Instrumentinhallinnan käsite ja osa-alueet

Kolme viidestä haastatellusta mainitsi vastauksissaan useasti ”instrumentinhallinnan” ja sanaparin ”hallita instrumenttia”. Lisäksi yksi haastateltavista (Ahonen) puhui paljon

”äänenkäytönhallinnasta”, jolla hän viittasi selvästi samoihin aihepiireihin kuin kolme

”instrumentinhallinnasta” kertonutta. Käytänkin Ahosen haastattelun tuottaman aineis-ton ”äänenkäytönhallintaa” käsitteleviä aihepiirejä yhteneväisesti instrumentinhallinnas-ta kertoneen aineiston kanssa.

Instrumentinhallinta esiintyi haastateltavien puheessa monissa yhteyksissä muun muas-sa seuraavismuas-sa laumuas-sahduksismuas-sa:

– – loistavan virtuoosin laulua voi niinku kunnioittaa ja ihailla sillä tavalla, että kylläpä se on hyvässä hallinnassa se instrumentti. (Kervinen)

– – mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että tota, ku siihen kuuluu niihin pedagogisiin val-miuksiin niin paljon asiaa, siis sen lisäksi, mitä sen instrumentinhallintaan kuuluu, mun mielestä. – – (Kervinen)

– – totta kai pitää olla myös hyvä siinä instrumentinhallinnassa, mutta myös muistaa se, että se on yhteistyötä sen bändin kanssa. (Keränen)

35 Toinen tutkimuskysymys on: Mitä korkeakoulusta valmistuneen pop/jazz-laulajan instrumentinhallinta sisältää? ja kolmas: Mikä on instrumentinhallinnan merkitys korkeakoulusta valmistuneelle pop/jazz-laulajalle?

Vaikka katkelmat ovat lyhyitä, niistä pystyy saamaan pienen käsityksen siitä, millaises-sa yhteydessä instrumentinhallinnasta puhutaan.

Aineiston perusteella instrumentinhallinnan käsite määrittyy seuraavasti: Laulamiseen liittyvä äänenkäytön kokonaisuus, jonka osa-alueita hallitsemalla laulajan on mahdol-lista saada äänensä toimimaan haluamallaan – sekä tutkimuksen näkökulmasta katsot-tuna korkeakoulusta valmistuneelta laulajalta edellytettävällä – tavalla.

Kuvaavimmat kommentit instrumentinhallinnan sisällöstä olivat seuraavat Ahosen ja Puurtisen haastatteluista poimitut lainaukset:

No yksinkertasuudessaan äänenkäyttöhän on ilmaa, ääntä ja resonaatiota. Et noista kolmes-ta elementistä niinku se äänenkäyttö muodostuu. Eli periaatteessahan niinku äänenkäytölle ei oo mitään muuta kriteeriä kun se, että se on kestävä, että se ääni kestää, että on tieto, taito ja kyky hallita sitä ääntään sillä tavalla, että sä kykenet sen kolme settiä illassa laulamaan.

Kestävyys on ehkä se semmonen ykköskriteeri ja se mitä sen alle tulee, niin tietoisuus siitä, et miten sitä ääntä hallitaan eli mitä osa-alueita siitä äänestä hallitaan: ilmanpainetta, ääntä;

kurkunpäätä siis ja resonaatiotiloja eli ääntöväylää. Että periaatteessa korkeakoululaulaja, kun se valmistuu, niin sillä pitää olla perustiedot ja taidot hallita sitä ääntä ja se on jo aika paljon. (Ahonen)

Ahonen kuvaa yllä monia äänenkäytön osa-alueita. Kuvauksesta nousee kuitenkin sel-västi esiin kolme isoa teemaa, joista hän käyttää nimityksiä äänen kestävyys, tietoisuus äänenhallinnasta sekä taito hallita ääntä.

Puurtinen puhuu instrumentinhallinnasta seuraavasti:

No mun mielestä hänen (laulajan) tietenkin pitäisi laulajana hallita oma instrumenttinsa mahdollisimman hyvin – – pystyisi pelaamaan äänen kanssa vähän enemmän. Et siinä olisi ilmaisukykyä ja riittävästi laajuutta, vaikka loppupeleissä laulaisi terssin alalta. – – Mut sit-ten myöskin, että olis äänifysiologisesti tietoutta. (Puurtinen)

Puurtinen jatkoi terveeseen äänenkäyttöön liittyen:

– – että sä putoat jaloilleen, että se (terve äänenkäyttö) tavallaan pitää sut kunnossa. Jos sä vaikka meetkin laulamaan johonkin semmoiseen bändiin, tai oot kiinnostunut toisentyyppi-sestä musiikista, niin sä voit aina tehdä semmoisia palautusharjoituksia itsellesi. (Puurtinen)

Myös Puurtisen kommenteista oli havaittavissa kolme pääteemaa: laulutekninen osaa-minen, äänifysiologinen tietämys sekä terve äänenkäyttö. Nämä kolme teemaa muodos-tavatkin instrumentinhallinnan ytimen. Aineistossa käytettiin äänifysiologian yhteydes-sä sanoja tietämys, tietoisuus ja ymmärrys. Tavasta, jolla äänifysiologinen tietämys ja tietoisuus tuotiin esille – usein auttamassa laulajaa äänensä hallitsemisessa– voi kuiten-kin päätellä, että myös näiden kohdalla tarkoitettiin pikemminkuiten-kin äänifysiologista ym-märrystä ja tuntemusta. Ollakseen hyödyllistä tieto täytyy pystyä omaksumaan. Tämän jälkeen sitä voi soveltaa. Äänifysiologian tuntemus pitää sisällään sekä tiedon,

ymmär-ryksen että kyvyn soveltaa äänifysiologista tietoa laulamiseen. Näistä syistä käytän tässä tutkimuksessa käsitettä äänifysiologian tuntemus.

Aineiston analyysin perusteella instrumentinhallinnan osa-alueiksi määrittyivät:

1) terve äänenkäyttö

2) äänifysiologian tuntemus 3) laulutekninen osaaminen

Kaikki osa-alueet ovat sidoksissa toisiinsa ja tukevat toistensa toimintaa (kuvio 1). Ää-nifysiologian tuntemus luo pohjan laulutekniikan harjoittamiselle ja terveelle äänenkäy-tölle. Toisaalta äänifysiologisen tiedon muuttuminen äänifysiologiseksi ymmärrykseksi, ja edellyttää laulutekniikkaa. Varsinainen äänifysiologian tuntemus kehittyy laulutek-niikan ja äänifysiologisen tiedon vuorovaikutuksessa. Terve äänenkäyttö on osittain päällekkäistä laulutekniikan kanssa ja vaikuttaa suoraan laulutekniikkaan; jos ääntöeli-mistö voi huonosti, hyvää laulutekniikkaa ei ole mahdollista saavuttaa. Terveen äänen-käytön yhteys äänifysiologian tuntemukseen on puolestaan välillinen eli syntyy laulu-tekniikan harjoittamisen kautta, jota edellytetään tuntemuksen syntyyn ja jota ei ole mahdollista harjoittaa, jos äänenkäyttö ei ole tervettä.

KUVIO 1. Korkeakoulutasoisen instrumentinhallinnan pyramidi. Äänifysiologinen tuntemus luo pohjan laulutekniikan ja terveen äänenkäytön syntymiselle. Äänifysiologian tuntemuksen syntyminen edellyttää laulutekniikkaa. Terve äänenkäyttö on tulosta sekä hyvästä laulutekniikasta että äänifysiologian tunte-muksesta.

Keränen toi esiin mielenkiintoisen lisänäkökulman instrumentinhallinnan sisältöihin:

Musiikillisesti on myös tosi tärkeätä sellanen, että osaa ilmasta sitte itseään – – se on osa si-tä instrumentin hallintaa totta kai. Ja tiesi-tää tottakai tyylilajit, miten ne fraseerataan ja si- täm-möstä. Et se on kaikki sitä instrumentin hallintaa ilman muuta. (Keränen)

Ilmaisu ja tyylilajien hallinta sisältyivät alkuperäisen tutkimuskysymykseni Millaista on korkeakoulusta valmistuneen pop/jazz-laulajan ammattitaito? tuloksena saatuihin tee-moihin. Rajasin ne kuitenkin ulos instrumentinhallinnan sisällöistä, koska ne eivät tar-peeksi kattavasti esiintyneet aineistossa instrumentinhallinnan osana. Olen kuitenkin sisällyttänyt tyylilajien hallinnan siinä mielessä määritelmääni instrumentinhallinnasta, että laulutekniikan osana käsitellään eri tyylien edellyttämien äänenvärien ja efektien hallintaa luvussa 9.7. Ilmaisua olen puolestaan tarkastellut sekä luvussa 7 että 9 osana tervettä ääntä ja pop/jazz-laulutekniikkaa. Eerola (2010c) toteaakin ilmaisusta, että sitä ei tulisi pitää erillisenä laulamisen vaikuttavuuteen liittyvänä tekijänä vaan osana laulu-tekniikkaa.

Instrumentinhallinnan käsite voi vaikuttaa synonyymiltä esimerkiksi laulutekniikalle tai äänenkäytölle. Ahonen käytti edellä esitellyssä katkelmassa paljon termiä äänenkäyttö.

Tarkemmin tarkasteltuna äänenkäyttöä ei voida kuitenkaan nähdä synonyymina instru-mentinhallinnalle, koska se on vain yksi osa instrumentinhallintaa. Äänenkäyttö on ää-ni-instrumentin käyttämistä, joka ei edellytä äänifysiologista ymmärrystä. Sama pätee laulutekniikan käsitteeseen; haastatteluaineisto osoittaa, että laulutekninen osaaminen on vain yksi osa instrumentinhallintaa. Jos laulaja on luonnonlahjakkuus, hänellä voi olla hyvä laulutekniikka, vaikka hän ei esimerkiksi ymmärtäisi äänifysiologiasta mitään.

Sen sijaan hänen instrumentinhallintansa ei välttämättä olisi hyvää, koska aineisto tuo selvästi esiin, että instrumentinhallinta koostuu kolmesta eri osa-alueesta: äänifysiologi-an tuntemuksesta, laulutekniikasta ja terveestä äänenkäytöstä. Haastatteluaineiston pe-rusteella mikään jo olemassa oleva yksittäinen termi ei riitä kuvaamaan instrumentin-hallinnan kokonaisuutta. Instrumentinhallinta on siis oma uusi käsitejärjestelmänsä.