Jatkotutkimuksina olisi hyödyllistä selvittää ja analysoida Kanadan YVA-lain mukai-sesta sovittelumenettelystä saadut kokemukset. Muutkin kanadalaiset arvioinnit yh-dysvaltalaisten kokemusten sovellettavuudesta Kanadassa toisivat myös tärkeää tietoa pohdittaessa soveltamismandollisuuksia Suomessa.
Ympäristöristiriitojen koulutuskurssit, sisältö ja kokemukset viranomaisorganisaatioissa Yhdysvalloissa ja Kanadassa olisi syytä selvittää. Tämä loisi perustaa suomalaisen sovittelumenettelyn koulutukselle. Tulisi myös etsiä käyttökelpoiset sovittelumenettelyn ohjeistot ja käsikirjat, arvioida niiden soveltuvuus suomalaisiin olosuhteisiin ja laatia suomenkielisiä käsikirjoja ja koulutusaineistoja. Näitä tulisi testata käytännön sovittelu-menettelykokeiluissa.
Eräs tärkeä tutkimusaihe olisi se, miten ympäristöristiriitojen sovittelumenettely voitaisiin institutionalisoida, eli minkälaista lainsäädäntöä se tarvitsisi, miten sovitte-lumenettely voitaisiin soveltaa ympäristövaikutusten arviointimeneyttelyyn ja lupa-menettelyihin sekä muuhun ympäristöpoliittiseen päätöksentekoon. Tämä edellyttäisi perusteellista analyysiä Suomen nykyisen ympäristöpoliittisen päätöksentekojärjestelmän soveltuvuudesta ja ongelmista ympäristöristiriitojen sovittelun kannalta. Tutkimukseen tulisi sisältyä sekä teoreettinen että kattava tapausanalyysi.
Oma tutkimusaiheensa on ympäristöristiriitojen sovittelumenettely kansainvälisellä tasolla - ekodiplomatia.
LÄHTEET
Ajomaa, H., Kantola, T. & Simojoki, T. 1993. Kansalaisten osallistuminen liiken-nepolitiikassa. Pasilanväylän yleisuunnittelun arviointi. Helsingin kaupungin tieto-keskuksen keskustelualoitteita 1993:5. Helsinki.
Amy, D.J. 1983. The Politics of Environmental Mediation. Ecology Law Quarterly 11(1): 1-19.
Amy, D.J. 1987. The Politics of Environmental Mediation. Columbia University Press.
New York.
Bacow, L.S. & Wheeler, M. 1984. Environmental Dispute Resolution. Plenum Press, New York.
Bergholm, E-M. 1994. Rantojen suunnittelun konfliktit ja ristiriidat: esimerkkinä ranto-jensuojeluohjelma. Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, maankäytön ekonomia.
Julkaisematon pro gradu-tutkielma.
Bingham, G. 1986. Resolving Environmental Disputes. A Decade of Experience. The Conservation Foundation. Washington.
Buckle, L.G. & Thomas-Buckle, S.R. 1986. Placing Environmental Mediation in Con text: Lessons from "Failed" Mediations. ETA Review 6(1): 55-70.
Busterud, J. 1980. Mediation: The State of The Art. The Environmental Professional 2:34-39.
Busterud, J. & Bingham, G. 1980. Environmental Conflict Resolution Update. The Environmental Professional 2: 131-132.
Camhis, M. 1979. Planning Theory and Philosophy. London & New York.
Canadian Environmental Assessment Agency. 1993. A Guide to the Canadian Environ-mental Assessment Act. Hull, Quebec.
Canadian Environmental Assessment Research Council. 1989. The Place of Negotiations in Environmental Assessment. Ottawa, Canada.
Carpenter, S.L. & Kennedy, W.J.D. 1980. Environmental Conflict Management. The Environmental Professional 2:67-74.
Cormick, G.W. 1976. Mediating Environmental Controversies: Perspectives and First Experience. Earth Law Journal 2/76: 215-224.
Cormick, G.W. 1980. The "Theory" and Practice of Environmental Mediation. The Environmental Professional 2: 24-33.
Cormick, G.W. 1989. Strategic Issues in Structuring Multi-Party Public Policy Nego tiations. Negotiation Journal 5(2):125-132.
31
Cormick, G.W. & Patton, L.K. 1980. Environmental Mediation: Defining the Process Through Experience. Teoksessa: Lake, L.M. (ed.) 1980. Ss. 76-97.
Coughlan, B.A.K., Burkardt, N. & Fulton, D. 1993. Assessing the "Need to Negotiate"
in FERC Licensing Consultations: A Study of Two Hydropower Projects. EIA Review 13(4): 331-351.
Craig, P.P. 1992. Siting a Liquid Hazardous Waste Incinerator: Experience With California's Tanner Act. EIA Review 12(4): 363-386.
Creighton, J.L. 1980. A Tutorial: Acting as a Conflict Conciliator. The Environmental Professional 2:119-127.
Dasgupta, A.K. & Pearce, D.W. 1974. Cost-benefit Analysis. Theory and Practice. The Macmillan Press. London and Basingstoke.
Delli Priscoli, J. 1975. Citizen Advisory Groups and Conflict Resolution in Regional Water Resources Planning. Water Resources Bulletin 11(6): 1233-1243.
Dorius, N. 1993. Land Use Negotiation. Reducing Conflict and Creating Wanted Land Uses. APA Journal 59(1): 101-106.
Dotson, A.B. 1983. Who and How? Participation in Environmental Negotiation. EIA Review 4(2): 203-217.
Dotson, A.B., Godschalk, D. & Kaufman, J. 1989. The Planner as Dispute Resolver:
Concepts & Teaching Materials. NIDR, Washington.
Environment Canada. 1983. Environmental Mediation: From Theory to Practice.
Canada.
ERM Nederland B.V. 1994a. Country Study: Public Participation in Environmental Decision Making in Canada. Public Participation Information Initiative. European Bank for Reconstruction and Development. Report.
ERM Nederland B.V. 1994b. Country Study: Public Participation in Environmental De-cision Making in the United States. Public Participation Information Initiative.
European Bank for Reconstruction and Development. Report.
Fisher, R. 1983. Negotiating Power. Getting and Using Influence. American Behavioral Scientist 27(2):149-166.
Forester, J. 1980. Critical Theory and Planning Practice. APA Journal 46(3): 275-286.
Forester, J. 1982. Planning in the Face of Power. APA Journal 48(1): 67-80.
Forester, J. 1987. Planning in the Face of Conflict: Negotiation and Mediation Stra-tegies in Local Land Use Regulation. APA Journal 53(3): 303-314.
Forester, J. 1989. Planning in the Face of Power. University of California Press, Berke-ley.
Folk, E. 1991. Public Participation in the Superfund Cleanup Process. Ecology Law Quarterly 18: 173-193.
Friedmann, J. 1973. Retracing America. A Theory of Transactive Planning. Garden City. New York.
Gilbert, G.C. 1989. Alternative Dispute Resolution and Superfund: A Research Guide.
Ecology Law Quarterly 16(3): 803-856.
Godschalk, D.R. 1992. Negotiating Intergovernmental Development Policy Conflicts.
APA Journal 58(3): 368-378.
Golten, R.J. 1980. Mediation: A "Sellout" for Conservation Advocates, or a Bargain.
The Environmental Professional 2: 62-66.
Hall, M.D. & Doyle, K. 1984. Negotiating Agreements to Environmental Problems. The Environmental Professional 6: 203-215.
Harashina, S. 1988. Environmental Dispute Resolution in Road Construction Project in Japan. EIA Review 8(1): 29-41.
Harashina, S. 1995. Environmental Dispute Resolution Process and Information Change.
EIA Review 15(1): 69-80.
Hettwer, R. 1991. Ethical Factors in Environmental Negotiation. EIA Review 11(3):
197-201.
Johnson, P.J. & Duinker, P.N. 1993. Beyond Dispute: Collaborative Approaches to Resolving Natural Resource and Environmental Conflicts. School of Forestry, Lake-head University. Ontario.
Kartez, J.D. & Bowman, P. 1993. Quick Deals and Raw Deals: A Perspective on Abuses of Public ADR Principles in Texas Resource Conflicts. EIA Review 13 (4):
319-330.
Kosola, M. 1990. Kokemuksia osallistumisesta ja vaikutusten arvioinnista vesien-suojelun suunnittelussa. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja A 62.
Kuismin, A. 1994. Kansalaisten ja suunnittelijoiden vuoropuhelu Pasilanväylän yleis-suunnittelussa. Tielaitoksen selvityksiä 20/1994.
Lake, L.M. 1980a, Environmental Conflict and Decisionmaking. Teoksessa: Lake, L.M.
(ed.) 1980. Ss. 1-31.
Lake, L.M. 1980b. Characterizing Environmental Mediation. Teoksessa: Lake, L.M.
(ed.) 1980. Ss. 58-75.
Lake, L.M. 1980c. Participatory Evaluations of Energy Options for California: A Case Study in Conflict Avoidance. Teoksessa: Lake, L.M. 1980. Ss. 147-172.
33
Lake, L.M. (ed) 1980. Environmental Mediation: The Search for Consensus. Social Impact Assessment Series No.3, Westview Press, Colorado.
Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994); asetus 792/1994.
Landre, B.K.& Knuth, B.A. 1993. The Role of Agency Goals and Local Context in Great Lakes Water Resources Public Involvement Programs. Environmental Mana-gement 17(2): 153-165.
Leskinen, A. 1994. Environmental Planning as Learning: The Principles of Negotiation, the Disaggregative Decision—making Method and Parallel Organization in Develo-ping the Road Administration. Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, julkaisuja No 5, maankäytön ekonomia (väitöskirja).
Leskinen, A. 1995. Vuorovaikutuksen kehittäminen ja organisaation oppivuus. Jul-kaisussa. Tielaitos. 1995. Näkökulmia vuorovaikutuksen kehittämiseen, ss. 17-34.
Tielaitoksen selvityksiä 25/1995.
Leskinen, A. & Turtiainen, M. 1988. Osallistuva suunnittelu ja "SOFY"—projekti.
Yhteiskuntasuunnittelu 26(4): 10-18.
Leskinen, A., Salminen, P. & Turtiainen, M. 1991. Ympäristövaikutusten arviointi—
prosessin perusteet. Helsingin yliopisto, maankäytön ekonomian laitos. Julkaisuja 10/1991.
Leskinen, A., Salminen, P. & Turtiainen, M. 1992. Kansalaisten osallistuminen ongel-mallinen yva—lakiehdotuksessa. Ympäristönsuojelu 5(4): 14-16.
MacDonnell, L.J. 1988. Natural Resources Dispute Resolution: An Overview. Natural Resources Journal 28(1): 5-19.
Madigan, D., McMahon, G., Susskind, L. & Rolley, S. 1990. New Approaches to Resolving Local Public Disputes. NIDR, Washington.
Mangin, R—M. & Steger, M.A.E. 1990. The Timber/Fish/Wildlife Environmental Policy Negotiations of Washington State. EIA Review 10(3): 267-284.
Manring, N., West, P.C. & Bidol, P. 1990. Social Impact Assessment and Environ-mental Conflict Management: Potential for Integration and Application. EIA Review 10(3): 253-265.
Marks, J. & Susskind, L.E. 1988. Negotiating Better Superfund Settlements: Recom-mendations for the Future. EIA Review 8(2): 113-132.
McCarthy, J. & Shorett, A. 1984. Negotiating Settlements. A Guide to Environmental Negotiation. American Arbitration Association. New York.
Mernitz, S. 1980. Mediation of Environmental Disputes. A Sourcebook. Praeger Special Studies. New York.
Miller, A. & Cuff, W. 1986. The Delphi Approach to the Mediation of Environmental Disputes. Environmental Management 10(3): 321-330.
Painter, A. 1988. The Future of Environmental Dispute Resolution. Natural Resources Journal 28(1):. 145-170.
Paldanius, J. 1995. Osallistuvan strategisen suunnittelun kehittämisnäkökohtia. Jul-kaisussa: Tielaitos. 1995. Näkökulmia vuorovaikutuksen kehittämiseen, ss. 47-63.
Tielaitoksen selvityksiä 25/1995.
Praxis. 1988. Public Involvement. Planning and Implementing Public Involvement Programs. Vol. 1-3. Calgary, Alberta.
Rabe, B.G. 1988. The Politics of Environmental Dispute Resolution. Policy Studies Journal 16(3): 585-601.
Raiffa, H. 1992. The Art & Science of Negotiations. Harvard University Press, USA.
Raiffa, H. 1983. Mediation of Conflicts. American Behavioral Scientist 27(2): 195-210.
Richard, D. 1993. Regulatory Negotiation: An Assessment of Its Application. EIA Review 13(3): 189-198.
Rodwin, M.A. 1982. Can Bargaining and Negotiation Change the Administrative Pro-cess? EIA Review 3(4): 373-386.
Rolf, C.A. 1986. Negotiating a Monitoring Program. Impact Assessment Bulletin 4:99-109.
Rubin, J.Z. 1983. Negotiation. An Introduction to Some Issues and Themes. American Behavioral Scientist 27(2): 135-147.
Sachs, A. 1982. Nationwide Study Identifies Barriers to Environmental Negotiation.
EIA Review 3(1): 95-100.
Salminen, P. 1993. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteiskunnallinen luonne. Jul-kaisussa: Ympäristövaikutusten arviointi. Oulun vesistötutkimuspäivät 30-31.3.1993.
Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 467, ss. 59-69.
Sampson, C. 1980. The Roles of Environmental Professionals in Mediation. The Environmental Professional 2: 53-55.
Sandford, R. 1992. Conflict Management, Dispute Resolution, and Ecologically Sus-tainable Development. EIA Review 12(1/2): 181-183.
Shapiro, M. & Gemmill, D. 1989. Superfund Dispute Resolution: Pilot Project Report.
EIA Review 9(1): 49-65.
Shorett, A.J. 1980. The Role of the Mediator in Environmental Disputes. The Envi-ronmental Professional 2: 58-61.
35
Shrybman, S. 1983. Environmental Mediation: Five Case Studies. The Canadian Envi-ronmental Law Association.
Sipe, N. G. & Stiftel, B. 1995. Mediating Environmental Enforcement Disputes: How Well Does It Work? EIA Review 15(2): 139-156.
Stein, R.E. 1984. The Use of Mediation and Other Techniques for the Settlement of Environmental and Natural Resource Disputes. UNEP Industry and Environmental July/August/September 1984: 45-47.
Stem, A.J. 1991. Using Environmental Assessment for Dispute Management. EIA Re-view 11(1): 81-87.
Straus, D.B. 1980. Mediating Environmental, Energy, and Economic Tradeoffs: A Search for Improved Tools for Coastal Zone Planning. Teoksessa: Lake, L.M. (ed.) 1980. Ss. 123-146.
Straus, D.B. & Clark, P.B. 1980. Computer—Assisted Negotiations: Bigger Problems Need Better Tools. The Environmental Professional 2:75-87.
Sullivan, T.J. 1984. Resolving Development Disputes Through Negotiations. Plenum Press. New York and London.
Susskind, L.E. 1983. The Uses of Negotiation and Mediation in Environmental Impact Assessment. Teoksessa: Rossini, F.A. & Porter, A.L. (eds.) 1983. Integrated Impact Assessment, ss. 154-167. Social Impact Assessment Series. Westview Press.
Boulder, Colorado.
Susskind, L.E. 1994. Environmental Diplomacy. Negotiating More Effective Global Agreements. Oxford University Press, Oxford.
Susskind, L. & Cruikshank, J. 1987. Breaking the Impasse. Consensual Approaches to Resolving Public Disputes. Basic Books. New York.
Susskind, L. & McCreary, S. 1985. Techniques for Resolving Coastal Resource Mana-gement Disputes Through Negotiation. APA Journal 51(3): 365-374.
Susskind, L., Bacow, L. & Wheeler, M. (eds.) 1983. Resolving Environmental Regu-latory Disputes. Schenkman Books, Cambridge, MA.
Susskind, L., McMahon, G. & Rolley, S. 1987. Mediating Development Disputes: Some Barriers and Bridges to Successful Negotiation. EIA Review 7(2): 127-138.
Susskind, L.E., Babbitt, E.F. & Segal, P.N. 1993. When ADR Becomes the Law: A Review of Federal Practice. Negotiation Journal 9(1): 59-75.
Tielaitos. 1993a. Valtatie 3, vuoropuhelun arviointi. Tielaitoksen selvityksiä 55/1993.
Tielaitos. 1993b. Ympäristövaikutusten arviointi. Kokeilu tiehankkeissa I. Tielaitoksen sisäisiä julkaisuja 9/1993.
Tielaitos 1993c. Ympäristövaikutusten arviointi. Kokeilu tiehankkeissa II. Tielaitoksen sisäisiä julkaisuja 40/1993.
Turunen, J—P. 1994. Ympäristöpoliittisten ristiriitojen sovittelumenettely. Esimerkki tapauksena lohenkalastuksen järjestäminen. Helsingin yliopisto, maankäytön ekonomia. Julkaisematon pro gradu—tutkielma.
Turunen, J—P. 1995. Ympäristöpoliittisten ristiriitojen sovittelumenettely. Esimerkki tapauksena lohenkalastuksen järjestäminen. Riista— ja kalatalouden tutkimuslaitos.
Kalatutkimuksia. No 98. Helsinki.
Väätäinen, E. 1995. YVA — kohti ympäristötietoista kaavoituskäytäntöä. Ympäristö-ministeriö. Alueidenkäytön osasto. Tutkimusraportti 4/1995.
Wehr, P. 1980. Environmental Conciliation. Teoksessa: Lake, L.M. (ed.) 1980. Ss. 98-122.
Wehr, P. 1981. Conflict Regulation. Westview Press. USA. 2nd printing.
Wondolleck, J. 1985. The Importance of Process in Resolving Environmental Disputes.
EIA Review 5(4): 341-356.
Wondolleck, J. 1988. The Role of Training in Providing Opportunities for Environmen-tal and Natural Resource Dispute Resolution. EIA Review 8(3): 233-248.
Ury, W. 1993. Neuvottele vastustaja liittolaiseksi. Otava. Keuruu.
37
KUVAILULEHTI
Julkaisija Julkaisun päivämäärä -
Suomen ympäristökeskus Syyskuu 1996
Tekijät) (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Markku Turtiainen
Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen)
Ympäristöristiriitojen sovittelumenettely — kirjallisuuskatsaus yhdysvaltalaisista kokemuksista Förlikning i miljökonflikter — litteraturöversikt över erfarenheter i Förenta Staterna
Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen asettamispvm
Kirjallisuuskatsaus Suomen ympäristökeskus osat
Kirjallisuustutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selvittää, mitä ympäristöristiriitojen sovittelumenettely on, mikä sen teoriaperusta on, tuoda esiin sovittelumenettelyä kohtaan esitetty kritiikki ja arvioida menettelyn edullisuutta.
Toisessa luvussa esitetään ympäristöristiriitojen sovittelumenettelyn käsitteistö. Tämän jälkeen (luku kolme) kuvataan sovittelijan avulla tapahtuvan sovittelumenettelyn vaiheet. Sovittelumenettely on vapaaehtoista, "kasvokkain"
tapahtuvaa ja pyrkimyksenä on sellainen ristiriidan ratkaisu, jossa kaikki osapuolet voittavat. Luvussa 3 esitetään myös tilanteet, jolloin sovittelumenettelyä ei tule soveltaa. Sitten tarkastellaan sovittelumenettelyn kustannuksia ja rahoitusta sekä soveltamisen esteitä. Luvussa neljä esitellään ympäristöristiriitojen sovittelupalvelu— ja tutkimusorganisaatioita, alan koulutusta ja julkaisusarjat. Sovittelumenettelyn teoriaperustaa suunnitteluteorian ja valta—analyysin näkökulmista tarkastellaan luvussa viisi. Luvussa kuusi verrataan sovittelumenettelyn etuja ja haittoja oikeudenkäyntiin. Lisäksi tarkastellaan sovittelumenettelyn onnistuneisuutta ja tuloksellisuutta tutkimusten perusteella ja esitetään arviointiin liittyviä metodologisia ongelmia. Ympäristöjärjestöjen esittämää ympäristöristiriitojen sovittelumenettelyn kritiikkiä esitellään luvussa seitsemän. Lopuksi pohditaan lyhyesti sovittelumenettelyn mahdollisuutta Suomessa (luku kahdeksan) ja esitetään tärkeitä jatkotutkimustarpeita (luku yhdeksän).
Suoraan demokratiaan nojaavalla ympäristöristiriitojen sovittelumenettelyllä voidaan täydentää ja lisätä edustuksellisen demokratian joustavuutta. Suomessakin olisi harkittava sellaista lainsäädäntöä, joka kannustaisi viranomaisia sovittelumenettelyyn.
Asiasanat (avainsanat)
ympäristöristiriitojen sovittelumenettely, ympäristökonfliktit, sovittelija
Muut tiedot
Sarjan nimi ja numero ISBN ISSN
Suomen ympäristökeskuksen moniste 40
Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luottamuksellisuus
39 Suomi Julkinen
Utgivare
Finlands miljöcentral
Författare (uppgifter om organet: namn, ordförande, sekreterare ° Markku Turtiainen
PRESENTATIONSBLAD Utgivningsda tum
September 1996
Publikation (även den finska titeln)
Förlikning i miljökonflikter — litteraturöversikt över erfarenheter i Förenta Staterna
Ympäristöristiriitojen sovittelumenettely — kirjallisuuskatsaus yhdysvaltalaisista kokemuksista
Typ av publikation Uppdragsgivare Datum för tillsättandet av organet Litteraturöversikt
Publikationens delar
Referat
Syftet med litteraturöversikten är att samla in och systematisera erfarenheter av sk. förlikning i miljökonflikter och evaluera, hur förmånligt förlikningsförfarandet är.
I kapitel två definieras olika biläggnings— och förlikningstermer. Faser inom förlikningsprocessen i miljökonflikter beskrivs i kapitel tre. Med förlikningsförfarande avses en process i vilken alla parter ansikte mot ansikte frivilligt deltar under ledning av en utomstående medlare och försöker nå en kompromiss som alla kan godkänna och som gör det möjligt för alla att vinna. I kapitel tre presenteras också situationer där man inte kan använda förlikningsprocessen.
Därefter behandlas kostnader och finansiering av processen samt hinder för att utnyttja denna. I kapitel fyra presenteras organisationer, tidskrifter och utbilding inom branschen. Förlikningsprocessens teori analyseras ur planerings— och maktteoretisk synvinkeln i kapitel fem. I kapitel sex jämförs förlikningsprocesser och rättegång med varandra. Därefter behandlas förlikningsprocessen framgång på basis av empiriska utredningar. Metodologiska problem inom dessa studier beskrivs också. Kritik mot förlikningsprocessen ur miljöorganisationers synvinkel presenteras i kapitel sju. Kapitel åtta behandlar kort möjligheten att utnyttja processen i Finland och i' kapitel nio presenteras några viktiga områden för ytterligare forskning.
Förlikningsprocessen som grundar sig på direkt demokrati kan komplettera och förbättra den representativa demokratin.
Också i Finland borde man överväga möjligheterna att utveckla lagstiftingen så, att den uppmuntrar myndiheterna att utnyttja förlikning i miljökonflikter.
Sakord (nyckelord)
förlikning i miljökonflikter, miljökonflikter, medlare
Övriga uppgifter
Seriens namn och nummer ISBN ISSN
Finlands miljöcentrals rapport 40
Sidantal Språk Pris Sekretessgrad
39 Finska Offentlig
Distribution Förlag
Finlands miljöcentral Finlands miljöcentral
Information service Postbox 140
Tel. (09) 403 00 100 00251 Helsingfors
Fax (09) 403 00 190
39
DOCUMENTATION PAGE
Published by Date of publication
Finnish Environment Institute September 1996
Author(s)
Markku Turtiainen
Title of publication
Environmental dispute mediation - a literary review of experiences in the USA
Type of publication Commissioned by A literary review
Parts of publication
Abstract
The purpose of this investigation is to describe and clarify what the environmental dispute mediation procedures are;
exploring its theoretical basis, to bring out the critiques presented against it, and finally, to evaluate the procedures' usefulness.
In the second chapter the various concepts in the field of environmental dispute resolution are presented. Following this, in the third chapter, phases of the environmental dispute resolution process with the assistance of a neutral "third party" (namely environmental dispute mediation) are described. This process is a voluntary approach which allows all parties to meet face to face in the efforts of reaching a mutually accebtable resolution of the issues at hand in an environmental dispute or potentially controversial situation so that all the involved parties may gain. In chapter three, those conflicts which are non negotiable are also discussed. Subsequently both the costs and financing of, as well as the obstacles and the limitations within this approach, are discussed. In the fourth chapter fee-for service and for-profit dispute centres, consulting firms and environmental dispute resolution journals are introduced. Chapter five leads into an analysis of the environmental dispute mediation process from the perspective of planning theory and power relations. In the sixth chapter advantages and disadvantages in the mediation process are compared with those of litigation. Furthermore, upon the basis of empirical studies an answer to the question of how succesful environmental dispute mediation processes have been is given. Methodological problems of defining and measuring success in these studies are also introduced. Suspicions concerning the environmental dispute mediation which exist among environmentalists are described in chapter seven. Near the end of the study (chapter eight) the possibility to apply this environmental dispute mediation process in Finland in shortly discussed and consequently some important research needs are presented (chapter nine).
The environmental dispute mediation process that is based upon direct democracy can complement and improve the responsiveness of representative democracy. In Finland, legislation which incites authorities to use environmental dispute resolution techniques should be considered.
Keywords
environmental dispute resolution, environmental dispute mediation, environmental conflicts
Series (key title and no.) ISBN ISSN
Finnish Environmental Institute's Report 40
Pages Language Price Confidentiality
39 Finnish Public
Distributed by
Finnish Environment Institute Customer's Service
Telephone (09) 403 00 100 Fax (09)403 00 190
Publisher
Finnish Environment Institute P.O Box 140
FIN-00251 Helsinki