“Laajasalon perhesurma oli kammottavan raaka" (Uusi Suomi 16.4.2012).
"Järkyttävä tilasto: Suomessa sattunut kuusi perhesurmaa 10 kuukaudessa" (Il ta-Sanomat 11.1.2012).
"Perhesurmat: Mitä on pitänyt tapahtua, että mies tappaa perheensä?" (Suomen Kuvalehti 11.1.2012).
Sosiaalityön pro gradu -tutkielmamme kohdentuu perhesurmiin. Perhesurmat ovat hyvin ajankohtainen aihe ja harvinainen ilmiö. Henkirikoksia, joissa surmataan alle 15-vuotiaita lapsia, on Suomessa ollut keskimäärin neljä vuodessa. Vuosina 2011 ja 2012 Suomessa oli poikkeuksellisen paljon perhesurmia. Vuonna 2011 niitä oli seitsemän, joista kolmessa tapauksessa kuoli koko perhe. Mediassa kirjoitettiin perhesurmien aa l-losta, jonka katsottiin taittuneen vuoden 2013 lopulla (Helsingin Sanomat 21.12.2013). Kuitenkin henkirikollisuus onjo vuosia ollut vähenemään päinja vuonna 2012 henk iri-kosten määrä oli alhaisin neljäänkymmeneen vuoteen (Sirén 2013, 13). Suomessa huo-lestuttiin perhesurmista ministeriötasolla. Vuonna 2012 sisäisen turvallisuuden minist e-riryhmä asetti toimielimen selvittämään surmien taustoja yleisellä tasolla. Perhesurmia ontärkeäätutkia syvällisemmän kuvan saamiseksi. (Piispa ym. 2012a, 2, 7, 30.)
Perhesurma onilmiönä harvinainenjatraaginen, mutta sillä on kosketuspintatavall ises-sa arjessa. Mediatuoilmiönlähelleihmisiä, perheidentavallisuusjatekojen yllä tyksel-lisyys puhututtavat. Perhesurmat voivat tulla suurena yllätyksenä perhettä ympäröivälle yhteisölle eikä niitä ole helppo ennakoida. Marieke Liemja Ashley Reichelmann (2014, 44–45) toteavat, että vaikka perhesurmia on ollut läpi historian ja kyseessä on äär im-mäinen perheväkivallan muoto, niitä ontutkittu hämmästyttävän vähän. Kyse onilm iös-tä, joka haastaa tutkimisen rajat ja mahdollisuudet sekä vaatii eettistä ja metodologista herkkyyttä.
Åsne Seierstad, arvostettu journalisti, julkaisi kesäkuussa 2014 kirjan Norjan terror i-iskunihmisistä. Seierstadia motivoi halu ymmärtääja selittää, mitenjoku saattoitoimia niin kuin surmaaja – ”jotta emme jäisi niin sanattomiksi ja jotta voisimme ehkä tunn is-taa vaaran merkit”. (Helsingin Sanomat 8.6.2014.) Meillä on sama motiivi sosiaal i-työntekijöinä perhesurmien suhteen. Suomessa tapahtuneet perhesurmat ovat jättäneet
ihmiset sanattomiksi. Me haluammetieteellisentutkimuksen keinoin ymmärtää, selittää ja sanoittaa perhesurmia.
Perhesurmat muodostavat yleisen riskin ihmisten hyvinvoinnille, uhriuttaen surmaper-heen lisäksi sukulaiset, ystävät ja tuttavat. Kun perhesurmassa on monta kuolonuhria, toissijaisten uhrien määrä kasvaa erityisen suureksi. Perhesurmat koetaan sokkina ja käsittämättöminä tapahtumina myös yhteisöissä ja yhteiskunnan tasolla. (Liem ym. 2009, 99–100.) Kuolemat koskettavat perheen naapurustoa, lasten harrastus- ja kou lu-yhteisöjä, vanhempien työ- ja harrastusyhteisöjä ja koko asuinkuntaa. Lisäksi perheen kanssa tekemisissä olleet viranomaiset ja ammattilaiset kouluterveydenhoitajista työ ter-veyshuoltoon kuuluvat vaikutuksen piiriin. Sokki koskettaa myös poliisia, sosiaali- ja terveysministeriötäja yhteiskunnan päättäjiä. Siksi on ensiarvoisentärkeäätutkia perhe-surmia muista surmista eroavana ryhmänä (Liem ym. 2009, 99–100). Perhesurmista tarvitaan järjestelmällistä tietoa pitkältä ajalta, jotta saadaan täsmällinen ja syvällinen käsitys niiden taustoista (Piispa ym. 2012a, 30). Perhesurmien ymmärtämiseen ilmiönä ja perhesurmaan johtaneen elämäntilanteiden vaiheiden käsittämiseen tarvitaan yksi t-täisten tapausten tutkimista. Tutkimuksemme tavoitteen ajattelemme palvelevan perhe-surmien ennaltaehkäisemistäja viranomaisten käytäntöjen kehittämistä.
Perhesurmat on poikkitieteellinen aihe. Suurin osa perhesurmistatehdyistätutkimuks is-ta sijoittuulääketieteen (esim. Kauppi ym. 2010)ja oikeustieteen (esim. Liem & Koen-raadt 2008; Yardley ym. 2013) aloille. Suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa on tutkittu paljon väkivaltaa esimerkiksi uhrin näkökulmasta (mm. Husso 2003; Flinck 2006), mutta ei surmia. Surmat ovat kuitenkin sosiaalityössä kohdattava ilmiö. Surma voi tapahtua sosiaalityön asiakkaan lähipiirissä tai asiakkaaksi voidaan tulla surman vuoksi. Surma on kriisi, jonka käsittelemiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Väkivaltaan puuttuminen on myös osa sosiaalityötä, mutta se edellyttää väkivallan ja siihen liitty -vien riskitekijöiden tunnistamista. Sosiaalityö tarvitsee tietoa ja tutkimuksia surmista nimenomaan sosiaalityön näkökulmasta. Myös kansainväliset, perhesurmiin kohden tu-vat sosiaalityön tutkimukset ovat harvinaisia (esim. Thaller 2012), mutta tutkimuksia lapsen surmista on enemmän (mm.Drakeford & Butler 2010; Brown ym. 2014).
Pro gradu -tutkielmamme kiinnittyy sosiaalitieteelliseen väkivaltatutkimukseen. Suomi on allekirjoittanut Euroopan yleissopimuksen (CETS 210)1naisiin kohdistuvan väk ival-lan ja perheväkivallan torjumisesta (HE19/2013). Sopimus edellyttää väkivaltatutk i-muksen tukemista allekirjoittajamaissa. Sopimuksen 11 artiklan mukaan on tutkittava muun muassa väkivallan juurisyitä ja seurauksia. Sosiaalityöhön kuuluu sosiaalihuol to-lain (30.12.2014/1301) 3 §:n mukaan perheiden turvallisuuden ja toimintakyvyn edi s-täminen. Perhesurmien suhteen turvallisuuden edistäminen on mahdollista vain, jos y h-teiskunnassamme ymmärretään perhesurmia edeltäneitätilanteita.
Tarkastelemme perhesurmia yksilöiden, perheiden ja yhteiskunnan välisissä suhteissa hyödyntäen sekä sosiaalityön että sosiaalioikeuden tietoa. Pohdimme lainsäädännön antamaa turvaa perheen sisäisen väkivallan kontekstissa. Yhteiskuntamme haluaa eh-käistä perhesurmia ja sen toteuttamiseksi on etsittävä keinoja ja tarvittaessa säädettävä uusia lakejatai lisäyksiä jo olemassa oleviin lakeihin. Oikeus henkilökohtaiseen turval -lisuuteen perustuu Suomen perustuslain (11.6.1999/731) 7 §:ään, jossa todetaan: ”Jo-kaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.” Perhesurmissa kuolleet ovat menettäneet oikeutensa elämään, henki lö-kohtaisen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Heidän ihmisarvoaan ja itsemääräämisoikeuttaan on vakavastiloukattu. Tämälähtökohtaliittäätutkimuksemme sosiaalityön ”rights-based”lähestymistapaan,jonka mukaanihmisoikeudet ovattärkeitä sosiaalityön käytännölle (Ife 2012, 1).
Tutkimuksemme aineistona ovat oikeudenkäyntiasiakirjat liitteineen neljästä tapaukses-ta, joissa perheen vanhempi on surmannut lapsensa ja osassa tapauksista myös puol i-sonsa. Jokaisessa tapauksessa surmaaja on tekojen jälkeen yrittänyt tehdä itsemurhan. Aineistossa olennaisia ovat meille erityisesti mielentilatutkimusten lausunnot ja esi tut-kintapöytäkirjoihin sisältyvät poliisikuulustelut. Nämä asiakirjat löytyvät jokaisesta tut-kittavana olevastatapauksesta. Tutkimuksemmetoteutuksessaja aineiston analysoinn is-sa käytämme John C. Flanaganin (1954) kehittämää kriittistentapahtumien menetelmää. Riitta Vornasen ym. (2012, 213) mukaan menetelmässä käytetään tieteellisen päättelyn
1Council of Europe Convention on preventing and combating violence against women and domestic violence CETS No.: 210, Istanbul 2011.
metodiatapahtumien analysointiin. Tavoitteena on erottaailmiöstä olennaiset piirteetja tekijät.
Olemme rakentaneettutkimuksemme seuraavasti. Luvussa kaksi avaamme väkivallanja perhesurman käsitteitä, pohdimme väkivaltaan puuttumistaja esitämmetutkimuksemme teorian, Bronfenbrennerin ekologisen teorian. Luvussa kolme tarkastelemme, kuinka lainsäädäntö suojaa ihmisen oikeuttaturvallisuuteen ja velvoittaa sekä oikeuttaa yhtei s-kuntaa ja viranomaisia. Lisäksi tarkastelemme lainsäädännön muuttumista modernissa yhteiskunnassa perheen sisäisen turvallisuuden kontekstissa. Luvussa neljä esittelemme tutkimuksemme tehtävän ja tavoitteen, kriittisten tapahtumien menetelmän sekä ainei s-ton analysoinnin ja raportoinnin. Tutkimuksemme eettisyys nousee tärkeäksi teemaksi. Luvuissa viisi ja kuusi ovat aineistomme analysoinnin tulokset. Luku viisi käsittelee perheiden elämäntilanteita, perheissä olleita väkivallan muotoja ennen surmia, kriittisiä pisteitä sekä pitkäaikaisia ja akuutteja perhesurmien riskitekijöitä. Luvussa kuusi on perheiden kohtaamisista viranomaisten kanssa: mitä viranomaisille oli näkyvillä perhe i-den tilanteesta ja mitä ei, missä kohdissa olisivat olleet puuttumisen mahdollisuudet?
Lopuksi tarkastelemme omaisten avun ja tuen tarpeita perhesurmien jälkeen ja esi täm-me pohdinnantuloksista.