Ilmoitusvelvollisuus poliisille

Tehokkaan selvitysprosessin edellytyksenä on, että tieto kulkee viranomaiselta toiselle mah-dollisimman varhaisessa vaiheessa. Lastensuojelulain 25 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus on tärkeä säännös, joka mahdollistaa tiedon siirtymisen viranomaiselta toiselle salassapitosään-nösten estämättä.

Selvitysprosessin esittelyn yhteydessä kävin läpi lastensuojelulain 25 §:n 1 momentin lasten-suojeluilmoitusta. Kyseinen säännös määrittelee, keillä on velvollisuus tehdä lastensuojeluil-moitus. Ilmoitusvelvollisilla tarkoitan tässä yhteydessä lastensuojelulain 25 §:n 1 momentissa määriteltyjä henkilöitä ja tahoja, joihin kuuluu esimerkiksi lastensuojelun työntekijät.²⁰² Tässä kappaleessa käyn läpi enimmäkseen lastensuojelulain 25 §:n 3 momentin mukaista ilmoitus-velvollisuutta poliisille. Käytän termiä lastensuojeluilmoitus, mikäli tarkoitan lastensuojelulain 25 §:n 1 momentin mukaista ilmoitusta.

201 Järjestämislaki 2 § 1 momentti määrittelee, mitä tutkimusyksiköllä tarkoitetaan.

202 Edelleen on syytä muistaa, että LSL 25.2 §:n mukaan myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu hen-kilö voi tehdä lastensuojeluilmoituksen.

Lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuutta koskeva säännös on muuttunut monesti viime vuosien aikana. Ilmoitusvelvollisuuden piiriä sekä ilmoitusvelvollisuuden alaa laajennettiin vuonna 2010.²⁰³ Lainmuutoksen tarkoituksena oli, että kynnys lastensuojeluun madaltuisi ja, että tukea tarvitseva lapsi ja perhe saataisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa avun piiriin.²⁰⁴ Ennen vuoden 2010 lakimuutosta lastensuojeluilmoituksen tekeminen vaati suurempaa varmuutta.

Aiemmin voimassa olleen säännöksen mukaan velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus oli, jos oli saanut tietää ”ilmeisestä perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeessa olevasta lap-sesta”. Tämä aiheutti ongelman lastensuojelutarpeen määrittelystä.²⁰⁵ Nykyisin puhutaan mah-dollisesta lastensuojelun tarpeen selvittämisestä eli enää ei vaadita ”ilmeistä” tarvetta. Ilmoi-tuksen tekemisen tarve arvioidaan tapauskohtaisten seikkojen perusteella. Epäilyn ja siitä joh-tuvan huolen katsotaan olevan riittävä peruste.²⁰⁶

Vuonna 2010 täsmennettiin myös sitä, että salassapitovelvollisuus ei estä lastensuojeluilmoi-tuksen tekemistä.²⁰⁷ Aikaisemmin tätä ei ollut nimenomaisesti kirjattu lakiin, mikä herätti tul-kintaongelmia muun muassa sosiaalialalla työskentelevillä.²⁰⁸ Nykyisin laissa todetaan selke-ästi ”salassapitosäännösten estämättä”.

Lanzaroten sopimuksen myötä lastensuojelulakia muutettiin vuonna 2012 siten, että ilmoitus-velvollisille tuli velvollisuus ilmoittaa poliisille, mikäli heillä on syytä epäillä lapsen joutuneen rikoslain 20 luvussa säädetyn seksuaalirikoksen kohteeksi. Aikaisemminkin ilmoitusvelvolli-silla on ollut oikeus ilmoittaa suoraan poliisille epäilyistään, mutta nyt kyseessä on velvollisuus.

Lanzaroten sopimuksen mukaan pelkkä oikeus ilmoituksen tekemiseen olisi ollut riittävää, mutta lastensuojelulain 25 §:n 3 momentti asettaa ilmoitusvelvollisille laajan velvollisuuden ilmoittaa epäilyistään.²⁰⁹

203 Ilmoitusvelvollisten määrän lisääminen vaikutti lastensuojeluilmoitusten määrän kasvuun. Ks. HE 164/2014, s. 43.

204 HE 225/2009, s. 6 ja s. 25-26.

205 Oikeusasiamiehen erilliskertomus eduskunnalle K1/2006, s. 34.

206 Aer 2012, s. 49.

207 HE 225/2009, s. 6.

208 Hirvelä 1997, s. 116.

209 HE 282/2010, s. 105.

Huomattavaa on, että vuoden 2012 muutos koski vain seksuaalirikoksia, mutta ei pahoinpitely-rikoksia.²¹⁰ Ilmoitusvelvollisilla säilyi edelleen oikeus tehdä ilmoitus, mikäli epäillään pitelyä. Säännös muuttui jälleen vuonna 2015 siten, että nyt velvollisuus koskee myös pahoin-pitelyä. Muutoksen yhtenä tarkoituksena oli nopeuttaa rikostutkintaa.²¹¹

Lastensuojelulaki 25 §:n 3 momentti nykyisin:

Edellä 1 momentissa tarkoitetuilla henkilöillä on velvollisuus tehdä salassapitosäännösten estä-mättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä, että lapseen on kohdistettu:

1) rikoslain 20 luvussa seksuaalirikoksena rangaistavaksi säädetty teko; tai

2) sellainen rikoslain 21 luvussa henkeen ja terveyteen kohdistuvana rikoksena rangaistavaksi säädetty teko, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Säännös velvoittaa tutkintapyynnön tekemiseen ja oikeuttaa tietojenluovutuksen.²¹² Käytän-nössä momentin toinen kohta tarkoittaa muun muassa pahoinpitelyä (RL 21:5), törkeää pahoin-pitelyä (RL 21:6) ja heitteillepanoa (RL 21:14), mutta ei lievää pahoinpahoin-pitelyä (RL 21:7). Lie-västä pahoinpitelystä tulee silti tehdä lastensuojeluilmoitus.²¹³ Myös niissä tapauksissa, joissa tehdään ilmoitus poliisille, tulee tehdä lisäksi lastensuojeluilmoitus, ellei sitä ole jo tehty.²¹⁴ Edellä kuvatuin tavoin lainsäädäntöä on selkiytetty ilmoitusvelvollisuuden osalta, joten ei ole ainakaan lainsäädännöllistä estettä ilmoittaa epäilyistä eteenpäin. Yhteistyötä on myös tehos-tettu.²¹⁵ Lastensuojelu voi tarvittaessa konsultoida poliisia ja toisinpäin.²¹⁶ Ilmoitusvelvollisuu-den laajentamisen voidaan tulkita olevan osoitus lainsäätäjän tahdosta helpottaa tiedon kulke-mista eri viranomaisten välillä.

Käytännössä asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen kuin lainsäädäntö antaisi olettaa. Lain-säädäntö yksiselitteisesti velvoittaa ilmoittamaan epäilyistä, mutta esimerkiksi päiväkodin tai

210 HE 282/2010, s. 121.

211 HE 164/2014, s. 2.

212 Räty 2010, s. 207.

213 Lievä pahoinpitely voi olla esimerkiksi tukistamista.

214 HE 282/2010, s. 105.

215 Esim. Lastensuojelun keskusliitto 27.3.2014: Nurmijärven kunnan avoimen yhteistyön toimintamalli lastensuojeluissa palkittiin parhaana lastensuojelutekona vuonna 2014.

216 Poliisihallituksen ohje 28.11.2013, s. 1.

lastensuojelun työntekijät saattavat menettää puheyhteyden vanhempiin, jos he tekevät ilmoi-tuksen lastensuojelulle tai poliisille.²¹⁷ Ilmoituksen tekemisellä on tarkoitus varmistaa, että lap-sen oikeus erityiseen suojeluun toteutuu viivytyksettä,²¹⁸ mutta yhteistyön merkitystä vanhem-pien kanssa ei saa unohtaa. Puheyhteyden menetys lapsen vanhempiin hankaloittaa viranomais-ten työn suorittamista.

Varsinkin epäselvissä tapauksissa ilmoituksen tekemisessä ilmenee epäröintiä. Viranomainen saattaa jättää tekemättä ilmoituksen poliisille, jos kyseessä on esimerkiksi lievä tai henkinen väkivalta, jonka tunnistaminen ei ole yksinkertaista. Selvissä tapauksissa lapsilla näkyy merk-kejä väkivallasta, jolloin ilmoituksen tekeminen ongelmatonta.²¹⁹ Ilmoitusvelvollisuuden sää-tämistä koskevassa lakivaliokunnan mietinnössä on todettu, että ilmoitusvelvollisuus on, kun henkilöllä on ”tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä” lapseen koh-distunutta seksuaalirikosta.²²⁰

Lastensuojelulain tavoitteista²²¹ saadaan perusteet sille, milloin lastensuojelun tarve (LSL 25.1

§) on syytä selvittää.²²² Lastensuojelulain 25 § 3 momentti jättää kuitenkin avoimeksi sen, mil-loin ”syytä epäillä” –kynnys ylittyy. Terminologisesti lastensuojelulain kynnys on sama kuin esitutkintalaissa, jota voidaan käyttää vertailukohtana. Esitutkintalain 3 luvun 3 §:n mukaan esitutkintaviranomaisen tulee toimittaa esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty.

Rikosprosessissa käytettävä todennäköisyysasteikko voidaan jakaa kolmeen. Esitutkinnan toi-mittamiskynnyksessä on kyseessä alin todennäköisyyden aste.²²³ Asteikon keskellä on syyte-kynnys, jonka ylittyminen edellyttää todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn tueksi.²²⁴ Syyte on nostettava, jos syytekynnys ylittyy. Korkein todennäköisyyden aste vaaditaan langettavan pää-töksen antamiseksi, sillä tuomitsemiskynnys vaatii täyden näytön tapahtuneesta rikoksesta.²²⁵

217 Ruponen ym. 2012, s. 25.

218 Araneva 2016, s. 78.

219 Ellonen & Pösö 2014, s. 743.

220LaVM 43/2010, s. 10.

221 LSL 1 §: Lain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.

222 Ojala 2012, s. 247.

223 Hirvelä 2006, s. 271.

224 Helminen ym. 2014, s. 275.

225 Hirvelä 2006, s. 271.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan syyllisyydestä ei saa jäädä varteen-otettavaa epäilyä.²²⁶

Syytä epäillä -kynnyksen ylittämistä ei ole määritelty tarkasti missään.²²⁷ Voidaan kuitenkin todeta, että väite lapseen kohdistuneesta rikoksesta vaatii jotain konkreettista tuekseen. Pelkkä puhdas epäily, ilman mitään konkreettista syytä, ei riitä. Jotta ilmoitusvelvollisen epäily lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä ylittäisi ilmoituskynnyksen, pitää tiedossa olla esimerkiksi uskottavana pidettävä tapahtumainkulku.²²⁸ Ilmoituskynnys ei edellytä täyttä varmuutta tai edes todennäköisiä syitä rikoksen tapahtumisesta. Epäilyn on voinut aiheuttaa esimerkiksi lapsen käyttäytyminen tai muilta henkilöiltä saadut tiedot, jotka ovat antaneet ai-heen epäillä lapseen kohdistunutta rikosta.²²⁹

Ilmoitusvelvollisuuden rikkominen voi tulla kyseeseen, jos virkamies ei tee ilmoitusta poliisille tilanteissa, joissa hänellä olisi siihen velvollisuus. Mikäli kyseessä on tulkinnanvarainen ti-lanne, eikä ilmoitusvelvollinen tällaisessa tilanteessa tee ilmoitusta poliisille, ei kyseessä ole ilmoitusvelvollisuuden rikkominen. Ilmoitusvelvollisuutta ei rikota myöskään tilanteessa, jossa ilmoitus poliisille tehdään, vaikka jälkikäteen mietittynä syytä epäillä –kynnys ei täytykään.

Ilmoitusvelvollisella on siis harkintavaltaa asiassa.²³⁰ Tulkinnanvaraisen tilanteen määrittely on hankalaa.²³¹

Ilmeisen väärä ilmoitus voi kuitenkin täyttää kunnianloukkauksen määritelmän, joten ilmoituk-sen perusteena tulee todennäköisiä syitä.²³² Ilmoitusta ei tarvitse yksilöidä tiettyyn henkilöön vaan omien havaintojen kertominen ja pyyntö ryhtyä toimenpiteisiin riittävät. Aikuisten tehtä-vänä on puuttua, mikäli he epäilevät lapseen kohdistunutta rikosta. Avun pyytämästä ei saa jättää lapsen vastuulle.²³³

226 Jokela 2015, s. 361: Kaiken järkevän epäilyn ulkopuolella, ”beyond resonable doubt”. Ks. myös Jonkka 1991, s. 73.

227 Hirvelä 2006, s. 271-273.

228 Ojala 2012, s. 249.

229 HE 164/2014, s. 145. Ks. myös kappale 3.1. epäilyn syntymisestä.

230 Ojala, 2012, s. 250.

231 Tulkinnan apuna voidaan käyttää ennakkoratkaisua KKO 2010:75. Tapauksessa oli kyse sotilasri-koksesta ja siitä olisiko esimiehenä toimineen komentajan pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin epäilyjen suh-teen. Ks. myös Ojala 2012, s. 250.

232 Tapauksessa KKO 2006:10 oli kyse tilanteesta, jossa henkilö oli tehnyt ilmoituksen väittäen toisen henkilön syyllistyneen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Vastaaja ei varmistanut ilmoittamiensa seikkojen todenperäisyyttä. Vastaaja tuomittiin kunnianloukkauksesta.

233 Hirvelä 2006, s. 325-326.

Ilmoituksen tekemistä harkittaessa tulee muistaa lapsen etu. Lapsella on oikeus erityiseen suo-jeluun ja turvallisuuteen.²³⁴ Turha ilmoitus ei ole lapsen edun mukaista, mutta on selvää, ettei sitä ole ilmoittamatta jättäminenkään. Näkisin, että on tärkeämpää varmistaa lapsen turvalliset olot kuin jättää puuttumatta mahdollisiin epäkohtiin. Puuttumatta jättämisellä voi olla kohta-lokkaammat seuraukset. Ilmoituksen tekemisellä ei tarkoiteta syyllistää ketään. Ilmoituksen te-keminen tarkoittaa vain sitä, että viranomaiset selvittävät, onko lapsella kaikki hyvin. Lasten-suojelu selvittää mahdollisen lastenLasten-suojelun tarpeen ja poliisi huolehtii esitutkinnasta.

Lastensuojelulain 25 §:n 3 momentin mukainen ilmoitusvelvollisuus on tärkeä säännös, joka mahdollistaa tiedon kulkemisen viranomaiselta toiselle varhaisessa vaiheessa. Tiedon kulku varhaisessa vaiheessa on ensiarvoisen tärkeää tehokkaan ja nopean prosessin kannalta. Ilmoitus poliisille voi käynnistää selvitysprosessin. Tällöin ollaan tilanteessa, jossa rikosta vasta epäil-lään. Selvitysprosessin käynnistyttyä tiedon kulku on myös tärkeää. Näitä muita tilanteita, joissa käsillä ei ole ilmoitusvelvollisuutta, käsitellään seuraavaksi.