Käytännöllisten syiden takia kirkkoon liittyneet kuvailivat jäsenyyttään aktiivisuuden ja osallistumisen kannalta eri tavoin. Kukaan heistä ei pitänyt itseään erityisen aktiivisena kirkon jäsenenä, mikä voi olla tyypillistä
käytännöllisistä syistä kirkkoon liittyneille. Osa liittyneistä sanoi kuitenkin, ettei heidän osallistumisensa kuitenkaan täysin passiivista ole. Sen esimerkiksi koettiin sijoittuneen aktiivisen ja passiivisen osallistumisen välille, mikä tarkoitti sitä, että kirkon tilaisuuksissa käytiin ainakin kerran kuussa.102 Helluntaiseurakunnasta kirkkoon liittynyt kertoi käyvänsä edelleen enemmän helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa, mutta kertoi viime aikoina alkaneensa käymään myös kirkon tilaisuuksissa enemmän.103 Osa ryhmästä kertoi osallistumisensa kirkkoon olevan hyvin vähäistä. Vaikka kirkossa käyminen oli ollut liittymisen jälkeen aktiivista, kirkossa käyminen oli sittemmin jäänyt vähemmälle. ”Se on nyt sit jääny tuolla kirkossa käyminen, että en mä oo käyny moneen vuoteen (…).”104 Yhden liittyjän kohdalla kontaktit kirkkoon olivat hyvin vähäisiä, eikä hän kokenut seurakunnan toiminnan tavoittavan häntä lainkaan.
Ja nyt varmaan koska tässä elämänvaiheessa, missä on niin ei oo ollu mitään semmosta syytä, miks mä oisin niinku.. Ei oo ollu ripareita, ei oo menos naimisiin tai mitään tämmöstä, ei oo saanu lasta. Niin ei oo sen takiikaa ollu. Ei oo periaatteessa ollu mitään semmosta tilannetta, miks mulla olis tarvinnu olla niinku yhteydessä sinne niin..105
Käytännöllisistä syistä kirkkoon liittyneet kertoivat, minkälaisissa seurakunnan tilaisuuksissa he mielellään käyvät. Tällaisia tilaisuuksia olivat esimerkiksi erilaiset jumalanpalvelukset, kuten sanajumalanpalvelus, Tuomas-messu, nuorten messu ja jumalanpalvelukset juhlapyhinä, esimerkiksi jouluna.106 Osalla ryhmästä oli tapana myös osallistua jouluisin Kauneimmat joululaulut –
yhteislaulutilaisuuteen.107 Yhdelle liittyneistä erityisen tärkeää kirkon toiminnassa oli kirkkomusiikki. Hän kertoi käyvänsä paljon seurakunnan eri
musiikkitilaisuuksissa ja harrastavansa myös itse kirkkomusiikkia.108 Liittyneet kertoivat osallistuvansa kirkon tilaisuuksiin myös esimerkiksi seurakunnassa
102 I10
103 I1
104 I11
105 I7
106 I1, I7, I10 & I11
107 I10 & I11
108 I10
järjestettävän kerhotoiminnan kautta tai sukulaisten perhetapahtumissa, joissa kirkolliset toimitukset olivat olleet esillä.109
Käytännöllisistä syistä kirkkoon liittyneiden ryhmästä suurin osa sanoi uskovansa Jumalaan. Jokainen heistä myös kuvaili uskoaan Jumalaan eri tavoin.
Yksi heistä määritteli uskovansa nimenomaan kristinuskon Jumalaan.110 Toinen heistä sanoi uskovansa Jumalaan, mutta sanoi sen olevan hänelle myös vaikea asia hahmottaa.111 Yksi sanoi uskovansa Jumalaan tai johonkin korkeampaan
voimaan.112
Kyl mä uskon. Et mä en missään nimessä sano, että mä oon ateisti, et se on niinku ihan se viimenen, mitä mä en haluu tai en oo missään nimessä ateisti.
Mut kyl mä uskon niinku johonki, onks se sitten Jumala tai joku korkeempi voima tai joku tämmönen niin kyllä.113
Tästä ryhmästä vain yksi sanoi, että ei usko Jumalaan enää samalla tavalla kuin aikaisemmin nuorempana ja kuvaili itseään agnostikoksi. ”(…) että mä en niinkö ennää usko sillai Jumalaan, enkä tuohon kirkon opetukseen niinkö nuorena.”114 Ryhmästä osa uskoi kirkon opetukseen ja osa ei. Suurin osa kertoi, ettei usko kaikkeen, mitä kirkko opettaa.115 Yksi heistä painotti uskovansa kirkon Raamatun mukaiseen opetukseen, mutta ei kaikkeen mitä kirkko opettaa erilaisista
tulkinnoista johtuen.116
Mä uskon siihen opetukseen, mitä kirkko opettaa Raamatun mukasesti. (…) Mä en usko kaikkeen, mitä kirkko opettaa. Tai siis periaatteessa tuntuu, että jotkut kysymykset on hyvin vahvasti auki tällä hetkellä. Ja kirkossakin on eri mielipiteitä eri asioihin liittyen.117
Osa ryhmän liittyneistä ei pitänyt itseään kristittyinä tai uskovaisina, mutta eivät olleet mielestään täysin ateistejakaan.118 Yksi heistä sanoi suhtautuvansa kirkon opetukseen kuitenkin neutraalisti, ei vastustaen.119
Mä en sillä tavalla en usko siihen niin kun kirkon opetuks.. tai siis mä en tykkää sanoa, et mä en usko siihen.. Mä en oo samaa mieltä siitä tai sitte mä en niin ku voi sanoa, että mä allekirjoittaisin sitä kristinuskon opetusta.120
109 I10 & I11
110 I1
111 I11
112 I7
113 I7
114 I10
115 I1, I7, I10
116 I1
117 I1
118 I7 & I10
119 I7
120 I7
Tästä ryhmästä henkilöt, jotka sanoivat uskovansa kirkon opetukseen, pitivät myös tärkeänä kirkon sanoman esillä pitämistä.121 Myös Kauppisen tutkimuksessa liittyneet pitivät yhtenä kirkon toiminnan painopisteenä evankeliumin sanoman esillä pitämistä.122 Tässä tutkimuksessa sanoman esillä pitämisen painoarvoon suhtauduttiin eri tavoin. ”Mun mielestä kirkko, johon mä haluan kuulua pitäytyy tiukasti Raamatun sanaan. Mulle se on aika iso kriteeri.”123 Osa liittyneistä Pehkosen pro gradu – tutkielmassa toivoi myös kirkon pitäytyvän Raamatun mukaisessa julistuksessa.124
Auttamistyötä pidettiin myös tärkeänä kirkon tehtävänä. Osa ryhmästä piti kirkossa tärkeänä tarpeessa olevien ihmisten auttamista sekä diakoniaa pidettiin merkityksellisenä kirkon työmuotona. Tärkeänä pidettiin myös kirkon ja
seurakuntien reagoimista ajankohtaisiin asioihin, kuten pakolaistilanteen
huomioimiseen.125 Kauppisen tutkimuksessa monet kirkkoon liittyneistä halusivat tukea diakoniatyötä maksamalla kirkollisveroja ja useimmat liittyneet nostivat kirkon yhdeksi tärkeäksi painopisteeksi elämän kolhimien ihmisten tukemisen.126 Myös Rikkisen tutkimuksessa helsinkiläiset kirkkoon liittyneet pitivät kirkon auttamistyötä yhtenä merkityksellisimpänä asiana kirkossa.127 Tässä ryhmässä yhteisöllisyyttä pidettiin myös tärkeänä piirteenä kirkossa ja sen tilaisuuksissa.128 Yhden liittyneen mielestä kirkossa on tärkeää myös saavutettavuus.
No mun mielest yks tosi tärkeä on just se, että semmonen saavutettavuus.
Sillee, sinne on helppo niinku ihmisten tulla tai ottaa yhteyttä ja just se, et mitä mä sanoin, että ei vaan ne jotka kuuluu siihen kirkkoon, vaan myös niinku ulkopuolelta ihmiset.129
Tässä ryhmässä liittyjät arvostivat kirkossa myös vapautta. Yhden liittyjän mielestä oli hyvä, ettei kirkossa tarvitse todistella omaa uskoaan, eikä se
myöskään velvoita mihinkään.130 ”Kuitenki kirkosa voi olla ihan vappaasti. Sitä minä kyllä arvostan, että ei tartte uskoo. Ei kukkaan kysele, että uskokko sinä Jumalaan.”131 Hänen kokemuksensa mukaan samantapaista vapautta ei ole
121 I1 & I11
122 Kauppinen 2008, 161.
123 I1
124 Pehkonen 2006, 70.
125 I1 & I7
126 Kauppinen 2008, 156, 159.
127 Rikkinen 2016, 24.
128 I11
129 I7
130 I10
131 I10
herätysliikkeessä, joka on paljon sitovampi.132 Samantapaisia vastauksia antoivat muutamat vapaista suunnista irtautuneet henkilöt Kauppisen tutkimuksessa, jotka kokivat kirkon ilmapiirin vapauttavana uskon vakavuuden tarkkailusta ja
suorittamisesta.133 Käytännöllisistä syistä liittyneiden ryhmässä pidettiin myös tärkeänä sitä, että kirkko uudistuu ja on näkyvillä. Etenkin Helsingin seurakunnat saivat kehuja positiivisesta uudistumisesta ja näkyvyydestä.134
Niin mun mielestä sitä on ollu hirveen kiva seurata, et on ollu, on tehty jotain uutta. (…) Ehkä jopa vähän silleen kirkon historiassa radikaalii, mut mun mielestä se on ollu tosi hyvä. Et ollaan niinku.. ei olla enää sitä, mitä oltiin joskus sata vuotta sit, vaan oikeesti halutaan uudistuu ja mennä sen mukaan, mitä niinku nykymaailma on. Ja vastaa niinku nykyihmisten tarpeisiin.135
Kirkon tilaisuuksissa yhteisöllisyys oli tärkeää joillekin liittyneistä.136 Osalle ryhmästä kirkon tilaisuuksissa oli tärkeää myös musiikki ja laulaminen.137 Yksi liittyneistä kertoi kokevansa ulkopuolisuutta etenkin kirkon messuissa.138
Niin se on tuota.. se messu minulle sillai vieras asia, että minä en mielellään mee sillon kirkkoon, ko.. lestadiolaisen myötä siellä oli sellaista opetusta, että joka ei oo uskovainen niin ei kan.. ei piä mennä ehtoolliselle, se on vaan uskovai.. uskovaisten ateria. (…) Niin minulle se on semmonen kynnys tullu, kun minä en pidä ittiä uskovaisena niin minä en siis mee
ehtoolliselle.139
Suurin osa tästä ryhmästä sanoi pitävänsä kirkollisia toimituksia itselleen tärkeinä ja hyvänä syynä kuulua kirkkoon.140 Kirkolliset toimitukset voivat olla tärkeitä monelle käytännöllisestä syystä kirkkoon liittyneelle suomalaiselle. Usein kirkkoon saatetaan liittyä jonkin kirkollisen toimituksen, esimerkiksi kirkollisen vihkimyksen takia. Tässä ryhmässä kuitenkaan yksikään ei ollut liittynyt kirkkoon ensisijaisesti kirkollisen toimituksen takia, mutta kirkolliset toimitukset, kuten häät tai hautajaiset sekä kummius olivat asioita, joita odotettiin kirkolta itselle.141 Myös Kauppisen tutkimuksessa kirkollisiin toimituksiin osallistumisesta kertoivat myös useat sellaiset henkilöt, joille ne eivät olleet ensisijainen syy liittyä
kirkkoon.142
132 I10
133 Kauppinen 2008, 89.
134 I7
135 I7
136 I11
137 I10 & I11
138 I10
139 I10
140 I1, I7 & I10
141 I1, I7 & I10
142 Kauppinen 2008, 149–149.
Mä tiedän, et jos mä joskus haluan mennä naimisiin niin mä haluun mennä kirkossa naimisiin. Et se on semmonen niinku palvelu, mitä mä niinku ns.
odotan tai muuten.143
Jopa seki tullee mieleen, että tuota ko.. ikkää on niin eihän sitä tiedä, millon tullee lähtö täältä niin kuitenkin mä haluan, että tuota tällä paikkakunnalla niin kukkaan pety sitten, että minä kuolen, että eikö se kuulunnukkaan kirkkoon.144
Käytännöllistä syistä kirkkoon liittyneiden toiveet kirkolle liittyivät pitkälti myös niihin asioihin, joita he pitivät kirkossa tärkeinä. Kirkon esimerkiksi toivottiin panostavan diakoniatyöhön ja auttamiseen.145 Ryhmässä myös toivottiin, että ihminen voitaisiin kohdata paremmin kirkossa ja että kirkossa olisi enemmän yhteisöllisyyttä.146
Mutta siis ihan niinku henkilökohtasella tasolla niin toivoisin että kun menis kirkkoon niin, niin olis joku semmonen mahdollisuus rakentaa sitä yhteyttä, yhteyttä ja että otettas huomioon.147
Kirkolta toivottiin ulospäinsuuntautuvaa toimintaa. Sen myös toivottiin jatkavan avointa linjaa, joka toiminnassaan ottaisi huomioon ulkopuolisetkin ihmiset.148 Tästä ryhmästä suurin osa oli enimmäkseen tyytyväinen kirkon nykyiseen tilaan tai he eivät osanneet esittää sen kummempia toiveita kirkolle.149 Yhden henkilön ainoa toive liittyi kotiseurakuntansa jumalanpalveluselämään. Hän kertoi
kokevansa kirkon messuissa olonsa ulkopuoliseksi ehtoollisen vieton takia. Hän ei itse osallistu ehtoolliselle, sillä vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen
kuuluessaan hän oli oppinut, että se on vain uskoville tarkoitettu. Sellaiseksi hän ei itseään sanonut mieltävänsä. Siksi hän toivoikin, että hänen
kotiseurakunnassaan voisi olla enemmän sanajumalanpalveluksia, joissa ehtoollista ei vietetä.150
Mutta jos kysytään, että onko toiveita niin tämmönen toive, et ois vaikka joka toinen kerta ois sanajumalanpalvelus tai joka toinen kerta tämä messu niin minusta se ois hyvä.151
Kirkon jäsenyys ei ollut tuonut käytännöllisistä syistä kirkkoon liittyneille merkittävää muutosta elämään, mutta haastateltavat toivat joitakin asioita esille,
143 I7
144 I10
145 I1
146 I1 & I11
147 I7
148 I1 & I7
149 I7, I10 & I11
150 I10
151 I10
joissa olivat huomanneet muutoksen tapahtuneen. Osa heistä kertoi kirkkoon liittymisen muuttaneen uskonnollista identiteettiä. Uskonto oli esimerkiksi yhdelle liittyneelle tullut kirkkoon liittymisen myötä läheisemmäksi, ja hän oli alkanut ajatella uskonnosta eri tavalla. ”Onhan se vähän niin ku tullu ajateltua erilailla uskonnosta, ku mitä ennen. Sillai syvällisemmin, syvällisemmin ajattelee nyt niitä asioita.”152 Yksi liittynyt sanoi kirkon jäsenyyden vaikuttaneen erityisesti
kristillisyyden laajempaan ymmärtämiseen153.
Mä pyrin ajattelemaan edelleenkin, että kristityt maailmassa muodostaa maailmanlaajuisen kirkon. Mutta eniten koen ehkä just sen, että, että pyrin näkemään itseni kristittynä. En niinkään helluntailaisena, kuten ehkä sanoin aiemmin. Ja se, että pyrkii löytämään, löytämään niinkun eri, eri kristillisistä suuntauksista ne hyvät puolet ja ehkä olemaan ymmärtäväisempi sitten semmosia, semmosia kristinuskon muotoja kohtaan, jotka ei ehkä itselle niin kolahda.154
Osa ryhmästä kertoi, ettei kirkkoon liittymisellä ollut suurta vaikutusta heidän uskonnolliseen identiteettiinsä tai elämäänsä.155 Yksi liittyneistä kertoi, ettei kirkon jäsenyys määritä omaa elämää millään tavalla, mutta vapaaehtoisen liittymisen kautta hänellä on ollut parempi tunne kirkkoon kuulumisesta. ”Et varmaan just se, koska tää on nyt musta lähtösin niin mulla ei oo sitä semmost kapinahenkee siinä.”156 Kauppisen tutkimuksessa osa nuorena uhmakkaasti
kirkosta eronneista eivät palatessaan hakeneet kirkolta hengellisyyttä, palveluja tai yhteisöllisyyttä.157 Sama ilmiö tulee esille myös tämän henkilön kohdalla, joka oli nuorena eronnut kirkosta, mutta liittynyt harkinnan jälkeen uudelleen. Hän ei ollut myöskään odottanut kirkolta elämäänsä hengellisyyttä tai yhteisöllisyyttä. Tässä ryhmässä yksi liittyneistä myös kertoi, ettei jäsenyys kirkossa ole muuttanut omaa uskonnollisuutta, mutta sen kautta saatu yhteisön merkitys on ollut tärkeä.158 On varmasti tyypillistä, etteivät käytännöllisistä syistä liittyneet henkilöt hae tai koe kirkkoon liittyessään muutosta uskonnollisuuteensa. Tässä ryhmässä yhdelle liittyneelle kuitenkin uskonnolliset asiat olivat tulleet tärkeämmiksi. Tämä henkilö oli käynyt aikuisrippikoulun kirkkoon liittymisen yhteydessä, jonka kautta oli päässyt tutustumaan uskon asioihin ja kirkon toimintaan paremmin.159
152 I11
153 I1
154 I1
155 I7 & I10
156 I7
157 Kauppinen 2008, 107.
158 I10
159 I11
Suurin osa tämän ryhmän liittyneistä koki jäsenyytensä kirkossa olevan kestävää myös tulevaisuudessa.160 Myös Rikkisen tutkimuksessa helsinkiläisistä liittyjistä suurin osa koki jäsenyytensä kestäväksi. Tutkimuksessa muutama yksittäinen henkilö kuitenkin koki kirkon linjausten vaikuttavan jäsenyyteensä.
He totesivat, että mikäli kirkon suunta muuttuu liian liberaaliksi, he
todennäköisesti tulevat eroamaan.161 Sama ilmiö tuli esille tässä ryhmässä, jossa yksi jäsenistä epäröi jäsenyytensä kestävyyttä tulevaisuudessa, mikäli kirkon linja muuttuu liian liberaaliksi, eikä perustu enää Raamatun sanalle.162 Myös Pehkosen tutkielmassa erityisesti osa tunnustavista kristityistä koki, että kirkon pitäisi paremmin pitäytyä Raamatun sanassa.163
160 I7, I10 & I11
161 Rikkinen 2016, 22.
162 I1
163 Pehkonen 2006, 96.
5 Uskonnollisista ja hengellisistä syistä liittyneet
5.1 Liittymisen ensisijainen syy ja vaikuttavat tekijät
Suurin osa tähän tutkimukseen osallistuneista henkilöistä sijoittui uskonnollisista ja hengellisistä syistä kirkkoon liittyneiden ryhmään. Myös Rikkisen
tutkimuksessa useimmiten liittymisen syyksi valittiin muut uskonnolliset syyt tai muut syyt.164 Kauppisenkin tutkimuksessa tehdyn kyselyn perusteella hengelliset syyt olivat suurin syy kirkkoon liittymiselle. Hengelliset syyt olivat
ratkaisevimmat syyt kirkkoon liittymiselle 24 prosentille kaikista vastaajista.165 Lisäksi Pehkosen pro gradu – tutkielmassa omaan uskonnolliseen elämään liittyvän syyn takia liittyneitä oli eniten vastaajissa.166 Tutkielmassani
uskonnollisista ja hengellisistä syistä liittyneitä on tässä ryhmässä seitsemän.
Osa ryhmästä toi esille kirkkoon liittymisen syyksi uskon. He perustelivat kirkkoon liittymistään uskolla Jumalaan, oman uskon pohtimisella sekä
esimerkiksi kirkon tarjoamalla turvallisella kontekstilla uskonelämälle.167 ”Lasten synnyttyä aloin pohtia suhdettani uskoon. Joku siinä veti puoleensa ja
ensimmäistä kertaa mietin kirkkoon liittymistä.”168 Myös Rikkisen tutkimuksessa liittyneillä suurin osa muista uskonnollisista syistä liittyivät vakaumukseen.
Kirkon koettiin edustavan omaa vakaumusta ja uskoa. Sen myös kaivattiin antavan turvallisen ympäristön vakaumukselle ja väylän uskolle.169 Kauppisen tutkimuksessa 7 prosenttia vastaajista kertoi Jumala-uskoon liittyvien kysymysten selkiintymisen olleen ensisijainen syy kirkkoon liittymiselle.170 Tutkielmassani yksi henkilö kuvaili kirkkoon liittymisen syiden perustuneen uskolle:
Niin, no syyt, syyt oli siis se.. et kyllähän minä niin ku uskoin, uskoin Jumalaan ja tuota.. (…) Se nyt vaan tuntui, et se kir.. se kirkko antaa siihen niin.. niin ku sitten siihen jotenki semmosen niin ku turvallisen kontekstin sitte sille uskolle, uskonelämälle.171
Yksi liittyneistä tässä ryhmässä kertoi kirkkoon liittymisen syyksi sen, että hän piti itseään kristittynä ihmisenä ja halusi kuulua seurakuntayhteisöön. ”Mä tuota pidin ja pidän itteeni kristittynä ihmisenä. (…) Ja se tuntu niinku omituiselta olla
164 Rikkinen 2016, 9.
165 Kauppinen 2008, 55.
166 Pehkonen 2006, 58.
167 I6, I9 & I13
168 I13
169 Rikkinen 2016, 11.
170 Kauppinen 2008, 95.
171 I6
niinku kirkon ulkopuolella.”172 Tästä ryhmästä valtaosaa yhdisti kuuluminen aikaisemmin toiseen uskonnolliseen yhteisöön.173 He kertoivat säilyttäneensä uskonnollisuutensa yhteisöstä lähtemisen jälkeen ja löytäneensä luterilaisesta kirkosta väylän sen harjoittamiseen.174 Ei välttämättä ole sattumaa, että tutkielman aineistossa suurin osa aikaisempiin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluneista sijoittui juuri tähän uskonnollisista ja hengellisistä syistä liittyneiden ryhmään. Myös Matti Pehkosen tutkielmassa muista uskonnollisista yhteisöistä kirkkoon liittyneillä korostui uskonnollisten kysymysten merkitys elämässä, mikä oli vaikuttanut liittymispäätökseen.175
Tässä ryhmässä osa heistä toi esille myös tyytymättömyyttään aikaisempaan uskonnolliseen yhteisöön.176 Kirkkoon liittymisen syytä perusteltiin esimerkiksi omalla riittämättömyyden tunteella aikaisemmassa uskonnollisessa yhteisössä sekä luterilaisen kirkon monipuolisemmalla Raamatun tulkinnalla. ”Koin oloni kirkossa, että pystyy riittään enemmän. (…) Se oli aika yks keskeinen syy.”177 Kauppisen tutkimuksessa myös toisesta uskonnollisesta yhteisöstä irtautuneet henkilöt kuvailivat pettymyksen tai kuulumattomuuden tunteen aiemmassa uskonnollisessa yhteisössä johtaneen kirkkoon liittymiseen.178
Uskonnollisista ja hengellisistä syistä liittyneillä oli myös muita syitä, mitkä tukivat liittymispäätöstä. Osalla tämän ryhmän jäsenistä kirkolliset toimitukset, kuten ehtoolliselle pääsy ja kummius, motivoivat liittymään kirkkoon.179
Ehtoollisyhteys oli myös Pehkosen tutkielmassa kirkkoon liittymisen syy
muutamien henkilöiden vastauksissa.180 Tässä tutkielmassa yksi liittyneistä kertoi kummiksi pyytämisen toimineen luontevana syynä ja viimeisenä sysäyksenä kirkkoon liittymiseen. Vaikka hänelle kummius vaikutti olevan ensimmäiseksi kerrottu syy, olen lisännyt hänet tähän ryhmään, koska hän kertoi pohtineensa suhdettaan uskoon ja kirkkoon liittymistä vuosia aikaisemmin.181 Hän myös kertoi samaa tarinaa kuin mikä tuli Rikkisenkin tutkimuksessa esille: usein kirkkoon liittymistä oli pohdittu pitkään ja juuri kummiksi pyytäminen oli toiminut sopivana sysäyksenä liittymiselle. Rikkisen tutkimuksessa kummius oli suurin
172 I3
173 I2, I4, I8 & I13
174 I2, I4 & I8
175 Pehkonen 2006, 40.
176 I2, I8 & I13
177 I8
178 Kauppinen 2008, 93.
179 I6 & I13
180 Pehkonen 2006, 67.
181 I13
yksittäinen syy kirkkoon liittymiselle.182 Myös Kauppisen tutkimuksessa se oli suurin yksittäinen syy.183
Osa ryhmästä kertoi sosiaalisten suhteiden vaikuttaneen kirkkoon
liittymiseen. Joillekin helluntailaisessa perheessä kasvaneille henkilöille kirkkoon liittyminen oli aluksi osoitus kapinallisuudesta omia vanhempia ja heidän
uskonnollista kasvatustaan kohtaan.184 ”Ja sit yks puoli oli varmasti tietenki se kapina, mikä siihen liitty, että.. Niin se oli tietyllä tavalla multa sitte niinku statementti sitä mun perhettä kohtaan.”185 Tämä tuli esille myös Kauppisen tutkimuksessa, jossa yksi henkilö kertoi liittyneensä kirkkoon muun muassa vastalauseena helluntailaisten vanhempiensa uskonkiihkolle.186 Sosiaalisena syynä kirkkoon liittymiseen vaikutti myös tyttären kirkkoon liittyminen ja ripille pääsy.
”Ja sitten mä itekseni päätin sen sillon, että viimestään sillon, kun [tyttären nimi]
menee rippikouluun niin minäkin liityn.”187 Myös Kauppisen tutkimuksessa oli nuoren rippikoulun vuoksi kirkkoon liittyneitä. Rippikoululaisten perheenjäseniä oli liittyneiden joukossa 3 prosenttia.188 Läheisten vaikutus kirkkoon liittymiseen on suuri ja se tulee esille myös Rikkisen tutkimuksessa. Liittymispäätös on tehty esimerkiksi lasten vuoksi, koska sen oli koettu vaikuttavan heihin myönteisesti.189
Yksi ryhmästä kertoi liittymisensä syyksi myös sen, että hän näki kirkossa muutoksen tapahtuneen erityisesti suhtautumisessa naisiin. Erään naispappeutta vastustaneen hiippakunnan piispan eläköityminen vaikutti vahvasti hänen päätökseensä liittyä takaisin kirkkoon. Piispa oli edustanut hänelle myös sitä ankaraa uskonnollista maailmankuvaa, jossa hän oli kasvanut.190 Kauppisen tutkimuksessa neljällä prosentilla vastaajista naisten oikeus pappeuteen vaikutti ensisijaisesti kirkkoon liittymiseen. Myös kuusi prosenttia liittyneistä oli palannut kirkkoon sen tähden, että he olivat katuneet eroamistaan. Eroaan katuneet henkilöt olivat huomanneet, kuten tämä henkilö tutkielmassani, että kirkko oli muuttunut ja tämän kehityksen takia oli ollut mahdollista palata takaisin.191 Kirkon
asenneilmapiirin muutos suvaitsevammaksi, esimerkiksi naisten pappeuden suhteen oli myös yhtenä merkittävänä liittymisen syynä Rikkisen tutkimuksessa.
182 Rikkinen 2016, 14.
183 Kauppinen, 2008, 59.
184 I2 & I13
185 I2
186 Kauppinen 2008, 87.
187 I9
188 Kauppinen 2008, 75.
189 Rikkinen 2016, 16.
190 I3
191 Kauppinen 2008, 10, 113.
Vastauksissa oli myös ollut nähtävissä, että aikaisemmin kirkosta eroamisen syynä oli ollut suvaitsemattomuus naispappeutta ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan.192
Suurin osa tästä ryhmästä kertoi liittymisen syyksi myös sen, että he kokivat juuri luterilaisen kirkon tuntuneen heille oikealta uskonnolliselta yhteisöltä.
Ja siinä mä sitten pikku hiljaa jotenkin käännyin tutustumaan.. en hirveesti tutustunu niinku uskontoihin tutustutaan kaikkiin, että otanpa näistä jonkun, vaan, vaan kirkko oli jotenki silleen läheisin (…) Ja sitten se vaan vähitellen alko tuntuun siltä, että on itseasiassa ihan niinku hyvä koti mulle.193
Suurin osa tämän ryhmän liittyneistä kuvaili kirkkoon liittymispäätöksensä olleen usean vuoden harkinnan tulos.194 Varsinaista kääntymystä ei kukaan liittymisen yhteydessä ollut kokenut. Osa kuvaili kuitenkin kääntymyksensä tapahtuneen eri tavoin. Kääntymys oli esimerkiksi koettu aikaisemmassa uskonnollisessa
yhteisössä tai sen kuvailtiin tapahtuvan useina kääntymyskokemuksina elämän aikana, jolloin hengellisyys enemmän aktivoituu.195
5.2 Uskonnollinen ja elämänkatsomuksellinen tausta
Tässä ryhmässä uskonnollisista ja hengellisistä syistä kirkkoon liittyneiden taustat olivat erilaisia. Ryhmästä suurin osa oli kuulunut aikaisemmin toiseen
uskonnolliseen yhteisöön ja liittynyt ensimmäistä kertaa aikuisiällä kirkkoon.196 Valtaosa heistä oli kuulunut helluntaiseurakuntaan197 ja yksi oli kuulunut Jehovan todistajiin.198
Eli, eli mun lapsuustausta on sellanen, että mun perhe on Jehovan todistajia.
Ja, ja tota, isä ja äiti ja isosisko myöskin ja ovat yhä tälläkin hetkellä. – Joten mä oon niinku syntyny sellaseen perheeseen, mikä on ollu hyvin sellanen, hyvin uskonnollinen, niinku Jehovan todistaja –uskon mukaan. 199 Myös heidän perheensä olivat kuuluneet näihin liikkeisiin. Yksi entisistä
helluntailaisista kertoi saaneensa kasteen vauvana luterilaiseen kirkkoon, mutta eronneensa kirkosta lapsena perheensä mukana.200
Oon helluntailaisesta perheestä. Ja tota sillai hyvin aktiivisesti tai niinku aktiivisesta helluntailaisesta perheestä. (…) Mut on siis kastettu pienenä
192 Rikkinen 2016, 14.
193 I4
194 I3, I6, I9 & I13
195 I2 & I8
196 I2, I4, I8 & I13
197 I2, I8 & I13
198 I4
199 I4
200 I2
kyllä, mut sit me ollaan niinku erottu kirkosta tai sillai, että mun puolesta on erottu sillon ihan pienenä johtuen näistä kastekysymyksistä.201
Ryhmästä yhdellä ei ollut taustaa muussa uskonnollisessa yhteisössä ja hän oli liittynyt kirkkoon ensimmäistä kertaa aikuisena.202 Osa tästä ryhmästä oli eronnut aikaisemmin kirkosta ja liittynyt myöhemmin uudelleen.203 Yksi heistä kertoi perheensä kuuluneen körttiläisyyteen.204
Tässä ryhmässä yli puolet kertoi saaneensa aktiivisen uskonnollisen kasvatuksen kotona.205 Heidän kertomastaan kävi ilmi, että heidän perheensä olivat kuuluneet toiseen uskonnolliseen yhteisöön tai kirkon herätysliikkeeseen.
Osa toi esille negatiivisia muistoja saamastaan uskonnollisesta kasvatuksesta.206 Sain hyvin ankaran uskonnollisen kasvatuksen. Oli hyvin selvää, mitä uskovainen sai tehdä ja mitä ei. (…) Usko ja Jumala näyttäytyi minulle varsin pelottavana, elämää rajoittavana ja ahdistavana asiana.207
Et se, siin ympäristössä missä mä kasvoin niin tää mun äidin ja hänen uskonsisartensa Jumala oli tämmönen koston, koston toimeenpanija. Hyvin väkivaltanen hahmo, jota käytettiin niinku sumeilematta pelotteluun
lastenkasvatuksessa.208
Kauppisen tutkimuksessa muutama liittyneistä kertoi saaneensa vapaisiin suuntiin kuuluneelta perheeltään ankaran uskonnollisen kasvatuksen, josta oli jäänyt negatiiviset muistot.209 Eivät kuitenkaan kaikki ryhmän uskonnollisiin yhteisöihin
Kauppisen tutkimuksessa muutama liittyneistä kertoi saaneensa vapaisiin suuntiin kuuluneelta perheeltään ankaran uskonnollisen kasvatuksen, josta oli jäänyt negatiiviset muistot.209 Eivät kuitenkaan kaikki ryhmän uskonnollisiin yhteisöihin