Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaalaympäristössä kliinistä hoito-työtä tekevien sairaanhoitajien käsityksiä vaikuttamisestaan ja vaikutusmahdollisuuksistaan.
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa kuvailevaa tietoa sairaanhoitajien käsityksistä sairaanhoi-tajan vaikuttamisesta ja vaikutusmahdollisuuksista nyt ja tulevaisuudessa. Näiden tutkimustu-losten perusteella voidaan todeta:
1. Sairaanhoitajat näkivät heillä olevan paljon annettavaa työyksikkönsä, hoitotyön, sairaalaorganisaation ja terveydenhuollon kehittämiseen kansallisesti ja kansainvälisesti toimimalla. Sairaanhoitajan vaikuttamisen perimmäisenä kohteena nähtiin aina potilaan/asiakkaan hyvinvointi.
2. Sairaanhoitajat käyttivät vaikuttamisessaan asiantuntijuuttaan, jonka avulla pystyvät hankkimaan ajamilleen asioille näyttöä ja selkeät perustelut. Sairaanhoitajat etsivät aktiivisesti vaikutusmahdollisuuksia tärkeiksi näkemiinsä asioihin, joista keskeisimpänä on potilaan/asiakkaan hyvinvointi. Mikäli vaikuttaminen ei onnistunut olemassa olevien vaikutuskanavien kautta, pyrkivät sairaanhoitajat löytämään tapoja sairaalan hierarkkisten rakenteiden kiertämiseen. He uskoivat, että yhteistyöllä ja yhdessä vaikuttamalla päästään paremmin haluttuihin tuloksiin.
3. Sairaanhoitajien käsitysten mukaan oli olemassa useita eri tekijöitä, jotka vaikuttivat heidän vaikutusmahdollisuuksiaan. Tärkeimpänä sairaanhoitajien oma persoona, aktiivisuus vaikuttamisessa ja kyvykkyys vaikuttaa. Lähiesimiehen suhtautuminen ja johtaminen, työyksikön ilmapiiri ja työn vaativuus vaikuttavat sairaanhoitajien mahdollisuuksiin vaikuttaa. Mahdollisuuksiin vaikuttavat lisäksi sairaanhoitajan rooli organisaatiossa, organisaation hierarkia ja hallinnointi sekä resurssit. Sairaanhoitajien yhteiskunnallinen arvostus ja mahdollisuudet verkostoitua, vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja ammattiyhdistystoiminta vaikuttivat yhteiskunnassa sairaanhoitajien näkemyksen mukaan heidän vaikutusmahdollisuuksiinsa. Kokiessaan
vaikutusmahdollisuuksiensa rajallisuuden liian häiritsevänä harkitsivat sairaanhoitajat vaihtavansa työpaikkaa.
4. Tulevaisuudessa sairaanhoitajien vaikuttaminen ei heidän käsityksensä mukaan tule olemaan helpompaa. He uskoivat hoitotyön keskussairaalassa tulevan vaativammaksi sairaanhoitajien osaamisvaatimusten laajentuessa suuremmissa ja useamman erikoisalan käsittävissä työyksiköissä. Tulevaisuuden taloudellis-tuloshakuisessa suunnittelussa kliinistä hoitotyötä tekevät sairaanhoitajat kokivat jääneensä syrjään.
Tulevaisuuden pohtiminen vaikuttamisen näkökulmasta nähtiin vaikeana ja vaikutusmahdollisuudet tulevaisuuteen organisaation ulkopuolella hyvinvointipolitiikassa.
Sairaanhoitajien vaikuttamisen ja vaikutusmahdollisuuksien pohtiminen ja tukeminen koulu-tuksella ja rakenteellisella valtaannuttamisella on asia, johon hoitotyön johtamisessa, organi-saatioissa ja yhteiskunnassamme tulisi kiinnittää huomiota. Tärkeää on selvittää laajemmin sairaanhoitajien vaikuttamista sairaalaympäristössä ja sitä, eroavatko sairaanhoitajien vaiku-tusmahdollisuudet avosairaanhoidossa ja sairaalaympäristössä, erikoissairaanhoidossa ja pe-rusterveydenhuollossa. Lisäksi olisi hyödyllistä selvittää, mitkä tekijät selittävät vaikutus-mahdollisuuksien vaihtelua eri työskentely-ympäristöissä.
Tärkeä jatkotutkimusaihe on selvittää mitä osaamista vaikuttaminen vaatii. Tässä tutkimuk-sessa osaaminen oli esillä vain pintapuolisesti. Erikoissairaanhoidossa sairaanhoitajat toimivat aikaisempaa itsenäisemmin ja hoitajien koulutustaso on nousemassa korkeakoulutettujen mää-rän lisääntyessä. Organisaatioissa tulee pyrkiä tutkimaan mahdollisuuksia huomioida ja hyö-dyntää sairaanhoitajien kasvavaa osaamista. Lisäksi selvittämistä vaatii korkeamman koulu-tuksen vaikutus vaikutusmahdollisuuksiin. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty yhteyttä koulut-tautuneiden kokeman tunnustuksen puutteen ja heidän vaikuttamisosaamisensa yhteyttä. Mie-lenkiintoista olisi selvittää kuinka nuoremmat sairaanhoitajat näkevät vaikuttamisen. Heillä on erilainen peruskoulutus ja koulutuksessa yhtenä osaamisalueena yhteiskunnallinen vaikutta-minen. Koulutuksen kehittämisen kannalta olisi tarpeen tutkia ammattikorkeakoulusta valmis-tuneiden sairaanhoitajien käsityksiä vaikuttamisestaan ja sitä kuinka AMK-sairaanhoitajat kuvaavat vaikuttamistaan terveydenedistämisessä, ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa puuttumi-sessa .
Lisätutkimusta kaipaisi väite siitä, että sh ei ole kykyä hahmottaa kokonaisuuksia organisaati-oissa. Tämä nostaa esiin vaikuttamiskoulutuksen kohtaamat esteet. Koulutuksella sairaanhoi-tajien vaikutusmahdollisuuksiin vaikuttaminen on turhaa, mikäli laajemmin todetaan sairaan-hoitajien vaikutusmahdollisuuksien olevan huonojen heidän oman vaikuttamispassiivisuuten-sa ja organivaikuttamispassiivisuuten-saation ikiaikaisten hierarkkisten rakenteiden ja roolien vuoksi.
Asiantuntija-kouluttaja –roolissa toimivaa sairaanhoitajaa ei palkita osaamisestaan ja kliinik-ko-tutkija –roolien synty on hidasta. Pitääkö ennustettu tulevaisuuden sairaanhoitajapula klii-nistä hoitotyötä tekevät sairaanhoitajat edelleen tiukasti kliinisessä hoitotyössä poissa tutki-mustyöstä, kehittämisestä ja vaikuttamisesta. Ammattikunnan voimaantumisen kehityksen kannalta vaikutusmahdollisuuksien tutkimus ja kehittäminen on ensiarvoisen tärkeä tehtävä hoitotieteellisessä tutkimuksessa.
”... Minun mielestä nimenomaan niitä ihmisiä on paljon, joilla olisi kykyä ja osaamista, mut-ta mut-tavallaan he jäävät sen organisaation jalkoihin. He eivät saa sitä ääntään kuuluville. Osa meistä hoitajista on niitä, jotka eivät halua vaikuttaa. Mutta osa on niitä, jotka haluaisivat todellakin vaikuttaa. Et pitäisi sitten olla kanava, että ne ihmiset, jotka haluavat niin ne myös voivat. Koska meitähän on tosiaankin niin paljon, niin ehkä ei kaikkien tarvitsekaan, jos ei ole sellainen ihminen. Eikä kaikkien tarvitse puuttua. Mutta ihmisillä on niin hirveästi hyviä ideoita ja kaikkea tämmöistä näin. Minua harmittaa niin se, ettei niitä millään tavalla hyö-dynnetä, eikä oteta huomioon...” H2
LÄHTEET
Adelman K. 2012. Promoting employee voice and upward communication in healthcare: The CEO influence. Journal of Healthcare Management 57(2), 133-147.
Adler PS, Kwon S-W & Heckscher C. 2008. Professional work: The emergence of collabora-tive community. Organization Science 19(2), 359-376.
Alasuutari P. 2001. Laadullinen tutkimus. Vastapaino, Tampere.
Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaa-minen, keskeiset opinnot ja vähimmäisopintopisteet. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:24. Luettu 25.4.2012 osoitteessa
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2006/liitteet/tr24.pdf
Bahadori A & Fitzpatrick JJ. 2009. Level of autonomy of primary care nurse practitioners.
Journal of the American Academy of Nurse Pratitioners 21, 513-519.
Ball E. 2011. A Social Purpose Model for Nursing. Nursing Forum 46(3), 152-156.
Bonner A & Sando J. 2008. Examining the knowledge, attitude and use of research by nurses.
Journal of Nursing Management 16, 334-343.
Boyle M, Lawrence s, Schwarte L, Samuels S & McCarthy W. 2009. USA. Health care pro-viders’ perceived role in changing environments to promote healthy eating an physical activi-ty: Baseline findings from health care providers participating in the Healthy eating, active communities program. Pediatrics 123, S293-S300.
Bu X & Wu YB. 2008. Development and psychometric evaluation of the instrument: Attitude toward patient advocacy. Research in Nursing & Health 31, 63-75.
Burgess J & Purkis ME. 2010. The power and politics of collaboration in nurse practitioner role development. Nursing Inquiry 17(4), 297-308.
Burns N & Grove SK. 2009. The practice of nursing research. Apraisal, synthesis and genera-tion of evidence. Sixth edigenera-tion. Saunders Elsevier, Missouri.
Byrd M, Costello J, Gremel K, Swanger J, Blanchette L & Malloy TE. 2012. Political astute-ness of baccalaureate nursing students following an active learning experience in health poli-cy. Public Health Nursing 29(5), 433-443.
Carnegie E & Kiger A. 2009. Being and doing politics: an outdated model or 21st century reality? Journal of Advanced nursing 65(9), 1976-1984.
Chen C-HV, Wang S-J, Chang W-C & Hu C-S. 2008. The effect of leader-member exchange, trust, supervisor support on organizational citizenship behavior in nurses. Journal of Nursing Research 16(4), 321-327.
Dierckx de Casterlé B, Willemse A, Verschueren M & Milisen K. 2008. Impact of clinical leadership development on the clinical leader, nursing team and care-giving process: a case study. Nursing Management 16, 753-763.
Doherty C. 2009. A qualitative study of health service reform on nurses’ working lives:
Learning from the UK National Health Service (NHS). International Journal of Nursing Stud-ies 46, 1134-1142.
Donelan K, Bauerhaus PI, DesRoches C & Burke SP. 2010. Health policy thoughtleaders’
views of the health workforce in an era of health reform. Nursing Outlook 58, 175-180.
Douglas MR. 2011. Opportunities and challenges facing the future global nursing and mid-wifery workforce. Journal of Nursing Management 19, 695-699.
Dyess S & Sherman R. 2011. Developing the leadership skills of new graduates to influence practice environments. Nursing Administration Quarterly 35(4), 313-322.
Elliott L & Masters H. 2009. Mental health inequalities and mental health nursing. Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing 16, 762-771.
Ellenbecker, C.H. (2010). Preparing the Nursing Workforce of the Future. Policy, Politics and Nursing Practice 11(2): 115-125.
Elo S & Kyngäs H. 2008. The qualitative content analysis process. Jouranl of Advanced Nursing 62(1), 107-115.
Falk-Rafael A & Betker C. 2012. Witnessing social injustice downstream and advocating for health equity upstream. The “trombone slide” of nursing. Advances in Nursing Science 35(2), 98-112.
Faulkner J & Laschinger H. 2008. The effect of structural and psychological empowerment on perceived respect in acute care nurse. Journal of Nursing Management 16, 214-221.
Ford JS & Reutter LI. 1990. Ethical dilemmas associated with small samples. Journal of Ad-vanced Nursing 15, 187-191.
Freed PE & McLaughlin DE. 2011. Futures thinking: Preparing Nurses to Think for Tomor-row. Nursing Education Perspectives 32(3), 173-178.
Fyffe T. 2009. Nursing shaping and influencing health and social care policy. Journal of Nursing Management 17, 698-706.
Gehrke PM. 2008. Civic engagement and nursing education. Advances in Nursing 31(1), 52-66.
Gillham B. 2005. Research interviewing. The range of techniques. Open University press, New York.
Graneheim UH & Lundman B. 2004. Qualitative content analysis in nursing research: con-cepts, procedures and mesures to achieve trustworthiness. Nurse Education Today 24, 105-112.
Hamilton P & Campbell M. 2011. Knowledge for re-forming nursing’s future. Standpoint makes a difference. Advances in Nursing Science 34(4), 280-296.
Harris BA. 2012. Conceptualizing policy as environment: raising awareness of practice impli-cations. Nursing Science Quarterly 25(3), 273-278.
Heponiemi T, Sinervo T, Vänskä J, Halila H & Elovainio M.2010.Vaikutusmahdollisuudet ja organisaation oikeudenmukaisuus lääkärintyössä. Suomen lääkärilehti - Finlands läkartidning 65(44), 3609-3614.
Hilden R. 1999. Sairaanhoitajien ammatillinen pätevyys ja ammatilliseen pätevyyteen vaikut-tavat tekijät. Acta Universitas Tamperensis 706. Väitöskirja.
Hughes A. 2010. The challenge of contributing to policy making in primary care: the gen-dered experiences and strategies of nurses. Sociology of Health & Illness 32(7), 977-992.
Huston S, Fike A, Leville M, Ogola GO, Luquire R & Chando S. 2012. Decisional involve-ment in magnet, magnet-aspiring, and non-magnet hospitals. The Journal of Nursing Admin-istration 42(12), 586-591.
Institute of Medicine. The Future of Nursing: Leading Change, Advancing Health. Committee on the Robert Wood Johnson Foundation Initiative on the Future of Nursing, at the Institute of Medicine. Luettu 3.1.2012 osoitteessa
http://thefutureofnursing.org/sites/default/files/Future%20of%20Nursing%20Report_0.pdf Jugessur T & Iles IK. 2009. Advocacy in mental health nursing: an integrative review of the literature. Journal of Psychiatric Health Nursing 16, 187-195.
Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K. 2009. Tutkimus hoitotieteessä. WSOYpro, Helsin-ki.
Kazemipour F & Mohd Amin S. 2012. The impact of workplace spirituality dimensions on organizational citizenship behavior among nurses with the mediating effect of affective organ-izational commitment. Journal of Nursing Management 20, 1039-1048.
Khoury CM, Blizzard R, Moore LW & Hassmiller S. 2011. Nursing leaders from bedside to boardroom. A gallup national survey of opinion leaders. Journal of Nursing administration 41(7/8), 299-305.
Knol J & van Linge R. 2009. Innovative behavior: the effect of structural and psychological empowerment on nurses. Journal of Advanced Nursing 65(2), 359-370.
Krebs JP, Madigan EA & Tullai-McGuinness S. 2008. The rural nurse work environment and structural empowerment. Policy, Politics & Nursing Practice 9, 28-39.
Kunaviktikul W, Nantsupawat R, Sngounsiritham U, Akkadechanunt T, Chitpakdee B, Witchikhum O-A, Thungaraenkul P, Abhicharttibutra K, Siripattarakul C, Lirtmunlikaporn S
& Chaowalaksakun P. 2010. Knowledge and involvement of nurses regarding health policy development in Thailand. Nursing and Health Science 12, 221-227.
Kvale S. 1996. InterViews. An introduction to qualitative research interviewing. Sage, Lon-don.
Kylmä J & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Edita, Helsinki.
Kyngäs H, Kääriäinen M, Elo S, Kanste O & Pölkki T. 2011. Sisällönanalyysi suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede 23(2), 138-148.
Kyngäs H & Vanhanen L. 1999. Sisällön analyysi. Hoitotiede 11(1), 3-12.
Lacey SR, Olney A & Cox KS. 2012. The clinical scene investigator academy. The power of staff nurses improving patient and organizational outcomes. Journal of Nursing Care Quality 27(1), 56-62.
Laiho A & Ruoholinna T. (2011). Koulutus ja ammatillisuus terveysalalla: Lähtökohtia ilmi-ön tutkimiseen. Teoksessa Laiho, A. & Ruoholinna, T. (toim.) Terveysalan ammatit ja koulu-tus. Gaudeamus, Helsinki.
Lewis JM. 2006. Being around and knowing the players: Network of influence in health poli-cy. Social Science & Medicine 62, 2125-2136.
Lockwood EB & Fealy GM. 2008. Nurse prescribing as an aspect of future expansion: the views of Irish clinical nurse specialists. Journal of Nursing Management 16, 813-820.
MacDonald J-A, Edwards N, Davies B, Marck P & Guernsey JR. 2012. Priority setting and policy advocacy by nursing associations: A scoping review and implications using a socio-economical whole system lens. Health Policy 107, 31-43.
Mackay M. 2009. Why nursing has not embraced the clinician-scientist role. Nursing Philos-ophy 10, 287-296.
MacPhee M & Suryaprakash N. 2012. First-line nurse leaders’ health-care change manage-ment initiatives. Journal of Nursing Managemanage-ment 20, 249-259.
Malloy DC, Hadjistavropoulos T, Fahey-MacCarthy E, Evans RJ, Zakus DH, Park I, Lee Y
&Williams J. 2009. Culture and organizational climate: Nurses’ insights into their relation-ship with physicians. Nursing Ehtics 16(6), 719-733.
McDonald SF, Tullai-McGuiness S, Madigan EA & Shively M. 2010. Relationship between staff nurse involvement in organizational structures and perception of empowerment. Critical Care Nursing Quarterly33(2), 148-162.
McKeown C & Gibson F. 2007. Determing the political influence of nurses who work in the field of hepatitis C: a Delphi survey. Journal of Clinical Nursing 16, 1210-1221.
Merrick E, Duffield C, Baldwin R & Fry M. 2011. Nursing in general pactice: organizational possibilities for decision latitude, created skill, social support and identity derived from role.
Journal of Advanced Nursing 68(3), 614-624.
Patterson BL, Duffett-Leger L & Curuttenden K. 2009. Contextual factors influencing the evalution of nurses roles in a primary health care clinic. Public Health Nursing 26(5), 421-429.
Polit DF & Beck CT. 2006. Essentials of Nursing Research. Methods, Appraisal, and Utiliza-tion. Sixth EdiUtiliza-tion. Lippincott, Williams & Wilkins, Philadelphia.
Porter-O’Grady T. 2011. Leadership to all levels. Nursing Management 42(5), 32-37.
Powell AE & Davies HTO. 2012. The struggle to improve patient care in the face of profes-sional boundaries. Social Science and Medicine 75, 807-814.
Primomo J. 2007. Changes in political astuteness after a health systems and policy course.
Nurse Educator 32(6), 260-264.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2012-2015. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:1. Luettu15.3.2012 osoitteessa
http://www.stm.fi.ezproxy.uef.fi:2048/c/document_library/get_file?folderId=5197397&name
=DLFE-18303.pdf.
Taft SH & Nanna KM. 2008. What are the sources of health policy that influence nursing practice? Policy, Politics and Nursing Practice 9(4), 274-287.
Tuomi J & Sarajärvi A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2006. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsit-teleminen. Teoksessa Teoksessa Hallamaa J, Launis V, Lötjönen S & Sorvali I. (toim.) Etiik-kaa ihmistieteille. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja. Hakapaino Oy, Helsinki, 404-415.
Ware LJ, Bruckenthal P, Davis GC & O’Conner-Von SK. 2011. Factors that influence patient advocacy by pain management nurses: Results of the American society for pain management nursing survey. Pain Management Nursing 12(1), 25-32.
Virtanen JV. 2010. Johtajana sairaalassa. Johtajan toimintakenttä julkisessa erikoissairaalassa keskijohtoon ja ylimpään johtoon kuuluvien lääkäri- ja hoitajataustaisten johtajien näkökul-masta. Turun kauppakorkeakoulu. Sarja/Series A-2:2010. Väitöskirja. Luettu 14.5.2013 osoit-teessa
http://info.tse.fi/julkaisut/vk/Ae2_2010.pdf
Wold SJ, Brown CM, Chastain CE, Griffis MD & Wingate J. 2008. Going to extra mile: be-yond health teaching to political involvement. Nursing Forum 43(4), 172-176.
Wong CA, Laschinger H, Cummings G, Vincent L & O’Conner P. 2010. Decisional involve-ment of senior nurse leaders in Canadian acute care hospitals. Nursing Manageinvolve-ment 18, 122-133.
Åstedt-Kurki P & Nieminen H. 1997. Fenomenologisen tutkimuksen peruskysymykset hoito-tieteessä. Teoksessa Paunonen M & Vehviläinen-Julkunen K. Hoitotieteen tutkimusmetodiik-ka. WSOY, Helsinki, 152-204.
Liite 1. Hakuprosessin kuvaus.
Helmikuu ja huhtikuu 2013 Tiedonhaku tietokannoista:
Cinahl, PubMed, ISI, Medic
Hakusanat: ”nurse” tai ”nurs*”,
“hospital” ja “organization”
Yhdistettynä sanoihin ja niiden katkaistuihin muotoihin
”influence”,
”participation”,
”involvement”,
“decision making”, “power”,
”advocacy”,
kavennet-tiin ”Free full text aviable” tai
”Review”.
Käsin haku artikkeleiden lähdeluetteloista.
(1/2) Liite 2. Kirjallisuuskatsaukseen valittujen artikkelien hakusanat, rajaukset ja haun kokonaistulokset.
Tietokanta ja rajaukset
Hakusanat Hakutulokset Valitut
CINAHL
PubMed
(Free full text available, 5 years)
(Review, 5 years)
nurs*
influence health policy nurs*
future role policy nurs*
advocacy
307
223
166
(2/2) 3
2
1
Social Sciences Citation Index (ISI)
(years 2008-2013)
(Cathegory Nursing)
nurs*
influence health policy
hierarch*
hospital organization
272
31
1
2
Käsinhaku 3
Yhteensä 35
Liite 3. Tutkimuksia sairaanhoitajien vaikuttamisesta tai sen lähikäsitteistä. (1/13) Tekijä(t), lähde ja maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/otos Menetelmä Päätulokset
Adelman K. 2012.
USA
Ymmärtää organisaation johtajan käytöstä ja toimia työntekijöiden vaikut-tamisen olemalla säännöllisesti koko organisaa-tion saatavilla. Johtajan näkyvyys ja saatavilla oleminen edistivät suhteita, synnyttivät luotta-musta ja avointa kommunikaatiota. Johtajat rakensivat jatkuvan kehittämistyön informaati-on läpinäkyvyydelle suhtautuen erityisen huo-lella negatiiviseen palautteeseen . Alaisille vies-titettiin ettei palaute ylemmälle johdolle ollut ainoastaan tervetullutta vaan sitä odotettiin työntekijöiltä. tasoa. Mittarin osa-alueet:
valmius, voimaantuminen, toteutus ja arvostus.
Kokonaistulos 127 merkitsee DPBS –mittarilla mitattuna hyvin korkeaa perusterveydenhuol-lon sairaanhoitajien (PCNP) autonomian tasoa.
Hoitajien taidot, osaaminen, päätöksenteko ja vastuullisuus olivat hyvin korkealla tasolla. Voi-maantumisen osalta (oikeudet, etuoikeudet ja laillinen asema) hoitajat pääsivät vain kohtuulli-selle tasolle. Hoitajien iällä tai työkokemuksella ei ollut merkittävää yhteyttä autonomian ta-soon.
(2/13) Tekijä(t), lähde ja maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/otos Menetelmä Päätulokset
Bonner A & Sando J.
2008.
Australia
Tutkia sairaanhoitajien tietoa ja asenteita tutkimukseen ja tutkimusten käyttöä.
Kaikki hoitajat asemastaan riippumatta kuvaili-vat esteitä tutkimustyöhön ryhtymiselle: aikara-joitukset, taidot, organisaation tuki ja näkemyk-set resursseista. Yliopistokoulutuksella oli mer-kittävä yhteys sairaanhoitajien tietoihin tutki-muksesta ja tieteellisistä artikkeleista. Yliopisto-koulutuksen tasolla oli merkittävä yhteys tie-toon tutkimuksesta sekä asenteisiin ja tutkimus-tiedon käyttöön: korkeampi koulutus antaa positiivisemman ja paremman tieto-, käyttö- ja asennetuloksen tutkimusta kohtaan. Hoitotyön johtajat ja hoitotyötä konsultoivat suhtautuivat positiivisimmin tutkimukseen sekä käyttivät eniten tutkimusta työssään.
Boyle M, Lawrence s, Schwarte L, Samuels S
& McCarthy W. 2009.
USA
Kuvata kuinka terveyden-huollon kliinisessä työssä toteutetaan liikalihavuuden kyselyloma-ke, jota vastaajat täyttivät ja palauttivat työntekijöiden
Suurimpana esteenä toimimiseen poliittisella tasolla lasten liikalihavuuden ehkäisemisessä terveydenhuollon toimijat näkivät ajan puut-teen. Muina esteinä nähtiin paikallisen politii-kan, politiikan tekijöiden ja politiikassa toimivi-en järjestöjtoimivi-en vieraus, politiikassa toimimistoimivi-en vähäinen harjoittelu ja vähäinen rahallinen kor-vaus poliittisesta toiminnasta. Vähiten esteiksi nähtiin työnantajaan liittyvät tekijät, vähäinen tuki tai huoli toiminnan vaikutuksista suhteessa työnantajaan.
(3/13) Tekijä(t), lähde ja maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/otos Menetelmä Päätulokset
Bu X & Wu YB. 2008.
Mittarin kehittäminen. Mittarin 72:sta kohdasta 19 tutkii potilaan asoi-den ajamista makrotasolla (Macrosocial advo-cacy): edistää potilasseulontoja, tutkia vakiintu-neita käytänteitä ja sääntöjä, muuttaa menette-lytapoja organisaation kautta, viedä ongelma ylemmän tason johdolle, yrittää eri tavoin tehdä tarvittavia muutoksia, muokata käytänteitä, varmistaa riittävä ja yhdenmukainen tervey-denhuolto, tunnistaa terveydenhuollon häiriö-tekijät, varmistaa hyvän terveyden levittäminen tasavertaisesti, auttaa terveydenhuollon arvi-oinnin ongelmissa, edistää tasavertaisuutta terveydenhuollossa, kehittää terveyspolitiikkaa asiakkaiden tarpeiden mukaan, tehdä yhteistyö-tä muiden ammattilaisten kanssa käyyhteistyö-tänteiden muuttamiseksi, astua ulos perinteisestä hoito-työn asetelmasta, edistää yksilöiden ja yhteisö-jen hyvinvointia, tukea lainsäätäjiä ihmisten terveysasioissa, astua mukaan politiikkaan, käyttää kirjallisuuteen perustuvaa näyttöä ja tehdä terveyspolitiikkaan vaikuttavaa tutkimus-ta.
Byrd M, Costello J, Gremel K, Swanger J, Blanchette L &
n=300. Poliittista neuvokkuutta mittaava PAI-mittari, jolla osallistujat tutkittiin ennen ja jälkeen.
Kursseille osallistuminen lisäsi merkittävästi opiskelijoiden poliittista neuvokkuutta. Eniten lisääntyi opiskelijoiden tietämys lainsäädäntöön liittyvästä vaikuttamisesta ja prosesseista sekä omista vaikutusmahdollisuuksista.
(4/13) Tekijä(t), lähde ja maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/otos Menetelmä Päätulokset
Carnegie E & Kiger A.
2009.
n=56. Kirjallisuuskatsaus. Työskentely yhteisön tasolla ja poliittinen asian-ajajuus vaatii päätöksenteon ymmärtämistä paikallisessa, kansallisessa ja kansainvälisessä politiikassa. Sairaanhoitajat tarvitsevat johdon rakenteellista tukea ja koulutuksen tuomaa tietoa ja taitoa saavuttaakseen luottamuksen toimia toistensa kanssa yhteistyössä kansalais-aktivisteina.
n=200. Toimintatutkimus, jossa ennen ja jälkeen mittaukset.
Tutkimuksessa omat kysely-lomakkeet sairaanhoitajille ja heidän esimiehilleen käyttäen valmiita mittarei-ta.
Johtaja-alainen -vaihto paransi sairaanhoitajien luottamista esimieheensä ja luottamusta heidän tukeensa. Osalla sairaanhoitajista myös alaistai-dot paranivat.
Dierckx de Casterlé B, Willemse A, johta-jaan, hoitotyön tiimiin ja hoitoprosessiin.
n=17. Tapaustutkimus, jossa ai-neisto kerättiin yksilöhaas-tatteluilla, ryhmähaastatte-luilla ja havainnoinnilla.
Johtajuuden kehittyminen on jatkuva, interak-tiivinen kliinisen johtajan ja ryhmän jäsenten välinen prosessi. Hoitoyön tiimi hyötyy johta-juuden kehittymisen tuomasta tehokkaasta kommunikoinnista, suuremmasta vastuusta, voimaantumisesta ja työn selkeydestä.
(5/13) Tekijä(t), lähde ja maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/otos Menetelmä Päätulokset
Doherty C. 2009.
”Ward sister” ja ”staffnurse” tasoiset hoitajat sanovat työnkuvien muutoksen vieneen heiltä pois hoitamisen, asiantuntija hoitajien mielestä uudistus on voimaannuttanut lisäämällä heidän vaikutusvaltaansa kliinisen hoitotyön päätök-senteossa.
Donelan K, Bauerhaus PI, DesRoches C &
Burke SP. 2010.
USA
Ymmärtää yleistä tervey-denhuollon henkilöstön nä-kyvyyttä ja keskeisyyttä sekä hoitajia koskevien viestien tehokkuutta, jotta voitaisiin
Mielipidejohtajien näkemyksen mukaan hoitajat ovat kriittisessä asemassa terveydenhuollon laadun ja turvallisuuden kannalta. Vain puolet vastaajista piti hoitajien osuutta merkittävänä hoitoon pääsyn parantamisessa ja kasvavien hoitokulujen hillitsemisessä. Hoitajapula ei tule helpottamaan terveydenhuollon uudistusten edetessä. Hoitotyön ongelmista puhuttaessa ei useinkaan esitetä tehokkaita poliittisia ratkaisu-ja.
n=109. Kvantitatiiviset ja kvalitatii-viset menetelmät: Students Leadership Practices Inven-tory (SLPI)-mittari ja focus group haastattelut.
Uudet hoitajat saavuttivat tarvittavat johtamis- ja tutkimustaidot vaikuttaakseen hoitokäytän-töihin. Hoitotyön käytönnöt ja sairaanhoitajien johtamistaidot tarvitsevat kaikilla organisaation tasoilla jatkuvaa kehittämistä.
(6/13) Tekijä(t), lähde ja maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/otos Menetelmä Päätulokset
Falk-Rafael A & Betker C. 2012. järjestämi-sestä, poliitikkojen tapaamisista, kirjeiden kir-joittamisesta ja komiteoissa istumisesta vaikut-taakseen nykyiseen politiikkaan. He uskoivat, että se oli heidän ainutlaatuinen kykynsä kestää asiakkaidensa todellisuus, joka he uskoivat
Falk-Rafael A & Betker C. 2012. järjestämi-sestä, poliitikkojen tapaamisista, kirjeiden kir-joittamisesta ja komiteoissa istumisesta vaikut-taakseen nykyiseen politiikkaan. He uskoivat, että se oli heidän ainutlaatuinen kykynsä kestää asiakkaidensa todellisuus, joka he uskoivat