Tutkimuksessani olen analysoinut ekologisen elämäntavan mahdollisuuksia ja rajoja neljän erillisen tutkimuskysymyksen kautta. Tutkimukseni empiirisenä koh-teena on ollut ekologinen elämäntapa Suomen Lapissa niin kuin se on kerrottu ja kuvattu haastatellen keräämissäni elämäkertahaastatteluissa. Tutkimuksessani olen jäsennellyt tutkimukseeni osallistuneiden polkuja ekologiseen elämäntapaan elä-mäkertahaastatteluista muodostamieni Miten minusta tuli -tarinoiden kautta. Olen myös pohtinut ekologisen elämäntavan variaatioita eli olen analysoinut erilaisia merkityksiä, joita luonto kertojien tarinoissa saa, ja kysynyt, millaisten käsitysten ja käytäntöjen kautta kertojat tarinoissaan luontosuhdettaan jäsentelevät. Lisäksi olen analysoinut ekologisen elämäntavan haasteita erilaisissa elämäntilanteissa ja asui-nympäristöissä sekä pohtinut ekologisen elämäntavan mahdollisuuksia erityisesti lappilaisessa kontekstissa.
Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on rakentunut arkielämän ympäristö-politiikan (Massa & Haverinen 2001; Massa & Ahonen 2006) ja luontosuhteen moniulotteisen teoreettisen jäsentelyn (ks. esim. Haila & Lähde 2003; Valkonen
& Suopajärvi 2003; Haila 2004) lähtökohdille, jotka kumpikin ovat osoittautuneet tutkimusprosessin myötä toimiviksi ja käyttökelpoisiksi lähestymistavoiksi ekologi-sen elämäntavan mahdollisuuksia ja rajoja tutkittaessa. Luontosuhteen moniulot-teinen teoreettinen jäsennystapa on tullut tutkimukseeni mukaan aineiston ana-lyysin myötä. Arkielämän ympäristöpolitiikka -tutkimussuuntaus ja etenkin Ilmo Massan ja Sanna Ahosen toimittama kirja, Arkielämän ympäristöpolitiikka (2006) ja käytännönläheisen ja paikantuneen ympäristöpolitiikan idea, ovat puolestaan toimineet koko tutkimusprosessini innoittajina. Analyyttisinä ja kokoavina käsittei-nä tutkimuksessani ovat olleet luontosuhde ja luontokäsitys, joiden väitän olevan keskeisiä pohdittaessa ekologisemman elämäntavan ja ekologisemman yhteiskunnan mahdollisuuksia.
Vaikka tutkimuskysymykseni ovat tutkimusprosessin ajan muuttaneet muotoaan ja täsmentyneet, mielenkiinnon kohteenani on kuitenkin koko tutkimusprosessin ajan ollut ekologisen elämäntavan mahdollisuuksien ja rajojen tutkiminen ihmisten arkielämän lähtökohdista, joita loppujen lopuksi päädyin tarkastelemaan nimen-omaan luontokäsitysten näkökulmasta. Työni yleisemmäksi, tutkimusteoreetti-seksi kysymyktutkimusteoreetti-seksi muodostui tutkimusprosessin edetessä sen pohtiminen, miksi ekologisen elämäntavan mahdollisuuksia ja rajoja kannattaa tutkia nimenomaan luontokäsitysten näkökulmasta, eli toisin sanoen, mitä annettavaa luontokäsitysten
analysoimisella voisi olla laajemminkin ympäristöpolitiikan kehittämisessä ja ekolo-giseen kriisiin ratkaisua etsittäessä.
Luontokäsitysten tutkimisen relevanttius ekologisen elämäntavan mahdolli-suuksia ja rajoja pohdittaessa liittyy nimenomaan niiden moniulotteisuuteen eli niiden historiallisuuteen ja kulttuurisuuteen mutta myös niiden käytännöllisyyteen ja tilannesidonnaisuuteen. Ensinnäkin yhteiskunnassa ja kulttuurissa kulloinkin vallitsevat luontokäsitykset eli ne tavat, joilla kulloinkin ymmärrämme luonnon, ympäristöongelmat ja oman suhteemme luontoon sekä se, miten ajattelemme luon-toa kohtaan voitavan toimia, vaikuttavat konkreettisesti ihmisten luontosuhteiden muotoutumiseen ja siihen, miten he luontoa kohtaan käytännössä toimivat. Toi-saalta luontokäsitykset muotoutuvat, kuten tämäkin tutkimus on osoittanut, myös tilannesidonnaisesti ja vuorovaikutuksessa paikantuneiden luontojen kanssa, jotka mahdollistavat erilaisia luonnossa toimimisen tapoja ja siten erilaisia luontosuhteita ja vaikuttavat näin omalta osaltaan ihmisten luontokäsityksien rakentumiseen. Tut-kimukseni empiiriset luvut ovat jokainen omalta osaltaan tuoneet esille hieman eri näkökulmista sekä kulttuuristen luontokäsitysten voimaa ihmisten luontosuhteiden ja elämäntapojen muokkaajina että toisaalta myös merkitystä, joka erilaisilla eli-nympäristöillä ja elämäntilanteilla on ihmisten ja ihmisyhteisöjen luontosuhteiden muotoutumisessa.
Käyn seuraavaksi läpi tutkimukseni keskeisimmät tulokset ja pohdin ekologisen elämäntavan mahdollisuuksia ja rajoja jäsentelemällä niitä erityisesti luontokäsi-tysten kulttuuristen ja tilannesidonnaisten ulottuvuuksien näkökulmista. Pohdin ekologisen elämäntavan edistämisen mahdollisuuksia ja tutkimustulosteni merki-tystä yleisemmällä tasolla sekä esitän ideoita jatkotutkimuksia ajatellen. Kappaleen lopuksi arvioin tutkimukseni vahvuuksia ja heikkouksia.
Ekologisen elämäntavan kulttuuriset ulottuvuudet
Aineiston analyysin perusteella ekologinen elämäntapa osoittautui kokonaisval-taiseksi elämäntavaksi, joka pohjautuu tietynlaiseen maailmankatsomukseen ja luontokäsitykseen. Toisin sanoen ekologisella elämäntavalla on aineiston analyysin perusteella tietynlainen normatiivinen perusta, jota olen tutkimuksessani nimit-tänyt ekologiseksi luontosuhteeksi, jossa luonto määrittyy arvokkaaksi ja tärkeäksi, ihmisen toimintaa käytännössä sääteleväksi tekijäksi, joka pyritään ottamaan huo-mioon mahdollisimman laajasti eri elämänalueilla. Kertojien tarinoissaan yhteisesti jakaman luontokäsityksen mukaisesti kulutusyhteiskunnassa ja laajemmin koko nykyisen yhteiskunnallisen kehityksen suunnissa on sellaisia epäkohtia, jotka uh-kaavat luonnon ja siten myös ihmisen hyvinvointia. Näihin epäkohtiin ihmisten on toimillaan puututtava ja ihmisen ja luonnon välinen yhteys on palautettava, jotta ekologisempaan elämäntapaan ja yhteiskuntaan voitaisiin päästä. Kun ekologista
elämäntapaa tarkastellaan tällä tavoin kokonaisvaltaisena, tietynlaiseen maailman-katsomukseen perustuvana elämäntapana, niin olennaiseksi ekologisen elämäntavan edistämisen kannalta yksittäisten ekologisten käytäntöjen pohtimisen sijaan muo-dostuikin sen pohtiminen, miten ekologista luontosuhdetta ja maailmankatsomusta voitaisiin tukea ja vahvistaa ja siten pyrkiä kohti ekologisempaa yhteiskuntaa. Ker-tojien tarinoiden perusteella merkityksellisinä ekologisen luontosuhteen muotoutu-misen kannalta näyttäytyivät niin luontokokemukset, sosiokulttuuriset viiteryhmät ja kontekstit kuin ympäristötietokin, joihin palaan hieman tuonnempana.
Toisaalta aineiston analyysi toi myös esille moninaisuutta ja kirjavuutta, joita jo näennäisesti yhtenäisen kulttuurisen ryhmän, Lapissa asuvien ekologisesti orien-toituneiden ihmisten luontokäsitysten välillä vallitsee. Tulkintani mukaan, vaikka kertojat jakavatkin yhteisen luontokäsityksen, ekologisen luontosuhteen, heidän tarinoidensa välillä ja jopa yhden tarinan sisällä on kuitenkin myös eroja sen suhteen, miten niissä määritellään ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ja millaisia merkityk-siä niissä annetaan luonnolle ja ympäristöongelmille. Tällä puolestaan on vaikutuk-sensa siihen, millaisia käytäntöjä luontoyhteyden korjaamiseksi ja ekologisemman yhteiskunnan saavuttamiseksi niissä kussakin korostetaan. Ekologisesta näkökul-masta luonto voidaan nähdä niin ihmisen pelastajana ja hänen kokonaisvaltaisen hyvinvointinsa turvaajana kuin myös hauraana ja pelastettavana. Luontoa voivat olla lukemat vesi- ja sähkömittareissa sekä hiilijalanjälkilaskureissa, mutta luonto on myös ravinnon ja toimeentulon lähde, konkreettinen toiminnallinen ympäristö, jossa esimerkiksi viljellään, kalastetaan ja retkeillään ja josta nautitaan. Jokainen näistä määrittelyistä, jotka samalla heijastelevat yleisiä kulttuurisia luontomyyttejä, puolestaan korostaa omanlaisiaan, toisistaan poikkeavia käytäntöjä ekologisemman yhteiskunnan saavuttamiseksi ja suuntaa näin myös käytännössä ihmisten toimin-taan luontoa kohtoimin-taan eri tavoin.
Erilaiset luontokäsitykset voivat myös aiheuttaa ristiriitoja ihmisten elämään. Esi-merkiksi konkreettinen luontoon pääseminen ja luontoperustaiset käytännöt, jotka ovat perinteinen luonto -luontokäsityksen ideaalien näkökulmasta olennaisia ekolo-gisen elämäntavan toteutumiselle, edellyttävät usein auton käyttöä, mikä puolestaan on luonto hiiliaineenvaihduntasuhteena -luontokäsityksen mukaisen vähähiilisen elämäntapaideaalin vastainen teko. Aineistohavaintoni korostavatkin ihmisten toimintaan vaikuttavien kulttuuristen luontokäsitysten moninaisuuden tutkimisen tärkeyttä heidän toimintansa ymmärtämiseksi ja ekologisten elämäntapojen edistä-miseksi. Kun lisätään ymmärrystä siitä, miten moninaisin eri tavoin luonto merki-tyksellistyy ihmisten elämässä, päästään myös paremmin kiinni erilaisiin haasteisiin mutta myös mahdollisuuksiin, joita ekologiset luontosuhteet ja niiden edistäminen kohtaavat. Ihmisen luontosuhde ei tyhjene vain mahdollisimman pieneen hiilijalan-jälkeen, vaan ihmisen luontosuhteessa on monia muitakin ulottuvuuksia. Luonto voidaan nähdä samanaikaisesti esimerkiksi myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja toimeentulon lähteenä.
Edellisen perusteella ekologisten elämäntapojen edistämiseksi olennaista on tutkia erilaisia luontokäsityksiä, joita kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme val-litsee, koska ne vaikuttavat käytännössä siihen, miten luontoa kohtaan toimimme ja mitä käytäntöjä kulloinkin korostamme. Aineiston analyysi toi esille vaikeuksia, joita ekologiset elämäntapapyrkimykset voivat kohdata sellaisessa kulttuurisessa kontekstissa, joka ei useinkaan ole ekologisia elämäntapoja tukeva ja mahdollistava, vaan päinvastoin niitä kyseenalaistava ja lannistava. Erityisesti monet vähähiiliset elämäntapakäytännöt koettiin sekä kulttuurisesti että käytännöllisesti vaikeiksi toteuttaa. Aineiston analyysi toi esille vähähiilisen elämäntapamallin kapeuden ja rajallisuuden, kun sitä yritetään käytännössä soveltaa erilaisiin elinympäristöihin ja elämäntilanteisiin. Kertojien tarinoiden perusteella ympäröivä kulttuuri nimen-omaan tukee runsashiilisiä elämäntapakäytäntöjä ja kulutuskeskeisiä käytäntöjä sekä niiden mukaisia luontosuhteita. Kulttuurisesti hyväksyttyä on esimerkiksi lentää pitkiä lomalentoja ja ajaa autolla, kun taas ekologiset elämäntapapyrkimykset voivat kohdata ihmettelyä ja väheksyntää, ja ekologisesti toimivia ihmisiä saatetaan pitää
”outoina”. Erityisesti julkisesti luonnonsuojelijoiksi tunnustautuvat voivat kohdata vähätteleviä ja vihamielisiäkin asenteita. Toisaalta yhteiskunnalliset luontokäsityk-set ja ihmisten asenteet vaikuttavat usein myös ristiriitaisilta; toisaalta korostetaan ekotekojen tärkeyttä ja kannustetaan kierrättämään ja pyöräilemään, mutta samaan aikaan myös kannustetaan kuluttamaan mahdollisimman paljon. Tutkimalla ihmis-ten mutta myös yhteiskuntien luontokäsityksiä voidaankin päästä paremmin kiinni ristiriitaisuuksiin, joita yhteiskunnallisissa keskusteluissa, mutta myös yksittäisten ihmisten toiminnassa luontoa kohtaan ilmenee, ja jotka osaltaan vaikeuttavat ekolo-gisten elämäntapojen leviämistä.
Vallitsevilla luontokäsityksillä on myös käytännön vaikutuksensa ekologisten elämäntapojen toteuttamiseen. Kun vallalla ovat yhteiskunnallisesti ja kulttuu-risesti muut kuin ekologiset arvot ja pyrkimykset, kehitetään yhteiskuntaa myös käytännössä muista kuin ekologisista lähtökohdista, ja vastaavasti muut mahdolli-set, ekologisemmat kehityssuunnat jäävät vähäisemmälle huomiolle ja ekologinen elämäntapa marginaaliseksi. Käytännössä esimerkiksi autoilun välttäminen tai kier-rättäminen voi olla haja-asutusalueella haasteellista ja esimerkiksi autoiluun saate-taan suhtautua hyvinkin vaihtoehdottomasti. Toisaalta yhtä hyvin, jos ekologista elämäntapaa kehitetään vain yhdestä näkökulmasta käsin, jäävät vaihtoehtoiset tavat määritellä ja toteuttaa ihmisten ja luonnon välistä suhdetta ekologisemmista lähtökohdista vähäisemmälle huomiolle. Vain tiettyihin ekologisiin elämäntapa-käytäntöihin kapeasti keskittyvä ja niiden edistämiseen valistuksen keinoin pyrkivä elämäntapamalli jättää huomioimatta rakenteellisten ja elämäntilanteisten tekijöi-den ohella ihmisten toimintaan ja heidän luontosuhteitekijöi-densa rakentumiseen vai-kuttavat sosiokulttuuriset, mutta myös kaikkeen ympäristöön ja luontoon liittyvät ulottuvuudet. Monien kertojien tarinoissa nimenomaan konkreettisella luonnossa toimimisella ja luonnon kanssa vuorovaikutuksessa olemisella on merkittävä rooli
heidän luontosuhteensa ja elämäntapansa muotoutumiselle. Aineistohavaintoja tukevat aiempien tutkimusten tulokset, joissa korostetaan luontosuhteen vahvis-tuvan ja ympäristövastuullisuuden lisääntyvän konkreettisen luonnossa olemisen ja toimimisen kautta. Ekologisemman yhteiskunnan edistämisen kannalta tärkeää olisikin pohtia, miten voitaisiin vahvistaa ekologisia luontokäsityksiä ja toisaalta kyseenalaistaa ja haastaa ympäristön kannalta vahingollisia luontokäsityksiä.
Lähtökohdaksi on hyvä ottaa paikalliset elinympäristöt, joissa ihmiset luontosuh-teitaan ja elämäntapojaan toteuttavat, ja lähteä näin analysoimaan erilaisten luon-tokäsitysten mahdollisuuksia ja rajoja.
Ekologisen elämäntavan paikantuneisuus ja tilannesidonnaisuus Kuten aineiston analyysi osoitti, kulttuuristen luontokäsitysten lisäksi myös erilaiset paikantuneet ja tilannesidonnaiset tekijät vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaisek-si ihmisten luontosuhteet muotoutuvat ja miten he käytännössä toimivat luontoa kohtaan. Toisin sanoen ihmiset elävät arkeaan erilaisissa paikantuneissa luonnoissa, jotka asettavat omat rajansa ja mahdollisuutensa heidän toimilleen ja muovaavat näin heidän luontokäsityksiään, luontosuhteitaan ja elämäntapojaan (esim. Suopa-järvi 2003a). Tutkimuksessani olen analysoinut sitä, millaisia vaikutuksia erilaisilla elinympäristöillä ja elämäntilanteilla on ekologiseen elämäntapaan empiirisenä kohteenani Suomen Lappi. Erilaisten elämäntilanteiden ja asuinympäristöjen näkö-kulmaa olen tavoitellut haastattelemalla eri-ikäisiä ja erilaisissa asuinympäristöissä asuvia henkilöitä.
Aineiston analyysi toi esille sekä kulttuurisia, institutionaalisia, elämäntilanteisia mutta myös elinympäristöistä aiheutuvia haasteita ja vaikeuksia, joita ekologiset elämäntapapyrkimykset saattavat kohdata. Kertojien tarinoiden perusteella
erityisesti luonto hiiliaineenvaihduntasuhteena -luontokäsityksen mukainen elä-mäntapamalli vähähiilisine elämäntapakäytäntöineen voi kohdata haja-asutusalueel-la asuttaessa monenhaja-asutusalueel-laisia vaikeuksia. Ensinnäkin malli tämänhetkisessä muodossaan jättää huomioimatta ihmisten erilaiset elinolosuhteet ja elämäntilanteet, joilla on vaikutuksensa siihen, miten ihmiset pystyvät ekologisia elämäntapavalintoja teke-mään ja millaisiksi heidän luontosuhteensa muotoutuvat. Esimerkiksi haja-asutus-alueella asuttaessa monet vähähiiliset elämäntapaideaalit, kuten joukkoliikenteen käyttäminen ja autottomuus osoittautuivat usein lähes mahdottomiksi. Jos bussi ei kulje ja matkaa töihin tai kauppaan on useita kilometrejä, on autoton elämä hyvin haasteellista. Myös kierrättäminen vaikeutuu, jos lähimmälle kierrätyspisteelle on kilometrien matka, eikä luomutuotteita voi ostaa, jos niitä ei lähikaupan hyllystä löydy. Omat rajansa ekologisten elämäntapavalintojen tekemiselle asettavat myös taloudelliset seikat. Erilaisista elämäntilanteista ekologisten elämäntapaideaalien näkökulmasta haasteiksi voivat muodostua perhe-elämä ja etenkin pikkulapsiaika eli
”ruuhkavuodet” sekä työn ja ekologisen luontosuhteen yhteensovittaminen mutta myös ikääntyminen.
Vaikeutena ekologisen elämäntavan ja luontosuhteen toteuttamiseen liitettiin myös sosiokulttuurisen tuen vähäisyys. Kertojien mukaan ekologinen elämäntapa ja luontosuhde jäävät usein kulttuurisesti marginaalisiksi, ja se osaltaan vaikeuttaa ekologisen elämäntavan toteuttamista, mikä korostaa kulttuuristen luontokäsitys-ten voimaa ihmisluontokäsitys-ten luontosuhteiden ja elämäntapojen muotoutumisessa. Kun ympäröivä kulttuuri ja yhteiskunta tukevat ja jopa kannustavat ei-ekologisiin, run-sashiilisiin käytäntöihin ja luontosuhteisiin, kuten lentomatkailuun ja ylenpaltti-seen kuluttamiylenpaltti-seen, jäävät ekologinen elämäntapa ja ekologinen luontosuhde usein yksilöllisiksi, viitseliäisyyttä ja omatoimisuutta vaativiksi projekteiksi, joihin ei ole olemassa selkeitä kulttuurisia normeja eikä käytäntöjä. Tällöin ekologisista elämän-tapavalinnoista kiinnostunut saa pohtia itsekseen, miten ekologista elämäntapaa parhaiten toteuttaisi. Erityisesti jotkut julkisesti luonnon puolelle asettuneista luon-nonsuojelija-kertojista kuvasivat saaneensa hyvin nuivaa kohtelua. Leimautumisen pelosta jotkut kertojat eivät, haluistaan huolimatta, vakaumustaan halunneet julki-sesti esille tuoda, mikä voi entisestään lisätä yksinäisyyden ja erillisyyden tunteita.
Kertojien tarinoiden perusteella myös ekologisen elämäntavan monet ideaa-lit ja pyrkimykset ulottaa oma luontosuhde mahdollisimman laajasti elämän eri osa-alueille saattavat aiheuttaa ristiriitoja, väsymystä ja jopa loppuunpalamista ja ahdistusta. Kertojien mukaan jo yhdenkin ekologisen elämäntapakäytännön to-teuttaminen voi olla aikaa vievää, sillä usein käytäntö pitää opetella alusta alkaen itse, eikä ympäröivä yhteiskunta tarjoa tukea ekologisille elämäntapapyrkimyksille.
Ekologiset elämäntapakäytännöt pitää myös sovittaa yhteen muun elämisen rytmin kanssa, joka ei välttämättä ole ekologisia elämäntapakäytäntöjä tukeva vaan päin-vastoin niitä haastava. Aineisto sisältääkin muutamia burn out -tarinoita, joissa kuvataan konkreettisesti sitä, miten esimerkiksi palkkatyö luonnonsuojelun parissa on ajanut ympäristöaktivistin uupumukseen tai ympäristöalan opiskelija on työ- ja opiskelukiireidensä keskellä kadottanut konkreettisesti yhteytensä luontoon. Myös kulttuurisen tuen vähäisyydestä tai puuttumisesta aiheutuvat yksinäisyyden tunteet sekä ympäristöongelmien massiivisuus voivat lisätä alakuloa ja aiheuttaa jopa masen-nusta ja toivottomuuden tunteita. Kertojien tarinoissa korostuukin ihmisen sisäisen luonnon suojelemisen merkityksellisyys eli se, että suojellakseen luontoa olisi kyet-tävä ensin suojelemaan itseään.
Toisaalta kertojien tarinoiden perusteella Lappi ekologisen elämäntavan toteut-tamisympäristönä mahdollistaa monenlaisia ekologisia elämäntapapyrkimyksiä aina vähähiilisestä, kaupunkimaisesta ekologisesta elämäntavasta luonnonläheiseen, perinteisen puoliomavaraisen maaseutuelämäntavan käytännöille perustuvaan elämäntapaan asti. Aineiston analyysi tuokin konkreettisesti esille sitä, millainen vaikutus erilaisilla elinympäristöillä on ihmisten luontosuhteiden muotoutumiselle.
Eläminen esimerkiksi kaupungin keskustassa luo edellytyksiä autottomalle
elämän-tavalle, valmiiseen kierrätysinfraan perustuvalle jätteiden lajittelulle ja ruokavalion koostamiselle kauppojen hyllyiltä löytyvän monipuolisen, erilaisia ruokavalioita mahdollistavan valikoiman kautta. Eläminen maaseudulla puolestaan mahdollistaa luonnonläheisyyden ja luontoperustaisten käytäntöjen, kuten kasvimaan hoidon ja paikallisen luonnon antimien, kuten marjojen ja sienien hyödyntämisen. Toisaalta molemmat edellä kuvatut elinympäristöt myös konkreettisesti rajoittavat tapoja, joiden kautta niissä elävä ihminen voi luontosuhdettaan toteuttaa. Kaupungissa asuttaessa esimerkiksi kävely kotiovelta marjametsään ja kotitarveviljely voivat olla haasteellisia toteuttaa, ja maaseudulla elettäessä taas esimerkiksi autottomuus voi osoittautua hyvin hankalaksi. Nämä esimerkit kuvaavat hyvin sitä, miten ihmiset elävät elämäänsä erilaisissa paikantuneissa luonnoissa, jotka luovat rajat ja mahdolli-suudet sille, miten kukin luontosuhdettaan voi toteuttaa. Erilaiset luonnot ja niiden mahdollistamat käytännöt muokkaavat näin konkreettisesti niissä elävien ihmisten ja ihmisryhmien luontokäsityksiä.
Ympäristöpolitiikan kehittämisen kannalta merkitykselliseksi tästä näkökulmasta muodostuukin nimenomaan se, miten voitaisiin edistää ihmisten luontosuhteiden eri ulottuvuuksien toteutumista erilaisissa asuinympäristöissä. Miten esimerkiksi kaupunkilaisille voitaisiin tarjota entistä paremmin mahdollisuuksia luonnon ko-kemiseen vaikkapa kotitarveviljelyn muodossa ja näin luontosuhteen vaalimiseen, ja miten toisaalta vahvistettaisiin maaseudulla asuvien ihmisten mahdollisuuksia ekologisuuteen esimerkiksi liikkumis- ja kierrättämiskäytäntöjen suhteen? Tällä hetkellä vaikuttaa, että ekologiset elämäntapapyrkimykset ja ideaalit joutuvat usein ristiriitaan ja asettuvat vastakkain toistensa kanssa jopa paradokseja tuottaen, kun esimerkiksi luontoon päästäkseen tarvitsee autoa. Tästä näkökulmasta tulee myös haastaa ja kyseenalaistaa kulttuurisesti vallitsevia merkityksiä ja käsityksiä, joita tiettyihin ympäristöihin ja luontoihin liitetään, ja pyrkiä laajentamaan erilaisten käytäntöjen harjoittamisen mahdollisuuksia erilaisissa luonnoissa.
Kertojien tarinat kuvaavat myös ekologisen elämäntavan erilaisia paikantuneita ilmenemismuotoja eli sitä, miten ekologinen elämäntapa on erilaisissa elämänti-lanteissa ja olosuhteissa mahdollista järjestää. Toisaalta ne tuovat ilmi, miten myös laajemmat kulttuuriset myytit ja luontokäsitykset elävät ja uusiutuvat mutta myös muuttavat muotoaan ja sekoittuvat ihmisten elämäntapakäytännöissä heidän etsiessään konkreettista perustaa ekologisemmalle elämäntavalle ja luontosuhteelle omassa arjessaan ja elinympäristössään. Esimerkiksi perinteiset, ekologisen maaseu-tuelämäntavan ihanteet ja ideaalit, paikallisen luonnon kestävä hyödyntäminen ja luonnon rytmien noudattaminen ovat voimissaan kertojien tarinoissa. Ne saavat kuitenkin myös uusia vivahteita paikallisten olosuhteiden myötä, ja niihin sekoittuu mukaan myös esimerkiksi vähähiilisiä elämäntapaideaaleja ja niiden mukaisia elä-mäntapakäytäntöjä, joita ihmiset pyrkivät arjessaan toteuttamaan.
Merkittävässä roolissa monien kertojien tarinoissa on nimenomaan Lapin luonto tai oikeastaan Lapin luonnot, joiden kerrottiin tarjoavan monenlaisia
mahdollisuuk-sia ekologisen luontosuhteen toteuttamiseen. Kertojien mukaan Lapissa asuessa on ainakin verrattain helppoa löytää luonnonläheinen asuinpaikka, jossa voi toteuttaa monia ekologisen luontosuhteen kannalta olennaisia käytäntöjä, kuten viljellä, kompostoida ja liikkua luonnossa sekä opettaa myös lapsille ekologisen elämäntavan ja luontosuhteen periaatteita. Lapissa asuminen mahdollistaa kertojien mukaan myös ekologiselle luontosuhteelle olennaisen sisäisen luonnon suojelemisen sekä luontoyhteyden varjelemisen. Lapissa on hiljaisuutta ja rauhaa sekä ”puhtaita ener-gioita”. Lapin luonto tarjoaa myös konkreettisesti eväitä ekologiseen elämäntapaan paikallisen lähiruoan, kuten marjojen, sienten, riistan ja kalan muodossa, joiden hankkiminen on Lapissa kertojien mukaan melko helppoa. Tärkeäksi ekologisten elämäntapojen edistämisen kannalta aineiston analyysin perusteella näyttäytyy erilaisiin elinympäristöihin liittyvien ennakkoluulojen purkaminen, jota aineistos-sa ilmentävät oaineistos-saltaan esimerkiksi kaupunki- vs. maaseutuviittaukset ja ajatukset tiettyjen asuinympäristöjen epäekologisuudesta. Niitä voidaan osaltaan lievittää tuomalla esille mahdollisuuksia, joita erilaisissa asuinympäristöissä ekologisten elämäntapakäytäntöjen harjoittamiseen on, ja pyrkiä näin hälventämään rajanvetoa ekologisen ja ei-ekologisen välillä.
Ekologisen elämäntavan edistämisen mahdollisuudet
Miten sitten ekologisen elämäntavan leviämistä voitaisiin tukea paitsi yksittäisten ihmisten kohdalla, mutta myös laajemmin kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme?
Pohdintani lähtökohtana on tutkimustulokseni, jonka mukaan ekologinen elämän-tapa pohjautuu tietynlaisen arvo- ja ajatusmaailman, ekologisen luontosuhteen, kehittymiseen.
Vaikka kertojien tarinoiden perusteella ekologisen luontosuhteen rakentuminen näyttäytyykin yksilöllisenä ja uniikkina prosessina, jolla voi elämän mittaan olla montakin alkupistettä ja joka voi myös elämän eri vaiheissa muuttaa muotoaan, on aineistosta paikannettavissa tiettyjä kertojien yhteisesti jakamia kokemuksia ja ta-pahtumia, joiden perusteella on mahdollista hahmotella ekologisen luontosuhteen muotoutumisen edellytyksiä myös yleisemmällä tasolla. Kertojien tarinoissa koros-tuivat sekä luontokokemusten, sosiokulttuurisen kontekstin että ympäristötiedon rooli ekologisen luontosuhteen rakentumisessa. Heidän tarinoissaan painottuu nimenomaan luontoon liittyvän tunnesiteen syntymisen tärkeys ekologisen luon-tosuhteen muotoutumisessa. Kun luonnosta tulee tärkeä ja merkityksellinen, sen puolesta halutaan toimia myös käytännössä.
Tutkimukseni tulokset vahvistavat aiempien tutkimuksien havaintoja ihmisten luontosuhteiden rakentumisen moniulotteisuudesta, niiden kulttuurisuudesta, ko-kemuksellisuudesta ja käytännöllisyydestä, ja ne korostavat ihmisten luontosuhtei-den moniulotteisuuluontosuhtei-den huomioimisen tärkeyttä pyrittäessä ymmärtämään ihmisten
toimintaa luontoa kohtaan, mutta myös, kun pyritään edistämään tietynlaisia luon-tosuhteita käytännössä. Toisin sanoen ihmiset rakentavat luonluon-tosuhteitaan suhteissa erilaisiin paikantuneisiin luontoihin erilaisten luonnossa toimimisen tapojen kautta.
Niihin vaikuttavat myös erilaiset kulttuuriset merkitysjärjestelmät, jotka määrittävät luontoa omilla tavoillaan ja ohjaavat toimimaan luontoa kohtaan tietyin tavoin (vrt.
Haila 2004, 38–41; Macgnahten Urry 1998).
Ensinnäkin kertojien tarinoiden perusteella luontosuhteiden rakentuminen on tilannesidonnaista, paikantunutta ja prosessinomaista. Ihmisten luontosuhteita ja heidän käsityksiään luonnosta muokkaavat sekä luonnonympäristöt, joissa he kulloinkin toimivat, mutta myös sosiokulttuuriset kontekstit, joissa he elävät.
Tällöin esimerkiksi lapsuuden luontosuhteen muotoutumisessa merkityksellisenä näyttäytyy sekä luonnonympäristö, jossa lapsi elää ja toimii, mutta myös luonnossa toimimisen tavat ja luonnolle annetut merkitykset, joita esimerkiksi vanhemmat ja koulu lapsille välittävät. Esimerkiksi tutkimukseeni osallistuneet maaseudulla lapsuutensa viettäneet kertojat kuvasivat oppineensa lapsuudenkodistaan luontoa
Tällöin esimerkiksi lapsuuden luontosuhteen muotoutumisessa merkityksellisenä näyttäytyy sekä luonnonympäristö, jossa lapsi elää ja toimii, mutta myös luonnossa toimimisen tavat ja luonnolle annetut merkitykset, joita esimerkiksi vanhemmat ja koulu lapsille välittävät. Esimerkiksi tutkimukseeni osallistuneet maaseudulla lapsuutensa viettäneet kertojat kuvasivat oppineensa lapsuudenkodistaan luontoa