Itseohjautuvuus ja minäkäsitykset

Yksilön minäkäsitys ja itsetunto määrittävät oppimiseen sitoutumista ja motivoi-tumista, jotka ovat oppimisen edellytyksiä, joten käsitys itsestä oppijana suuntaa täten voimakkaasti myös koko oppimisprosessia (Martin 2010; 2002). Viidennen luokan oppilaiden kuvaukset itsestä kielenoppijoina olivat pääasiassa myönteisiä (5.

tutkimusvaihe). Oppilaat uskoivat oppivansa kielten tunneilla, myös suurin osa niis-tä oppilaista, jotka eivät halunneet tehdä haastavia tehniis-täviä. Yhniis-tä oppilasta lukuun ottamatta kaikki tytöt (N=21) arvelivat kehittyneensä kielenoppijoina ja pojistakin yli 80 % arvioi kehittymistään myönteisesti. Tyttöjä ja poikia edelleen vertailtaessa tyttöjen käsitykset oppimisesta olivat jonkin verran poikia myönteisempiä ja ilmensi-vät metakognitiivisia taitoja. Suurin osa tyttöjen kuvauksista liittyi haluun ja intoon opiskella kieliä (esimerkiksi ”haluan oppia kieliä paljon”, ”tykkään kielten opiskelusta”), minäkuvan tarkasteluun (”ymmärrän asiat”) tai oman oppimisen tarkasteluun (”opin innolla”). Vastauksiin sisältyi lähes aina verbi. Pojat kuvasivat itseään niukemmin ja neutraalimmin, useimmiten sanoilla ”aika hyvä” ja ”ihan ok”, eikä kuvauksiin liittynyt tunteiden ilmaisuja (vrt. Lauriala 2012; Sinkkonen 2012; Skelton 2001). Kaikkiaan vastauksissa oli ainoastaan kolme negatiivista ilmausta: olen hidas, olen surkea ja en osaa sitä [kieltä] kovin hyvin. Surkeaksi kuvasi itseään yksi poika. Tytön vastaus ”en osaa sitä kovin hyvin” on merkitykseltään lähes sama, mutta on kuitenkin metakogni-tiivinen ilmaus, jossa tyttö on todennäköisesti pohtinut ensin omaa tasoaan ja sitten miettinyt tasonsa kuvausta osaamisensa kautta. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 9) on koottuna oppilaiden kuvaukset itsestään kielenoppijoina sekä yleisimmin esiintynyt motivaatioon ja sitoutumiseen vaikuttava tekijä minäkäsitystä määrittämässä (Martin 2010; 2002).

TUTKIMUSTULOKSET 143

Taulukko 9 Kuvaukset itsestä kielenoppijana sekä motivaatiota ja sitoutumista määrittävät, mi-näkäsitykseen liitetyt tekijät (vrt. taulukot 7 ja 8; Martin 2010; 2002)

Tytöt (N=25) Pojat (N=24) Yht.

Myönteinen 16 6 22 minusta on kiva oppia kieliä, yritän parhaani

hidas, en osaa kieltä kunnolla mutta yritän parhaani, en osaa sitä kovin hyvin

surkea

Yht. 19 7 26

Avoimeen kysymykseen, joka koski käsitystä itsestä kielenoppijana (kysely koko-naisuudessaan liitteessä 21) tytöt olivat vastanneet huomattavasti useammin (19/25) kuin pojat (7/24). Tyttöjen kuvaukset liittyivät useimmin myönteiseen minäkuvaan (10/19) tai oppimiseen, kun vastauksia tulkittiin motivoitumisen ja sitoutumisen suhteen (Martin 2010; 2002). Tulkinnassa käytetty kriteeristö on esitetty taulukossa 7.

Pojat olivat vastanneet niin harvoin (7/24), että heidän osaltaan mitään johtopäätöksiä on vaikea tehdä. Muutamat annetut vastaukset liittyivät myönteiseen minäkuvaan ja koulussa viihtymiseen.

Koko kyselyaineistoa tarkastellessa tyttöjen kielelliset valmiudet nousivat esille poiki-en vastaavia vahvempina, mikä kuvastaa eroa tyttöjpoiki-en ja poikipoiki-en kielellistpoiki-en ja ajattelun taitojen kehitysrytmissä esimerkiksi kielellisissä ja ajattelun taidoissa (vrt. Lauriala 2012, 33; Sinkkonen 2012, 2005; Pollack 2006). Tarkasteltaessa oppilaiden vastauksia tarkemmin, ne voitiin luokitella sen suhteen, miten hyvinä kielenoppijoina oppilaat itseään pitivät. Oppilaiden vastaukset avoimeen kysymykseen itsestä kielenoppijana luokiteltiin asteikolla erittäin hyvä [kielen oppija], hyvä, kohtalainen, huono, erittäin huono tai en osaa sanoa. Seuraavassa taulukossa 10 kuvataan oppilaiden laadullisia arvioita itsestään kielenoppijoina.

144 Itseohjautuvuuden tukeminen vieraan kielen etäopetuksessa

Taulukko 10 Oppilaiden laadulliset arviot itsestä kielenoppijana (%) Tytöt

Erittäin huono 0 2 2

En osaa sanoa 5 17 21

Yht. % 50 50 100

Tytöt kuvasivat itseään yleisimmin asteikon sanoilla hyvä tai kohtalainen. Pojat arvioivat itsensä useimmiten kohtalaisiksi kielenoppijoiksi. Yhdeksän (N=24) oppi-lasta mainitsi, etteivät he osanneet kuvata itseään oppijana. Näistä oppilaista suurin osa (7) oli poikia. Etäopetukseen osallistuneiden kolmen oppilaan arvioita itsestään on koottu taulukkoon 11:

Taulukko 11 Viidesluokkalaisten etäopetukseen osallistuneiden tyttöjen ja poikien arviointeja itsestä kielenoppijana

– Hyvin olen omasta mielestäni oppinut...

(Ella)

– Minussa parasta saksan kielen opiskelijana on että viittaan paljon; Olen ollut aktiivinen.

(Eetu)

– Mielestäni saksa on joskus hauskaa joskus ärsyttävää, koska en ymmärrä eikä sanastosta löydy apua. (Ella)

– Pyydän korjaamaan jos sanon jotain väärin.

– En ollut toteuttanut täydellisesti tavoitettani: ’’ luen aina kappaleen tunnin jälkeen kotona.’’

– En tarvitse enempää harjoittelua. (Eetu) – Olisin voinut lukea enemmän ja minun olisi pitänyt tehdä puheharjoituksia

(Onni)

Taulukko 11 implikoi, että näillä myönteisesti asennoituvilla oppilailla on tieto siitä, mitä tulisi tehdä, jotta kielen opiskelussa voi onnistua. Mahdollisesti oppilaat ymmärtävät olevansa itse ratkaisevassa asemassa opiskelunsa ja oppimisensa edisty-misen suhteen ja heillä on taitoa reflektoida omaa oppimistaan (vrt. Deci & Ryan

TUTKIMUSTULOKSET 145

2000). Näillä oppilailla vaikuttaisi olevan myönteinen minäkäsitys sekä myönteiset kontrolliuskomukset. Nämä tekijät tukevat oppilaiden itseohjautuvuuden kehittymistä ja ovat myös suotuisa lähtökohta motivoitumiselle (Lyubomirsky ym. 2011; Löfström ym. 2006; Deci & Ryan 2000; Sundholm 2000).

Käsitykset itsestä ovat yhteydessä motivaatioon ja sitoutumiseen. Tämän kautta vai-kuttavat myös koulutyön arvostaminen ja volitioon liittyvä sinnikkyys (Martin 2010;

2002, vrt. myös Taulukko 7). Tytöt arvostivat kieltenopiskelua ja kaiken kaikkiaan koulutyötä hieman enemmän kuin pojat. Tytöistä yhtä oppilasta lukuun ottamatta kaikki pitivät koulutyötä tärkeänä (n= 24/25). Huomionarvoista on, että yksikään pojista ei ollut eri mieltä koulussa oppimisen merkityksestä (n=24). Myös kielten opis-kelemista arvostetaan: sekä poikien että tyttöjen mielestä kaikkein hauskinta kielten tunneilla on oppiminen (16/49) ja tehtävien tekeminen (12/ 49).

Sitkeyttä mittaavaan kysymykseen ”Jos en ymmärrä tehtävää heti, jatkan yrittämistä kunnes ymmärrän” vastattiin seuraavasti: alle puolet tytöistä, 44 % (n=25), osoitti sitkeyttä yrittää tehdä tehtävää jota he eivät heti ymmärtäneet ja tulosta vahvistavassa kysymyksessä ”Jos en ymmärrä tehtävää heti, siirryn mieluummin” reilusti yli puolet tytöistä, 68 %, halusi siirtyä mieluimmin seuraavaan tehtävään. Vastaavassa tilanteessa pojista reilu kolmannes, 38 % (n=24), ajatteli olevansa niin sitkeä, että jaksaisi yrittää tehtävän ratkaisua, ja alle puolet, 46 %, siirtyisi mieluummin seuraavaan tehtävään.

Tässä on havaittavissa ero tyttöjen ja poikien välillä. Tuloksista saa vaikutelman, että tytöt olettavat heiltä odotettavan sinnikkästä yrittämistä, mutta mikäli haastavan tehtävän edessä tarjoutuu mahdollisuus siirtyä seuraavaan tehtävään, he kuitenkin toimisivat mieluusti niin. Pojat ovat mahdollisesti realistisempia eivätkä arvele jaksa-vansa yrittää kovinkaan kauaa, mutta periaatteessa he eivät haluaisi antaa periksi yhtä helposti kuin tytöt. Kielten tunneilla vaativimmissa tehtävissä, esimerkiksi pidempien tekstien kirjoittamisessa, sinnikkyyttä voidaan kehittää opettamalla erilaisia toimin-tastrategioita (vrt. Chatterjee ym. 2013; Martin 2010; 2002). Kirjoittamisen avuksi voidaan esimerkiksi muistella tuttua laulua, jonka lauseenrakenteita ja sanajärjestystä voidaan hyödyntää omassa tuottamisessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tyttöjen käsitys itsestään kielenoppijana on posi-tiivisempi kuin pojilla. Tytöt kykenivät ilmaisemaan paremmin myös metakognitiivista tietoa omasta oppimisestaan. Tämä selittyy osin tyttöjen kielellisten valmiusten kehitty-misestä, jossa poikien on todettu olevan tyttöjä jäljessä (Sinkkonen 2012; Keltikangas-Järvinen 2006, 67). Pojat eivät niinkään pohtineet oppijuuttaan vaan tarkastelivat työskentelyominaisuuksiaan, ja joillekin pojille viihtyminen ja hyvinvointi olivat tärkeitä asioita (vrt. Lauriala 2012; Skelton 2001). Tästä voitaisiin päätellä, että tytöt arvosta-vat oppimista itsessään ja ne pojat, jotka kyselyyn vastasiarvosta-vat, arvottaarvosta-vat oppijuuttaan tekojen ja oppimisympäristön toimintamahdollisuuksien kautta. Tulos tukee aiempaa käsitystä poikien mieltymyksestä toiminnallisuuteen (Sinkkonen 2012). Myös kielten

146 Itseohjautuvuuden tukeminen vieraan kielen etäopetuksessa

oppimista arvostetaan sekä tyttöjen että poikien keskuudessa, mutta vapaaehtoisia kieliä ei kovin usein käytännössä valita. Kuitenkin sen jälkeen kun valinta oli tehty, syyt olivat useimmiten lähtöisin itsestä; kieltä opiskellaan, koska kielitaito koetaan hyödylliseksi taidoksi (akateeminen orientaatio, Etwistle 2010). Kielten valitsematta jättämisen syyt eivät liity tämän tutkimuksen mukaan koulun ja kielten opiskelun arvostukseen.

Valitsematta jättämisen syitä ei tuolloin 2011 tarkemmin tiedusteltu.

Tulokset oppimisympäristön kehittämistyön kannalta

Tutkimuksessa esille tullut oppilaiden myönteinen minäkäsitys vahvistaa käsitystä siitä, että viidennen ja kuudennen luokan oppilailla on ominaisuuksia, joita itse-ohjautuvuudessa tarvitaan. Myönteinen minäkuva on myös vahvuus, sillä yksilön itsearvostus säätelee ratkaisevasti sitä, missä määrin hän on valmis toimimaan omaa elämää säätelevänä subjektina (Harter 2012). Etäoppimisympäristö soveltuu täten vieraiden kielten opiskeluun ja itsenäiseen, itseohjautuvaan oppimiseen. Tulokset myötäilevät aiempia tutkimustuloksia koskien tyttöjen ja poikien välisiä eroja ajattelu-taidoissa ja oppimisessa. Oppimisympäristölle poikien mieltymys toiminnallisuuteen ja oppimisympäristön viihtyvyyteen asettaa haasteita siitä, miten etäopetusympäristöä voitaisiin kehittää siten, että se huomioi toiminnallisuuteen ja hyvinvointiin liitty-vät sekä viihtyvyyden ja ryhmässä toimimisen vaatimukset (vrt. Sinkkonen 2012 ja Csikszentmihalyi 2010). Mikäli oppimismotivaatiota ja sen yllä pitämistä halutaan edistää, myös oppimisympäristön viihtyvyyteen edellä mainitussa merkityksessä tulee kiinnittää huomiota.

6.2.3 Ulkoinen ja sisäinen motivaatio itseohjautuvuuden