Eräs nyky-yhteiskunnan keskeisistä haasteista on jatkuvasti kasvava monimut-kaistuminen. Se vaikuttaa monin tavoin elämäämme. Yhtäältä monimutkaisten vaikutusketjujen takia on entistä vaikeampi arvioida omien päätöstensä ja toimien-sa vaikutuksia. Toitoimien-saalta tämä lisää tunnetta asioiden hallitsemattomuudesta.
Käsillä oleva kirja pyrkii vastaamaan osaltaan tähän haasteeseen. Siinä esitellään käsitteellinen viitekehys sekä menetelmä, joiden avulla monimutkaisuutta on mah-dollista ymmärtää ja hyödyntää monimutkaisissa päätöksenteko- ja muutostilan-teissa.
Monimutkaisuus ilmenee kaikissa ihmisen rakentamissa järjestelmissä. Eräs esimerkki ovat yhä monimutkaisemmiksi muuttuvat teknologiset järjestelmät.
Energia- ja liikenneinfrastruktuuri, teolliset logistiikkaketjut tai vaikkapa nykyisin jokapäiväinen tieto- ja viestintäliikenne muodostavat valtavia, monimutkaisia tek-nologisia kokonaisuuksia, joissa useat erilaiset teknologiat ja toiminnot niveltyvät toisiinsa. Kaikissa näissä järjestelmissä on mukana myös sosiaalinen ja yhteis-kunnallinen ulottuvuutensa. Niihin liittyy lainsäädäntöä ja politiikkaa, ne ovat vuo-rovaikutteisesti kytköksissä yhteiskunnan arvoihin ja tapoihin ja niiden toiminnasta vastaavat organisatoriset rakenteet. Tällaisia kokonaisuuksia kutsutaan sosiotek-nisiksi järjestelmiksi (esim. Geels 2002, 2004; Geels & Schot 2007).
Monimutkaisuus ei ilmene ainoastaan järjestelmien sisäisenä ominaisuutena vaan myös niiden välisissä suhteissa. IBM:n tutkimusyksikön äskettäisessä rapor-tissa (IBM 2011) maailma hahmotettiin muodostuvan useista laajoista järjestelmis-tä (esim. ruoka, terveys, koulutus), joiden muodostaman kokonaisuuden erityinen piirre on voimakas keskinäisriippuvuus. Kaikkien järjestelmien tuotokset ovat voi-makkaasti riippuvaisia muiden järjestelmien antamista panoksista, mikä muodos-taa niiden välille monimutkaisia keskinäissidoksia. Tällaista kokonaisuutta voidaan puolestaan kuvata systeemiseksi, jolla ymmärretään tässä yhteydessä järjestel-mää, joka kehittyy sen muodostavien osien ja ympäristön vuorovaikutuksen tulok-sena, pitäen sisällään erilaisia syötteitä ja takaisinsyötteitä niiden välillä.
Viime aikoina onkin kasvavasti kiinnitetty huomiota erilaisten järjestelmien kompleksisiin ja systeemisiin ominaisuuksiin. Systeemisyyttä pidetään esimerkiksi itsestään selvänä innovaatiojärjestelmän ominaisuutena (esim. Edqvist 2005), yhteiskuntapolitiikassa on puolestaan ryhdytty puhumaan eri hallintosektoreiden horisontaalisen yhteistoiminnan välttämättömyydestä (esim. Doz & Kosonen 2014) ja yritystoiminnassa katse on kohdistunut mm. yritysten ja muiden toimijoiden
muodostamiin laajoihin liiketoiminta- ja innovaatioekosysteemeihin (esim. Adner 2012). Rahoitusmarkkinoilla puolestaan puhutaan volatiliteetista ja markkinoiden toiminnan ennustamisen haasteellisuudesta johtuen juuri kompleksisuudesta ja asioiden kytkeytymisestä toisiinsa (esim. Posner 2010). Toisiinsa kytkeytyneet järjestelmät lisäävät myös toiminnallisia riskejä ja yhteiskunnan haavoittuvuutta.
Esimerkiksi energia- ja ruokajärjestelmät, globaalit tuotanto- ja jakeluketjut, kom-munikaatiojärjestelmät ja luonnon ekosysteemit ovat kasvavasti riippuvia toisis-taan tuottaen niin sanottuja systeemisiä riskejä (Helbing 2013).
Kompleksisuus ja systeemisyys asettavat asioiden kehittämiselle ja yhteiskun-tapolitiikalle merkittävän haasteen. Yhtäältä kyse on päätöksenteon ja toiminnan perustana olevan informaation laadullisesta kehittämisestä. Monesti monimutkai-suutta yksinkertaistamaan pyrkivät analyyttiset mallit eivät välttämättä kuvaa to-tuudellisesti monimutkaisten järjestelmien toimintaa, koska järjestelmän muodos-tavien osien väliseen vuorovaikutukseen on kiinnitetty riittämättömästi huomiota.
Yhteiskuntapolitiikassa onkin kasvanut mielenkiinto vaikuttavuusarviointia ja enna-kointia kohtaan osana päätöksentekoa ja toiminnan ohjausta. Päätöksenteko halutaan saattaa usein varmemmalle pohjalle ennakoimalla vaihtoehtoisten pää-tösten seurauksia. Lopputulos saattaa poiketa merkittävästikin ajatellusta, koska päätöksellä on ennakoimattomia seurauksia tai kerrannaisvaikutuksia toimintaym-päristössä.
Eräs esimerkki on vuonna 2003 käynnistetty valtion tuottavuusohjelma. Valtion-talouden tarkastusviraston raporttien perusteella toimeenpanon yhteydessä ei tarkasteltu riittävän monitasoisesti toimeenpanon vaihtoehtoja ja seurauksia, jol-loin vaikuttavuus- ja tuottavuustavoitteet joutuivat alisteisiksi säästötavoitteille (VTTV 2011). Äskettäisessä tutkimuksessa on puolestaan tuotu esille, että ohjel-malla oli useita tarkoittamattomia seurauksia kuten esimerkiksi rajavalvonnan heikkenemisen aiheuttama ammattirikollisuuden lisääntyminen sekä julkisten palveluiden kehittämisen hidastuminen (Herranen 2013).
Teknologinen kehitys tuottaa usein myös tarkoittamattomia ja ennakoimattomia seurauksia, jotka eivät aina ole myönteisiä. Esimerkiksi muovin ominaisuudet ovat johtaneet muovituotteiden määrän räjähdysmäiseen kasvuun. Joitakin vuosia sitten havaittiin kuitenkin, että suuri määrä muovijätteistä päätyy meriin, joissa sillä on merkittäviä ympäristövaikutuksia eliöstöön. Ajan kuluessa muovi myös hajoaa, jolloin muovi myrkkyineen päätyy ravintoketjuihin ja mahdollisesti myös ihmiseen.
Keskeinen kysymys on, miten uusia toimintamalleja tai teknologisia innovaatioi-ta on mahdollisinnovaatioi-ta edistää yhä kompleksisemmaksi muuttuvassa maailmassa.
Esimerkiksi useat yritykset tuoda uutta tieto- ja viestintäteknologiaa sosiaali- ja terveyssektorille toiminnan kehittämiseksi ovat olleet hitaita tai jopa epäonnistu-neet. Syynä on ollut keskeisesti se, että ei ole havaittu sitä, kuinka teknologiat liittyvät laajemmin organisaation ja ihmisten toimintaan. Teknologioiden käyttöön-otto saattaa epäonnistua, koska ei huomioida kokonaisvaltaisesti sitä sosiaalista kontekstia, organisaation tilaa ja käyttäjien näkemyksiä joiden kanssa vuorovaiku-tuksessa teknologian käyttö mahdollistuu. Kysymys on kompleksisen järjestelmän toiminnan suuntaamisesta, joka edellyttää laajemman systeemisen perspektiivin omaksumista. (esim. Nieminen & Kivisaari 2012, Kivisaari 2002) Ylhäältä alas
tapahtuva johtaminen ei myöskään ole malli joka toimii tehokkaasti nykykulttuuris-sa, on sitten kyseessä julkinen hallinto tai yritysorganisaatio. Ihmiset motivoituvat toiminnasta jolla he näkevät olevan jonkin mielen ja tämä muodostuu osallistumi-sen kautta (esim. Mantere ym. 2011).
Laajempi esimerkki kokonaisesta teknologisesta järjestelmästä ja siihen liittyvis-tä haasteista on myöhemmin liittyvis-tässäkin teoksessa esitelliittyvis-tävä tapaus päästöttömäsliittyvis-tä liikenteestä. Miten ja millä ehdoin liikennejärjestelmää voidaan kehittää kohti pääs-töttömyyttä? Kuten esimerkkimme osoittaa havainnollisesti, kyse on laajasta yh-teiskuntapolitiikkaan, ihmisten asenteisiin ja preferensseihin, teknologisiin mahdol-lisuuksiin, liikenneinfrastruktuuriin, kaupunkirakenteeseen ja kustannuksiin liitty-västä kysymyksestä. Päästötöntä liikennettä on mahdoton edistää ainoastaan yhteen osakomponenttiin keskittyen. Tarvitaan monien toimijoiden, järjestelmän osien, hallintotasojen ja sektoreiden yhteistyötä, jotta päästöttömyyden mahdollis-tava uusi teknologia otettaisiin laajasti käyttöön.
Monimutkaisuus ja systeemisyys asettavatkin merkittäviä haasteita organisaati-oiden kehittämiselle, päätöksenteolle ja toiminnalle. Ne edellyttävät laajoja koko-naisuuksia ja niiden sisäistä ja välistä vuorovaikutusta hahmottamaan pyrkivän systeemisen näkökulman omaksumista on sitten kyse yksittäisistä teknologioista, innovaatioekosysteemeistä, tai laajemmista sosioteknisistä tai yhteiskuntapoliitti-sista järjestelmistä. Näkökulma on haastava, eikä ole myöskään helppo tietää, mihin järjestelmätarkastelu tulisi rajata. Tästä syystä tarvitaan systemaattisia me-netelmiä ja käsitteellisiä välineitä kompleksisuuden haltuun ottamiseksi.
Soveltamamme perusajatus on suhteellisen yksinkertainen. Teknologisen kehi-tyksen, jonkin toimialan tai yhteiskuntapolitiikan kompleksisuuden tarkastelemi-seksi tarvitsemme menetelmiä ja käsitteellisiä välineitä, joiden avulla on mahdollis-ta arvioida niiden nykytilaa ja kehitystä mahdollisimman luotetmahdollis-tavasti. Samanaikai-sesti, etenkin toimintaa kehitettäessä, eri toimijoiden toisinaan jännitteisetkin nä-kökulmat on pyrittävä huomioimaan alusta pitäen ja toimijat tulisi saada mukaan tavoitteenasettelun laatimiseen ja kehittämiseen. Ehdottamamme lähestymistapa hyödyntää ja integroi johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi arviointia, ennakointia, systeemidynaamista mallinnusta sekä päätöksenteon vuorovaikutteisuutta tuke-vaa juurruttamista. Menetelmät tukevat ja täydentävät toisiaan.
Ajatuksena on että lähestymistapa on mahdollista liittää kiinteäksi osaksi erilais-ten toimijaverkostojen, ohjelmien tai organisaatioiden päätöksentekoa ja johtamis-ta. Sen eri elementit muodostavat moduulirakenteen jossa erilaisin menetelmin tuotetaan päätöksenteon tueksi laaja-alaista informaatiota. Moduulirakenteella tarkoitetaan sitä, että menetelmistä voidaan kulloinkin räätälöidä vaihteleviin ja toisistaan eroaviin tapauksiin sopiva kokonaisuus.
Ennakoinnin avulla voidaan tuottaa tietoa toimintaympäristössä tapahtuvi-en muutosttapahtuvi-en tunnistamiseksi ja tukea pitkän aikajäntetapahtuvi-en yhteisesti ase-tettujen tavoitteiden asettamista.
Arviointi tuottaa tietoa järjestelmän nykytilasta sekä päätösten enna-koiduista sekä toteutuneista vaikutuksista.
Systeemidynaaminen mallinnus ja simulointi syventävät ymmärrystämme järjestelmien monimutkaisista kytkennöistä tuomalla esiin systeemin osi-en, sidosryhmien ja ympäristön vuorovaikutussuhteita ja takaisinkytkentö-jä.
Juurruttamisen käytännöt vahvistavat päätöksentekoprosessin vuorovai-kutteisuutta ja tukevat yhteisten tavoitteiden ja jaetun tahtotilan luomista.
Lähestymistavan tavoitteena on tukea horisontaalista ja verkostomaista päätök-sentekoa, toimijoiden välistä vuorovaikutusta ja jatkuvaa oppimista sekä huomioi-da toimintaympäristön jatkuva muutos sekä monimutkainen sidoksellisuus.
Kutsumme tätä näkökulmien ja menetelmien kokonaisuutta nimellä Strada, joka tarkoittaa tietä. Toivomme, että lähestymistapamme tarjoaa polun tai tien, jota kulkemalla on mahdollista ymmärtää ja johtaa aiempaa paremmin monimutkaisia sosioteknisiä järjestelmiä.
Tarkastelemme kirjan seuraavassa luvussa lähemmin mallin teoreettista ja kä-sitteellistä taustaa. Koko ajattelun taustalla vaikuttaa ajatus ihmisten muodostami-en järjestelmimuodostami-en kompleksisuudesta niidmuodostami-en systeemisestä erityisluonteesta verrat-tuna biologisiin tai fysikaalisiin systeemeihin. Tämä ajattelu yhdistyy puolestaan sosioteknisten järjestelmien käsitteellistykseen sekä muutoksen suuntaamisesta (transition management) esitettyihin teorioihin. Nämä liitämme omiin menetelmälli-siin lähtökohtiimme. Tämän jälkeen paneudumme hyödyntämiemme menetelmien kehitykseen sekä siihen, miten kussakin menetelmäperinteessä on aiemmin pyritty vastaamaan kompleksisuuden asettamaan haasteeseen.
Koska lähtökohtamme on, että lähestymistapaamme on mahdollista ja jopa syy-tä rääsyy-tälöidä erilaisiin toimintaympäristöihin ja päätöksentekotilanteisiin sopivaksi, esittelemme tämän jälkeen kolme luonteeltaan hyvinkin erilaista tapaustutkimusta, joissa menetelmäkokonaisuutta on sovellettu. Tarkastelun avaa sosiaali- ja ter-veydenhuoltojärjestelmään liittyvä tapaustutkimus, jossa on edistetty uuden paikal-lisen sosiaapaikal-lisen innovaation leviämistä ja juurtumista. Mallissa yhdistyvät tasa-vahvasti ennakointi, juurruttaminen ja systeemidynaaminen mallinnus. Tätä seu-raa päästötön liikenne -tapaustutkimus, jossa monimutkaista sosioteknistä kehitys-tä ja yhteiskuntapoliittista tilannetta on pyritty avaamaan liitkehitys-tämällä erityisesti en-nakoinnista tuttuja näkökulmia systeemidynaamiseen mallinnukseen. Kolmas tapaustutkimus koskee vasta kehittymässä olevaa biotaloussektoria. Tapaustutki-mus ilmentää niitä käsitteellisiä ja menetelmällisiä haasteita joita kohtaamme kun yritämme tarkastella vasta kehittymässä olevaa järjestelmää tai tilannetta, jossa mitään järjestelmää ei vielä ole olemassa.
Tapaustutkimusten jälkeen palaamme pohtimaan sitä, mitä niistä on opittavissa kompleksisten järjestelmien tarkastelun, kehittämisen ja niihin liittyvän päätöksen-teon kannalta tarkasteltuna.