Ikääntyvien naisten alkoholinkäytön tyypittely

Alkoholinkäytön ongelmallisuutta kuvattiin tutkimuksen aineistoon kuuluvissa tutkimuksissa kulutusmäärien ja haitan asteen mukaan eri termeillä. ”At-risk drinking” termillä yleensä tarkoitettiin aineistossa suositusrajat ylittävää alkoholinkäyttöä. ”Alcohol abuse”, ”harmful drinking” ”alcohol misuse”, ”high-risk alcohol comsumption”, problem use”, ”hazardous drinking”- termeillä kuvattiin senkaltaista alkoholin käyttöä, joka aiheuttaa eriasteisia haittoja käyttäjälleen täyttämättä vielä täytä riippuvuuskriteereitä. ”Alcohol misuse”- termillä kuvattiin lisäksi alkoholinkäyttöä, johon liittyy esimerkiksi lääkkeiden yhteiskäyttöä. Riippuvuuskriteerit täyttävää alkoholinkäyttöä kuvattiin termeillä ” alcohol dependence” tai ”alcoholism”. ”Alcohol problem”- termiä käytettiin yleisimmin kattokäsitteenä, joka piti sisällään alkoholin haitallisen käytön (”alcohol abuse”) ja varsinaisen alkoholiriippuvuuden (”alcohol dependence”). Aineistossa alkoholin käytön ongelmallisuutta määriteltiin pääsääntöisesti kulutusmäärien kautta, frekvenssin eli juomistiheyden kautta tai siitä aiheutuneiden ja seuranneiden haittojen näkökulmasta. Tutkimustulosten vertaaminen keskenään osoittautui haasteelliseksi, sillä eri tutkimuksissa riskirajat, suurkulutus, haitalliseksi tai ongelmalliseksi luokiteltava alkoholinkulutus määritellään eri tavoin.

Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että alkoholinkäyttö kokonaisuutena, samoin kuin alkoholin suurkulutuskin, vähenee keskimäärin ikääntymisen myötä (Adams, Garry, Rhyne, Hunt & Goodwin, 1990; Johnson, 2000; Moore ym.

2005). Erot ikääntyneiden alkoholikäytössä ja alkoholihaitoissa ovat kuitenkin huomattavia eri maissa ja eri kulttuureissa. Myös Euroopan eri valtioissa vaihtelut alkoholinkäytön aiheuttamassa kuolleisuudessa ikääntyvien keskuudessa ovat suuria (Caputo ym. 2012, 411).Alkoholinkäytön vähenemistä ikääntymisen myötä on selitetty lisääntyneillä terveysongelmilla ja ikääntymisen mukanaan tuomilla fysiologisilla muutoksilla, joista johtuen suurin osa ikääntyvistä vähentää alkoholinkäyttöä tai lopettaa sen kokonaan. Lisäksi suurkuluttajien kuolleisuus ennen 75 ikävuotta vaikuttaa alkoholinkäytön vähenemiseen väestötasolla (Moos ym. 2005; Vilkko, Sulander, Laitalainen &

Finne-Soveri 2010). Ne henkilöt, jotka aikuisiällä ovat tottuneet kuluttamaan

alkoholia, jatkavat juomista vanhemmalla iälläkin. Molanderin, Yonkerin ja Krahnin pitkittäistutkimuksessa (2010) todettiin, että alkoholin suurkulutus väheni iän myötä sekä miehillä että naisilla. Samoin kerralla juodun alkoholin annosmäärät vähenivät ikääntyessä, mutta vastaavasti alkoholin käyttökerrat lisääntyivät ikääntymisen myötä. Lisäksi nuorempien ikäkohorttien kohdalla on huomattu, ettei alkoholinkäytön väheneminen iän myötä enää tapahdu vanhempien ikäkohorttien kaltaisesti. (Moore ym. 2005.)

Ikääntyvien alkoholin suurkulutusta on aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa jaoteltu riskikulutukseen, haitalliseen käyttöön ja alkoholiriippuvuuteen käytettyjen alkoholimäärien sekä koituneiden haittojen perusteella. Riskikulutus on alkoholinkulutusta, joka ylittää kohtuukäytön suositusrajat, mutta ei vielä aiheuta merkittäviä terveys- tai muita haittoja tai riippuvuutta. Haitallinen käyttö puolestaan aiheuttaa merkittäviä terveydellisiä, sosiaalisia tai psyykkisiä haittoja, mutta alkoholiriippuvuuden kriteerit eivät täyty.

Alkoholiriippuvuuden osalta ikääntyneiden kohdalla noudatetaan samoja kriteeristöjä kuin muunkin väestön kohdalla. (Blow 1998; Moore ym. 1999.) Alkoholin suurkulutus voi alkaa missä iässä tahansa ja alkoholiriippuvuus voi samoin kehittyä missä elämänkaaren vaiheessa tahansa. Osalla ikääntyneistä alkoholiongelmat ovat alkaneet jo nuoruusiässä tai nuorena aikuisena (Menninger 2002). Tästä ryhmästä aineiston tutkimuksissa käytetään termiä early-onset eli varhain alkanut päihdeongelma, ja ongelmallisen alkoholinkäytön katsotaan tällöin alkaneen yleensä alle 25–vuotiaana. Joissakin yhteyksissä varhain alkaneeksi luetaan alle 40-vuotiaana alkanut alkoholin haitallinen käyttö (Barrick & Connors 2002). Alkoholinkäyttö on jatkunut runsaana läpi aikuisiän, ja esimerkiksi työura on voinut jäädä katkonaiseksi.

Tässä ryhmässä altistuminen runsaalle alkoholinkäytölle on tapahtunut usein jo lapsuudenkodissa. Työuran katkonaisuuden lisäksi runsas alkoholinkäyttö on voinut johtaa perheen hajoamiseen, vaikeuksiin sosiaalisissa suhteissa ja terveydentilan, niin fyysisen kuin psyykkisenkin, heikkenemiseen. Yli 65-vuotiaista alkoholin suurkuluttajista noin 2/3 on laskettu kuuluvan tähän ryhmään. (Barrick & Connors 2002.)

Toinen pääryhmä luokiteltaessa suurkulutusta sen alkamisajankohdan mukana on myöhemmin aloittaneiden eli late- onset ryhmä. Heillä ongelmallisen alkoholinkäytön aloitusikä on yleensä jo kypsällä aikuisiällä, yli 40-vuotiaina.

Alkamisikä vaihtelee eri yhteyksissä; joissakin tutkimuksissa late-onset- ryhmään katsotaan kuuluvan ne, joiden alkoholiongelmat ovat alkaneet yli 60-vuotiaina. (Atkinson 1994, 321; Barrick & Connors 2002.) Tämän ryhmän kohdalla useammin alkoholinkäytön lisääntymisen on katsottu liittyvän elämän murroskohtiin sekä ikääntymisen mukanaan tuomiin elämänmuutoksiin. Joskus

taustalla voivat olla traumatisoivat kokemukset kuten läheisen kuolema.

(Atkinson 1994; 324.)

Myöhemmin ongelmallisen alkoholinkäytön kohdalla on todettu olevan usein enemmän kuntoutumisen kannalta tärkeinä pidettyjä sosiaalisia suhteita, mahdollisesti paremmat välit perheeseensä ja vähemmän alkoholin aiheuttamia terveydellisiä haittoja. Viime vuosien aikana erityisesti myöhemmällä iällä ongelmallisen alkoholinkäytön aloittaneiden ryhmän on havaittu kasvaneen, ja naisten osuuden tästä ryhmästä olevan jopa miehiä suhteellisesti suuremman osuuden- Naisten osalta myöhemmin alkaneeseen haitalliseen alkoholinkäyttöön on yhdistetty vähäisemmät alkoholin kulutusmäärät sekä lievemmät alkoholinkäytön aiheuttamat erilaiset ongelmat. (Brennan, Moos &

Kim 1993, 781; Atkinson 1994, 321; Schutte, Brennan & Moos 1998; 1349.)

Näiden kahden pääkategorian lisäksi tutkimuksissa on runsaan juomisen alkamisajankohdan mukaan tapahtuvaan tyypittelyn ohella tarkasteltu juomisen ”jatkuvuutta”. Kausittaisen, runsaan humalajuomisen (binge drinking;

cyclical heavy drinking) ryhmässä juominen on kausittain runsasta ja ongelmallista koko aikuisiän. Kausittaisen ja runsaan humalajuomisen kategorian mukaisessa juomisessa raittiit kaudet saattavat olla pitkiäkin, joka mahdollistaa esimerkiksi työelämässä mukana pysymisen. (Sorocco & Ferrell 2006, 455.) Wiscott & Kopera-Fye (2002, 252) tutkivat humalajuomisen yleisyyttä ikääntyvillä. Tutkimuksen mukaan miehet ja nuoremmat ikäluokat (65- 74-vuotiaat) useammin käyttivät alkoholia yli 5 alkoholiannosta kerralla.

Tutkimuksessa todettiin myös, että merkittäviä sukupuolittaisia eroja ei ollut alkoholinkulutuksessa tai alkoholinkäytöstä aiheutuneissa ongelmissa.

Päihdeongelmien luokittelua alkamisajankohdan mukaan varhain tai myöhemmin alkaneeksi on kritisoitu sen esittämän määrittelyn epämääräisyydestä. Yksilön alkoholinkäyttö on saattanut jatkua samankaltaisena jo työikäisenä, mutta ikääntymisen mukanaan tuomien muutosten myötä alkoholista aiheutuvat haitat tulevat näkyviksi. Arviot perustuvat yleensä ihmisen omaan arvioon alkoholinkäytöstään ja käyttömääristään, ja jälkikäteen tapahtuva luotettava oman alkoholinkäytön arviointi on hankalaa. ( Simpson & Williams 1994; Shaw & Palattiyil 2008.)