2.2.1 Ihmislähtöisen henkilötietojen käsittelyn periaatteet
Ratkaisuksi edellisessä luvussa kuvattuihin henkilötiedon käsittelyyn liittyviin ongelmiin on esitetty ihmislähtöisen datatalouden periaatteita (Koskinen & ym., 2019) (Rantanen & Koskinen, 2020) (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018). Ihmislähtöisen datatalouden periaatteita on muun muassa se, että yksilöt saisivat hallinnoida omia henkilötietojaan itse ja päättää mihin haluavat niitä käytettävän (Koskinen & ym., 2019) (Rantanen & Koskinen, 2020). Ihmiskeskeisen henkilötietojen käsittelyn taustalla on ajatus, että organisaatiot tarjoavat ihmisistä keräämänsä tiedon takaisin ihmisille itselleen. (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018). Tämän jälkeen ihmiset voivat itse päättää haluavatko jakaa tietojaan eteenpäin ja mihin käyttötarkoituksiin (Poikola
& ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018). Ihmislähtöisen datatalouden ideana ei ole poistaa yrityksiltä mahdollisuutta henkilötiedon analysointiin ja hyödyntämiseen vaan tavoitteena on, että ihmiset tarjoaisivat omia tietojaan yrityksille tiedostaen ja vapaaehtoisesti saadakseen vastavuoroisesti yrityksiltä paremmin heidän tarpeisiinsa kohdistettuja ja kehitettyjä palveluita ja tuotteita (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018).
Ihmiskeskeisen datatalouden periaatteet voi jakaa kolmeen osa-alueeseen (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018). Ihmiskeskeisyyteen, tiedon hyödynnettävyyteen sekä liiketoimintamallien avautumiseen (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018). Ihmisten tietoturvan suojelemisen lisäksi ihmiskeskeisten datankäsittelyn avulla pyritään siis myös mahdollistamaan datan mahdollisimman tehokas ja eettinen hyödyntäminen ja avaamaan mahdollisuuksia uusille liiketoiminnoille (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018).
Yritysten ja yksilöiden lisäksi ihmiskeskeisen datatalouden myötä voidaan saavuttaa etua myös yhteiskunnallisesti (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018). Esimerkiksi
mahdollistamalla henkilötietojen yhdistely eri tietolähteistä turvallisesti ja eettisesti, voidaan saada muodostettua yhteiskunnallisesti merkittävää uutta tietoa esimerkiksi tutkimukseen (Poikola & ym.;
Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018).
Valtio- ja EU-tasoiset säännökset koettavat suitsia datatalouteen ja henkilötietojen käsittelyyn liittyviä ongelmia parantamalla yksilöiden tietoturvaa (Rantanen & Koskinen, 2020). Tämän tyyppinen tietoturvasta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta suurta muutosta datatalouden nykyiseen toimintamalliin ei sen avulla pystytä saavuttamaan (Laoutaris, 2019). Ihmislähtöisen datatalouden saattamiseksi datatalouden perustoimintatavaksi, tarvitaan muutokseen mukaan kaikki datatalouden osapuolet (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018). Ihmiskeskeisen datatalouden ensimmäinen haaste on nimensä mukaisesti saada ihmiset ymmärtämään heistä kerätyn henkilödatan merkitys ja tärkeys (Laoutaris, 2019) (Allen, 2016). Kun ihmiset ymmärtävät oman yksityisyytensä merkityksen ja heistä kerätyn datan arvokkuuden alkavat he myös vaatia yrityksiltä toimenpiteitä, jotka todistavat henkilötietojen käytön vastuullisuuden (Laoutaris, 2019) (Allen, 2016). Vaatimusten lisääntyessä ihmislähtöisistä datankäsittelyn tavoista voi tulla yrityksille kilpailuetu, jonka perässä ihmiset ovat valmiita vaihtamaan palvelua ja jopa maksamaan enemmän (Laoutaris, 2019).
2.2.2 Ihmislähtöisen henkilötietojen käytön mahdollisuudet ja haasteet
Ihmislähtöinen datatalous ja ihmislähtöinen henkilötietojen käyttö on tällä hetkellä tavoitetila ja suuntaviiva tulevaisuuden datataloudelle (Laoutaris, 2019). Ihmislähtöisen datatalouden toteutumista edistävät niin EU kuin erilaiset voittoa tavoittelemattomat järjestöt (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018). Myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on tuonut esiin ihmislähtöisen datatalouden periaatteita esimerkiksi omassa reilun datatalouden IHAN-hankkeessaan (Sitra, 2021). Ihmislähtöistä datataloutta kuvaamaan ei ole yhtä vakiintunutta termiä vaan siihen viitataan monilla eri termeillä, jotka kuitenkin pohjautuvat samaan ideologiaan ja periaatteisiin (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018). Sitra puhuu dokumenteissaan reilusta datataloudesta, kun taas kansainvälinen ihmislähtöisen datatalouden periaatteita ajava MyData Global järjestö puhuu MyDatasta ja MyData-periaatteista (Sitra, 2021). Oleellista ei kuitenkaan ole se, mitä termiä muutoksesta kohti vastuullisempaa, reilumpaa ja ihmisläheisempää datataloutta käytetään vaan sen sisältö.
Siinä missä ihmislähtöisen datatalouden periaatteet voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen, voi ideologian mahdollisuuksia tarkastella myös näistä kolmesta lähtökohdasta (Poikola & ym.;
Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018). Ihmisille ihmislähtöisen datatalouden toteutuminen luo mahdollisuuksia oman tiedon parempaan hyödyntämiseen ja oman yksityisyyden säilyttämiseen (Rantanen & Koskinen, 2020). Tämänhetkinen tilanne oman henkilödatan suhteen on usein se, että emme pysty saamaan sitä itsellemme ainakaan helposti hyödynnettävässä muodossa (Poikola & ym.;
Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018). Esimerkiksi itsestä pirstaleisesti eri palveluntarjoajien tietokannoissa olevat päivittäistavarakauppojen ostohistoriat voisi olla mielekästä saada kaikki samaan paikkaan itselle tarkasteltavaksi ja analysoitaviksi.
Yrityksille ihmislähtöisen datatalouden periaatteet tarjoaisivat mahdollisuuden tasapuolisempaan kilpailuun datatalouden liiketoimintakentällä (Nuccio & Guerzoni, 2018). Datatalouden kentän avautuminen alustatalouden suurten toimijoiden lisäksi myös uusille yrityksille olisi mahdollista, mikäli ihmislähtöisen datatalouden yleistyessä datatalouden markkinakentälle tulon esteenä oleva riittävä datan määrä avautuisikin yhä useamman toimijan hyödynnettäväksi (Nuccio & Guerzoni, 2018) (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018). Uusien liiketoimintainnovaatioiden mahdollistajana ihmislähtöinen datatalous tarjoaisi myös jo olemassa oleville yrityksille potentiaalia kehittää ja parantaa liiketoimintojaan (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018).
Yhteiskunnalliset mahdollisuudet ja tulevaisuuden kehityskulut liittyvät ihmislähtöisen datatalouden osalta siihen, miten periaatteita pystytään hyödyntämään myös julkisten palveluiden organisoimisessa sekä siinä, miten yhteiskunnallista hyvää pystytään tulouttamaan uusien datanyhdistelymahdollisuuksien kautta (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018).
Kuten yksilön ja yritystenkin kohdalla, ihmislähtöisyyden periaatteet vaativat toteutuakseen vastavuoroista toimintaa, jossa omaa dataa ollaan valmiita luovuttamaan, kun se tapahtuu suostumuksellisesti, vapaaehtoisesti ja turvallisesti ja datan luovutuksen vastapalveluksena tietää saavansa yhä parempaa dataa esimerkiksi tutkimuksen tai yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi (Rantanen & Koskinen, 2020).
Ihmislähtöisen datatalouden valtavirtaistumiseen liittyy myös haasteita (Poikola & ym.; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2018). Kenties suurimpana niistä on ihmisten asenteiden ja tietoisuuden muuttaminen (Allen, 2016). Jos ihmisten luottamus oman yksityisyyden turvaamiseen on jo hyvin alhaalla, voi suhtautuminen datatalouden muutokseen olla kyyninen (Allen, 2016). Ihmislähtöisen henkilötietojen käsittelyn vaatiminen yrityksiltä voi tuntua turhalta, jos ajatus on, että suuret
yksilö = henkilötiedon
lähde
yritys = henkilötiedon
hyödyntäjä
hyöty yritykselle
alustatalouden toimijat tietävät meistä jo kaiken (Allen, 2016). Toinen muutosta jarruttava tekijä on nykyisten alustatalouden toimijoiden monopoliasemia ylläpitävät liiketoimintamallit (Rantanen &
Koskinen, 2020). Alustataloudessa toimivat palvelut kuten Google ja Facebook toimivat sitä paremmin, mitä enemmän niillä on käyttäjiä (Rantanen & Koskinen, 2020). Yksilöiden siirtyminen jo toimivasta palvelusta toiseen vasta käyttäjäkuntaansa rakentavaan sovellukseen ei tapahdu helposti, vaikka Googlen ja Facebookin käyttäjät kokisivatkin palveluiden henkilötietojen keruukäytännöt itselleen epämieluisiksi (Rantanen & Koskinen, 2020). Sääntelyn myötä tapahtuva siirtymä ei sekään ole täysin haasteeton (Seinen & ym., 2018). Vaikka esimerkiksi EU-alueelle on saatu melko yhtenäinen säännöstö henkilötiedon käsittelyyn, tietosuojaperiaatteet eivät ole kansainvälisiä ja globaaleja sopimuksia (Tietosuojavaltuutetun toimisto, 2021). Siinä missä EU tasoinen tietosuojasääntely antaa sekin yrityksille mahdollisuuden laajaan tulkintaan, luo kansainvälisten sopimusten puuttuminen mahdollisuuden siirtää yrityksen henkilötietojen käsittely sellaiseen maahan, jossa sääntely on lievempää (Nuccio & Guerzoni, 2018).