Nyky-yhteiskuntaa leimaavat globalisaatio ja kansainvälistyminen. Asiat ja ilmiöt matkaavat maasta ja maanosasta toiseen yhä nopeammin ja vaivattomammin. Myös ihmiselämästä on tullut liikku-vampaa ja jaksottaisempaa, eivätkä perhe ja työ enää sido yksilöiden elämää tiettyyn paikkaan ja yhteisöön samalla tavoin kuin joskus aiemmin. Yksi muutoksen esimerkki ovat ekspatriaatit, kan-sainväliset eri alojen ammattilaiset, jotka työnsä vuoksi liikkuvat eri puolilla maailmaa mennen ja tullen yli maiden ja kulttuurien rajojen. He eivät kuitenkaan kulje maailmalla yksin. Yhä useammin mukana seuraavat myös heidän puolisonsa (Riusala & Suutari 2000, 86; Hirvikallio 2002, 10; Suuta-ri & Brewster 2003, 1137; Duque 2009, 42; Leonard 2010, 58; Pascoe 2003, 2). Miten he kokevat elämänsä ekspatriaatteina? Tässä työssä lähestyn aihetta yhdeksän suomalaisen, miehensä työn vuoksi ulkomaille muuttaneen naisen kokemusten kautta.
1.1. Tutkimuskysymykset
Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella ekspatriaattiutta mukana muuttavien puolisoiden näkö-kulmasta ja selvittää heidän kokemuksiaan suhteessa uuden asuinmaan – tässä tapauksessa Thai-maan – kulttuuriin ja ihmisiin, ja toisaalta suhteessa ekspatriaattielämänmuotoon ja sen puolisolle asettamiin vaatimuksiin. Millainen elämänmuutos puolisopestin vastaanottaminen ja muutto ul-komaille on tutkittaville ollut? Mitä tapahtuu suomalaisen ja thaimaalaisen kulttuurin kohdatessa?
Miten tutkittavat ovat mielestään sopeutuneet? Mihin he ovat sopeutuneet? Millaiset asiat nouse-vat esiin elämänmuodon ongelmakohtina? Entä mitä kokemus on tutkittaville antanut? Näihin ky-symyksiin pyrin työssäni etsimään vastauksia.
Ekspatriaattiuden toinen puoli
Ekspatriaattiutta on toistaiseksi tutkittu puolison näkökulmasta vähän. Mukana muuttavien puo-lisoiden kokemukset muodostavat kuitenkin erityisen ja tutkimuksellisesti mielenkiintoisen koko-naisuuden. Neutraalit nimitykset – ekspatriaattipuoliso, mukana muuttava puoliso, puolisopestiläi-nen – peittävät alleen sen, etteivät puolisot ole kumpaa sukupuolta tahansa. Vaikka naisten määrä varsinaisten ekspatriaattien joukossa on viime vuosina lisääntynyt, sekä kotimaisten että kansain-välisten tietojen valossa ulkomaille lähtevät ja lähetettävät työntekijät ovat yhä valtaosin miehiä.
(Oksanen 2007, 11–12; Warinowski 2012, 19; ks. Adler 1997; Duque 2009; Harris 2004, 818; Pas-coe 2003; Leonard 2010, 58, 60.) Puhuttaessa ekspatriaattipuolisoista puhutaankin siis ennen kaik-kea naisista, vaimoista (Oksanen 2007, 23).
Sukupuolella on merkitystä. Anneli Anttonen kirjoittaa naisten ja miesten kokemusten poikkeavan toisistaan jo lähtökohtaisesti, tiedon ollessa aina sidottua ajattelevan subjektin sukupuoleen
(Ant-tonen 1997, 39–40). Ekspatriaattielämänmuodossa miestyöntekijän ja naispuolison elämän todelli-suudet eroavat myös arjen käytäntöjen näkökulmasta, miesten kokemusmaailmojen painottuessa työelämään, vaimojen puolestaan kodin ja perheen arkeen (Oksanen 2007, 30; ks. Warinovski 2012, 64, 312; Duque 2009, 122). Koska mukana muuttavan naisen näkökulma ekspatriaattiuteen on ikään kuin kaksin kerroin erilainen (Oksanen 2007, 30), on sen esille tuominen tärkeää, jotta ekspatriaattielämänmuotoa olisi mahdollista ymmärtää ja siitä syntyvä kuva olisi kokonainen. Su-kupuolen esiin kirjoittamista tukevat myös havainnot maahanmuuttoon liittyvien prosessien suku-puolittuneisuudesta, esimerkiksi sopeutumisessa ja sosiaalisten verkostojen muodostamisessa on havaittu olevan eroja sukupuolten välillä. Myös lähtö- ja tulomaan yhteiskunnallisilla ja kulttuurisil-la tekijöillä on todettu olevan vaikutuksensa naisten ja miesten asemaan ja erikulttuurisil-laisiin mahdollisuuk-siin maahanmuuttajina. (Boyd & Griego 2003; Hyvönen 2009, 30, 38.)
Kaksinkertainen muutos
Työ voi viedä ekspatriaatit toisinaan hyvin kauas kotimaastaan. Tutkimuksessani se on vienyt heidät Kaakkois-Aasiaan, Thaimaan pääkaupunkiin Bangkokiin. Muutto ulkomaille on luonnollisesti aina suuri elämänmuutos. Vieraaseen kulttuuriin sopeutumisen on todettu olevan sitä haastavampaa, mitä suurempia etäisyys ja erot muuttajan lähtö- ja tulokulttuurien välillä ovat (Stewart & Leggat 1998, 85; Berry 1997, 5, 16–17). Maantieteellisesti tutkimuksen naiset ovat muuttaneet useiden tuhansien kilometrin päähän kotimaastaan. Onkin mielenkiintoista tarkastella, miten tutkimuksen informantit ovat sopeutuneet elämään uudessa ympäristössään, paikallisten ihmisten ja heidän tapojensa keskellä. Ovatko naiset kokeneet kulttuurisokkia, ja mitkä tekijät erityisesti sellaisen ovat heille aiheuttaneet.
Uusi maa ja sen kulttuuri eivät kuitenkaan ole ainoita muutoksia, jotka vaimo kohtaa. Puolisopesti-läisyys ei merkitse ainoastaan elämistä kotimaanrajojen ulkopuolella, vaan usein kokonaan uutta elämäntapaa. (Oksanen 2007, 38.) Ekspatriaattielämänmuoto ja -kulttuuri muodostavat oman so-peutumishaasteensa. Työpaikan löytäminen mukana muuttavalle vaimolle voi olla vaikeaa muun muassa paikallisten työlupakäytäntöjen vuoksi ja toisinaan komennustyöntekijän työsopimus saat-taa jopa kieltää puolison työskentelyn maassa (Rousku 1998, 120; Riusala & Suutari 2000, 87).
Useimmissa tapauksissa mukaan ulkomaankomennukselle lähteminen tarkoittaakin vaimon jäämis-tä kotiin (Rousku 1998, 118; Junkkari & Junkkari 2003, 83; Warinowski 2012, 70; Riusala & Suutari 2000, 86; Duque 2009, 122). Koska työpäivät ulkomailla ovat tavallisesti pitkiä (Oksanen 2007, 42;
ks. Warinowski 2012, 69; Duque 2009, 120), vaimon kannettavaksi jää vastuu perheen ja kodin ar-jesta. Mukana muuttava puoliso onkin usein se, joka pakkaa, purkaa, luo uuden kodin ja perheen arkirutiinit, toisin sanoen sopeuttaa itsensä lisäksi myös muut perheenjäsenet uudenlaiseen ar-keen. (Oksanen 2007, 89, 95; Warinowski 2012, 66, 70; ks. Brewster & Pickard 1994, 32.) Työssäni pyrinkin selvittämään, miten informantit ovat kokeneet elämänmuodon heidän eteensä tuomat muutokset ja millaiset tekijät he nostavat esiin ekspatriaattipuolisoina elävien naisten arjen haas-tavimpina piirteinä.
1.2. Thaimaa
Thaimaa on Suomessa tunnettu ensisijaisesti suosittuna lomakohteena. Tänäkin vuonna kymmenet tuhannet suomalaiset matkaavat maan rannoille kokeakseen täydellisen aurinkoloman tai kaupun-keihin nauttiakseen niiden tarjoamista nähtävyyksistä ja edullisista ostosmahdollisuuksista. Tropii-kin lämpö, idän eksotiikka sekä hymy ja ystävällisyys, josta thaimaalaiset ovat tunnettuja, saavat monet palaamaan maahan yhä uudelleen. Lomailijoiden ohella maa on herättänyt myös yritysten kiinnostuksen ja kasvavien markkinoiden mukanaan tuomat mahdollisuudet ovat houkutelleet maahan monia eri alojen osaajia. Esimerkiksi suomalaisia tuotannollisia yrityksiä maassa toimii yli neljäkymmentä (Suomen suurlähetystö Bangkok).
Thaimaassa asuu suomalaisia Suomen suurlähetystön arvioiden mukaan tällä hetkellä noin tuhat (Suomen suurlähetystö Bangkok). Heistä suuri osa on asettunut Bangkokin alueelle, joka on Thai-maan kulttuurinen ja taloudellinen keskus. Vilkas metropoli on miljoonien ihmisten koti – arviot kaupungin väkiluvusta vaihtelevat kahdeksasta viiteentoista miljoonaan – ja kaupunki kasvaa yhä.
(Suomen suurlähetystö Bangkok; Lehtipuu 2007, 71.) Pääkaupungin Bangkokin ohella myös esi-merkiksi Hua Hinissa ja Pattayalla on omat suomalaiset yhteisönsä. Todellisuudessa suomalaisten määrä maassa voikin olla arvioitua suurempi – lähetystöön rekisteröityminen on vapaaehtoista, eivätkä kaikki muuttajat ilmoita tietojaan. (Suomen suurlähetystö Bangkok.)
Lomailijan loma loppuu aikanaan, mutta millaista on asua maassa pysyvämmin? Ikuisen kesänsä ohella Thaimaa eroaa Suomesta monin tavoin myös kulttuurisesti. Esimerkiksi buddhalaisuus, jota noin 95 prosenttia maan väestöstä tunnustaa, on elävä osa ihmisten arkea ja myös yhteiskunnassa sen vaikutus on yhä keskeinen (Suomen suurlähetystö Bangkok; Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, 29–30, 36; Lehtipuu 2007, 24–26; Helin 2008, 29). Vieraaseen kulttuuriin sopeutumisesta puhut-taessa juuri kulttuurimaantieteellisen etäisyyden on usein todettu enteilevän hankaluuksia uuteen ympäristöön asettauduttaessa. Miten tutkimuksen informantit ovat tilanteen kokeneet? Miten kaksi erilaista kulttuuria ja maailmaa kohtaavat toisensa – vai kohtaavatko ne?
Oma kiinnostukseni aiheeseen sai alkunsa seurattuani vuosia sisareni perheen elämää ekspatriaat-teina. Heidän luonaan vietetty aika tarjosi ikkunan ekspatriaattielämänmuodon arkeen ja sai lopul-ta kiinnostumaan aiheeslopul-ta myös tutkijana. Puolisoiden valinlopul-ta tutkimuskohteeksi varsinaisten eks-patriaattityöntekijöiden sijaan oli luontevaa, sillä naisnäkökulma ja mahdollisuus tutkia ekspatriaat-tiutta kansainvälisen liike-elämän kontekstin ulkopuolella tekivät aiheesta itselleni helpommin lä-hestyttävän.
1.3. Tutkimuksen rakenne
Seuraavassa luvussa, eli luvussa kaksi, esittelen opinnäytetyöni pääkäsitteet. Käyn läpi ekspatriaat-tiuden ja sopeutumisen määritelmiä, ekspatriaattien suhdetta muihin siirtolaisuuden ilmiöihin sekä sopeutumisen erilaisia vaiheita ja siihen liittyvää kulttuurisokkia. Kerron lyhyesti myös aiemmista tutkimuksista, miten etnologiassa on siirtolaisuutta perinteisesti lähestytty, ja käyn läpi työni kan-nalta olennaisimpia viime vuosien ekspatriaattitutkimuksia. Kolmannessa luvussa esittelen tutki-muksen lähestymistavan sekä selvittelen käyttämiäni tutkimusmentelmiä. Tarkastelen kenttätöiden aikana tekemiäni haastatteluja ja pohdin tutkimusprosessiin sisältyneitä ongelmakohtia sekä mat-kan varrella kohtaamiani tutkimuseettisiä kysymyksiä. Tutkimuksen informanttien esittely luvun lopussa päättää työn teoreettis-metodisenosuuden.
Luvut neljästä kahdeksaan ovat aineistolukuja, joissa informantit kertovat elämästään ekspatriaat-tielämänmuodossa. Luvun neljä painopisteenä ovat vieraan kulttuurin kohtaamiseen liittyvät haas-teet, informanttien pohtiessa suhdettaan asemamaansa paikalliseen kulttuuriin ja väestöön. Vii-dennessä luvussa naiset kertovat arjestaan ja havaitsemistaan ristiriidoista ekspatriaattielämän-muodon arkitodellisuuden ja ulkopuolisten siihen kohdistamien ennakko-oletusten välillä. Lukujen kuusi ja seitsemän teemat käsittelevät työtä eri näkökulmista. Informantit pohtivat muun muassa miehen ulkomaantyön mukana muuttavalle puolisolle asettamia haasteita, omaa rooliaan ekspat-riaattielämänmuodossa, uravalintojaan sekä suhdettaan palkkatyöhön. Viimeisessä aineistoluvussa kahdeksan tutkittavat tarkastelevat ekspatriaattiutta vielä ekspatriaattien muodostaman yhteisön ja ystävyyssuhteiden merkityksen näkökulmista. Luku yhdeksän on päätäntö, joka summaa yhteen tutkimusprosessin ja sen tulokset.