Tämän tutkimuksen aineisto oli aika suppea ja maantieteellisesti hajanainen, eivätkä tulokset siten ole yleistettävissä laajemmin. Tutkimuksessa käytetyt menetelmät olivat yleisesti käytössä olevia taimikoninventointi menetelmiä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella jo maanmuokkauksen (kivennäismaan paljastaminen) käyttö sinänsä paransi uudistamistulosta.
Selvää yhteyttä ei pystytty osoittamaan muokkauksen laadun ja istutus- tai kasvatuskelpoisten taimien hehtaarikohtaisen määrän välillä, sillä monet eri tekijät vaikuttavat tähän tulokseen.
Toisaalta, istutuskelpoisten mättäiden määrän kasvaessa hehtaarilla väheni perattavan puuston määrä hehtaarilla. Lisätutkimukset aiheesta ovat tarpeellisia ja suositeltavia, mikäli asiasta haluttaisiin tarkempia ja yksiselitteisimpiä tietoja.
Kirjallisuus
Bracke Forest. Kaksirivinen mätästäjä. [Verkkodokumentti] Saatavissa:
https://www.brackeforest.com/ [Viitattu 22.04.2020]
[https://www.brackeforest.com/downloads/Bracke-Mounders-M24-a-fi.pdf ]
Haatainen, H. 2016. Uudistamisalan olosuhdetekijöiden ja muokkauksen tekijän vaikutus jatkuvatoimisen maanmuokkaimen työn laatuun. Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, Metsätieteiden osasto, metsätieteen pro gradu-tutkielma. 47 s.
Harstela, P., Helenius, P., Rantala, J., Kanninen, K. & Kiljunen, N. 2006. Tehokkaan toiminta-konseptin kehittäminen metsänhoitopalveluun. Metlan työraportteja 23. 56s.
Huuskonen, S., Hynynen, J. & Valkonen, S. 2014. Metsänkasvatus – menetelmät ja kannatta-vuus. Metsäntutkimuslaitos. Bookwell Oy, Porvoo. 205 s.
Ihalainen, A., Mäki-Simola, E., Peltola, A., Sauvala-Seppälä, T., Torvelainen, J., Uotila, E., Vaahtera, E. & Ylitalo, E. 2019. Suomen Metsätilastot. Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2019. 198s.
Luoranen, J. & Kiljunen, N. 2006. Kuusen paakkutaimien viljelyopas. Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö. Gummerrus kirjapaino Oy. 108s.
Luoranen, J., Saksa, T., Finér, L. & Tamminen, P. 2007. Metsämaan muokkausopas.
Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö. Gummerus kirjapaino, Jyväskylä. 76 s.
Luoranen, J., Saksa, T. & Uotila, K. 2012. Metsänuudistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna. 150 s.
Luoranen, J. & Viiri, H. 2012. Soil preparation reduces pine weevil (Hylobius abietis (L.)) damage on both peatland and mineral soil sites one year after planting. Silva Fennica 46(1):
151-161.
Maanmuokkauksen koulutusaineisto. 2000. Metsäteho Oy. Tummanvuoren kirjapaino Oy. 20.
Metsätilastollinen vuosikirja 2014. 2014. Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimipaikka. Tam-merprint Oy. 426s. Toim. Peltola, Aarre.
Metsänhoito-ohje. (Verkkodokumentti) Saatavissa:
http://www.metsa.fi/documents/10727/14816022/Mets%C3%A4nhoito-ohje/f93dc58d-3938-43e1-92af-0bad236d3f0c (Viitattu 30.10.2018)
Rikala, R. 2002. Metsätaimiopas – taimien valinta ja käsittely tarhalta uudistusalalle.
Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 881. 107 s.
Saksa, T., Kankaanhuhta, V., Kalland, F. & Smolander, H. 2005. Uudistamistuloksen laatu Etelä-Suomen yksityismetsissä ja keskeisimmät kehittämiskohteet. Metsätieteen aikakauskirja 1/2005:67-73.
Saksa, T. & Kankaanhuhta, V. 2007. Metsänuudistamisen laatu ja keskeisimmät kehittämis-kohteet Etelä-Suomessa. Metsänuudistamisen laadun hallinta -hankkeen loppuraportti. Gum-merus Kirjapaino Oy. 90s.
Saksa, T. 2011. Kuusen istutustaimien menestyminen ja tukkimiehentäin tuhot eri tavoin muokatuilla uudistusaloilla. Metsätieteen aikakausikirja 2/2001: 91 – 105.
Saksa T., Miina J., Haatainen H. & Kärkkäinen K. 2018. Jatkuvatoimisen laikkumätästyksen laatu. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2018, Tutkimusseloste
Saksa, T., Miina, J., Haatainen, H. & Kärkkäinen K. 2018. Quality of spot mounding performed by continously advancing mounders. Silva Fennica 52 (2).
Uotila, A., Kasanen. R. & Heliövaara K. 2015. Metsätuhot. Metsäkustannus. Jelgava Printing House, Latvia. 206 s.
Uotila, K., Rantala, J. & Saksa, T. 2011. Kustannustehokas ja kannattava metsänuudistamis-ketju. Metsätieteen aikakauskirja 1/2011: 35-38.
Viiri, H. & Kytö, M. 2001. Tukkimiehentäituhot ja niiden torjunta. Metsätieteen aikakau-sikirja 2/2001: 270-274.
Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2014. Hyvän metsänhoidon suositukset – METSÄNHOITO. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja.
Verkkodokumentti [Viitattu 22.04.2020] Saatavilla:
https://www.luke.fi/uutinen/metsanhoitotoita-tehtiin-lahes-700-000-hehtaaria-vuonna-2018/
Liitteet
2 Mittausohje
Uudistamistulos mitataan vuosina 2014 ja 2015 jatkuvatoimisella Bracke-muokkauslaitteella muokatuilta (ja kuuselle istutetuilta) uudistusaloilta, joilta on mitattu muokkausjäljen laatu vuonna 2016 (Hilkka Haataisen pro gradu-työ). Uudistamisaloja on kaikkiaan 66 kpl, mutta osa uudistamisaloista ei ole enää tiedossa eikä niille ole saatu karttoja Tornatorista.
’Ennakkotiedon’ kokoaminen
Inventoitavien uudistamisalojen ennakkotiedot on koottu ja siten saatavilla aikaisemmasta inventoinnista. Viljelyvuosi on pyrittävä varmistamaan maastossa eli onko istutustaimet kasvanut uudistamisalalla 3 kasvukautta (2016, 2017 ja 2018).
Kustakin kohteesta kerätään ennakkoon seuraavat uudistusalaa koskevat tiedot mahdollisimman kattavasti:
Pinta-ala Uudistusalan pinta-ala, ha (0,1 ha tarkkuus) Koealaväli Mittauksessa käytetty koeala- ja linjaväli Hakkuuvuosi Hakkuuvuosi (esim. 2014)
Muokkausvuosi Muokkausvuosi (esim. 2014) Viljelyvuosi Istutusvuosi (esim. 2015)
Taimilaji Istutuksessa käytetty taimimateriaali, keskipaakku: kp1v, kp2v isopaakku: ip2v
Maastotyön kulku
Uudistusalan määrittely
Kaksi toisiinsa rajoittuvaa mittauskohdetta mitataan erillisinä uudistusaloina, jos niiden tiedetään ennen mittauksen aloittamista eroavan uudistamispuulajinsa ja/tai
maanmuokkausmenetelmän perusteella toisistaan ja näiden osakuvioiden rajat ovat kartalla ja maastossa helposti löydettävissä. Jos uudistamispuulaji ja/tai muokkausmenetelmä vaihtuu yllättäen mittauskohteella kesken mittauksen (tai esim. eri puulajeilla istutettuja uudistusalan osia ei voi ennalta toisistaan erottaa), mitataan kohde yhdeksi uudistusalaksi. Kaksi
vierekkäistä kuviota, jos ne on uudistettu samalla menetelmällä ja niitä tullaan jatkossa mitä todennäköisimmin käsittelemään yhtenä kokonaisuutena mitataan yhtenäisenä
taimikkokuviona.
Mittausmenetelmä
Mittausmenetelmänä käytetään linjoittaista ympyräkoealaotantaa, joka muodostaa koko uudistusalan tasaisesti kattavan koealaverkoston (kuva 1). Koealan kokona käytetään 20 neliömetriä (säde 2,52 m). Koealaväli valitaan kuvion koon mukaan siten, että koealojen lukumääräksi muodostuu 0,5–2,0 hehtaarin laajuisilla istutetuilla uudistusaloilla 15 ja sitä suuremmilla 20.
Ensimmäinen koeala sijoitetaan puolen koealavälin päähän uudistusalan reunasta.
Ensimmäisen koealan sijainti suunnitellaan ennalta uudistamissuunnitelmassa olevan kartan avulla ja sen paikka merkitään kartalle selvällä merkinnällä. Muut koealat sijoitetaan
pääilmansuuntiin valitun koealavälin mukaisesti. Jos uudistusalan muodosta johtuen pääilman suuntia käyttäen saataisiin harhainen mittaustulos (esim. koealoja tulisi vain uudistusalan keskiosaan), voidaan pääilmansuunnista poiketa ja käyttää väli-ilmansuuntia.
Koealojen keskipisteet määritetään objektiivisesti askelmitan ja kompassin avulla.
Kuva 1. Esimerkki koealaverkoston rakentumisesta mittauskohteessa. Mittaaja voi tarvittaessa vetää linjan myös kuvion ulkopuolelle. Koealaa siirretään linjalla 5 m pysyvän metsän
kasvatuksen esteen sattuessa.
Koeala rajoitetaan keskipisteeseen asetettavan rassin ja siihen kiinnitetyn mittavaijerin avulla.
Mittaaja tekee havainnot taimien määrästä kiertäen koealan ulkokehällä tai koealalla ja tarkistaa rajatapaukset mittavaijerilla.
Mikäli puolet tai enemmän koealan pinta-alasta on esim. ison kiven peitossa tai on muutoin sellaista, jossa on pysyvä este metsän kasvulle, siirretään koealaa. Pysyviä esteitä ovat kivien ja kallioiden lisäksi ojat. Risukasat tai kannot sen sijaan eivät ole pysyviä esteitä. Koealaa siirretään linjalla 5 m eteen- tai taaksepäin siten, että pysyvästä esteestä päästään eroon. Siirto
15. koeala
tulee ottaa huomioon seuraavan koealan paikkaa määritettäessä siten, että siirto ei vaikuta muiden kuin siirretyn koealan paikkaan. Jos koeala sattuu uudistusalan reunaan niin, että osa koealaa tavoittaa uudistusalalle, siirretään koeala linjalla 5 m uudistusalalle päin. Muutoin siirretty koeala mitataan samalla tavalla kuin muutkin koealat. Jos uudistusalalla vaihtuu istutus kylvöksi tai luontaiseksi uudistamiseksi ei koealoja ko. alueelta mitata.
Mitattavat ja määritettävät muuttujat A. Uudistusalakohtainen tieto
Uudistusalakohtaiset tiedot
Hoitoehdotukset (2) määritetään inventointityön päätteeksi uudistusalan tai osan perusteella. Tarkastelun aikajänteenä on seuraavan 3–5 vuoden jakso.
0. ei hoitoehdotusta 1. ylispuiden poisto 2. täydennysviljely 3. heinäys
4. perkaus välittömästi (1–2 vuoden sisään) 5. perkaus noin 3 vuoden kuluttua
6. ojitus
7. muu toimenpide.
Koealan yleistiedot
Inventointikoealan yleistiedot määritetään koealan edustamalta alalta, ei pelkältä
mittausympyrältä. Koealan edustamalla alalla tarkoitetaan alaa, joka peittää puoli koealaväliä kaikkiin suuntiin koealalta.
Koealan numero on merkitty valmiiksi maastolomakkeelle.
Kuvion kasvupaikka saadaan hankesuunnitelmasta, mutta se tarkastetaan maastossa kullakin koealalla. Käytetään kivennäismaiden metsätyyppiluokitusta. Turvemaiden kasvupaikat rinnastetaan vastaaviin kivennäismaiden luokituksiin.
1. Lehto ---
2. Lehtomainen --- Ruohoturvekangas (LhK, RhK, VLK, RhSK)
3. Tuore --- Mustikkaturvekangas (MK, KgK, RhSR, RhSn, VSK) 4. Kuivahko --- Puolukkaturvekangas (PK, KR, KgR, VSK)
5. Kuiva --- Varputurvekangas (IR, TR, LkR)
6. Karukkokangas --- Jäkäläturvekangas ( RaR, KeR, RaN, LkN)
Metsikön ”alkuperäistä” kasvillisuutta löytyy kantojen ja kivien läheisyydestä ja suojasta.
Edellisen puuston puulaji ja kantojen koko / kasvunopeus antaa viitteitä kasvupaikasta.
Havainnot uudistusalalle tullessa: reunametsän ja avohakkuualan välinen kasvupaikan muutos ei yleensä ole kovin suuri. Kasvupaikka vaihtelee uudistusalalla yleensä maastonmuotojen mukaan.
Kivisyydellä kuvataan onko koealan edustaman alan puuntuotoskyky heikentynyt kivisyyden takia.
0. Kivisyydellä ei vaikutusta uudistamistulokseen 1. Kivisyys alentaa uudistamistulosta
Märkyydellä kuvataan onko koealan edustaman alan puuntuotoskyky heikentynyt liian märkyyden takia. Märkyyden vaikutus arvioidaan uudistusalalla tehdyn muokkauksen jälkeisen tilanteen mukaan.
0. Märkyydellä ei vaikutusta uudistamistulokseen 1. Märkyys alentaa uudistamistulosta
Maalaji määritetään pääasiallisimman lajitteen mukaan sormilla ja silmillä tehtävän analyysin perusteella. Koeala luetaan turvemaaksi, kun turpeen paksuus ylittää 20 cm. Maalaji vaihtelee uudistusalalla yleensä maastonmuotojen mukaan.
1. Karkea (soramoreeni; lajittunut sora ja hiekka) - raekoko silmin arvioitavissa
2. Keskikarkea (hiekkamoreeni ja hietamoreeni; karkea hieta) - rakeet irrallisia, erottaa paljain silmin
3. Hieno (hiesumoreeni ja savimoreeni; hieno hieta, hiesu ja savi;
- rakeita ei voi erottaa paljain silmin, pyörityskoe - routiva maalaji, rousteen merkkejä muokkausjäljessä 4. Turve
Koealan topografialla kuvataan maaston muotojen vaihtelua seuraavalla luokituksella 1. Tasainen
2. Rinne 3. Painanne
Muokkausmenetelmä todetaan koealan edustamalta alalta; itse inventointikoeala (20 neliömetriä) voi olla muokkaamaton.
1. Muokkaamaton
Uudistamismenetelmä todetaan kunkin mittauskoealan edustamalta alalta.
1. Luontainen 2. Istutus 3. Koneistutus 4. Kylvö 5. Konekylvö
6. Puolikylvö (kylvö pienellä siemenmäärällä + siemenpuut)
Uudistamispuulaji todetaan kunkin mittauskoealan edustamalta alalta. Esim.
istutustaimikossa puulaji voi vaihtua uudistusalalla. Puulajilla tarkoitetaan kuitenkin uudistusalalle tavoiteltua puulajia siten, että jos uudistusala on istutettu tietylle puulajille, mutta kyseiselle koealalle ei satu yhtään istutustainta, on uudistamispuulaji silti sama kuin muuallakin. Jos uudistusalalla on käytetty männyn ja kuusen sekaistutusta, tulee koealan uudistamispuulajiksi merkitä se, jota koealalla laskennan mukaan on enemmän.
1. Mänty 2. Kuusi
3. Rauduskoivu 4. Lehtikuusi 5. Muu puulaji
Taimimittaukset koealalla
Kasvatuskelpoiset istutustaimet lasketaan koealalta puulajeittain ja merkitään se ko.
puulajin sarakkeeseen Istutetut männyt Istutetut kuuset
Istutetut rauduskoivut Muut istutetut taimet
Samoin merkitään istutustaimien kanssa kasvatettavaan puustoon kuuluvien luontaisten taimien määrä puulajeittain.
Luontaiset kasvatettavat männyn taimet Luontaiset kasvatettavat kuusen taimet Luontaiset kasvatettavat koivut
Lehdoissa, lehtomaisilla kankailla sekä tuoreilla kankailla hyväksytään männyn, kuusen ja rauduskoivun, kuivahkoilla kankailla männyn ja kuusen ja sitä karummilla kasvupaikoilla vain männyn taimet istutustaimikkoa täydentäviksi taimiksi.
Havupuiden istutustaimikoissa hyväksytään tässä taimikon varhaiskehitysvaiheessa vain havupuiden taimet täydentäviksi taimiksi.
Kasvatettavien taimien välinen minimietäisyys on 1 m (istutettujen välimatka voi olla lyhyempikin). Taimien välinen etäisyys arvioidaan silmämääräisesti.
Koivun istutustaimikoissa hyväksytään myös koivut havupuiden lisäksi täydentäviksi taimiksi.
Luontaisten täydentävien taimien tulee olla vähintään puolet istutustaimien pituudesta.
Kasvatettavan puuston maksimitiheys on 3 000 tainta /ha eli 6 tainta /mittauskoeala. Kaikki kunnoltaan kasvatuskelpoiset istutustaimet luetaan kasvatettavaan puustoon em. rajoituksesta huolimatta.
Jos istutustaimikossa on koeala, jolta ei löydy kasvatettavia istutustaimia, määritetään kasvatettavat taimet mahdollisista luontaisista taimista.
Jos istutustaimikossa oleva märkä painanne tai vastaava (jota tullaan kuitenkin jatkossa hoitamaan samoin menetelmin kuin muutakin uudistusalaa) on jätetty uudistumaan
luontaisesti (ei istutettu), merkitään uudistamismenetelmäksi kyseiselle koealalle luontainen uudistaminen, mutta taimimittaukset tehdään samoin kuin istutustaimikossa, eli määritetään myös kasvatettavat taimet.
Lisäksi lasketaan kaikkien havupuiden lukumäärä puulajeittain ja lehtipuiden lukumäärä siemensyntyisiin koivuihin ja muihin lehtipuihin erotellen ja merkitään lomakkeelle omaan sarakkeeseensa.
Mänty Kuusi
Koivut (siemensyntyiset)
Muu lehtipuusto (vesasyntyiset koivut ja muu lehtipuusto)
Luettavien taimien tulee olla pituudeltaan vähintään noin 5 cm:n mittaisia. Taimien maksimimäärä puulajeittain (puulajiryhmittäin) koealalla on 50 kpl.
Taimien pituus
Taimien pituuden määrittämiseksi mitataan koealan keskipistettä lähimmän kasvatettavan istutustaimen) pituus 5 cm:n tarkkuudella sekä arvioidaan taimikon kehitystä haittaavan lehtipuuston (vesakko ja siemensyntyiset koivut) valtapituus 10 cm:n tarkkuudella.
Kasvatettavien pituus (cm) Lehtipuuston valtapituus (cm)
Lisäksi määritetään koealan keskipistettä lähimmän kasvatettavan istutustaimen istutuspaikka muokkausjälkeen nähden:
1. Mättäässä
2. Mättään ja laikun ”saranakohdassa”
3. Laikussa 4. Muualla
sekä ko. muokkausjäljen laatu kolmiportaisella luokituksella:
1. Istutuskelpoinen mätäs 2. Tiivistäen istutuskelpoinen 3. Istutuskelvoton mätäs Huomautukset
Huomautuksia merkitään kullekin mittauskoealalle tai uudistusalalle kohdistettuna.
Pääilmansuunnista poikkeava inventointiverkosto (käytetty suunta). Taimikonhoitotarpeen kohdistaminen vain osalle uudistusalaa. Koealalla tavatut huomattavat tuhot.
Täydennysistutustaimien määrä. Maalajin tarkennus lajittuneiden maiden osalta.
Liite 1 Koeala / linjavälin valinta
Käytettävä linja/koealaväli valitaan taimikkokuvion pinta-alasta riippuen seuraavasti:
__________________________________________
linja/koealaväli = (taimikon pinta-ala x 10 000 / koealojen lukumäärä)
Saatu tulos pyöristetään alaspäin seuraavan kokonaislukuun. Käytettävä koealaväli poimitaan alla olevasta taulukosta.