Integraatiohankkeessa primitiivistä tietoa lähestytään kahdesta suunnasta. Toisaalta sitä käsitellään keskustelemalla, toisaalta työstämällä siitä taideteoksia. Yhteisestä tavoitteesta huolimatta keinot ovat keskenään hyvin erilaiset ja soveltuvat osittain myös erilaisiin tilanteisiin. Karkeasti jakaen taiteellinen työ on tapa käsitellä sellaista primitiivistä tietoa, jonka sanallistaminen koetaan hankalaksi tai sosiaalisesti vaaral-liseksi.
2.3.1 Oivallusryhmä
Integraatioryhmän jäsenten primitiivinen tieto oli aineistona joka toinen viikko jär-jestetyssä ryhmäistunnossa, jota kutsuttiin oivallusryhmäksi. Istuntojen toimeksianto kuului, että kukin puhuu omasta puolestaan opiskelun herättämistä tunteista ja aja-tuksista. Oivallusryhmä on Jyväskylän yliopistossa kehitetty opiskelun malli, jossa keskustellen käsitellään työskentelyn paljastamia ristiriitoja, rituaalisuuksia ja totun-naisuuksia (ks. esim. Nikkola 2007, 64). Pyrkimyksenä on kehittää opiskelijoiden itsetuntemusta. Olennaisilta osin tämä merkitsee omaan primitiiviseen todellisuuteen tutustumista oppimisen yleisiin ehtoihin liittyviä kysymyksiä ratkoen.
Ihminen syntyy ja elää erilaisten yhteisöjen jäsenenä, joten ryhmä on ihmisen luonnollinen oppimisympäristö (Kallas ym. 2006b, 22). Missä tahansa hetkeksi yh-teen kokoontuneessa ihmisjoukossa oppiminen ei kuitenkaan onnistu vaan
tutkimis-motiivin herääminen vaatii riittävää turvallisuudentunnetta. Ihmisen ominaislaatu paljastuu vasta suhteessa toisiin ihmisiin (Kallas ym. 2006a, 161; Nikkola 2007, 63), eikä suhdetta toisiin pääse lyhytkestoisissa ryhmissä syntymään. Ryhmän alati muut-tuva kokoonpano estää turvallisen ilmapiirin syntymisen ja ylläpitää Goffmanin (1971) kuvaamia ryhmän jäsenten tulokaspyrkimyksiä. Ihmiset pyrkivät pitämään tilanteen tunnistettavana ja keräävät siksi tietoa toisistaan. Tulokkaalle on eduksi antaa itsestään suotuisa vaikutelma, pyrkiä saavuttamaan ryhmän arvostus, ilmaista itse arvostavansa ryhmää ja toisinaan ylläpitää epätietoisuutta oman persoonansa todellisista piirteistä. Näihin tavoitteisiin tulokkaat pyrkivät osittain tiedostettujen esitysten ja harhautusten avulla. (Goffman 1971, 11-14, 16). Uudessa ryhmässä yksi-lö kokee toiset ihmiset ympäristönä, jonka avulla hän pyrkii tyydyttämään tarpeitaan (ks. Kallas ym. 2006b, 23).
Oivallusryhmässä on tarkoitus suullisesti ilmaista omia merkityksenantoja ja suhteuttaa niitä toisten ryhmäläisten merkityksenantoihin (Kallas ym. 2006a, 171).
On tärkeää, ettei ristiriitojen käsittelyä kaihdeta, koska juuri niiden kautta voidaan oppia eniten. Ryhmän jäsenten olisi suotavaa tuoda oivallusryhmään myös epäsovin-naisia aihepiirejä ja ilmaista käsitystensä eroavaisuus niistä. Aiheiden etsiminen ei vaadi erityisen aktiivista työtä. Kyse on siitä, annetaanko elämismaailman teemojen nousta käsittelyyn ja nostaa mukanaan yleensä vaiettuja opiskelun esteitä. Tämä ei ole helppoa, koska ristiriitojen käsittely saa monesti tuntemaan syyllisyyttä, osaamat-tomuutta ja häpeää (Nikkola 2007, 66, 89.)
Integraatiohankkeen opetuksen kannalta erilaisten ajatuskulkujen käsittely on tärkeää siitäkin syystä, että koulutettavat opiskelevat sekä oppiakseen itse että oppi-akseen ymmärtämään oppimista. Oppimistapahtuma vaatii aina uusia ajatuksia, jotka kyseenalaistavat entiset tai saavat punnitsemaan vanhoja käsityksiä uudelleen. Tämä prosessi synnyttää ryhmään erimielisyyttä ja kitkaa, jotka opettajan on syytä oppia tuntemaan, eikä tuon kitkan syntymistä opettajaksi opiskelevien omissa opinnoissa pitäisi välttää. Helposti se kuitenkin estetään esimerkiksi mukautumalla kouluttajan näkemyksiin ja korostamalla ryhmän hyvää yhteishenkeä. Yhteisymmärrys ja kon-sensus muodostuvat usein ryhmän toiminnan tavoitteeksi, jolloin todelliset ajatukset salataan. Oppimisen kannalta tämä on tuhoisaa. Ryhmäkoulutuksen tavoitteena pitäi-si olla keskinäisen pitämisen pitäi-sijaan keskinäinen hyväksyntä. (Kallas ym. 2006a, 164-165; 2006b, 24-25; Nikkola 2007, 98.) Halu pitää toisista on ymmärrettävä ja
inhi-millinen. Se ei kuitenkaan saisi estää ilmaisemasta oppimisen kannalta tärkeitä asioi-ta. Moilasen (2007) mukaan oivallusryhmän tärkein tavoite ei ole saada aikaan suju-vaa yhteistoimintaa suju-vaan mahdollistaa oman ryhmässä olemisen tutkiminen. Myö-hemmin tämän tietämyksen oletetaan helpottavan yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. (Moilanen 2007, 104.) Ristiriitojenkaan suhteen ei tavoitteena ole niiden rat-kaiseminen vaan niihin liittyvän epävarmuuden kohtaaminen ja sietäminen (Nikkola 2007, 100). Perinteisessä opetuksessa myönteinen palaute annetaan tilanteista, jotka opetuksen aikana ovat tuottaneet oppilaalle mielihyvää. Oivallusoppiminen kääntää tämän ylösalaisin, koska todelliset oppimiskokemukset nostavat pintaan myös kiel-teisiä tunteita. (Kallas ym. 2006a, 172).
2.3.2 Estetiikka
Primitiivisen tiedon käsittely oivallusryhmässä edellyttää rohkeutta käsitellä intiimiä primitiivistä todellisuuttaan piirissä istuen, ryhmän katseiden alla. Lisäksi pitäisi löy-tää sopivat sanat sisäiselle kokemukselle, jota kuvaamaan ei aina kerta kaikkiaan löydy sanoja. Näistä syistä kaikkea primitiivistä tietoa ei ole ongelmatonta käsitellä oivallusryhmässä. Estetiikan opiskelu tarjosi integraatioryhmän jäsenille toisenlaisen lähestymistavan primitiiviseen tietoon.
Estetiikan opetus käynnistyi marraskuussa hankkeen johtajan alustuksella ryh-mälle tutuksi käyneistä tiedon prosesseista ja erityisesti primitiivisen tiedon osuudes-ta. Esteettisen prosessin kulku kuvattiin ryhmälle näin:
Primitiivinen tieto → Itseilmaisun tarve → Hiljainen työ → Taideteos.
Seuraavaksi keskusteltiin yhteisesti ilmaisukeinoista, joiksi opiskelijat mainitsivat esimerkiksi musiikin kuuntelun, tanssin, urheilun ja kiukuttelun. Opiskelijat saivat tehtäväkseen etsiä itsestään jotakin, minkä halusivat ilmaista toisille. Tehtävä perus-tui ajatukseen, jonka mukaan taiteellisen prosessin käynnistää primitiivisen tiedon herättämä tarve jakaa kokemuksensa muiden kanssa. Ohjeena oli tunnustella omaa primitiivistä tietoa ja valita käsiteltäväksi jotakin olennaiseksi katsomaansa. Vasta sen jälkeen tuli alkaa etsiä tälle kokemukselle esteettistä ilmaisumuotoa. Tätä työvai-hetta kutsuttiin hiljaiseksi työksi, jonka myötä primitiivinen tieto jalostuisi taideteok-seksi. Prosessin viimeiseksi vaiheeksi mainittiin taideteoksen toteutus.
Ryhmäläisiä kannustettiin suhtautumaan ennakkoluulottomasti taidelajin valin-taan, koska taito ei välttämättä takaisi ilmaisua eikä sen puuttuminen toisaalta estäisi sitä. Kouluttajat kertoivat esimerkin edellisen integraatioryhmän opiskelijasta, joka ei vuosien viulunsoittotaustasta huolimatta kokenut ilmaisevansa soitolla itseään. Este-tiikan työssään hän soitti sahaa. Taideteoksen kehittelyn ja toteutuksen ohella estetii-kassa oli tarkoitus tutkia omia ilmaisukieliä, tutustua itseensä esteettisenä ilmaisijana sekä taiteen vastaanottajana. Lopuksi sovittiin, että estetiikan tehtävän tuotoksia alet-taisiin esitellä joululoman jälkeen muutama teos kerrallaan. Muita kokoontumisker-toja ei estetiikalle varattu vaan työskentely tapahtuisi itsenäisesti. Primitiivisen tie-don aitoon käsittelyyn pyrittäessä esteettistä työskentelyä ei voi oikeastaan ohjata ulkoapäin. Kyse on pikemminkin työskentelyn mahdollistamisesta, mikä integraa-tiohankkeessa tarkoitti tilan, ajan ja tarpeen vaatiessa ohjauskeskustelun tarjoamista.
Estetiikassa opiskelija kohtaa molemmat opettajuuden kehityksen kannalta olennaiset perussuhteet eli suhteen itseensä ja suhteen yhteisöön. Primitiivisen tiedon käsittely on tavasta riippumatta minä-suhteen pohdiskelua. Kysymys, mitä on valmis jakamaan ryhmän kanssa, on puolestaan oman suhteen pohtimista yhteisöön. Esteet-tiseen käsittelyyn valittava aihe saattaa sekin käsitellä tekijän suhdetta yhteisöön.
Prosessin eteneminen taideteoksen toteuttamiseen on usein konkreettisempi työvaihe, jonka aikana perussuhteiden pohdiskelu jää taka-alalle. Sen sijaan työn esittely ryh-mälle tuo jälleen ajankohtaiseksi suhteen yhteisöön ja itseen sen jäsenenä. Oivallus-ryhmän tapaan estetiikassakin tulisi voida käsitellä myös epäsovinnaisia, rumia ja ryhmän sosiaalista tasapainoa horjuttavia aiheita.
3 PRIMITIIVISEN TIEDON ESTEETTINEN KÄSITTELY