Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo monelta osin havaittavissa vesienhoitoalueella, mutta niiden arvioi-daan lisääntyvän olennaisesti lähivuosikymmeninä ja erityisesti vuosisadan loppupuolelle edettäessä. Tiedot vaikutuksista etenkin ekologiaan ovat vielä puutteellisia. Alla olevat kuvaukset perustuvat tuoreimpiin ilmas-toskenaarioihin, joita on kuvattu oppaassa Ilmastonmuutoksen huomioon ottaminen vesienhoitotyössä. Ve-sienhoidon toimenpiteiden suunnittelu vuosille 2022-2027. (pdf) (7,8 MB)
Vaikutukset vesienhoitoalueen hydrologiaan
Suomen keskilämpötila tarkastelujaksolla 2020–2049 on 1,6–2,1 ºC korkeampi kuin vertailujaksolla 1981–
2010. Sadanta kasvaa keskimäärin 5–7 prosenttia, rankkasateet enemmän kuin keskisadanta. Rankimmat sateet voimistuvat suhteellisesti eniten talvella, mutta suurin osa rankkasateista saadaan jatkossakin kesällä.
Vuosittaisen valunnan on arvioitu muuttuvan vuosisadan puoliväliin mennessä 0–10 % vesistöalueesta ja ilmastoskenaariosta riippuen (kuva 3.18). Talven valunta kasvaa merkittävästi lumen sulamisen ja vesisatei-den lisääntymisen vuoksi. Vastaavasti kevään lumen sulamisen aiheuttama valunta pienenee, kun lumipei-tettä ei enää kerry entiseen tapaan lämpimien talvien aikana.
Kuva 3.18. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelle simuloitu keskimääräisen sekä maksimi- ja minimivalunnan prosentuaalinen muutos jak-solla 2010–2049 vertailujaksoon 1981–2010 verrattuna. Vasen pylväsryhmä kuvaa muutosta vuositajak-solla, muut vuodenajoittain (talvi, kevät, kesä, syksy). Lähde: Noora Veijalainen, ClimVeturi -hanke.
Virtaaman muutos on vuositasolla hieman pienempi kuin valunnan muutos, etenkin runsasjärvisillä alueilla (kuvat 3.19–3.21). Talvella lisääntyvä lumen sulaminen ja vesisade lisäävät virtaamia ja talvitulvia. Vastaa-vasti kevättulvat pienenevät, kun lunta ei enää kerry yhtä paljon. Tämän seurauksena pienten latvajärvien tulvariski voi pienentyä. Suurten keskusjärvien vedenkorkeudet tulevat nousemaan talvella nykyistä ylem-mäksi ja kokonaisuudessaan tulvien suuruus kasvaa.
Kasvavien talvivirtaamien, yleistyvien talvitulvien ja lisääntyvän hyyderiskin vuoksi on vesienhoitoalueen säännösteltyihin järviin tarvetta jättää syystalveksi lisää varastotilavuutta. Kevättalvella varastotilavuuden tarve vastaavasti keskimäärin pienenee, kun lumitulvat pienenevät. Runsaslumiset talvet käyvät vuosisadan puolivälissä entistä harvinaisemmiksi, mutta varastotilavuutta tarvitaan kevättulvien pienentämiseen vielä pit-källe tulevaisuuteen. Säännöstelylupien muutoksia on jo tehty tai ollaan tekemässä useilla järvillä ja niissä on huomioitu ilmastonmuutoksen vaikutus. Muutostarve riippuu järven sijainnista, vesistön ominaisuuksista ja nykyisen säännöstelyluvan määrittelyistä.
Kevättulvat pienenevät ja tulvariski todennäköisesti pienenee vesistöissä, joissa kevättulvat ovat nykyään selvästi suurimpia tulvia. Sen sijaan syksyn ja talven tulvat kasvavat ja talven jääpeiteajan lyheneminen lisää hyydetulvien todennäköisyyttä hyyteelle alttiissa joissa. Rankkasateiden on ennakoita lisääntyvän
keski-63 määräisiä sateita enemmän ja niiden myötä lisääntyvät rajut kesätulvat taajama-alueilla ja pienissä jokive-sissä. Merenpinnan nousun on Suomessa arvioitu olevan noin 80 % maailmanlaajuisesta keskiarvosta. Ve-sienhoitoalueella maankohoaminen jatkuu merivedennousua voimakkaampana vielä pitkään.
Kuva 3.19. Siikajoelle simuloitu päivittäinen virtaama ja sen vaihteluväli jaksolla 2010–2049 vertailujaksoon 1981–2010 verrattuna. Lähde:
ClimVeturi -hanke, Noora Veijalainen, SYKE.
Kuva 3.20. Oulujoelle simuloitu päivittäinen virtaama ja sen vaihteluväli jaksolla 2010–2049 vertailujaksoon 1981–2010 verrattuna. Lähde:
ClimVeturi -hanke, Noora Veijalainen, SYKE.
Kuva 3.22. Iijoelle simuloitu päivittäinen virtaama ja sen vaihteluväli jaksolla 2010–2049 vertailujaksoon 1981–2010 verrattuna. Lähde:
Lähde: ClimVeturi -hanke, Noora Veijalainen, SYKE.
64 Vesienhoitoalueen eteläosassa, Kalajoki-Temmesjoki-alueella, edellä kuvatut ilmastonmuutoksen vaikutuk-set ovat jo selvästi nähtävissä ja suurta osaa säännöstelykäytännöistä on jo tämän vuoksi muutettu. Tarvetta muutokseen on aiheuttanut etenkin se, että talviset sulantajaksot ovat yleistyneet ja keskimääräiset kevättul-vat pienentyneet ja aikaistuneet. Sen sijaan vesienhoitoalueen itä- ja pohjoisosissa talvet okevättul-vat olleet vielä lumisia. Siellä tarve kevättulvaan varautumiseen on vielä vähintään samalla tasolla kuin lähihistoriassa.
Vedenhankinnan kannalta tärkeiden alivirtaamien pieneneminen ja kesäaikaisten alivirtaamakausien pi-teneminen laskee loppukesän vedenkorkeuksia. Kuivina kesinä kastelu ja muu vedenhankinta voivat vaikeu-tua. Vesisektorilla merkittävimmät riskit muodostuvat tulevaisuudessakin poikkeuksellisista ääri-ilmiöistä, ku-ten suurtulvista ja vakavasta kuivuudesta. Tällaiset ilmiöt ovat myös tulevaisuudessa harvinaisia, mutta il-mastonmuutos tulee muuttamaan niiden todennäköisyyttä. Tarkkaa vaikutusta on mahdotonta arvioida ja li-säksi paikalliset erot ovat merkittäviä. Kesän rankkasateiden lisääntyminen sekä lämpimät ja sateiset syksyt ja talvet voivat toisaalta lisätä joidenkin vedenottamoiden tulva- ja kontaminaatioriskejä. Ilmastonmuutos lisää myrskyjä, mikä saattaa vaikuttaa vedenottamoiden toimintavarmuuteen sähkökatkojen myötä.
WDI (Water Depletion Index) on vedenniukkuusindikaattori, joka kuvaa veden käyttöastetta vesistöta-solla. Veden niukkuus tarkoittaa ihmisten aiheuttamaa liiallista vedenkäyttöä suhteessa käytettävissä oleviin uusiutuviin vesivaroihin. Vesienhoitoalueella ei ole yhtä suurta riskiä vakavalle kuivuudelle kuin eteläisemmillä alueilla, mutta paikoittain on jo saatu merkkejä siitä, että vesi ei riitä yhtä hyvin kuin aiemmin. Ilmastonmuutos hieman pahentaa kuivuustilanteita.
Vaikutukset vedenlaatuun ja ekologiaan vesienhoitoalueella
Arviot ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksista vesieliöihin ja -ekosysteemeihin ovat vielä epävarmoja.
Lisäksi muutosten suuruudet ja suunnat todennäköisesti poikkeavat merkittävästi toisistaan erityyppisissä vesistöissä ja vesimuodostumissa. Alustavasti on arvioitu, että sisävesiluonto tulee muuttumaan merkittävästi erityisesti pohjoisella alueella. Eteläiset, lämmintä vettä suosivat lajit leviävät pohjoiseen ja pohjoiset, kylmää vettä suosivat lajit häviävät tai joutuvat siirtymään yhä pohjoisemmaksi. Vieraslajit aiheuttavat uusia uhkia pienvesille. Pienet vesistöt, purot ja lammet ovat erityisen herkkiä lämpötilastressille. Pahimmillaan purot voi-vat kuivua lähes kokonaan. Pienenevien tulvien ja kesäajan kuivuuden yleistymisen myötä kosteana pysyvät rantavyöhykealueet kapenevat ja niiden kasvillisuuden lajirunsaus vähenee. Veden lämpötilan nousun ja kas-vukauden pitenemisen myötä vesistöjen perustuotanto saattaa lisääntyä, rehevöityminen voimistua ja levä-kukintojen määrä kasvaa. Myös bakteerimäärät vesissä saattavat lisääntyä. Lämpötilan nousun myötä järvien kesäaikainen lämpötilakerrostuneisuus pidentyy ja voi voimistua. Pohjalle vajoavan orgaanisen aineksen määrän lisääntyminen voimistaa hapenkulutusta. Hapenkulutus voi lisääntyä, jos pohjanläheisen vesikerrok-sen lämpötila kasvaa. Toisaalta jääpeitekauden lyheneminen voi olla happitilanteen kannalta eduksi.
Ilmastonmuutos voimistaa rehevöitymisen riskiä. Valunnan ja rankkasateiden kasvaminen sekä valunnan ajankohdan muuttuminen todennäköisesti lisäävät ravinnekuormitusta maa- ja metsätalousalueilta, sillä mer-kittävä osa ravinteista huuhtoutuu vesistöihin tulva-aikana. Roudattoman ajan valunnan kasvu lisää alttiutta eroosiolle. Huuhtoutumariski lisääntyy erityisesti talviaikana. Ravinnekuormitusskenaarioita on tarkasteltu tarkemmin vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa. Ilmastonmuutoksen on havaittu keskimäärin voimista-van vesien tummumista, mikä johtuu maa-alueilta peräisin olevoimista-van liuenneen orgaanisen hiilen määrän nou-susta. Paikalliset erot ovat suuria, mitä selittävät valuma-alueen ominaisuudet, maalajit ja maankäyttö. Tum-muminen vaikuttaa vesistöjen perustuotantoon esimerkiksi muuttamalla valo-olosuhteita ja lisäämällä vä-hähappisia olosuhteita. Järvien tummuminen ja rehevöityminen myös muuttavat leväyhteisön rakennetta.
Hydrologisten ääri-ilmiöiden lisääntyminen todennäköisesti voimistaa metallien ja happamuuden huuh-toutumista maaperästä erityisesti happamilta sulfaattimailta. Myrkyllisten yhdisteiden korkeita pitoisuuksia esiintyy erityisesti pitkien kuivien kausien ja niitä seuraavien rankkasateiden jälkeen. Ongelma voi korostua vähäjärvisillä valuma-alueilla, joissa virtaaman vaihtelut ovat nopeita. Happamuushaitat kohdistuvat jatkos-sakin kuivien kesien jälkeisiin rankkasateisiin ja sateisiin syksyihin, joiden esiintymistä ilmastonmuutos lisää.
Lyhytaikainen happamuus ja metallikuormitus aiheuttavat kalakuolemia. Pitkään jatkuva happamuus muuttaa eliöyhteisöjä vaikeuttamalla kalojen lisääntymistä ja aiheuttamalla kalkkikuoristen eläinten häviämistä.
65 Vaikutukset vesienhoitoalueen pohjavesiin
Ilmastonmuutoksen vaikutuksista pohjavesivaroihin tiedetään vähemmän kuin pintavesiin kohdistuvista vai-kutuksista. Tehtyjen laskentojen perusteella talviaikaiset pohjavedenkorkeudet nousevat, mutta kesäaikaiset laskevat hieman loppukesästä. Vesienhoitoalueella on odotettavissa, että kesän ja syksyn alimmat pohjave-denkorkeudet alenevat entisestään. Suurissa pohjavesimuodostumissa sadannan ja sulamisen vuodenai-kaisrytmi vaikuttaa vähemmän kuin pienissä. Alimmat korkeudet ovatkin esiintyneet kaikkein suurimmissa pohjavesimuodostumissa viiveellä vasta pintavesien kuivakausien päätyttyä. Kesäsateet päätyvät kasvukau-den ja haihdunnan vuoksi harvoin pohjaveteen saakka eivätkä näin ollen vaikuta yleensä suuresti pohjavekasvukau-den muodostumiseen. Syksyn ja talven vesisateet ja sulamisvedet täydentävät tehokkaasti pohjavesivarastoja.
Pohjaveden muodostuminen riippuu vesitilanteen lisäksi roudasta, jonka määrä keskimäärin vähenee ilmas-tonmuutoksen myötä, mutta vähemmän kuin eteläisemmillä Manner-Suomen vesienhoitoalueilla. Roudan määrään vaikuttaa pakkassumman lisäksi lumimäärä, jonka pieneneminen voi vuorostaan kasvattaa routaa.
Vaihtelu roudan määrässä pysyykin etenkin lähivuosikymmeninä suurena.
Syys- ja talvisateiden runsastuminen voi heikentää pohjaveden laatua. Likaista pintavettä voi suodattua tavanomaista enemmän suoraan pohjavedenottamoiden kaivoihin maaperän ollessa veden kyllästämää.
Suurimpia pintavalunnan ja suotautuvan veden riskinaiheuttajia ovat kasvinsuojelu- ja torjunta-aineet sekä metaboliitit, kuten koliformiset bakteerit ja lääkeainejäämät. Riski kasvaa etenkin alueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa. Ongelmia vedenlaadussa saattaa esiintyä myös pienissä pohjavesimuodostu-missa, joissa heikentyneet virtaamat johtavat hapen puutteeseen ja liuenneen raudan, mangaanin ja metal-lien korkeisiin pitoisuuksiin.
Muut vaikutukset
SIETO-hankkeessa Suomen vesisektorin suurimmiksi riskeiksi on arvioitu hulevesitulvat, vesistöjen suurtul-vat, kuivuuden aiheuttamat riskit ja äärisään riskit vesihuollolle. Lisäksi luonnon nykyisen monimuotoisuuteen arvioitiin kohdistuvan merkittäviä riskejä, kuten muutokset lajien levinneisyydessä ja elinympäristöissä, uhan-alaisten lajien menestymisen heikentyminen entisestään sekä vieraslajit. Tauti- ja tuholaisriski, sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen ja kuivuus aiheuttavat suurimpia riskejä maataloudessa ja muilla luonnonvara-aloilla.
Ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset väestölle ovat Suomessa maailmanlaajuisesti tarkastellen keskimää-räistä huomattavasti vähäisempiä, mutta niitäkin tulee esiintymään.
Ilmastonmuutoksesta hyötyviä tuotantosektoreita voivat Suomessa mahdollisesti olla maa- ja metsäta-lous sekä lämmitysenergian kuluttajat. Maatalouden tuotantokyky saattaa parantua pidentyvän kasvukauden ja suuremman lämpösumman kautta. Ilmaston äärevöityminen, esimerkiksi rankkasateiden ja kuivuusjakso-jen yleistyminen, sekä suurempi tauti- ja tuholaispaine saattaa kuitenkin aiheuttaa ennalta arvaamattomia haittoja. Samoin metsätaloudessa lämpötilan noususta saatava mahdollinen hyöty saattaa hyvinkin kumou-tua kuivuudesta, myrskyistä ja tuholaisista aiheutuvien riskien johdosta. Vesivoiman tuotantopotentiaalin on arvioitu kasvavan jaksolla 2040–69 noin 5 %. Lisäksi matkailuala voi saada suhteellista hyötyä eurooppalai-sessa katsannossa. Kiinteistöjen ja liikenteeseen liittyvän rakentamisen kustannukset lisääntyisivät jonkin verran lähivuosikymmeninä ja enemmän myöhemmin. Ilmastonmuutokseen liittyy huomattavia epävarmuuk-sia ja etenkin siihen liittyvät globaalit riskit ja välilliset vaikutukset voivat kasvaa hyvinkin suuriksi pidemmällä aikavälillä.
66