Järjestelmälliset arviointikehikot vaikutusten merkittävyyden arviointiin

YVA-hankkeiden vaikutusarviointeja tekevät tyypillisesti useat eri alojen asiantuntijat, ja näistä koostetaan YVA-projektipäällikön johdolla arviointiselostus. Vaikutusten merkittävyyden arviointiin voidaan käyttää hyvin erityyppisiä menetelmiä, joiden kirjo voi vaihdella puhtaista asiantuntija-arvioista pitkälle vietyihin numeerisiin menetelmiin (Kuva 3-7):

 Asiantuntija-arviot – Asiantuntija tekee arvionsa merkittävyydestä perustuen asiantuntemukseensa.

 Luokka-asteikot – Vaikutusten merkittävyyden eri asteiden sanallisia kuvauksia, joiden perusteella asiantuntija luokittelee merkittävyyden tiettyyn luokkaan

 Järjestelmälliset arviointikehikot – Viitekehyksiä, joiden avulla jäsennellysti tunnistetaan sekä vaikutuskohteen että hankkeen aiheuttaman muutoksen ominaispiirteet ja näiden perusteella vaikutus luokitellaan tiettyyn merkittävyysluokkaan.

 Numeeriset laskentamenetelmät – Matemaattisia malleja, joiden avulla vaikutuksen merkittävyys

’lasketaan’ sen eri ominaisuuksien numeeristen arvioiden perusteella. Esimerkki menetelmästä:

RIAM (Kuitunen ja Ijäs 2013).

Kuva 3-7. Eri tapoja arvioida merkittävyyttä jaoteltuna sen perusteella, kuinka erittelevästi arvio tehdään perustuen vaikutuksen eri ulottuvuuksiin.

Suuri haaste YVA-hankkeissa on ollut kuvata arvioinnin perustelut ymmärrettävästi ja läpinäkyvästi selostuksen lukijalle. Vaikka asiantuntija itse pystyisi asiantuntemuksensa perusteella tekemään kattavan arvion vaikutuksen merkittävyydestä, on usein tarpeen hyödyntää läpinäkyvämpiä menetelmiä arvion perusteiden selventämiseksi. Erittelevyysasteikon toisessa päässä ovat mekaaniset laskentamenetelmät, joissa merkittävyys lasketaan vaikutuksen eri ulottuvuuksien (esim. laajuus, kesto) tulona tai summana.

Nämä tuottavat näennäisesti tarkkoja arvoja, mikä antaa kuitenkin helposti virheellisen käsityksen arvioinnin tarkkuudesta, sillä laskentamenetelmiin sisältyy käytännössä aina joitakin yksinkertaistavia oletuksia. Näiden välimaastoon onkin maailmalla kehitetty erilaisia arviointikehikoita ja -kriteeristöjä (esim.

Lawrence 2007), joissa vaikutusten eri ulottuvuuksia tarkastellaan järjestelmällisesti ja läpinäkyvästi, mutta kuitenkin välttäen mekaanista eri tekijöiden yhdistämistä.

Eräs järjestelmällinen lähestymistapa vaikutusten merkittävyyden arviointiin on IMPERIA-hankkeessa kehitetty ARVI-lähestymistapa. Siinä kokonaisarvio tarkasteltavan vaikutuksen merkittävyydestä muodostetaan vaikutuskohteen herkkyyden ja hankkeen aiheuttaman muutoksen suuruuden sekä näiden osatekijöiden perusteella (Kuva 3-8). Tavoitteena on lisätä yhdenmukaisten arviointiperiaatteiden käyttöä asiantuntijoiden välillä ja näin lisätä arviointien johdonmukaisuutta. Kehikko perustuu sekä kotimaisten konsulttien (esimerkiksi Ramboll) käyttämiin että kansainvälisissä YVA-hankkeissa käytettyihin tekijöihin.

Vaikka kehikko ei varsinaisesti mikään yleisesti tunnustettu monitavoitearvioinnin menetelmä olekaan, niin taustoiltaan se mukailee hyvinkin monitavoitearvioinnin perusperiaatteita, esimerkiksi järjestelmällisyyden ja hierarkkisuuden myötä.

Kuva 3-8. IMPERIAssa kehitetty ARVI-lähestymistapa vaikutusten merkittävyyden arviointiin.

Merkittävyysarvioiden muodostamiseen voidaan hyödyntää viitteellistä taulukkoa (Taulukko 3-9).

Arviointikehikon tarkoituksena ei kuitenkaan ole antaa normatiivista arviota tai ’absoluuttista totuutta’

merkittävyydestä, vaan tukea vaikutuksen merkittävyyden arviointiin. Lähinnä tarkoitus on varmistaa, että kaikki eri osatekijät tulevat otettua huomioon arvioinnissa ja käsiteltyä tasapuolisesti suhteessa toisiinsa.

Lisäksi tavoitteena on tukea perustelujen havainnollista ja läpinäkyvää esittämistä. Kehikon tarkoituksena on siis toimia ohjenuorana arvioinnille, mutta varsinainen vastuu arvioista jää silti sitä tekevälle asiantuntijalle.

Taulukko 3-9. Viitteellinen taulukko vaikutuksen merkittävyyden arviointiin muutoksen suuruuden ja vaikutuskohteen herkkyyden perusteella.

Eräänä YVA-hankkeiden haasteena on ollut saada arviointeja johdonmukaisiksi niin eri hanketyyppien kuin erityyppisten vaikutustenkin välillä. Arviointien yhdenmukaisuuden parantamiseksi IMPERIA-hankkeessa on laadittu ohje, jossa on esimerkkejä vaikutusten merkittävyyden arvioinnin luokitteluasteikoista yli 40 vaikutusluokalle ja -tyypille (Ikäheimo 2015). Luokitteluasteikkoja on tehty sekä yleisesti eri vaikutustyypeille (esim. luontovaikutukset), mutta myös tarkemmille tasoille (esim. kasvillisuus tai eläimet).

Taulukossa 3-10 on esimerkki hankkeen eläimistölle aiheuttaman muutoksen suuruuden luokitteluasteikosta. Ohjeessa esitetyt luokitukset perustuvat osittain kotimaisiin ja kansainvälisiin ohjeisiin, oppaisiin ja YVA-hankkeisiin. Esimerkit ovat ohjeellisia, sillä yleispätevien kaikkiin hanketyyppeihin ja tapauksiin soveltuvien luokitteluasteikkojen laatiminen on mahdotonta. Asteikot on mukautettava kunkin YVA-hankkeen erityispiirteisiin sopiviksi. Hyvänä käytäntönä voidaan pitää hankekohtaiseksi räätälöityjen

Kielteinen Myönteinen

Erittäin suuri Suuri Kohtalainen Vähäinen Ei muutosta Vähäinen Kohtalainen Suuri Erittäin suuri Vähäinen Suuri* Kohtalainen* Vähäinen Vähäinen Ei vaikutusta Vähäinen Vähäinen Kohtalainen* Suuri*

Kohtalainen Suuri Suuri Kohtalainen Vähäinen Ei vaikutusta Vähäinen Kohtalainen Suuri Suuri Suuri Erittäin suuri Suuri Suuri Kohtalainen* Ei vaikutusta Kohtalainen* Suuri Suuri Erittäin suuri Erittäin suuri Erittäin suuri Erittäin suuri Suuri Suuri* Ei vaikutusta Suuri* Suuri Erittäin suuri Erittäin suuri

* Etenkin näissä tapauksissa merkittävyys voi olla tarpeen arvioida vähäisemmäksi, mikäli herkkyys tai muutos on luokan alarajalla Vaikutuksen

merkittävyys

Kohteen herkkyys

Muutoksen suuruus

asteikkojen muodostamista jo arviointiohjelmavaiheessa, ja asteikkojen muokkaamista viranomaisilta, sidosryhmiltä ja kansalaisilta saadun palautteen perusteella.

Taulukko 3-10. Esimerkki vaikutusten merkittävyyden arvioinnin tueksi laaditusta luokitteluasteikosta hankkeen eläimistölle aiheuttaman muutoksen suuruudelle (taulukossa vain negatiiviset vaikutukset).

Erittäin suuri

− − − −

Hankkeen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset ovat erittäin suuria huomionarvoisille tai suurille eläinlajeille, niiden elinympäristöille tai suotuiselle suojelun tasolle.

Hanke käsittää hyvin suuren osan suurten eläinlajien elinpiiristä.

Eläinlajisto muuttuu hyvin selvästi. Hanke heikentää tai pirstoo erittäin selvästi tai tuhoaa huomionarvoisien tai suurten lajien elinympäristön.

Paikallisesti alueesta tuhoutuu tai heikentyy yli 80%.

Suuri

− − −

Hankkeen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset ovat suuria huomionarvoisille tai suurille eläinlajeille, niiden elinympäristöille tai suotuiselle suojelun tasolle.

Hanke käsittää suuren osan suurten eläinlajien elinpiiristä.

Eläinlajisto muuttuu selvästi. Hanke heikentää tai pirstoo selvästi tai tuhoaa suurehkon osan huomionarvoisien tai suurten lajien elinympäristöstä.

Paikallisesti alueesta tuhoutuu tai heikentyy 40–80%.

Kohtalainen

− −

Hankkeen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset kohtalaisia huomionarvoisille tai suurille eläinlajeille, niiden elinympäristöille tai suotuiselle suojelun tasolle.

Hanke käsittää kohtalaisen osan suurten eläinlajien elinpiiristä.

Huomionarvoisien tai suurten lajien elinympäristö heikkenee tai pirstoutuu osittain tai tuhoutuu osittain.

Paikallisesti alueesta tuhoutuu tai heikentyy 10–40%.

Vähäinen

−

Hankkeen negatiiviset vaikutukset kohdistuvat tavanomaisiin eläinlajeihin, niiden elinympäristöihin tai suotuisaan suojelun tasoon.

Hanke käsittää pienen osan suurten eläinlajien elinpiiristä.

Elinympäristön pirstomisvaikutus on pieni.

Paikallisesti alueesta tuhoutuu tai heikentyy alle 10%.

Ei vaikutusta Ei vaikutusta eläinlajeihin tai niiden käyttämiin elinympäristöihin.

Lähestymistavan varjopuolena on se, että mitä järjestelmällisemmin ja yksityiskohtaisemmin arviointi tehdään, sitä työläämpää se on. Jossain vaiheessa tulee vastaan raja, jonka jälkeen ei enää ole tarkoituksenmukaista tarkentaa arviointien perusteluja. Haasteena onkin määrittää, millä tarkkuudella merkittävyyden arvioinnit tehdään, etenkin kun tämä riippuu vaikutustyypin lisäksi olennaisesti myös itse hankkeesta ja sen ominaispiirteistä. Tähän vaaditaan usein arvioijan omaa harkintaa, ja tämän tukemiseksi on IMPERIAssa kirjoitettu ohjeisto kehikon yksityiskohtaista soveltamisesta (Mustajoki ym. 2014b).

Taulukko 3-11. Vaikutusten merkittävyyden arviointikehikon hyötyjä ja haasteita.

Arviointikehikon hyötyjä Arviointikehikon haasteita + Kaikki eri tekijät tulevat otettua

järjestelmällisesti huomioon + Yhdenmukaistaa tehtäviä arvioita

+ Lisää arvioinnin läpinäkyvyyttä ja havainnollistaa arvioinnin muodostumista eri tekijöistä

– Arviointi voi tulla työlääksi etenkin jos kaikki tekijät arvioidaan samalla tarkkuustasolla – Arvioinnista voi tulla liian mekaaninen, jolloin

oma ajattelu lakkaa

– Kaikki arvioinnit eivät välttämättä taivu ’samaan muottiin’

Lisätietoa vaikutusten merkittävyyden arviointikehikosta:

Ikäheimo, E. (2015). Ympäristövaikutusten merkittävyyden arviointi – Kuvaukset eri vaikutustyyppien ja merkittävyyden osatekijöiden luokitteluasteikoille. IMPERIA-hankkeen raportti. http://imperia.jyu.fi

Lawrence, D.P. (2007). Impact significance determination – Back to basics, Environmental Impact Assessment Review, 27, 755–769. – Yleiskuvaus järjestelmällisten vaikutusten arviointimenetelmien perusperiaatteista ja hyödyntämisestä käytännössä.

Mustajoki, J., Marttunen, M., Riekkinen, V. (2014b).Ohje vaikutusten merkittävyyksien järjestelmälliseen arviointiin – ARVI-lähestymistapa. IMPERIA-julkaisuja. – Ohje, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti vaikutusten arvioinnin järjestelmällinen ARVI-lähestymistapa.