Johdanto

Tämän väitöstutkimuksen kohteena on kirjoitettu, toteutunut akateeminen opetussuunnitelma. Tarkoituksena on ollut tutkia, miten aineenopettajaksi kouluttautuvat akateemiset heimot, humanistisesti ja matemaattis-luonnontie–

teellisesti orientoituneet opiskelijat, arvioivat pedagogisen opetussuunnitel-man merkitystä ja laatua ammatillisen kehittymisen kannalta verrattuna toi-siinsa. Opetussuunnitelman toteutumista arvioidaan opetuksen ja ohjauksen näkökulmasta. Väitöstutkimuksessa tutkitaan Helsingin yliopiston Opettajan-koulutuslaitoksen (entinen Soveltavan kasvatustieteen laitos, SOKLA) ai-neenopettajan koulutuksen lukuvuosina 2005–2008 toteutunutta Opettajan pedagogiset opinnot -opetussuunnitelmaa pedagogisena ja didaktisena toi-mintaympäristönä opiskelijoiden kokemana ja arvioimana. Pedagogisella ja didaktisella toimintaympäristöllä tarkoitetaan opiskelu- ja oppimisympäris-töä. Opetussuunnitelmaa tarkastellaan innovaationäkökulmasta, ja tutkimus kohdistuu opetussuunnitelman merkitykseen ja laatuun opettajaksi kasvun kannalta. Lukuvuosien 2005–2008 kirjoitettu opetussuunnitelma perustuu 1.8.2005 voimaan tulleisiin tutkintovaatimuksiin, jolloin Soveltavan kasva-tustieteen laitoksella otettiin käyttöön Bolognan sopimuksen⁴ mukaisesti uudistettu tutkintovaatimuksiin perustuva opetussuunnitelma.

Tutkimusta voidaan luonnehtia integroivaksi, pitkittäisnäkökulmatutki-mukseksi: pedagogisen opetussuunnitelman toteutumista tarkastellaan ope-tussuunnitelmakauden 2005–2008 kolmen lukuvuoden ajalta innovaatiopro-sessina. Opetus ja oppiminen ovat dynaamista, vuorovaikutuksellista toimin-taa, ja juuri tutkimusvaatimuksiin perustuvalla pedagogisella opetussuunni-telmalla luodaan puitteet pedagogiselle ja didaktiselle toiminnalle. Oppimis-prosessi on kompleksinen, kumuloituva, monitekijäinen ja pitkäjänteinen prosessi, johon keskeisesti vaikuttaa tutkintovaatimuksista johdettu opetus-suunnitelma.

Tutkimuksen aineistona on aineenopettajaksi kouluttautuvien vuosien 2005–2008 pedagogisten opintojen arviointipalaute, joka on koottu syste-maattisesti lukukausittain kyselylomakkeella. Opiskelijat ovat arvioineet opetussuunnitelman toteutumisesta vastaamalla kyselylomakkeen

4 Bolognan julistuksen perimmäinen tavoite on synnyttää yhteinen eurooppalainen korkea-koulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Tarkoituksena on lisätä eurooppalaisen korkeakoulu-tuksen kilpailukykyä ja vetovoimaa muihin maanosiin verrattuna.

http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/bologna/index.html.

2 Ulla Hotti

takysymyksiin ja avoimiin kysymyksiin, joten tutkimusaineisto koostuu sekä kvantitatiivisesta että kvalitatiivisesta aineistosta. Arviointia koskevat kysely-lomakkeet ovat tutkimuksen liitteenä (liite 1). Palautetieto on kerätty opiske-lijoilta syys- ja kevätlukukausien lopussa. Opiskelijoiden arviointi kohdistuu sekä pedagogisen ja didaktisen toiminnan merkitykseen että laatuun opetta-jaksi kasvun näkökulmasta.

Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa, miten aineenopettajaksi kou-luttautuvat arvioivat toteutuneen opetussuunnitelman pedagogisen ja didakti-sen toiminnan merkitystä ja laatua opettajaksi kasvun kannalta, toisin sanoen miten he arvioivat akateemisen opetussuunnitelman toimivuutta opiskelu- ja oppimisympäristönä, opettajaksi kasvun kenttänä. Uutta tietoa tutkimusai-neistosta haetaan kartoittamalla, selittämällä ja vertailemalla sekä kuvaile-malla aineistoa. Tutkimus selittää − myös vertailemalla luonnontieteiden ja reaalitieteiden oppiaineryhmien arviointipalautteita − kvantitatiivisen aineis-ton pohjalta pedagogisen ja didaktisen toimivuuden suuntaa sekä kartoittaa ja kuvaa kvalitatiivisen aineiston pohjalta pedagogisen ja didaktisen toiminnan laatua. Tutkimustehtävä on edellyttänyt integroitua tutkimusotetta, mikä mahdollistaa kyselyaineiston analyysitulosten kuvauksen ja tulkinnan. Tut-kimuksen fokus kohdentuu pedagogisten opintojen opetuksen ja ohjauksen merkitykseen ja laatuun opettajaksi kasvun näkökulmasta. Opetuksen laatua tarkastellaan koulutuksen organisoinnin, rakenteen ja sisällön sekä käytetty-jen opetusmenetelmien ja opetuskäytänteiden kannalta. Ohjauksen laatua tarkastellaan ohjaustoimintoina kohdistuen opetusharjoittelun, tutkimuksen ja reflektion ohjauksen kvaliteettiin. Tutkimuksen kohteena oleva akateeminen opetussuunnitelma määritellään innovaatioksi⁵, opiskelijoille uudeksi peda-gogiseksi ja didaktiseksi opiskelu- ja oppimisympäristöksi.

Tämä tutkimus tuo tieteelliseen opetussuunnitelmakeskusteluun luku-vuosien 2005–2008 opiskelijoiden näkemykset ja subjektiiviset tulkinnat opetussuunnitelmasta pedagogisena ja didaktisena toimintaympäristönä ja arviot oppimisympäristön merkityksestä ja laadusta opettajaksi kasvun kan-nalta. Tutkimuksen praktisena tavoitteena on, että opiskelijapalautteista saa-tavaa tutkimustietoa voidaan hyödyntää (aineen)opettajan pedagogisten opin-tojen tutkintovaatimusten ja opetussuunnitelman uudistamis- ja kehittämis-työssä sekä opetussuunnitelma-arvioinnin systemaattisessa kehittämiskehittämis-työssä.

5 Innovaatio = uusi opetussuunnitelma. Innovaatiolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa 1.8.2005–31.7.2008 Opettajan pedagogiset opinnot -opetussuunnitelmaa, joka pedagogisena ja didaktisena toimintaympäristönä ohjaa aineenopettajaksi kouluttautuvien opiskelijoiden opettajaksi kehittymisprosessia ja joka on opiskelijoille uusi formaalinen oppimisympäristö.

Ks. innovaatiokäsitteestä tarkemmin luku 3.

Johdanto 3

Opetussuunnitelmatutkimuksella on myös tieteellinen strateginen tavoite −

”totuuden ja uuden tiedon etsintä” Helsingin yliopiston strategian⁶ suuntai-sesti. Tutkimuksessa pyritään laatimaan opetussuunnitelman uudistamismalli, joka perustuu linjakkaan opetuksen ja mielekkään oppimisen teorioihin ja jonka tavoitteena on opetuksen laadun kehittäminen ja varmistaminen.

Aineenopettajan pedagogiset opinnot -opetussuunnitelmaa 2005–2008 kä-sitellään tässä tutkimuksessa innovaationa, jota tarkastellaan laaja-alaisena, systeemisenä opettajaksi kasvun kenttänä. Tutkimuksen tehtävänä on selvit-tää, millainen toimintaympäristö lukuvuosina 2005–2006, 2006–2007 ja 2007 –2008 toteutunut opetussuunnitelma on opiskelu- ja oppimisympäristönä merkitykseltään ja laadultaan opettajaksi kasvun kenttänä. Tutkimustehtävä tarkentuu tutkimusongelmiksi luvuissa 2 ja 5.1, joissa esitellään tutkimusase-telma ja kaksi päätutkimusongelmaa alaongelmineen. Toteutunutta opetus-suunnitelmaympäristöä arvioivat lukuvuosien 2005–2008 aineenopettaja-opiskelijat, jotka on jaettu kahdeksi tieteenalaryhmäksi: HUM-opiskelijoiden ryhmän muodostavat humanististen tieteenalojen oppiaineiden opettajaksi opiskelevat ja MALU-ryhmän matemaattisten ja luonnontieteellisten tieteen-alojen oppiaineiden opettajaksi opiskelevat. Jako mukailee tieteentieteen-alojen perinteistä tieteenfilosofista jakoa⁷ ja jatkaa tiedekulttuurisen tutkimuksen perinnettä jakamalla akateeminen maailma humanistien ja luonnontieteilijöi-den välillä ”akateemisen kulttuurin isojaoksi”⁸. Tähän traditioon perustuu nykypäivänäkin peruskoulun ja toisen asteen oppiaineiden jako ja opetus.

Tutkimuksen rakenne on seuraava: Johdantoluku orientoi lukijan tutki-muksen taustaan ja tarkoitukseen ja luku 2 tutkimustehtävään ja paradig-maan. Luvuissa 3 ja 4 esitellään akateemisen opetussuunnitelmatutkimuksen

6 ”Yliopistot ovat intellektuaalisia yhteisöjä, joiden perustehtävänä on pyrkimys totuuteen.

Totuuden ja uuden tiedon etsintä on tutkimuksen päätehtävä. Tutkimusta harjoittavan yli-opistolaisen perusasenne on kriittisyys. Yliopiston tulee jatkuvasti uudelleen arvioida oman toimintansa tuloksia sekä yhteiskunnan perusteita.” …”Tieto on sekä arvo sinänsä että väli-ne muiden tarkoitusten toteuttamiseksi.. Omaehtoiväli-nen perustutkimus turvaa tieteen jatkuvan uudistumisen ja tukee myös hyötyä etsivää soveltavaa tutkimusta” (Helsingin yliopiston strategia(2007–2009, s.11). https://alma.helsinki.fi/download/2000000018282/strategia2007 -2009.pdf

7 Tieteet jaetaan laadun perusteella formaalisiin eli käsitteellisiin (matematiikka ja logiikka) ja toisaalta todellisuutta koskeviin reaalitieteisiin. Reaalitieteet jaetaan usein kahteen pääryh-mään: luonnontieteisiin ja ns. hengen- tai henki- eli humanistisiin tieteisiin (filosofian sana-kirja 1999,203).

8 Ylijoki, O.-H.(1998, 29–62) on tutkinut Tampereen yliopistossa tiedekulttuurien tutkimus-perinnettä, mm. ”akateemisen kulttuurin isojakoa”; tiedekulttuuritutkimuksen klassikoita:

Becher, T. (1989) Academic Tribes and Territories. Intellectual Enquire and the Cultures of Diciplines; Snow, C. P. luento (1959) “The Two Cultures” (Becher 1989) ja (1963) kirjoitus

“The Two Cultures: A Second Look”.

4 Ulla Hotti

tutkimusviitekehys, joka on kaksitahoinen käsittäen normatiivisen koulutus-poliittisen viitekehyksen ja teoreettisen viitekehyksen. Normatiivinen viite-kehys (luku 3) sisältää akateemista opetussuunnitelmaa koskevat eurooppa-laisen ja kansallisen viitekehyksen normit ja yliopiston strategiat, fokuksessa opetuksen ja opintojen kehittämisen strategia. Opettajan pedagogisten opinto-jen 1.8.2005 tutkintovaatimukset ja niistä johdettu Aineenopettajan pedago-giset opinnot 2005–2008 -opetussuunnitelma esitellään omana alalukunaan.

Teoreettisessa viitekehyksessä (luku 4) taustoitetaan tutkimusta kolmen yli-opistopedagogisen osa-alueen (akateeminen opetussuunnitelma, yliopisto-opetus ja yliopisto-ohjaus pedagogisena toimintana) käsitteellis-teoreettisen lähestymistavan kautta, ja tutkimuksen varsinaisena kehysteoriana on inno-vaatioiden diffuusio -teoria. Akateeminen opetussuunnitelma on instituutio ja kulttuurituote, mikä ohjaa tutkimuskohteena olevan aineiston tarkastelua systeemiteoreettisesta⁹ näkökulmasta. Siksi akateemista opetussuunnitelmaa tarkastellaan laaja-alaisesti, myös hallintokulttuurin ja toimintakulttuurin lähtökohdista. Luvussa 5 esitellään tutkimustehtävä ja tutkimusongelmat, tutkimuksen empiirinen toteutus sekä tutkimusmenetelmän luotettavuusnä-kökohdat. Luvussa 6 esitellään tutkimuksen tulokset, ja luvussa 7 pohditaan lopuksi tutkimuksen tuloksia, merkitystä, luotettavuutta sekä jatkotutkimus-aiheita.

9 Systeemiteoria, 2. maailmansodan jälkeen kehittynyt tieteellinen näkökulma, joka tarkaste-lee erilaisia järjestelmiä ja niiden luonnetta, dynamiikkaa, koossapitäviä tekijöitä, ohjautu-vuutta ja järjestelmän ulkoista ja sisäistä vuorovaikutusta. Yleisen systeemiteorian perusta-jana pidetään itäv. Ludwig von Bertalanffya. myös kybernetiikkaan läheisesti kytkeytyvälle systeemiteoreettiselle näkökulmalle on siten ominaista ilmiöiden tarkastelu jonkin toimivan kokonaisuuden osina. Systeemiteoreettisia näkökulmia on sovellettu monille aloille, kuten tekniikkaan, biol. organismeihin, psyykkiseen vuorovaikutukseen sekä talouteen ja yhteis-kuntaan (filosofian sanakirja 1999, 198).; ks. von Bertalanffy, L. (1968) ja Ståhle, P. et al.

(2003).

Akateeminen opetussuunnitelma innovaationa 5