan toimintaamme tilanteen mukaan. Äiditkin vaihtoivat diskurssia puhuessaan vapaa-ajastaan tilanteen mukaan, jolloin myös sosiaalisesti rakentuva kehys vaihtui ja samalla äidit ottivat diskurssiin kuuluvan roolin päälle. Äidit tekivät diskurssien ja roolinottamisen kautta elämismaailmaansa, sekä äitiyden vapaa-aikaa että muuta elämäänsä, ymmärrettäväksi sekä itselleen että muille. Tämä osoittaa äitiyden vapaa-ajan olevan yhteiskunnallisesti määräytyvää ja kehystettyä toimintaa.
Äitiyden kietoutumisesta kulttuuriin sekä yhteiskuntaan kertoo myös Ulrichin & Weatherallin (2000) tutkimuksen diskurssit, jotka olivat hyvin yhteneväisiä sekä aiempien että oman tutkimukseni diskurssien kanssa. Diskursseissa äitiys koettiin luonnollisena, jossa äiti ei mahda biologialle mitään. Tämä diskurssi on verrattavissa tutkimukseni ulkoapäin muodostuvaan diskurssiin. Äidit ottavat itselleen uhrautuvan alistujan roolin, eivätkä mahda kohtalolleen mitään. Oma päätäntävalta vapaa-ajan suhteen suljetaan pois. Reproduktiivinen päätöksenteko – diskurssi, jossa naisella on myös vaihtoehto, on verrattavissa tutkimukseni induktiiviseen diskurssiin. Nyky-yhteiskunnassa äideillä on mahdollisuus ja he myös haluavat itse vaatia vapaa-aikaa. Tämä antaa äideille mahdollisuuden ottaa roolin valintoja tekevänä toimijana.
Äitiys ”kunnollisen parisuhteen” määrittelijänä –diskurssissa on kysymys arvoista ja normeista, jotka vallitsevat yhteiskunnassa ja, jotka myös aiheuttavat paineita. Nämä kulttuurissa vallitsevat merkitysjärjestelmät aiheuttavat myös paineita olla hyvä äiti, joka ilmeni tutkimukseni moraalidiskurssissa syyllisyytenä. Tämä diskurssi saa äidit vastuunottajan asemaan, joka on roolina hyvin moninainen. Äidit tuntevat olevansa sekä korvaamattomia että syyllisiä. Äitiys sosiaalisena odotuksena –diskurssissa on kysymys äitiyden haaveesta. Tähän diskurssiin on verrattavissa tutkimuksestani esiin tullut humanistinen diskurssi, jossa äidit kokevat äitiyden ja vapaa-ajan puutteen aidosti ja todenmukaisesti. Äidit ovat todellisia ja ymmärtäviä toimijoita, joka kuuluu olennaisena äitiyden sosialisaatioon.
Tutkimukseni tulokset ovat verrattavissa myös muihin aiempiin tutkimuksiin. Diskurssit vahvistivat aiemmissa tutkimuksissa ilmitulleen äitiyden kokemisen ristiriitaiseksi (Jokinen 1996, Vuori 2002). Ristiriitaisuus näyttäytyy myös äitiyden vapaa-ajassa. Smallin (2005) ja Parryn (2005) sekä Wearingin (1990) tutkimuksissa ilmenevä vapaa-ajan merkitys keinona saavuttaa jotakin näkyi individualistisessa diskurssissa. Perheen merkitys näkyi yhtä selvästi, kuin aiemmissakin tutkimuksissa, esimerkiksi Larson & Gillman (1997), Bialeschki & Michener (1994) sekä Shannon (2003). Familistisesta diskurssista tuli voimakkaimmin myös esiin perheen
rajoittava ja sitova näkökanta. Diskurssissa ei puhuttu ainoastaan perheen vuoksi omien tarpeiden hylkäämisestä, vaan perheen sekä velvollisuuksien rajoittavasta vaikutuksesta.
Medvedin & Kirbyn (2005) sekä Johnstonin & Swansonin (2003) tutkimuksissa todettiin lehtien ideologioiden äitiydestä vaikuttavan äitiyden roolin muodostumiseen sekä määrittelyyn.
Kehysanalyysissä ilmennyt lehtien voimakas vaikutus äitiyden tukijana osoitti tutkimustulosten yhtenevän edellä mainittuihin tutkimuksiin. Poikkeuksena oli lehtien edustama kuva.
Tutkimukseni mukaan lehtien ei todettu ylläpitävän perinteistä äitimyyttiin liittyvää kuvaa, vaan äidit totesivat lehtien olevan nykyään suvaitsevaisempia sekä avarakatseisempia. Lehtien vaikutukset näkyivät äitien puheissa joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. Tutkimuksen diskurssit olivat varsin yhteneväisiä Suonisen (1992 & 1997) perheenäitejä koskevan tutkimuksen kanssa. Eroavaisuus ilmeni moraalidiskurssissa, jota Suonisen tutkimuksessa ei esiintynyt lainkaan.
Sekä aiempien tutkimusten että oman tutkimukseni mukaan äitiyden vapaa-aika on muuttunut yhteiskunnan muutosten myötä vapaamielisemmäksi ja suvaitsevammaksi. Nykyään äidit ovat oikeutettuja omaan aikaan ja äidit osaavat myös vaatia sitä. Äidit näyttäytyvät vahvoina toimijoina ja oman elämänsä hallitsijoina, mutta myös inhimillisinä ja ymmärtäväisinä perhettään rakastavina äiteinä. Äitiyden vapaa-aikaa kuvastaa moninaisuus ja ristiriitaisuus.
Äitiyden myötä vapaa-ajasta on tullut arvokkaampaa, joka selittynee vapaa-ajan vähenemisellä.
Äitiyden myötä vapaa-aika käytetään tehokkaammin ja se vaatii järjestelyjä, eikä ole enää itsestäänselvyys. Äidit kokivat myös ”vapaalle vaihtamisen” vaikeutuneen äitiyden myötä.
Vastuuntunto lapsen hyvinvoinnista ja syyllisyys poissaolosta, jotka johtunevat äitiyden alkuajan kiinteästä riippuvuussuhteesta lapseen, näkyivät myös vapaa-ajalla. Myös äitiyteen liittyvät odotukset ja myytit vaikuttavat osaltaan paineiden syntyyn ja vapaa-ajalle siirtymisen vaikeuteen. Osaksi äitien suhtautuminen vapaa-aikaan on sisäsyntyistä ja osaksi sukupolvien ja perheyhteisön muodostamien mallien omaksumista ja omalta äidiltä opittua, mutta myös lehtien vaikutus näkyi voimakkaana. Aiempiin tutkimuksiin poiketen tutkimuksessani ilmeni perheen merkityksen muuttuminen. Perheen yhdessäolo vapaa-ajalla oli merkityksellistä, mutta osittain siitä oli tullut pakonomaista suorittamista. Perheen läsnäolo koettiin myös rajoittavan äitien vapaa-aikaa. Myös moraalidiskurssin kohdalla ilmeni äitien syyllisyydentunnot ja selittelyt, mutta äitien toistensa syyllistäminen näkyi yllättävänä tuloksena, joka ilmeni vahvemmin lehdissä, kuin äitien puheissa. Äitien puheissa syyttelyn kohteena olivat useimmiten lehdet.
Äitiyteen liittyvät myytit ja uskomukset selittyvätkin lehtien ja median vaikutuksella sekä
perinteisen äitikuvan siirtymisellä sukupolvelta toiselle, mutta syyllistäminen osoitti myös äitien itse aiheuttavan osaksi äitiyteen liitettyjä odotuksia ja paineita.
Onko perhe-elämän merkityksen muuttuminen pakonomaiseksi suorittamiseksi osoitus arkielämän liiallisesta korostamisesta? Jokisen (2005, 9) mukaan arki saa suurten muutosten aikoina usein luontaisen turvasataman roolin. Sekä suuret että pienet muutokset tulevat todellisiksi enimmäkseen ihmisten ruumiillistuneissa, arkistuneissa toiminnoissa (Jokinen 2005, 12). Äitiyden vapaa-aika on osoitus arkisesta toiminnosta, jolla halutaan ja saadaan aikaan muutoksia. Arjen korostaminen on osa perhe-elämän suhteiden ja siteiden varmistamista.
Tutkimukseni osoittaa, että äitiyden vapaa-aika nähdään sekä moniulotteisena että kulttuuriin kiinteästi liittyvänä. Äitiyden vapaa-ajan ilmaisut ja puhetavat soveltuvat myös muun arkielämän ymmärrettäväksi tekemiseen. Äitiyden vapaa-aika on hyvä esimerkki siitä, kuinka nykyään sosiaalinen todellisuus luodaan ja rakennetaan yhteiskunnan arvomaailmaa peilaavassa mediassa. Aikaisemmin äitien vapaa-aika rakentui suurperheiden ja yhteisön sisällä tapahtuvassa inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Yhteiskunnan muutoksen myötä, yksilöllisyyden korostuessa sekä suurperheiden rakenteen muuttuessa pieneksi ydinperheeksi, äitiyden vapaa-ajan tukijoiksi ja tiedonlähteiksi ovat tulleet lehdet. Suurperheen ja yhteisön tarjoama tuki ja tiedonanto ovat korvautuneet nyky-yhteiskunnassa lehtien tarjoamilla malleilla ja tuella. Tämä osoittaa lehtien ja median voimakkaan vaikutuksen yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme. Nykyään sosiaalinen todellisuus luodaan ja muokataan lehtien ja muun median muokkaamassa arvomaailmassa, eikä ainoastaan välittömässä inhimillisessä vuorovaikutuksessa.
Tutkimuksen lähtökohtana on omakohtainen kokemus, jonka olen tuonut ilmi tutkimukseni alusta asti. Tulokset ovat kuitenkin omaa tulkintaa, joten arviointi on myös aina lukijan omassa päätännässä. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia sosiaalisen todellisuuden rakentumista isyyden vapaa-ajan kautta. Isyyttä on tutkittu esimerkiksi yksinhuoltajuuden kautta (Sund 2005), erilaisena isänä olemisen näkökulmista ja rooleista (Esko 1984, Huttunen 2001 sekä Juvakka &
Viljamaa 2002), sukupuolen ja vanhemmuuden kautta (Aalto & Kolehmainen 2004).
LÄHTEET
Aalto, Ilana & Kolehmainen, Jani (toim.) (2004). Isäkirja: mies, vanhemmuus ja sukupuoli.
Vastapaino, Tampere.
Aapola, Sinikka & Ilka Kangas (1994). Väistelyä ja vastarintaa – Tarinoita naisten selviytymisestä. Gaudeamus, Tampere.
Alasuutari, Pertti (2001). Laadullinen tutkimus. 3. uudistettu painos. Vastapaino, Jyväskylä.
Bialeschki, M. Deborah & Kimberly D. Pearce (1997). “I don´t want a lifestyle – I want a life.”
The effect of role negotiations on the leisure of lesbian mothers. Journal of Leisure Research, 29 (1), 113 - 131.
Bialeschki, M. Deborah & Sarah Michener (1994). Re-entering leisure: transition within the role of motherhood. Journal of Leisure Research, 26 (1), 57 - 74.
Burr, Vivien (1995). An introduction to social constructionism. Routledge, London.
Currie, Janet (2004). Motherhood, stress and the exercise experience: freedom or constraint?
Leisure Studies, 23 (3), 225 - 242.
Davidson, Penny (1996). The holiday and work experiences of women with young children.
Leisure Studies, 15 (2), 89 – 103.
Delle Fave, Antonella & Fausto Massimini (2004). Parenthood and the quality of experience in daily life: a longitudinal study. Social Indicators Research, 67, 75 - 106.
Esko, Martti (1984). Mies ja isyys: perheen kehitysvaiheet ja isän muuttuva rooli. WSOY, Juva.
Eskola, Jari & Juha Suoranta (1998). 3. painos. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino, Jyväskylä.
Foucault, Michel (1998). Seksuaalisuuden historia. Tiedontahto. Nautintojen käyttö. Huoli itsestä. Suomentanut Kaisa Sivenius. Gaudeamus, Helsinki.
Foucault, Michel (2000). Tarkkailla ja rangaista. Suomentanut Eevi Nivanka. Otava, Helsinki.
Gee, James Paul (2005). An introduction to discourse analysis theory and method. Routledge, London.
Gillis, John R. (1996). A world of their own making: myth, ritual and the quest for family values.
Basic Books, New York.
Goffman, Erving (1971). Arkielämän roolit. Alkuperäinen 1959. Suomentanut Erkki Puranen.
WSOY, Porvoo.
Goffman, Erving (1974). Frame analysis: an essay on the organization of experience. MA, Harvard University Press, Gambridge.
Gordon, Tuula (1991). Feministiäidit: nuorallatanssia arjessa ja myyteissä. Teoksessa Nopola, Sinikka (toim.). Äiti tuu ikkunaan. Äitiys – elämä vai kohtalo? 133 - 147. WSOY, Juva.
Green, Eileen & Sandra Hebron & Diana Woodward (1990). Women´s leisure: what leisure?
Basingstoke, London.
Green, Eileen (1998). Women doing friendship: an analysis of women’s leisure as a site of identity construction, empowerment and resistance. Leisure Studies, 17 (3), 171 – 185.
Haasola, Niina (2003). Yliopisto verkossa. Http://yliopistolehti.helsinki.fi/2003_07/index.html.
17.11.2005.
Heikkilä, Tarja (2004). Tilastollinen tutkimus. 5. uudistettu painos. Edita, Helsinki.
Hirsjärvi, Sirkka & Helena Hurme (2000). Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Yliopistopaino, Helsinki.
Hokkanen, Tiina (2005). Äitinä ja isänä eron jälkeen: yhteishuoltajavanhemmuus arjen kokemuksena. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 267.
Huttunen, Jouko (2001). Isänä olemisen suunnat: hoiva-isiä, etä-isiä ja ero-isiä. PS-Kustannus, Jyväskylä.
Häkli, Jouni (1999). Meta Hodos. Johdatus ihmismaantieteeseen. Vastapaino, Tampere.
Härö, Klaus (2005). Äideistä parhain. Http://www.aideistaparhain.com/suomi. 16.11.2005.
Ilmonen, Kari (2001). Eräs tie diskurssianalyysiin. Esimerkkinä Chydenius-Instituutin vaikuttavuustutkimus. Teoksessa Aaltola, Juhani & Raine Valli (toim.). Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin, 100 - 115. PS-kustannus, Jyväskylä.
Jallinoja, Riitta (1984). Perhekäsityksistä perhettä koskeviin ratkaisuihin. Teoksessa Haavio-Mannila, Elina & Riitta Jallinoja & Harriet Strandell. Perhe, työ ja tunteet.
Ristiriitoja ja ratkaisuja, 37 - 110. WSOY, Juva.
Jallinoja, Riitta (2000). Perheen aika. Otava, Keuruu.
Jokinen, Arja & Kirsi Juhila & Eero Suoninen (1993). Diskurssianalyysin aakkoset. Vastapaino, Jyväskylä.
Jokinen, Arja & Kirsi Juhila & Eero Suoninen (1999). Diskurssianalyysi liikkeessä. Vastapaino, Jyväskylä.
Jokinen, Eeva (1996). Väsynyt äiti. Äitiyden omaelämäkerrallisia esityksiä. Gaudeamus, Tampere.
Jokinen, Eeva (2005). Aikuisten arki. Gaudeamus, Tampere.
Johnston, Deirdre D. & Debra H. Swanson (2003). Invisible mothers: a content analysis of motherhood ideologies and myths in magazines. Sex Roles, 49 (1/2).
Julkunen, Raija (1999). Sukupuoli, työ, hyvinvointivaltio. Teoksessa Lipponen, Päivi & Päivi Setälä (toim.). Suomalainen nainen, 79 - 100. Otava, Helsinki.
Juvakka, Essi & Janne Viljamaa (2002). Miehen mittainen isä. WSOY, Helsinki.
Karvonen, Erkki (2000). Tulkintakehys (frame) ja kehystäminen.
Www.uta.fi/~tierka/Tulkintakehys.pdf. 17.6.2006.
Katvala, Satu (2001). Missä äiti on? Äitejä ja äitiyden uskomuksia sukupolvien saatossa.
Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 186.
Kelly, John, R. (1990). Leisure.2.ed. Prentice-Hall, Englewood Cliffs, N.J.
Larson, Reed W. & Sally A. Gillman & Maryse H. Richards (1997). Divergent experiences of family leisure: fathers, mothers, and young adolecents. Journal of Leisure Research, 29 (1), 78 - 97.
Layder, Derek (1998). Sociological practice. Linking theory and sociological research. Sage, Biddles Ltd, Guildford, Surrey.
Lehtonen, Heikki (1990). Yhteisö. Vastapaino, Jyväskylä.
Luukka, Minna-Riitta (2000). Näkökulma luo kohteen: diskurssitutkimuksen taustaoletukset.
Teoksessa Sajavaara, Kari & Arja Piirainen-Marsh (toim.). Kieli, diskurssi ja yhteisö, 133 - 160. Jyväskylän yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylä.
Medved, Caryn E. & Erika L. Kirby (2005). A feminist analysis of corporate mothering discourses. Management Communication Quarterl, 18 (4), 435 - 478.
Nopola, Sinikka (1991). Ampiainen Platonin luolassa. Teoksessa Nopola, Sinikka (toim.). Äiti tuu ikkunaan. Äitiys – elämä vai kohtalo? 67 - 75. WSOY, Juva.
Nousiainen, Kirsi (2002). Mikä äiti se on, joka lapsensa isälle jättää? Teoksessa Keränen, Tuovi
& Leena Ruskomaa (toim.). Näkökulmia äitiyteen, 13 - 18. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Löytöretki vanhemmuuteen –projekti, Kauhava.
Nousiainen, Kirsi (2004). Lapsistaan erillään asuvat äidit. Äitiysidentiteetin rakentamisen tiloja.
Minerva Kustannus Oy, Jyväskylä.
Näre, Sari (2004). Kokonainen nainen. Kirjapaja, Helsinki.
Nätkin, Ritva (1991). Siveettömät, itsekkäät, emansipeeratut. Teoksessa Nopola, Sinikka (toim.).
Äiti tuu ikkunaan. Äitiys – elämä vai kohtalo? 11 - 25. WSOY, Juva.
Nätkin, Ritva (1997). Kamppailu suomalaisesta äitiydestä. Maternalismi, väestöpolitiikka ja naisten kertomukset. Gaudeamus, Tampere.
Nätkin, Ritva (2001) Päihdeongelmaiset äidit – uutta äitiyspolitiikkaa? Teoksessa Andersson, Maarit (toim.). Tartu hetkeen. Apua ja hoitoa päihteitä käyttäville vauvaperheille, 32 - 49. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 27, Helsinki.
Parry, Diana C. (2005). Women's leisure as resistance to pronatalist ideology. Journal of Leisure Research, 37 (2), 133 - 151.
Peräkylä, Anssi (1990). Kuoleman monet kasvot. Vastapaino, Jyväskylä.
Peräkylä, Anssi (1997). Vartijan näkökulma. Tutkimus vanginvartijan työhön liittyvästä tulkintakehyksestä. 2. täydennetty painos. Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisu 6/97. Tietosanoma Oy, Vantaa.
Pylkkänen, Anu (1999). Suomalainen tasa-arvo. Teoksessa Lipponen, Päivi & Päivi Setälä (toim.). Suomalainen nainen, 24 - 38. Otava, Helsinki.
Pösö, Tarja (2003). Adoptio perhesuhteiden uudelleenjärjestelynä. Teoksessa Forsberg, Hannele
& Ritva Nätkin (toim.) Perhe murroksessa. Kriittisen perhetutkimuksen jäljillä, 140 - 158. Gaudeamus, Helsinki.
Schindler Zimmerman, Toni (2000). Marital quality and satisfaction in stay-at-home mother and stay-at-home father families. Contemporary Family Therapy, 22 (3), 337 - 354.
Shannon, Charlene (2003). Mothers and daughters: similarities and differences in work, family and leisure roles. World Leisure, 45 (4), 37 - 43.
Shaw, Susan (1994). Gender, leisure and constraint: Towards a framework for the analysis of women´s leisure. Journal of Leisure Research, 26 (1), 8 - 22.
Shaw, Susan & Jean Andrey & Laura C. Johnson (2003). The struggle for life balance: work, family, and leisure in the lives of women teleworkers. World Leisure, 45 (4), 15 - 29.
Small, Jennie (2005). Women´s holidays: disruption of the motherhood myth. Tourism Review International, 9 (2), 139 - 154.
Sulkunen, Pekka (1998). Johdatus sosiologiaan - Käsitteitä ja näkökulmia. WSOY, Juva.
Sund, Ralf (2005). Ero! Selviytymisopas miehelle. Kirjastudio, Helsinki.
Suoninen, Eero (1992). Mistä on perheen äidit tehty? Haastattelupuheen analyysi. Teoksessa Jokinen, Arja & Kirsi Juhila & Eero Suoninen (1993). Diskurssianalyysin aakkoset, 111 - 150. Vastapaino, Jyväskylä.
Suoninen, Eero (1997). Miten tutkia moniäänistä ihmistä? Diskurssianalyyttisen tutkimusotteen kehittelyä. Tampereen yliopisto, Tampere.
Sutinen, Päivi (2005). Vanhempana ja aikuisena uusperheessä. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 203. Helsingin yliopistopaino.
Tonder, Mika (2005). Anatomy of an environmental conflict - A case study of the Conservation of the Saimaa ringed seal. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja n:o 75. Joensuun yliopistopaino.
Trochim, William M. K. (2002). Deduction & induction.
Http://www.socialresearchmethods.net/kb/dedind.htm. 17.11.2005.
Tuomi, Jouni & Anneli Sarajärvi (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi, Helsinki.
Törrönen, Jukka (2005). Puhetapoja analysoimassa. Teoksessa Räsänen Pekka & Anu-Hanna Anttila & Harri Melin (toim.). Tutkimus menetelmien pyörteissä. 139 - 161. PS-Kustannus, Juva.
Ulrich, Miriam & Ann Weatherall (2000). Motherhood and infertility: viewing motherhood through the lens of infertility. Feminism & Psychology, 10 (3), 323.
Veijola, Soile & Eeva Jokinen (2001). Voiko naista rakastaa? Avion ja eron karuselli. WSOY, Juva.
Vuori, Jaana (2002). Miten puhua äideistä naisina? Teoksessa Keränen, Tuovi & Leena Ruskomaa (toim.). Näkökulmia äitiyteen, 4 - 9. Mannerheimin lastensuojeluliitto, Löytöretki vanhemmuuteen –projekti, Kauhava.
Watson, R (2004). Risking it? Young mothers' experiences of motherhood and leisure. Palgrave MacMillan, Basingstoke, UK.
Wearing, Betsy (1984). The ideology of motherhood. Allen and Unwin, Sydney.
Wearing, Betsy (1998). Leisure and feminist theory. Sage, London.
LIITE
TEEMAHAASTATTELUN TEEMAT
(Henkilötiedot; äidin ikä, lapsen ikä, elämäntilanne; perhesuhteet ja kotona oleminen / työ / opiskelu)
¾ ÄITIYDEN MEKITYS JA KOKEMUS
MILLAISTA OLI ÄIDIKSI TULO? MITEN KOKEE ÄITIYDEN?
¾ VAPAA-AIKA
MITEN VIETTÄÄ VAPAA-AIKAA? KENEN KANSSA?
¾ MITEN HALUAISI VIETTÄÄ VAPAA?
¾ VAPAA-AJAN MERKITYS
MITEN KOKEE VAPAA-AJAN?
MITÄ ÄIDIN VAPAA-AIKA ON?
¾ ÄITIYS JA VAPAA-AIKA
ONKO ÄITIYS MUUTTANUT VAPAA-AIKAA JA MITEN?
¾ VAUVA-AIHEISTEN LEHTIEN LUKEMINEN
LUKEEKO LEHTIÄ, MITÄ LEHTIÄ, PALJONKO?
MITÄ LEHDISTÄ LUKEE?
¾ LEHDET & ÄITIYS
MITÄ LEHDET KERTOVAT ÄITIYDESTÄ?
OVATKO HYÖDYKSI / HAITAKSI?
¾ LEHDET JA ÄITIYS JA VAPAA-AIKA
MITEN LEHDISSÄ KÄSITELLÄÄN ÄITIEN VAPAA-AIKAA?
LEHTIEN MALLIT, OHJEET
VAIKUTUS ÄITIYTEEN JA VAPAA-AIKAAN