Jakeluverkonhaltijoita (DSO) koskeva sääntely

mää-ritellään nykyisen sähkömarkkinadirektiivin 2(6) artiklassa tarkoittamaan ”luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa jakeluverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvit-taessa kehittämisestä tietyllä alueella, sen mahdollisista yhteyksistä muihin verkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkön jakeluvaati-mukset pitkällä aikavälillä”.

DSO:t ovat useimmiten luonnollisia monopoleja johtuen sähköverkkoinfrastruktuurin luonteesta, minkä vuoksi ne on asetettu kansallisten valvontaviranomaisten valvonnan alaisuuteen. Sähkömarkkinadirektiivin 24 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdit-tava jakeluverkonhaltijan nimeämisen ja valvonnan toteutumisesta. Valvonta tarkoittaa, että jakeluverkonhaltijoiden on toimittava artiklojen 25–27 mukaisesti. Jakeluverkonhal-tijoita koskeva unionin sääntely perustuu kolmannen energiapaketin sähkömarkkinadi-rektiivin ja RES-disähkömarkkinadi-rektiivin lisäksi muun muassa unionin Euroopan laajuisia sähköverk-koja koskeviin TEN-E-suuntaviivoihin (Trans-European Networks for Energy) sekä unio-nin vuoden 2020 energiatavoitteisiin, joita konkretisoivat esimerkiksi EED-direktiivi.¹⁰⁰

97 Ks. https://ec.europa.eu/energy/en/news/commission-proposes-new-rules-consumer-centred-clean-energy-transition, saatavissa 8.5.2018.

98 COM(2016) 864 final 2 s. 16; Euroopan unionin perusoikeuskirja 2012/C 326/02, EuVL 26.10.2012.

99 BEUC 2017: 2, 11.

100 Ks. https://www.edsoforsmartgrids.eu/policy/eu-policy-landscape/, saatavissa 8.5.2018.

TEN-E- suuntaviivat ovat keskeisin sääntelyn väline tällä hetkellä, joka koskee nimen-omaan Euroopan laajuisia verkkoja. Suuntaviivojen sisältöä tukee myös esimerkiksi TEN-E-projektien rahoitusta koskeva sääntely. TEN-E-rahoitus on korostetun tärkeää erilais-ten riskialttiiden kokeiluhankkeiden toteuttamisessa.¹⁰¹

Sähkömarkkinadirektiivin kuudes luku (artiklat 24–29) sisältää keskeisimmän jakeluver-kon käyttöä koskevan sääntelyn. Direktiivin 25 artikla määrittelee jakeluverjakeluver-konhaltijan tehtävät, jotka vastaavat sisällöltään edellä esiteltyä 2(6) artiklan sisältöä, eli verkonhalti-jan vastuulle kuuluu huolehtiminen verkon kyvystä toteuttaa kohtuulliset sähkönjakelu-vaatimukset sekä varman, luotettavan ja tehokkaan sähkönjakeluverkon käytön, ylläpi-don, ja kehittämisen varmistaminen. Nämä toimenpiteet jakeluverkonhaltijan on kyettävä toteuttamaan toiminta-alueen taloudellisten realiteettien puitteissa sekä huomioiden ym-päristönsuojelun ja energiatehokkuuden näkökulmat.

Ei ole epätavanomaista, että jakeluverkonhaltija kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen¹⁰². Jakeluverkonhaltijoita koskeva eriyttämissääntely on sijoitettu direktiivin 26 artiklaan.

27 artiklan salassapitovelvollisuus velvoittaa jakeluverkonhaltijat pitämään toimintansa yhteydessä keräämänsä kaupallisesti arkaluonteiset tiedot salassa. Tämä ei rajoita 30 ar-tiklassa annettua jäsenvaltioiden viranomaisten oikeutta tutustua sähköalan toimijoiden kirjanpitoon tai muita lakiin perustuvia tietojen luovutusvelvollisuuksia.

28 artikla sallii poikkeamisen suljettujen verkkojen kohdalla. Tämä mahdollinen poikkea-minen sallii kansallisten sääntelyviranomaisten vapauttaa suljetun jakeluverkon haltijan 25(5) artiklan vaatimuksista koskien verkon energian hävikkiä ja verkkokapasiteettia, sekä 32(1) artiklan määrittelemästä tariffeja koskevasta 37 artiklan mukaisesta ennakkohyväk-syntämenettelystä. Jakeluverkon käyttäjälle varataan tosin oikeus pyytää tariffien tarkas-tamista 37 artiklan mukaisesti.

29 artikla koskee yhdistettyä siirto- ja jakeluverkonhaltijaa (TSO ja DSO). Sen mukaan 26(1) artikla ”ei estä yhdistetyn siirto- ja jakeluverkonhaltijan toimintaa edellyttäen, että tämä verkonhaltija noudattaa 9 artiklan 1 kohtaa tai 13 ja 14 artiklaa tai V lukua tai kuuluu 44 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan”.

Uudessa direktiiviehdotuksessa jakeluverkonhaltijoita koskeva luku on siirtynyt luvuksi neljä ja sen sisältöä on laajennettu edellisestä. Lisäykset ovat myös sisällöllisesti merkittä-viä; artikla 32 määrittelee jakeluverkonhaltijoiden tehtäviä jouston käytössä, artikla 33 huomioi sähköisen liikkumisen integroimisen sähköverkkoon, artikla 34 sääntelee

101 Delvaux 2013: 280–281. Ks. komission tiedonanto KOM(2010) 677 lopull.

102 Talus 2013: 68.

hallintaan liittyviä jakeluverkonhaltijoiden tehtäviä, ja 36 artikla koskee varastojen omis-tamiseen liittyvää sääntelyä. Myös suljettua jakeluverkkoja koskevaan 38 artiklaan on eh-dotuksessa lisätty uusi kohta 5, jonka mukaan suljetut jakeluverkot lasketaan direktiiviä sovellettaessa jakeluverkoiksi.

Jouston käyttöön liittyvien jakeluverkonhaltijoiden tehtävien sääntelyn lisääminen sähkö-markkinadirektiiviin selkeästi kuvastaa unionin huomiota jouston merkityksestä sen suunnittelemassa sähkömarkkinoiden kehityksessä. Jakeluverkonhaltijoille yleisen verti-kaalisen integraation vuoksi komissio katsoo, että on tarpeellista turvata jakeluverkonhal-tijoiden syrjimätön ja objektiivinen toiminta esimerkiksi jouston käytön ja tiedonhallin-nan osalta sääntelyn avulla.¹⁰³ BEUC toteaa, että kehitteillä olevien markkinoiden tulee tukea halukkaiden kuluttajien mahdollisuuksia osallistua kysyntäjouston toteuttamiseen, mikä myös antaisi heille mahdollisuuden vaikuttaa omaan kulutukseensa. Toisaalta niille kuluttajille, jotka eivät osallistu kysyntäjouston toteutukseen, ei saa päästä syntymään epäsuotuisia, rangaistukseen verrattavia seurauksia. Toisin sanoen kysyntäjoustoon osal-listumisen pitää BEUC:n mukaan perustua aitoon vapaaehtoisuuteen.¹⁰⁴ Esimerkiksi yh-denvertaisen kohtelun toteutumisen kannalta syrjimättömyys ja vapaaehtoisuus ovat tär-keitä ominaisuuksia järjestelmälle. BEUC:n esiin nostamien teemojen voikin katsoa otta-van huomioon perusoikeuksien suojan tukemisen.

Sähköisen liikkumisen edistämisestä on lisätty maininta uudistetun direktiivin johdan-toon, jossa painotetaan sähköisen liikkuvuuden merkitystä liikenteen päästöjen vähentä-misessä ja vähähiilisyyden edistävähentä-misessä. Tämän vuoksi direktiivissä on katsottu aiheel-liseksi tukea sähköistä liikkuvuutta muun muassa huomioimalla niin julkisten kuin yksi-tyisten latauspisteiden käyttöönotto ja näiden latauspisteiden toiminnan yhdistäminen kokonaisjärjestelmään. Ehdotetun direktiivin 33 artikla sääntelisi juuri näitä toimintoja, joka olisi täysin uusi lisäys verrattuna nykyiseen sähkömarkkinadirektiiviin. 33 artiklan 1 kohta velvoittaa jäsenvaltiot edistämään sähköisten ajoneuvojen latauspisteiden liittä-mistä verkkoihin ja valvomaan jakeluverkonhaltijoiden syrjimätöntä yhteistyötä lataus-pisteitä käyttävien ja hallinnoivien yritysten kanssa. Artiklan 2 kohta sisältää poikkeamis-mahdollisuuden tavanomaiseen eriyttämiskäytäntöön, jossa jakeluverkonhaltija ei saa omistaa tai hallinnoida latauspisteitä. Tämä poikkeuksen toteutuminen edellyttää, että tarjouskilpailumenettelyssä ei ole löydetty toista halukasta toimijaa, ja että sääntelyviran-omainen hyväksyy järjestelyn. 3 kohdan mukaisesti latauspisteitä omistaviin jakeluver-konkäyttäjiin sovelletaan direktiivin 35 ja 56 artiklojen eriyttämistä koskevia säännöksiä (jakeluverkonhaltijoiden eriyttäminen ja kirjanpidon eriyttäminen, nykyisen direktiivin artiklat 26 ja 31). Viimeinen, 4 kohta, on jatkoa kahdelle edelliselle, vaatien jäsenvaltioita selvittämään tasaisin väliajoin, vähintään joka viides vuosi, kolmansien osapuolien

103 COM(2016) 864 final 2 s. 5 ja 6.

104 BEUC 2017: 2.

kuutta omistaa ja hallinnoida latauspisteitä. Mikäli näin on, jakeluverkonhaltijoiden eriyt-täminen latauspisteiden omistuksesta tulee aloittaa.¹⁰⁵ Sähköisen liikkuvuuden edistämi-nen on huomioitu myös uudistetun rakennuksien energiatehokkuusdirektiivin ehdotuk-sessa, missä direktiivin artiklaan 8 on lisätty kohta, jolla velvoitetaan erilaiset ajoneuvojen parkkirakennukset asennuttamaan latauspisteitä.¹⁰⁶