Olen opettajaidentiteetiltäni jossakin musiikin aineenopettajan ja luokanopetta-jan välimaastossa. Musiikin aineenopettaluokanopetta-jan ja luokanopettaluokanopetta-jan opintoja sa-maan aikaan suorittaneena olen nähnyt molempien koulutuksien hyviä ja huo-noja puolia ja pohtinut paljon opettajuuttani suhteessa koulutusohjelmiin. Sen takia minulle oli alusta asti selvää, että haluaisin yhdistää pro gradu -tutkimuksessani musiikin aineenopettajan ja luokanopettajan työtä ja tutkia ala-koulun musiikinopetusta. Alaala-koulun musiikinopetuksesta on ollut aika ajoin kii-vastakin keskustelua. Keskustelua ei käydä ainoastaan kouluissa ja lehtien mie-lipidepalstoilla, vaan myös tutkijat ovat ottaneet kantaa kysymykseen. Viime ai-koina tunteita on herättänyt esimerkiksi Anttilan (2011, 6) kuvaus ”näennäistä taidepedagogiikkaa toteuttavasta luokanopettajasta”, joka ei ole saanut riittäviä valmiuksia musiikinopetukseen. Yksi tärkeä kysymys onkin, tulisiko luokanopet-tajan vai musiikin aineenopetluokanopet-tajan opettaa alakoulussa musiikkia.
Omissa opinnoissani olen nähnyt omakohtaisesti alakoulun musiikkikasvatuk-sen problematiikkaa. Esimerkiksi Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatukmusiikkikasvatuk-sen opiskelijat harjoittelevat usein niin tiiviisti musiikillisia taitoja, että kasvattajuuden harjoitteleminen saattaa jäädä vain rajallisten opetusharjoitteluiden varaan. Har-joittelut ovat painottuneet selvästi yläkouluun ja lukioon, eikä pedagogisissa opinnoissa ole perehdytty alakoulun musiikinopetukseen. Helsingin yliopistossa taas luokanopettajaopiskelijoiden opintoihin kuuluva musiikin didaktiikan perus-kurssi on vain kolmen opintopisteen laajuinen. Tämän lisäksi opiskelijat voivat halutessaan valita neljän opintopisteen laajuisen valinnaisen osan tai lyhyen si-vuaineen. Pakollisella peruskurssilla musiikinopetukseen ei ehditä syventyä kunnolla. Luokanopettajaopiskelijatoverini kommentti kurssin jälkeen oli unoh-tumaton: ”En kyllä tule opettamaan ikinä musiikkia tämän jälkeen.” Opintojeni aikana olen pohtinut yhä enemmän sitä, kuinka alakoulun musiikinopetus tulisi järjestää. Mitä opettajien koulutuksen ja työn järjestämisen suhteen tulisi tehdä, jotta musiikinopetus olisi alakoulussa tasokasta ja tarkoituksenmukaista?
Kun pohdin pro gradu -tutkimukseni aihetta syksyllä 2011, aloitin työn koulun-käyntiavustajana eräässä yhtenäiskoulussa. Vuosituhannen vaihteessa perus-koulumme siirtyi vanhasta ala- ja yläasteen jaosta yhtenäiseen perusopetuk-seen, jossa tavoitteena on, että koulutie ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen muodostaa ehyen ja yhtenäisen kokonaisuuden. Yhtenäisessä perusopetuk-sessa musiikin aineenopettajat voivat olla yhä useammin myös alakoulun mu-siikkikasvattajia. Näin olikin kyseisessä koulussa, jossa yhtenäinen perusopetus oli koulun arkipäivää. Olin kiinnostunut koulun musiikinopetuksen järjestelyistä alaluokilla ja toivoin löytäväni uudesta työyhteisöstäni sopivan tutkimusaiheen.
Mielenkiintoinen aihe löytyi, kun kuulin, että kyseisessä koulussa musiikin ai-neenopettaja opettaa usean luokanopettajan kanssa alakoulun musiikkia yh-dessä. Innostuin järjestelystä heti, sillä en ollut kuullut vastaavasta koskaan ai-kaisemmin.
Vaikka tutkimukseni aihe liittyy siihen, kuka alakoulussa opettaa musiikkia, oli mielestäni mielenkiintoisempaa kääntää katse kysymyksestä ”Kuka?” kysymyk-seen ”Kuinka?”. Niinpä valitsin tutkimukseni aiheeksi musiikin aineenopettajan ja luokanopettajan yhteisopettajuuden, josta en ole löytänyt muuta tutkimusta.
Lähdekirjallisuutta lukiessani havaitsin, että opettajien väliseen yhteistyöhön vii-tataan paljon, mutta etenkään musiikin oppiaineen osalta käytännön esimerkke-jä ja sovelluksia ei ole juuri tutkittu. Toivomus opettajayhteistyön tutkimisesta esiintyy kuitenkin lähdekirjallisuudessa. Sindberg (2011) tutki musiikinopettajien eristäytymistä ja yksinäisyyden tunnetta työyhteisössä. Hän kysyy tutkimukses-saan, miksi musiikinopettajien eristäytyneisyydestä tai yhteistyöstä on niin vä-hän tutkimusta. Hänen mukaansa jatkossa kannattaisi tutkia, minkälaisia hyviä opettajien välisiä yhteistyömalleja voisi olla. (Sindberg 2011, 19–20.) Willman (2001, 40) taas kirjoittaa, että olisi yleensäkin tärkeää kuulla opettajien kuvauk-sia yhteistyökokemuksista. Tutkimukseni aihe on vielä vähän tutkittu, ja siksi pi-din tärkeänä nostaa aiheen esille.
Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen lähdekirjallisuutta suh-teessa tutkimaani aiheeseen. Tutkimuksen toisessa luvussa käyn läpi musiikki-kasvattajuuden määritelmiä ja kriteerejä, musiikin aineenopettajan ja luokan-opettajan rooleja sekä alakoulun musiikinopetuksen järjestelyjä. Kolmannessa
luvussa tarkastelen yhtenäistä perusopetusta, nykyistä oppimiskäsitystä ja op-pivan organisaation teoriaa suhteessa opettajien ammatillisen yhteistyön muo-toihin.
Tutkimuksessani selvitän musiikin aineenopettajan ja luokanopettajan yhteis-opettajuusjärjestelyn taustoja ja lähtökohtia eräässä yhtenäiskoulussa. Lisäksi tutkin opettajien ajatuksia ja kokemuksia yhteisopettajuudestaan. Koska järjes-tely näyttää olevan musiikinopetuksen kentällä harvinainen, pidän tärkeänä, että voin avata siihen liittyviä taustoja ja käytänteitä ennen opettajien ajatusten käsit-telemistä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Selvitän järjes-telyn taustoja ja lähtökohtia kahden teemahaastattelun avulla ja opettajien aja-tuksia yhteistyöstä lauseväittämien pohjalta tehdyn ryhmähaastattelun avulla myös teemahaastatteluja aineistona käyttäen. Käsittelen tutkimuksen toteutusta ja tuloksia luvuissa 4–5.
Tutkimusprosessin aikana olen pohtinut, voisiko alakoulun musiikinopetusta ke-hittää tulevaisuudessa pedagogisesti siten, että mustavalkoisesta jaosta ”aine-keskeiseen musiikin aineenopettajaan” ja ”lapsi”aine-keskeiseen luokanopettajaan”
luovuttaisiin. Vaikka yhtenäiseen perusopetukseen on siirrytty yli kymmenen vuotta sitten, on pedagoginen siirtymävaihe ollut paljon hitaampi (OAJ 2006).
Musiikinopettaja- ja luokanopettajakoulutuksilla on varmasti suuri rooli yhtenäi-sen perusopetukyhtenäi-sen musiikinopetukyhtenäi-sen kehittämisessä. Voisiko myös musiikin aineenopettajan ja luokanopettajan yhteistyön kautta syntyä uutta pedagogista tietoa ja taitoa, joka edistäisi musiikinopetuksen sekä opettajien ammatillista kehittymistä? Yhdeksi teemaksi tutkimuksen tekemisen aikana nousikin oppimi-nen, joka kytkeytyi mielenkiintoisella tavalla yhteisopettajuuden teemaan.
Teoreettisessa viitekehyksessä esittelen oppivan organisaation teoriaa, jonka ajatuksena on, että kouluyhteisössä oppivat niin oppilaat, opettajat kuin koko kouluyhteisö yhdessä. Ajatus kolmitahoisesta oppimisesta on ollut läsnä tutki-muksessani alusta loppuun. Oppiminen oli kantavana teemana jo tutkimuksen aihetta valitessa. Halusin ensisijaisesti valita aiheen, josta oppisin itse ja josta olisi minulle hyötyä tulevassa työelämässäni. Toisaalta halusin tuoda esimerkin musiikin aineenopettajan ja luokanopettajan yhteistyöstä osaksi keskustelua
alakoulun musiikinopetuksesta ja tehdä näkyväksi yhtenäisen perusopetuksen suomia mahdollisuuksia musiikin oppiaineessa. Kolmanneksi toivoin, että ai-heeni voisi olla hyödyksi myös kouluyhteisölle, jossa tutkimukseni tein. Aihe nousi kouluyhteisön sisältä, ja koulussa oli tarvetta istua alas keskustelemaan, minkälaisia kokemukset yhteistyöstä olivat olleet.