Jatkokysymykset: haku- ja vaihtoehtokysymykset

Helsingin Psykoterapiaprojektin seurantahaastatteluissa jatkokysymykset ovat haastattelijoiden kysymysvuoroja, joita ei ole ohjeistettu haastatte-luohjeistuksessa. Jatkokysymyksillä haastattelijat valitsevat osan potilaan vastauksesta tarkemmin käsiteltäväksi ja tällä tavoin näyttävät, että käsi-teltävä asia on tärkeä ja että haastattelija tarvitsee siitä lisää tietoa (kts.

myös Rogers 2001, 26). Kysymyksen muotoilulla haastattelija näyttää, minkälainen tuo tarve on (Halonen 2002, 40-41, Raevaara 1993, 66-67).

Seurantahaastatteluissa jatkokysymykset tekevät kahta eri tehtävää. Niil-lä haastattelijat joko pyytävät potilasta täydentämään vastaustaan haastat-telijan näkökulmasta puuttuvalla elementillä tai tarkistuttavat

haastatteli-jalle muodostunutta esioletusta tai käsitystä. Lisäkuvausta kutsutaan esiin hakukysymyksillä, jotka alkavat kysymyspronomineilla mitä, miten, mil-lainen tms.Vaihtoehtokysymys kantaa aina mukanaan haastattelijan esioletusta käsiteltävästä asiasta. Kysymysmuoto perustuu liitepartikkeliin -ko tai -kö.

Hakukysymykset, joita haastattelijat käyttävät, eivät implikoi niin-kään ymmärtämisvaikeutta, vaan sitä, että potilaan vastauksesta puuttuu jokin ymmärtämisen tai arvioimisen kannalta tarpeellinen tieto (Halonen 2002). Ne suuntaavat potilaan kuvausta haastattelijan tarvitsemaan suun-taan. Hakukysymyksillä he pyytävät täsmennystä (Mitä oireita tarkoitat?

Minkälaisii pelkoja siihen liittyy?), vaihtavat potilaan kuvauksen näkö-kulmaa (Miten tää sit näkyy teiän arjessa?Miltä tää on susta tuntunu että äiti vanhenee?) tai kutsuvat esiin potilaan arvioita käsiteltävästä aiheesta (Miten paljon tää on nyt vuoden aikana vaikuttanu? Miten tyytyväinen olet avioliittoosi?). Alla oleva ote (9) kuvaa viimeksi mainittua kysymis-toimintaa. Siinä eräs potilas puhuu jännittämisongelmansa muuttumises-ta. Hän on edellä todennut, että on tullut rohkeammaksi sosiaalisissa tilanteissa, eikä jännittäminen ole enää yhtä kahlitsevaa kuin ennen.

(9) [lyhyt psykodynaaminen, 2 vuotta]

1 PO: >(sit) mä pystyn niinku< elään £sen ((jännityksen)) k(h)anss(h)a,£

2 (.)

3 HA: joo, 4 (0.3) 5 PO: .hh [kuitenkii

6 HA: [missä määrin se (.) se on edelleen sitten ongelma tai häiritsee

7 [sua

8 PO: [niin. >no sielä< .h (.) mä huomasin sielä hh ((nimi))kurssilla syksyllä 9 .hh et alussa mä jännitin, (0.5) sitä ei kukaa muu.hh (0.3) £ei 10 varmaan huomannut£ (.) £mut mä ite tunnistin sen?£...

Potilas toteaa, että jännittäminen ei ole kokonaan poistunut, mutta että hän pystyy elämään sen kanssa (r. 1). Puheesta on luettavissa, että on-gelma on olemassa, mutta ei yhtä hallitsevassa muodossa kuin aiemmin.

Haastattelija pyytää potilasta arvioimaan jännittämisen häiritsevyyttä (r.

6). Haastattelija on kiinnostunut siitä, millä tavoin potilaan elämää han-kaloittanut reagointitapa on seuranta-ajan varrella muuttunut.

Haastattelijoiden hakukysymykset perustuvat haastattelijan jonkin-laiseen oletukseen. Kysymys kertoo potilaalle, että haastattelija käsittelee potilaan vastausta vielä keskeneräisenä ja että haastattelijan kysymys tarkastelee potilaan psyykkisen voinnin arvioimisen kannalta tärkeää asiaa. Vuoro on muotoiltu siten, että se ei kyseenalaista potilaan kuvaus-ta, mikä erottaa hakukysymykset luvussa 5 käsiteltävistä konfrontoivistä kysymyksistä.

Vaihtoehtokysymykseteroavat hakukysymyksistä siten, että niihin si-sältyy aina jonkinlainen ehdokasvastaus eli oletus tai tulkinta (Halonen 2002, 57-61, 67-69, Arminen 2005). Ne ovat hakukysymyksiä rajatumpia kysymyksiä ja suuntaavat potilaan puhetta selvemmin. Ymmärrystä tar-joavan osion perusteella vaihtoehtokysymykset toimivat samoin kuin formulaatiot. Vaihtoehtokysymyksillä haastattelijat tarkistavat ymmär-ryksensä potilaan puheesta, esimerkiksi puheen yksityiskohdasta tai kokemuksen laadusta. Seuraavassa esimerkissä (10) eräs potilas puhuu minäkäsityksestään ja siitä, millä tavoin syöminen ja siitä seuraava pai-non vaihtelu vaikuttaa hänen itsetuntoonsa. Vaihtoehtokysymys näkyy riveillä 7-8.

(10) [pitkä psykodynaaminen, 3 vuotta]

1 PO: tavallaan niinkun vois (0.6) sanoo et ois niinku >jo aika paljonki<

2 tyytyväinen,=

3 HA: =m.=

4 PO: =.hh [hh et tse on mulle >semmonen.<

5 HA: [°m,°

6 (0.3)

7 HA: °.joo° (.) >°onks nii° että tämän< (0.3) nf (0.4) >kuluneen vuoden 8 aikana nyt on enemmän tullu tää< (0.3) >syömis,<

9 PO: joo [se on tullu joo >ja se on< siin on semmosii ikävii 10 HA: [puoli esille (-)

11 PO: piirteit justiisä että (0.7) >niinku< m m mitä...

Haastattelija esittää vaihtoehtoiseksi muotoillun jatkokysymyksen (r. 7-8, 10), jossa hän tarjoaa vahvistettavaksi oletustaan, että syömiseen liittyvät ilmiöt ovat nyt vahvempia kuin aikaisemmin.

Haastattelijat esittävät potilaille myös vaihtoehtokysymyksiä, joissa ymmärrystarjous sisältää mahdollisia selityksiä potilaan kuvaamalle asialle. Selitystä tarjoavalla vaihtoehtokysymyksellä haastattelija tarjoaa potilaalle sellaista ”luentaa” potilaan käsittelemästä aiheesta, jota potilas ei itse ole ottanut esiin. Palaan takaisin otteeseen 1. Selitystä tarjoava vaihtoehtokysymys on riveillä 75-80.

(1) [psykoanalyysi, 7 kk] vaihtoehtokysymys

66 PO: ja jos niin ei käykkään ni sitte se on niinku, hhh (1.0) et se o yks tilanne 67 mis mulle tulee helposti kauheen niinku epätoivoset ajatukset.

68 HA: mm, 69 (0.5)

70 HA: jos ei semmosta hyväksyntää (0.2) ja, 71 PO: nii:nh,

72 HA:arvostusta tule, 73 PO: niinh.

74 (3.0)

75 HA: öö onko jotenki sillä tavalla että: (.) et tässä puolisosi on jotenki 76 erityisen kriittisesti (.) suhtautunut (.) sinuun, ja jollaki lailla niinku 77 huomautellut tai, (0.7) ottanut esille tätä >esimerkiks tätä paino 78 kysymystä<tai muuten, (.) vai (0.2) onko se enemmän niin että 79 sinä niinku ajattelet hänen (.) ajattelevan kriittisesti vai niinku mistä 80 se jo- (.) o kyse

81 PO: no sillee niinku että on se joitai kertoja niinku sanonu tai joitai kertoja että, 82 >mites se nyt on< …

Potilas on kuvannut edellä (ei otteessa näkyvissä) tilannetta, jossa hänelle tulee epätoivoisia ajatuksia. Haastattelijan selitystä tarjoava vaihtoehto-kysymys kutsuu potilasta tarkastelemaan ongelmalliseksi kokemaansa tilannetta lähemmin. Haastattelija käsittelee eksplisiittisesti kahta erilais-ta tulkinerilais-taa ongelmalliseserilais-ta tilanteeserilais-ta (r. 75 ”onko […] puolisosi […]

erityisen kriittisesti suhtautunut”; r. 78, ”vai onko se enemmänki niin että sinä niinku ajattelet hänen…”). Haastattelijan varovaisesti muotoilemat

ehdokasvastaukset suuntaavat potilaan puhetta. Haastattelija kuitenkin liittää vaihtoehtokysymyksensä loppuun hakukysymyksen (r. 79 ”vai niinku mistä se jo- (.) o kyse”), jolla hän kutsuu potilasta kertomaan oman näkemyksensä.

Näytän vielä toisen otteen. Siinä eräs potilas käsittelee itsessään ta-pahtunutta muutosta. Potilas kertoo, että vointi on hyvä ja että hän on lopettanut tupakoimisen (ei aineisto-otteessa). Ote alkaa kohdasta, jossa potilas kuvaa tupakoinnin lopettamisen merkitystä.

(11) [pitkä psykodynaaminen, 1 vuosi]

1 PO: mt o päiviä et (.) et (.) kertakaikkiaan päivä on menny ohitte ja .hhh @se 2 olikin vain yksi tupakka tänää@ ja se on jotenki >semmonen< saavutus 3 aina i[telle,

4 HA: [>ni<°joo° (.)°joo,°

5 (.)

6 PO: et osaa olla niinku tyytyväinen,=

7 HA: =m:. (.) m, (0.3)°jooh,° (.).thh näetkö että >see< (.) niinkun .hhh on 8 jotenkin yhteydessä tai liittyy >tämmöseen< muuhun muutokseen 9 mitääh (.) sinussa on tapahtunuhh tähän (.) .hh >just< kerroit tästä 10 mitenkä ihmisten parissa jah (0.3) tässä omassa mielialassa että (.) 11 >mitenkä itse tän tupakoinnin olet kokenu,< .h[h

12 PO: [n:: no tupakointi 13 niinku myh (0.3) kyllä mäkin >oon tapatu-< (.) tupakoitsija et siitä on 14 vaikee päästä eroon >mut et< (.) onhan se ollu mulle semmonen (.) että 15 kun .hhhh kun hermostuttaa niin se (.) huomaa et polttaa ...

Potilas käsittelee tupakoinnin lopettamista saavutuksena. Haastattelija tarjoaa vaihtoehtokysymyksessään potilaalle tulkintaa, että tupakan pol-ton lopettaminen on yhteydessä myönteiseen muutokseen, joka potilaassa on tapahtunut (r. 7-9). Kysymys alkaa verbillä ”näetkö” (r. 7), mistä on mahdollista tulkita, että haastattelija itse näkee asioiden (hyvän voinnin ja tupakoinnin lopettamisen) välillä yhteyden ja tarkistaa, kokeeko (nä-keekö) potilas itse asian samalla tavalla.

Selitystä tarjoavat vaihtoehtokysymykset ovat välineitä, joilla haas-tattelijat epäsuorasti antavat potilaan kokemukselle merkityksen, joka ei

ole ollut läsnä potilaan puheessa. Kysymykset tarjoavat selitysvaihtoeh-toja potilaan kokemukselle. Tällä tavoin vaihtoehtokysymykset toimivat formulaatioiden kanssa samansuuntaisesti (Grossen & Apothéloz 1996, 125). Selitystä tarjoavien vaihtoehtokysymysten käyttäminen lienee yleistä myös erilaisissa institutionaalisissa vuorovaikutustilanteissa, jois-sa kysymyksen esittäjän tehtävä on ohjata tai neuvoa (Kts. esim. Vehvi-läinen 1999, 231-234); esimerkiksi myös tämän väitöskirjatyön ohjaajat käyttävät sitä työn ohjaamiseen. Vaihtoehtokysymyksessä puhuja epä-suorasti näyttää, että tunnistaa käsiteltävän asian ja näkee siinä jotain, mitä puheen vastaanottaja ei ole käsitellyt. Se, mitä toimintoa kantavana vuorona vastaanottaja tällaista vaihtoehtokysymystä käsittelee, näkyy siinä, miten hän vastaa vuoroon.

Vaihtoehtokysymysten alaluokka ovat vaihtoehtokysymyksen muo-toiset kysymykset, joilla haastattelijat voivat ”tyhjentää” käsiteltävän aiheen (Kts. myös ote 1 rivit 13, 15-18): Onko tässä vielä muita puolia joita ei ole tullut esille? Oisko tässä vielä jotain muuta?Tyhjentävissä kysymyksissä he rakentavat paikan sellaisille teemoille, joita ei ole vielä käsitelty ja joista heillä ei ole tietoa.