Tutkimustehtävänäni oli systemaattisen analyysin avulla selvittää Gauthierin sopi-musteorian pääpiirteet ja löytää sen ongelmakohtia. Gauthierin teorian jokaisessa kohdassa on lähtökohtana yksilö, hänen näkökulmansa ja etunsa. Gauthierin mukaan moraalin perusta ja tehtävä on palvella ihmisen omaa etua. Moraalisia toimijoita ovat Gauthierin mukaan vapaat, autonomiset ja rationaaliset yksilöt. Gauthierin mukainen moraalinen toimija valitsee itse itselleen omat arvonsa. Näin ollen hänellä on oma käsityksensä hyvästä elämästä. Moraalinen toimija myös muuttuu suorasta maksimoi-jasta rajoitetuksi maksimoijaksi, ja hän hyväksyy minimaalisen suhteellisen myönny-tyksen ja ehdon toimintaansa rajoittaviksi periaatteiksi. Tämä johtuu siitä, että oma etu vaatii yhteistoimintaa muiden ihmisten kanssa. Gauthierin mukaan on rationaalis-ta astua sopimuspöytään ja neuvotella sellaisia sopimuksia, jotka tuotrationaalis-tavat molem-minpuolista hyötyä. Tällöin ei ole enää kyse oman edun suorasta tavoittelusta, vaan rajoitetun maksimaalisen tavoittelun kautta pyritään saavuttamaan molemminpuoli-nen etu, jonka kokonaishyöty on suurempi kuin se, jonka yksilö voisi saavuttaa yksin.
Gauthierin teoriassa moraalisia toimijoita ovat siis keskenään tasavertaiset ihmiset.
Kyseenalaiseksi Gauthierin teoriassa jää niiden ihmisten asema, jotka eivät syystä tai toisesta ole tasa-arvoisia muiden sopimusosapuolten kanssa.
Gauthierin mukaan moraalista vapaat markkinat ovat ihmisten välisen toiminnan ihannetila. Koska todellisessa maailmassa täydelliset vapaat markkinat eivät voi to-teutua, nousee tarve rajoittaa yksilön vapautta, jotta rauha säilyisi ja näin ollen säilyi-si myös mahdollisuus tuottavaan toimintaan. Todellinen maailma on Gauthierin mu-kaan vangin dilemman kaltainen tilanne, jossa on tyydyttävä vain lähes optimaalisiin rationaalisiin ratkaisuihin. Gauthierin mukaan rationaalinen yksilö hyväksyy mini-maalisen suhteellisen myönnytyksen yhteistoiminnan perustaksi. Siinä ei Gauthierin mukaan loukata kenenkään yksilöllisyyttä tai oman työn ja lahjakkuuden omistusoi-keutta. Kun jokainen saa sellaisen osuuden yhteistoiminnan tuloksena syntyneestä ylijäämästä, jonka hän panoksensa perusteella ansaitsee, voi jokainen rationaalinen yksilö Gauthierin mukaan olla tyytyväinen sopimukseen. Tyytyväisyys sopimukseen pitää sisällään myös sen, että henkilö sitoutuu pitämään kiinni reiluksi kokemastaan sopimuksesta myös silloin kun jostain syystä hänen oma etunsa ei toteutuisikaan.
Kuitenkin oman edun toteutumisen toive on aina toiminnan taustalla. Gauthier väittää että rationaalinen ihminen ei voi sitoutua yhteistoimintaan, jossa jotain yksilöä tai
ihmisryhmää käytetään välikappaleena yhteisen tai muiden yksilöiden hyvän eteen.
Minimaalisen suhteellisen myönnytyksen malli johtaa myös Gauthierin näkemyksen mukaan sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen ja näin ollen aina lisääntyvään hyvinvointiin. Tällöin Gauthierin mallissa myös ekologiset seikat tulisi ottaa huomi-oon hyödyn maksimoimisessa, koska myös tulevat sukupolvet nauttivat sopimuksen tuomasta suojasta, joka turvaa sen ettei tämän päivän ihmiset saa tehdä ratkaisuja joilla huonontavat tulevien sukupolvien asemaa.
Teoriansa alkuosassa Gauthier puolustaa voimakkaasti yksilön oikeutta hakea omaa etuaan. Näin ollen hänen teoriansa alkuosa vaikuttaa yksilön korostuksessaan siltä, että Gauthier sulkee ihmissuhteet moraaliteoriansa ulkopuolelle. Kuitenkaan Gaut-hierin teorian tarkoitus ei ole muodostaa moraaliteoriaa jossa ihmissuhteilla, sosiaali-suudella tai empatian tunteilla ei ole merkitystä. Hänen tarkoituksensa pikemmin ko-rostaa sitä, että näiden sinällään hyvien asioiden varjolla ei saa polkea yksilön yksi-löllisyyttä. Yksilöllisyyden korostuksen tarkoituksena on se, että tunnustetaan jokai-sen yksilön vapaus ja oikeus omaan persoonaan sekä yksilön oman itjokai-sensä yksityinen omistusoikeus. Näin pystytään Gauthierin mukaan välttämään se, että ketään ei käy-tetä hyväksi tai pidetä toisten ihmisten etujen välikappaleena. Kun yksilöllisyys on tunnustettu, voidaan tämän jälkeen Gauthierin mukaan muodostaa aitoja hedelmälli-siä sosiaalisia suhteita.
Gauthierin mukaan liberaalit individuaalit muodostavat yhteisön, jossa vapaat ja au-tonomiset yksilöt kunnioittavat toisten vapaiden ja autonomisten yksilöiden etua, eikä näin ollen kukaan riistä tai käytä toista hyväksi. Gauthierin mukaisessa liberaalissa yhteiskunnassa ei olisi kattavia hyvinvointipalveluja, koska Gauthier näkee korkean verotuksen epäoikeudenmukaisena hyväntekeväisyyteen pakottamisena. Kuitenkin Gauthierin mukainen liberaali individuaali kokee ystävyyttä, lähimmäisen rakkautta ja empatiaa, mutta niin ettei hänellä ole ulkoista pakotetta siihen. Gauthier uskoo, että yhteiskunnassa jossa ketään ei pakoteta hyväntekeväisyyteen rakkaus ja huolenpito kukoistavat itsestään ja näin ollen ei ole tarvetta kattaville hyvinvointipalveluille.
Gauthierin teoriassa vallitsee siis jännittyneisyys yksilöllisyyden ja sosiaalisuuden korostuksen välillä. Gauthierin teorian lähtökohta on yksilö ja hänen oikeutensa ha-kea omaa etuaan ja toteuttaa itseään. Kuitenkin sen jälkeen kun tämä oikeus on myönnetty, ihminen muuttuu liberaaliksi individuaaliksi, jonka toiminnassa on vahva
sosiaalinen lataus. Gauthierin olettamuksen mukaan itsekäs ihminen saisi täyttymyk-sensä pyyteettömistä sosiaalisista suhteista. Ihmisen itsekkyyttä ja pyyteettömyyttä ei kuitenkaan mielestäni voida niin mutkattomasti yhdistää. Gauthierin myös väittää, että omaa etuaan mahdollisimman vapaasti ajavat ihmiset luovat harmonisen yhteis-kunnan, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu. Hän siis uskoo, että ihmisen pyyteetön puoli on niin vahva, että myös sosiaaliset ongelmat tulisivat ratkaisutuiksi vapaudesta käsin.
Luterilaisen sosiaalietiikan näkökulmasta Gauthierin ajattelu on liian optimistista.
Yleisen ihmisrakkauden nimissä ei voida ottaa sitä riskiä, että jos vapaat ja autonomi-set liberaalit individuaalit eivät jostain syytä haluakaan ottaa huono-osaisia huomioon jäisivät he vaille sosiaalista huolenpitoa. Luterilaisen sosiaalietiikan näkökulmasta sosiaalisen vastuun kaventaminen koskemaan ainoastaan niitä ihmisiä, joihin yksilö on vapaaehtoisesti liittynyt, on hyvin ongelmallinen. Erityisesti siitä syystä, että ky-symys sosiaalisesta vastuusta liittyy myös kiinteästi kysymykseen ihmisarvosta.
Gauthier ei ota suoraan kantaa siihen mikä on ihmisen arvo. Kuitenkin hän minimoi lähimmäisen rakkauden, joten ihmisellä on hänen mukaansa velvollisuus pitää huolta vain niistä ihmisistä, joihin on vapaaehtoisesti kiinnittynyt. Näin ollen ihmisen arvo määräytyy sen perusteella mitä (henkistä tai materiaalista) hän tuottaa. Jos esimerkik-si vammainen lapesimerkik-si tuottaa iloa äidilleen, on tämän lapsen arvo esimerkik-siinä mielihyvässä mitä hän tuottaa. Jos hän ei tuota iloa kenellekään ja ei pysty huolehtimaan itsestään, ei kenelläkään ole moraalista velvollisuutta pitää hänestä huolta. Gauthierin teoriassa vanhusten ja lapsien arvo määräytyy sen perusteella, että he ovat joskus olleet, tai tulevat joskus olemaan osa tuottavaa yhteistoimintaa. Näin ollen parantumattomasti sairaat ihmiset jäävät siis täysin sosiaalisen huolenpidon ulkopuolelle Gauthierin teo-riassa.
Luterilaisen etiikan ja hyvinvointivaltion ideologian kannalta Gauthierin antama arvo ihmisen elämälle on siis liian pieni. Luterilaisessa sosiaalietiikassa on ajateltu että ihmisen arvo on ensisijaisesti siinä, että hän on ihminen. Ihminen on oikeutettu lä-himmäisten ja yhteiskunnan antamaan huolenpitoon jo pelkästään ihmisyytensä pe-rusteella. Toki ihmisten vastuuta omasta ja lähimmäisten elämästä on korostettava, ja on pyrittävä kannustamaan kaikkia ihmisiä ”tuottoisaan” toimintaan, joka koituu kaikkien yhteiskunnan jäsenten yhteiseksi hyväksi. Ihmisen arvo ei kuitenkaan perus-tu siihen mitä hän pystyy perus-tuottamaan. Jos siis joku ei pysty perus-tuomaan panostaan
mo-lemminpuolisen hyvän eteen, on luterilaisen etiikan mukaan muiden ihmisten velvol-lisuus pitää hänestä huoli.
Myös Gauthierin teorian soveltaminen käytännön elämään tuntuu hyvin vaikealta.
Gauthier ei esimerkiksi teoriassaan huomioon ihmisten erilaisuutta, vaikka hän väit-tääkin että Arkhimedeen pisteen ideaalivalitsija olisi tietoinen kaikista ihmiselämän variaatioista. Gauthierin siis väittää, että hänen Arkhimedeen pisteessään valittu yh-teiskunta olisi yhyh-teiskunta, jossa mahdollisimman monien ihmisten olisi hyvä elää ja näin yhteiskunnan jäsenten sitoutuminen yhteiskuntasopimukseen olisi vahva. Kui-tenkin Gauthierin teoriassa moraalisia toimijoita ovat vain rationaalisesti tasavertaiset yksilöt, jotka pystyvät muodostamaan sopimuksia, jotka hyödyttävät kaikkia sen osa-puolia. Sopimuspöytään ei siis mahdu psyykkisiltä ja fyysisiltä kyvyiltään heikkoja yksilöitä ja myös taloudellinen eriarvoisuus hankaloittaa neuvotteluita. Gauthierin mukaan neuvottelut ovat oikeudenmukaisia jos jokainen saa hyötyä suhteessa omaan panokseensa lopputuloksen saavuttamiseksi. Gauthierin mukaan kenellekään ei tule antaa etuoikeuksia, vaikka siitä syystä että tällä ei ole rahaa. Kohtuullisuuden nimissä on kuitenkin tehtävä sellaisia sopimuksia joihin voisi itsekin toisen asemassa suostua, mutta kaikenlainen yhden aseman perusteeton parantaminen ei ole Gauthierin mu-kaan oikein. Näin ollen Gauthier ei esimerkiksi pidä oikeutettuna sitä, että hyväosai-set joutuvat maksamaan myös huono-osaisten terveydenhuollon tai lasten koulutuk-sen. Gauthierin oikeudenmukaisuuskäsitys perustuu siihen, että ihminen saa sen mitä teoillaan tai varallisuutensa perusteella ansaitsee, ja hänen ihmiskäsityksensä on hy-vin positiihy-vinen. Hän uskoo että jokainen ihminen pystyy omista lähtökohdistaan luomaan itselleen hyvän elämän, eikä näitä lähtökohtia pidä lähteä keinotekoisesti tasaamaan. Todellista elämää ajatellen tässä kohden Gauthierin ihmiskäsitys vaikut-taa liian idealistiselta. Todellisessa elämässä ihmiset eivät synny fyysisesti, psyykki-sesti ja taloudellipsyykki-sesti tasa-arvoiseen asemaan, ja näin ollen tasavertaisuus ei voi mis-sään ihmisyhteisössä toteutua itsestään. Sen sijaan esimerkiksi hyvinvointivaltion ideologiassa on ajateltu, että tasa-arvoisuuden toteutuminen vaatii yhteiskunnan ta-holta aktiivisia toimia muun muassa ilmaisen koulutuksen järjestämisen ja kattavan sosiaaliturvan muodossa.
Gauthierin oikeudenmukaisuuskäsitys, sekä näkemys todellisesta tasa-arvoisuudesta herättää myös kysymyksiä. Koska Gauthierin mukaan jokainen yksilö on itse vas-tuussa itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan, ei näin ollen aikuisten huono-osaisuus
elämässä ole ongelmallinen kysymys Gauthierin teorian kannalta. Heidän voidaan yksinkertaisesti sanoa hävinneen kilpailussa. Jos esimerkiksi hyvistä sosiaalistalou-dellisista lähtökohdista lähtenyt ihminen ”epäonnistuu” elämässään, on syy karkeasti sanottuna hänessä itsessään. Mutta jos laitetaan samalle viivalle hyvä- ja huono-osaisten lapset voidaanko tällöin puhua tasavertaisuudesta, ellei turvata edes lasten tasavertaisia koulutusmahdollisuuksia? Jos ei siirretä hyväosaisten rahoja kaikkien yhteiskunnan jäsenten tasavertaisiin koulutusmahdollisuuksiin, ei voida ajatella että ihmisillä on ollut samanlaiset mahdollisuudet toteuttaa omaa lahjakkuuttaan. Jos yh-teiskunta ei ”tasaa” hyvä- ja huono-osaisten lasten mahdollisuuksia, ei Gauthierin Arkhimedeen pisteessään kuvaamat, yhtäläiset mahdollisuudet menestykseen tarjoa-van yhteiskunnan ehdot täyty. Toki lasten asemien eriarvoisuus voitaisiin periaattees-sa perustella kykyjen kapitalismilla, mutta sosiaalisen syntyperän luokitteleminen
”luontaiseksi lahjakkuudeksi” ei kuulosta puolueettomuuden ja tasa-arvon vaatimus-ten valossa uskottavalta.
Gauthierin teorian mukainen yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisimman laajat mahdollisuudet toteuttaa omia päämääriään on siis vapaan, autonomisen, lahjakkaan menestyvän yksilön kannalta ihanteellinen. Gauthierin mukaan ihmisten tulisi vapau-tua pakotteista, jotka estävät toteuttamasta omia päämääriä. Liberaalin yhteiskunnan parhaita puolia onkin juuri sen tarjoama laaja vapaus. Ihmiset voivat valita itselleen sopivan elämäntyylin, kunhan eivät vahingoita toisia. Gauthierin peräänkuuluttaman vapauden korostaminen voisi ratkaista myös monet nykypäivän eettiset riitakysy-mykset. Esimerkiksi näin miljardit ihmiset säästyisivät turhalta kärsimykseltä, jota heidän ”valintojensa” aiheuttama moraalinen arvostelu ja suoranainen vaino aiheutta-vat. Esimerkiksi seksuaalisten vähemmistöjen asemasta ei tarvitsisi käydä eettisiä keskusteluja, koska elämäntyylit ovat Gauthierin kuvaaman sopimusmoraalin kannal-ta yksilöllisiä ”valintoja” (niin pitkään kun he eivät valinnoillaan vahingoikannal-ta muikannal-ta), eivät eettisiä kysymyksiä.
Vapauden korostuksen lisäksi Gauthierin teorian toinen positiivinen anti on sen pyr-kimys korostaa yksilön aktiivisuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä mo-raalisena toimijana. Esimerkiksi Vikströmin mukaan tässä maailman tilanteessa tar-vittaisiin uskoa siihen, että ihminen on vapaa, moraalinen, vastuullinen ja aktiivinen toimija yhteiskunnassa. Luterilaisessa sosiaalietiikassa ja kirkon käytännöllisessä elämässä onkin viimevuosina korostettu yksilöä ja yksilön vastuuta muun muassa
ekologisissa ja sosiaalista vastuuta koskevissa kysymyksissä. On pyritty herättämään ihmisten tietoisuutta omasta voimastaan vaikuttaa yhteiskuntaan ja maailmaan. Täl-löin yksilön ei tarvitse seurata passiivisesti maailman yhteiskunnan kehitystä vaan tällöin yksilöllinen kuluttaja voi esimerkiksi herätä vaatimaan yrityksiltä eettisesti tuotettuja tuotteita. Gauthierin edustama yksilöllisyyden korostus ei siis ole täysin vaille liittymäkohtia luterilaiseen sosiaalietiikkaan.
Sen positiivisista puolista huolimatta, liberaalin yhteiskunnan mallina Gauthierin mo-raaliteoria olisi inhimillisessä mielessä varsin pelottava. Ratkaisemattomaksi ongel-maksi Gauthierin teoriassa jää esimerkiksi sellaisten työttömien, kehitysvammaisten, muutoin sairaiden, vanhusten ja lasten asema, joista kukaan ei vapaaehtoisesti halua huolehtia. Tähän ongelmaan Gauthier ei ota teoriassaan kantaa. Kuitenkaan luterilai-sen sosiaalietiikan kannalta tätä ongelmaa ei voida sivuttaa. Esimerkiksi, jos työttö-myysturva poistetaan, se ei itsessään luo lisää työpaikkoja, ja poista työttömyyttä.
Tuskin koskaan pystytään luomaan sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikille halukkaille olisi töitä, ja että kaikilla olisi realistinen mahdollisuus menestyä markkinatalouden maailmassa. Myöskään se, että sosiaaliturvan varassa eläminen tehtäisiin mahdotto-maksi, tuskin poistaisi sosiaaliturvan tarvetta. Näin ollen monista entisistä ”siivellä eläjistä” ja ”vapaamatkustajista” tulisi rikollisia tai kerjäläisiä, ja jotkut jopa kuolisi-vat sairauksiinsa. Näin ollen on välttämätöntä että niin sanottujen huono-osaisten elämänedellytykset turvataan, vaikkakin se joudutaan rahoittamaan hyväosaisen yksi-lön verorahoilla. Vastineeksi verorahoilleen hyväosainen saa turvallisen yhteiskun-nan, jossa yhteiskunnan huono-osaisten ei tarvitse ryhtyä rikolliseksi itsensä ja lap-sensa elättääkseen. Toisaalta muun muassa kaikille yhteinen peruskoulu, jossa hyvin erilaisista taustoista tulevien lasten ja nuorten on tultava toimeen ja pyrittävä ymmär-tämään toisiaan voidaan nähdä hyvin suurena voimavarana kaikkien yhteiskunnan jäsenten kannalta. Näin voidaan saada sopimuspöytään yhä enenevässä määrin ratio-naalisia, lahjakkaita ja tuottavia yksilöitä, jotka voivat muodostaa sopimuksia, jotka tuottavat yhä laajenevassa määrin lisää sosiaalista ja taloudellista hyvää.
Motivaatio lähteä tutkimaan liberaalin yhteiskunnan perusteita nousi yhteiskunnassa tapahtuvasta ideologisesta muutoksesta. Yhteiskunta muuttuu jatkuvasti. Se onko muutosten suunta parempaan vai huonompaan riippuu paljon näkökulmasta. Luteri-laisen sosiaalietiikan näkökulmasta on huolestuttavaa jos yhteiskunta muuttuu suun-taan, jossa taloudelliset arvot ovat tärkeämpiä kuin ihmisarvo. Markkinatalousajattelu
on viime vuosina ollut se ideologinen voima, joka on näyttänyt suuntaa yhteiskun-tamme kehitykselle. Täten markkinaorientoituneen liberalististen sopimusteorioiden tutkiminen on jatkossakin tärkeä tutkimuksen aihe. Gauthier on yksi tärkeimmistä moderneista moraaliteoreetikoista, joka on luonut mallin liberaalille yhteiskunnalle.
Tässä tutkimuksessa on analysoitu hänen pääteoksessaan esitettyä teoriaa. Gauthierin myöhempi ajattelu ja hänen teoriansa herättämä keskustelu olisikin mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe.
Lähteet
Gauthier, David
PR Practical Reasoning: The Structure and Foundations of Prudential and Moral Arguments and Their Exemplification in Discourse. Oxford 1963.
TLoF The Logic of Leviathan: The Moral and Political Theory of Thomas Hobbes. Oxford 1969.
MbA Morals by Agreement. Oxford 1986.
MDa Thomas Hobbes: Moral theorist. Moral Dealing: Contract, Ethics, and Rea-son. Ithica 1990. 11-23.
MDb Why Ought One Obey God? Reflections on Hobbes and Locke. Moral Dealing: Contract, Ethics, and Reason. Ithica 1990. 24-44.
MDc David Hume, Contractarian. Moral Dealing: Contract, Ethics, and Reason.
Ithica 1990. 45-76.
MDk The Unity of Reason: Subversive Reinterpretation of Kant. Moral Dealing:
Contract, Ethics, and Reason. Ithica 1990. 110-126.
MDd Three against justice: The Foole, the sensible Knave, and the Lydian Shep-herd. Moral Dealing: Contract, Ethics, and Reason. Ithica 1990. 129-149.
MDe Justice and Natural Endowment: Toward a Critique of Rawls Ideological Framework. Moral Dealing: Contract, Ethics, and Reason. Ithica 1990. 150-170.
MDf Justice as Social Choice (in part). Moral Dealing: Contract, Ethics, and Reason. Ithica 1990. 171-186.
MDg Reason and Maximization. Moral Dealing: Contract, Ethics, and Reason.
Ithica 1990. 209-233.
MDh The Incompleat Egoist. Moral Dealing: Contract, Ethics, and Reason. Ithica 1990. 234-273.
MDi The Social Contract as Ideology. Moral Dealing: Contract, Ethics, and Rea-son. Ithica 1990. 325-354.
SatS Rousseau: The social and the Solitary. Cambridge 2004.
Kirjallisuus
Airaksinen, Timo
1987 Moraalifilosofia. WSOY. Juva.
Andersen, Sven
1997 Lutheran Ethics and Political Liberalism. Philosophical studies in religion metaphysics and ethics. Essays in honour of Heikki Kirjavainen. Toim. Ti-mo Koistinen & Tommi Lehtonen. Luther-Agricola Seura. Gummerus. Hel-sinki.
Binmore, Ken
1993 Bargaining and morality. Rationality, Justice and the Social Contract.
Themes from Moral´s by Agreement. Ed. David Gauthier and Robert Sudgen. Hertfordshire. 131-155.
Danielson, Peter
1991 The Lockean Proviso. Contractarianism and Rational Choice. Essays on David Gauthier´s Moral´s by Agreement. Ed. Peter Vallentyne. Cambridge.
99-111.
de Vaal, Frans
2005 Our Inner Ape: A Leading Primatologist Explains Why We Are Who We Are. Riverhead books. London.
Goodin, Robert E
1993 Equal rationality and initial endowments. Rationality, Justice and the Social Contract. Themes from Moral´s by Agreement. Ed. David Gauthier and Robert Sudgen. Hertfordshire. 116-129.
Haikola, Lauri
1997 Teologisia tutkimuksia. Suomen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 203. Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Hallamaa, Jaana
1994 The Prism of Moral Personhood. The Concept of a Person in contemporary Anglo-American ethics. Diss. (Luther-Agricola-society 33). Helsinki.
1999 Kristinuskon kertomus ja Eurooppalainen sosiaalietiikka. Rahan teologia ja Euroopan kirkot. Lopun ajan sosiaalietiikka. Toim. Jaana Hallamaa. Atena kustannus OY. Jyväskylä. 140-225.
Hobbes, Thomas
1651 Leviathan, eli kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines, muoto ja valta.
Suom. Tuomo Aho. Vastapaino. Tampere 1999.
Hubin, Donald C. & Lambeth, Mark B
1991 Providing for rights. Contractarianism and Rational Choice. Essays on David Gauthier´s Moral´s by Agreement. Ed. Peter Vallentyne. Cambridge.
112-126.
Häyry, Matti
2003 Hyvä elämä ja oikea käytös, Historiallinen johdatus moraalifilosofiaan. Yli-opistopaino. Helsinki.
Järveläinen, Petri
2003 Tunteet ja järki. Yliopistopaino. Helsinki.
2007 Luottamus filosofisena kysymyksenä. Teologinen aikakausikirja 1/2007.
Forssan kirjapaino Oy. Forssa. 46-52.
Kirjavainen, Heikki
1996 Moraali, Motivaatio ja Yhteiskunta. Johdatus eräisiin motivaatioteoreettisen sosiaalietiikan keskeisiin ongelmiin. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseu-ran julkaisuja 199. Helsinki.
Kohti yhteistä hyvää
1999 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen puheenvuoro hyvinvointiyh-teiskunnan tulevaisuudesta. SR- Kustannus.
Kopperi Marjaana
1998 Ihminen vapaana valitsijana. Uusliberalismin haaste sosiaalietiikalle. Kan-sainvälinen solidaarisuus ja sosiaalietiikka, STKS:n symposiumissa marras-kuussa pidetyt 1997 pidetyt esitelmät. Toim. Antti Raunio. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura. Helsinki. 54-68.
Laulaja, Jorma
1981 Kultaisen säännön etiikka, Lutherin sosiaalietiikan luonnonoikeudellinen perusstruktuuri. Missiologian ja ekumeniikan seuran julkaisuja 32. Helsinki.
Lehning, Percy B
1993 Right constraints? Rationality, Justice and the Social Contract. Themes from Moral´s by Agreement. Ed. David Gauthier and Robert Sudgen. Hertford-shire. 95-114.
Knuuttila, Simo
1994 Onko etiikalla rationaalista perustaa? Kristinusko ja Moraali. Toim. Petri Järveläinen. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 192. Hel-sinki 1994. 17-24.
1998 Luterilainen teologinen etiikka. Järjen ja tunteen kerrostumat. Toim. Simo Knuuttila. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 215. Helsin-ki.162-175.
1998 Modernien modaalikäsitteiden keskiaikainen tausta. Järjen ja tunteen ker-rostumat. Toim. Simo Knuuttila. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 215. Helsinki. 42-61.
1998 Uuden ajan alun filosofisten ihmiskäsitysten uutuuksista. Järjen ja tunteen kerrostumat. Toim. Simo Knuuttila. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseu-ran julkaisuja 215. Helsinki. 9-33.
2004 Pohjoismaisen hyvinvointivaltion moraalinen perusta. Näky suomalaisesta hyvästä. Piispa Eero Huovisen juhlakirja. Toim. Jari Jolkkonen, Kari Kop-peri, Simo Peura. WSOY. Helsinki. 96-104.
McIntyre, Alasdair
1981 After Virtue. (suom. Niko Koponen. Tammer paino Oy, Tampere 2004.) Mannermaa, Tuomo
2005 Christ present in faith: Luther’s view of justification. Edited and introduced by Kirsi Stjerna. Fortress Press. Minneapolis 2005.
Martikainen Eeva
1999 Hyvinvointivaltio ja sosiaalietiikka. Teologian perusmalleja, klassisesta postmoderniin. Toim. Eeva Martikainen. Suomalaisen teologisen kirjalli-suusseuran julkaisuja 219. Helsinki. 208-215.
1999 Moraali sopimuksena. Teologian perusmalleja, klassisesta postmoderniin.
Toim. Eeva Martikainen. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkai-suja 219. Helsinki. 218-239.
Morris, Christopher W
1991 Moral standing and rational choice contractarianism. Contractarianism and Rational Choice. Essays on David Gauthier´s Moral´s by Agreement. Ed.
Peter Vallentyne. Cambridge. 76-95.
Pursiainen, Terho
1997 Isänmaallisuus. Keskinäinen osakkuus ja kepeyden filosofia. Gaudeamus.
Tampere.
1999 Nousukauden etiikka. Gummerus Kirjapaino OY, Jyväskylä.
Päivänsalo, Ville
2005 Balances of Reasonable Justice. Rawls and beyond. Tyylipaino Oy. Helsin-ki 2005.
Raunio, Kyösti
1995 Sosiaalipolitiikan lähtökohdat, Tammer-Paino Oy, Tampere.
Raunio, Antti
1999 Suurten kirkkokuntien sosiaalieettinen opetus. Rahan teologia ja Euroopan kirkot. Lopun ajan sosiaalietiikka. Toim. Jaana Hallamaa. Atena kustannus OY, Jyväskylä.
2000 ”Ihminen elää pelkästään toisilleen eikä itselleen.” Luterilainen käsitys alt-ruismista ja egoismista ihmisen toiminnan motivaationa. Ei etsi omaansa.
Tutkimuksia altruismista ja yhteisvastuusta. Toim. Mikko Malkavaara. Kir-japaino Raamattutalo Oy, Pieksämäki.
Rawls, John
1971 Theory of Justice. Cambridge. (Suom. Terho Pursiainen 1988, Werner Södertsöm Osakeyhtiö.)
Saari, Juho
2000 Altruismi sosiaalitieteellisessä ja sosiaalipoliittisessa tutkimuksessa. Ei etsi omaansa. Tutkimuksia altruismista ja yhteisvastuusta. Toim. Mikko Malka-vaara. Kirjapaino Raamattutalo Oy, Pieksämäki. 90-121.
Saastamoinen, Kari
1998 Eurooppalainen liberalismi. Etiikka, talous ja politiikka. Atena kustannus Oy, Jyväskylä.
1999 Yhteiskuntasopimusteoriat. Filosofian historian kehityslinjoja. Toim. Petter Korkman & Mikko Yrjönsuuri. Gaudeamus. Tammer-Paino OY, Tampere.
Sen, Amartya
1992 Inequality Reexamined. Harward University Press. Cambridge, Massachusetts.
Sihvola, Juha
2004 Maailmankansalaisen etiikka. Otavan Kirjapaino Oy. Keuruu.
1998 Toivon vuosituhat. Eurooppalainen ihmiskuva ja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus. Atena Kustannus Oy. Jyväskylä.
Smith, Holly
1993 Deriving morality from rationality. Contractarianism and Rational Choice.
Essays on David Gauthier´s Moral´s by Agreement. Ed. Peter Vallentyne.
Cambridge. 229-253.
Sudgen, Robert
1993 Rationality and impartiality: Is the contractarian enterprise possible? Ra-tionality, Justice and the Social Contract. Themes from Moral´s by Agree-ment. Ed. David Gauthier and Robert Sudgen. Hertfordshire.157-175.
1993 The contractarian enterprise. Rationality, Justice and the Social Contract.
Themes from Moral´s by Agreement. Ed. David Gauthier and Robert Sudgen. Hertfordshire.1-23.
Vallentyne, Peter
1991 Gauthier´s three projects. Contractarianism and Rational Choice. Essays on David Gauthier´s Moral´s by Agreement. Ed. Peter Vallentyne. Cambridge.
1-11.
1991 Contractarianism and the assumption of mutual unconcern.
1991 Contractarianism and the assumption of mutual unconcern.