Ilmapiiri ja yksinkertaisuus avainasemassa

Liikuntatuntien kontekstissa opettajilla oli erilaisia tapoja nimittää tanssia liikunnan oppiaineen sisällä oman käsityksensä lisäksi vaihtelevien syiden, kuten työskentelypaikkakuntansa vahvan uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, jolloin tanssi saattaa olla oppilailta kiellettyä. Osa opettajista puhui juuri kehollisesta ilmaisusta ja musiikkiliikunnasta puhuessaan tanssista liikuntatunneillaan, ja näitä termejä käytetään myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Kehollinen ilmaisu mainitaan opetussuunnitelmassa neljän eri oppiaineen kohdalla,

44

jotka ovat musiikki, saame, liikunta ja suomi toisena kielenä. Näissä oppiaineissa tavoitellaan oppilaan rohkaisemista keholliseen itseilmaisuun. (Opetushallitus 2014.)

Termi musiikkiliikunta puolestaan mainitaan opetussuunnitelmassa vain musiikki-oppiaineen kohdalla. Opetussuunnitelmassa sana tanssi on mainittu kahdesti ja molemmilla kerroilla liikunta-oppiaineen alla tanssiliikunta-termin muodossa. Tanssiliikunta-sana on tulkintamme mukaan suurpiirteinen yläkäsite, kuten vaikkapa myös palloilu. Liikunnanopettajien vaihteleviin sisältökuvauksiin heidän opettamistaan tanssitunneista sekä erilaisiin tanssista käytettyihin nimityksiin vaikuttaa varmasti osaltaan myös se, että tämänhetkisessä perusopetuksen opetussuunnitelmassa ei ole tarkemmin määritelty, millaista tanssiliikunta on tai mitä tanssiliikunta pitää sisällään. Tanssiliikunta on vain mainittu yhdeksi liikuntamuodoksi, jonka avulla oppilaat pääsevät harjoittamaan tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaitojaan. (Opetushallitus 2014.) Eräs opettajista kuvasi tanssia koulussaan näin:

“Tietenki myöhemmin varmaan tulee esille se paikkakunta missä mä oon töissä, siellä on aika vahva tämmönen uskonnollinen tausta, joten me ei puhuta tanssin opetuksesta vaan me puhutaan musiikista ja kehon käytöstä musiikin tahtiin. Ja sitä tulee esiin ihan tuolla voimistelun puolella ja sitten tulee siinä perinteisessä tanssin opetuksessa ja myös kuntoliikunnassa, aerobicissa.” (H1)

Jopa puolet opettajista sisälsivät tanssinopetuksen tämän laajemman käsitteen

“musiikkiliikunta” alle, jolloin tunteihin lukeutuivat tanssi, aerobic tai muut musiikilliset kuntoliikunnan muodot, musiikilliset voimistelutunnit ja mahdolliset musiikilliset alkulämmittelyt tai tanssillisen ilmaisun muodot. Tällöin myös aikaa käytettiin kokonaisuuteen enemmän:

“No liikuntatunneilla meillä on tanssia sisällytettynä oppisisältöihin varmaan semmonen…

Mitäs mä sanosin… Kuutisen viikkoa, mut siihen mä luen mukaan kaikki… (musiikkiliikunnan sisällöt).” (H1)

Juuri sekä yleisen että liikuntatuntien kontekstissa olevan tanssikäsityksen vaihtelevuus haastateltujen liikunnanopettajien vastauksissa aiheutti haasteita esimerkiksi tanssinopetuksen määrän vertailussa tai jonkinlaisen kokonaiskuvan hahmottamisessa. Kuitenkin keskimäärin

45

liikunnanopettajat käyttivät tanssisisältöjen opettamiseen oman määritelmänsä mukaan noin kuusi oppituntia lukuvuodesssa. Jokainen opettaja mainitsi paritanssit omina tunteinaan ja puolet opettajista kertoivat myös kouluissaan järjestettävistä tanssiaisista, joiden tansseja harjoiteltiin paritanssituntien puitteissa. Kaikki mainitsivat vähintäänkin pyrkivänsä pitämään paritanssituntien lisäksi myös “yksilötansseja”:

“Mutta joo, sitte vaikka joku tanssiki, niin se rytmittyy sinne, että nyt mulla on kevätlukukaudella enemmän yksilötansseja ja syksyllä oli paritanssit, kun meillä oli tanssiaiset ja treenattiin niitä varten.” (H6)

Haastatteluissa pyysimme liikunnanopettajia kuvailemaan tanssinopetuksensa määrän lisäksi, millaista heidän tanssinopetuksensa on. Tarkoituksenamme oli saada jonkinlaista käsitystä siitä, millaiseksi liikunnanopettajat kokevat tanssinopetuksensa laadun. Kaikki liikunnanopettajat korostivat hyvän ja rennon ilmapiirin tärkeyttä tanssitunneilla. Sopivan rento ilmapiiri auttoi opettajien mukaan oppilaita heittäytymään ja yrittämään parhaansa. Opettajat kokivat

“jäänrikkomisharjoitteet” tärkeäksi, koska niiden avulla ilmapiiri vapautui ja oppilaiden käytös ei ollut niin varautunutta.

Myös perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) liikunta-oppiaineen kohdalla kerrotaan, että oppilaita tulisi ohjata turvallisen ja eettisesti kestävän oppimisilmapiirin luomiseen.

Ilmapiirin tulisi olla kannustava ja hyväksyvä, ja tällainen ilmapiiri on edellytys liikunnanopetuksen tavoitteiden saavuttamiselle. Hyvän ilmapiirin luomisessa auttaa oppilaiden yksilöllisyyden huomioiminen. (Opetushallitus 2014.) Haastattelujemme perusteella liikunnanopettajat olivat erittäin valveutuneita hyvän ilmapiirin merkityksestä, ja kaikki pyrkivät mukavan ilmapiirin luomiseen. Yksi liikunnanopettaja kuvasi tanssitunnin ilmapiirin merkitystä näin:

“Jos siellä on semmonen hyvä, levollinen ilmapiiri niin sillon mun mielestä se tanssiminenkin sujuu mukavammin kun uskaltaa tehdä ja uskaltaa olla sellanen kun on, että sitten jos siellä on vähänkään sitä että joutuu jännittämään jotain toista niin kyl se varsinkin tanssissa sitten näkyy se että jännittää jostain syystä.” (H2)

Kaiken kaikkiaan opettajat mainitsivat oppilaiden uskalluksen ja heittäytymisen rohkaisemisen keinoiksi esimerkiksi pimeässä tanssimisen, oman esimerkin näyttämisen, oman rohkaisevan

46

käytöksen ja olemuksen, tarpeeksi matalan ja toisaalta haasteellisen tason löytämisen sekä opetuksessaan kyseiselle ryhmälle ihanteellisen tahdin etsimisen, jolloin lähdetään tarpeeksi helposta liikkeelle ja toistetaan tarpeeksi, jotta kaikki pääsevät mukaan ja nauttimaan.

Liikunnanopettajat, joilla oli itsellään vain vähän tai ei ollenkaan tanssitaustaa, kertoivat haluavansa pitää tanssinopetuksen rentona ja sellaisena, että se on itsellekin helppoa eikä liian vakavaa. Opettajat kokivat, että opetuksessa on hyvä keskittyä perusasioihin, koska osaaminenkin on perustasolla. Vähän tanssikokemusta itse omaavat opettajat kertoivat pyrkivänsä tanssinopetuksessaan yksinkertaisuuteen:

“No mulla on varmaan semmosta helppoa ja helposti omaksuttavaa, koska en oo ite mikään taitava siinä. Se on aika semmosta selkeetä… Että koitamme tehdä tuttua helppoa mahdollisimman hyvin. Niin ehkä se on tässäkin sit se, että yritämme opetella ne perustat, mistä voi sitte jatkaa eteenpäin. Että mun mielestä niitä taitoja pitäis oppia niin, että on ne perusteet kunnossa sitten, jos haluaa aikuisena alkaa harrastaa.” (H5)

Enemmän tanssineet opettajat kertoivat tanssinopetuksessaan panostavansa monipuolisuuteen, ja pyrkivänsä irtaantumaan myös aika ajoin perinteisistä tanssilajeista huomatessaan jonkun toisen toimivan oppilailla paremmin. Opettajat kokivat saaneensa vapaa-ajan harrastuksena käydyiltä tanssitunneilta taitojen karttumisen lisäksi myös vinkkejä omille liikuntatunneilleen.

Tulkitsemme, että opettajat, joilla on omaa harrastustaustaa tanssista, haluavat tarjota oppilaille kokemuksia sellaisen liikekielen käytöstä, joka ei ole tämänhetkisen populaarikulttuurin omaista:

“Ja sitte mä oon kyllä yrittäny sitte siinä tanssissaki sit sitä että me välillä tehään jotaki show-tansseihin liittyvää tai voidaan tehä katushow-tansseihin liittyvää mutta sitte välillä iha jotaki lattareita tai muuta että sitte siellä tulis ehkä niitäkin, sellastaki musiikkia tai sellastaki liikekieltä, joka ei ehkä oo niin tuttua niinku siinä nuoren omassa arjessa. Että yrittäny myös sitte vähän haastaakki ainakin jossakin määrin.” (H2)

Oppilaiden kiinnostuksen herättämiseksi erilaisten muoti-ilmiöiden, kuten tällä hetkellä TikTok-tanssien, hyödyntäminen opetuksessa oli muutaman opettajan vinkki tanssitunneille.

Myös oppilaiden toiveiden kuunteleminen tanssitunteja suunniteltaessa esimerkiksi mieluisan musiikin löytämiseksi oli monen opettajan mielestä motivaation kannalta huomionarvoinen

47

asia. Opettajat kertoivat myös pyrkivänsä kuuntelemaan oppilaiden toiveita liikuntatuntien sisällön suhteen:

“Jos niillä on se kova into ja motivaatio, niin kyllä mä mielellään pidän niille vaikka muutaman tunnin enemmän (tanssia). Jos sit silleen, että ne haluaa sitä oppia.” (H6)