JOHANNES ROVIOMAA, TOIMITTA JA
Viime vuosien hankkeet opettivat arkkitehdeille ja kaavoittajille, että kehitysvammaisten ihmisten itse-määräämisoikeus ja toiveet täytyy huomioida nykyistä paremmin niin kaupunkien suunnittelussa,
kaavoi-Samalla kuntien kaavoituksessa on ymmärrettävä yhä paremmin, miten sosiaalisesti kestävä ympä-ristö suunnitellaan ja toteutetaan.
”Suomessa on historian saatossa lai-tosmaisessa toteuttamismallissa sijoitettu marginaaliryhmät, mukaan lukien kehitysvammaiset ihmiset, saman katon alle, kaupungin lai-doille”, kertoo Kehitysvammaliiton tutkimuspäällikkö, vammaistutki-muksen dosentti Antti Teittinen.
Vielä 1980-luvulla Suomessa oli käytännössä kaksi vaihtoehtoa, miten kehitysvammaiset ihmiset asuivat: joko vanhempien tai suku-laisten luona, tai sitten laitoksissa.
N y k y ä ä n v a i h t o e h t o j a o n enemmän, ja poliittisissa peri-a peri-a t e p ä ä t ö k s i s s ä k o r o s t e t peri-a peri-a n itsemääräämisoikeutta.
Historiallisesti tarkasteltuna sosi-aalipoliittisten tavoitteiden rinnalle
”Yhteiskunnan tasolla kyse on siitä, haluammeko valita inkluusion vai uus liberalismin linjan”, sanoo Teittinen.
Kehitysvammaisten asumisoh-jelmaan (Kehas) on kirjattu asun-totarjontaan, asumiskustannusten hallintaan, laitoshoidon vähentämi-seen ja asumispalveluiden kehittämi-seen liittyviä toimenpiteitä.
”Kansainväliset tutkimukset osoit-tavat yksiselitteisesti, että elämän-laatu on parempaa, kun ihminen saa valita itse, missä ja miten asuu.”
Tavallista asumista ja asuinym-päristöjä korostavien vaihtoehtojen kehittäminen perustuu YK:n vam-maissopimukseen, jonka mukaan vammaisella ihmisellä on oikeus päättää, missä ja miten hän asuu.
Tämän toteuttamisessa kaavoittajilla, arkkitehdeillä, poliitikoilla ja raken-nuttajilla on suuri rooli.
Lainsäädäntö ja valtioneuvoston periaatelinjaus on jo olemassa. Kaa-voittajien, poliitikkojen ja raken-nuttajien vastuulla on laittaa ne käytäntöön.
Seinäjoen kaupungin kaavoitus-johtaja Martti Norja on seurannut kahdenkymmenen vuoden ajan näköalapaikalta Seinäjoen muu-tosta. Norja on koulutukseltaan ark-kitehti, ja hänellä on kahdeksantoista vuoden kokemus kaavoittamisesta.
Tässä ajassa Seinäjoen kaupunki on muuttunut valtavasti. Parikymmentä vuotta sitten Seinä joella asui 30 000 ihmistä. Nyt kaupungista on tullut yli 60 000 asukkaan koti.
Norja näyttää työhuoneensa sei-nällä olevaa kaupungin karttaa, josta näkyvät kadut, korttelit, kerrostalot, puistoalueet, parkkipaikat, koulut ja
kaupat – fyysiset rakennukset, joiden sisällä ihmiset elävät ja asuvat.
Vuonna 2012 alkanut Arjen kes-kiössä -hanke, jossa ARA ja Kehitys-vammaliitto kehittivät uusia tapoja suunnitella ja järjestää kehitysvam-maisten henkilöiden asumista ja elämää, oli Norjalle silmiä avaavaa.
ARA eli Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus on ympäristömi-nisteriön virasto, joka vastaa valtion asunto politiikan toimeenpanosta. Se myöntää avustuksia, tukia ja takauksia asumiseen ja rakentamiseen.
Arjen keskiössä -hankkeen kes-keisimpiä tavoitteita oli etsiä perin-t e i s e l l e r y h m ä ko perin-t i a s u m i s e l l e vaihtoehtoja ja parantaa ihmisten elämänlaatua. Pilottihankkeita toteu-tettiin Seinäjoen lisäksi myös Kot-kassa, Turussa ja Lahdessa.
”Opimme, että kehitysvammaiset ihmiset haluavat asua ihan tavalli-sissa kodeissa ja elää tavallista elämää, kuulua osaksi yhteiskuntaa, eivätkä eristyksissä laitoksissa”, kertoo Norja.
Seinäjoen kaupunki kehitti hank-keessa vuonna 2016 valmistunutta Louhenkadun vuokrakerrostaloa, jossa asuu kehitysvammaisia, joilla on erilaisia tuen ja avun tarpeita.
Louhenkadun kerrostalo sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, palve-luiden läheisyydessä. Eri kerroksissa asuu itsenäisesti ja tuetusti kehitys-vammaisia ihmisiä. Osalla on ympä-rivuorokautisen avun tarve.
”Sevaksen toimitusjohtaja Jukka Penttilä otti sydämenasiakseen kehi-tysvammaisten ihmisten asumisen”, kertoo Norja.
Sevas Kodit Oy on Seinäjoen kau-pungin omistama asuntorakennut-taja ja asuntojen vuokraaja, joka teki hankkeessa yhteistyötä kaupun-gin sosiaalitoimen ja erityisryhmien asiantuntijoiden kanssa.
Muutos laitosmaisesta asumisesta kohti itsenäistä kotia ei ole yksinker-taista. Asukkaiden ja heidän läheis-tensä pelkoa ja ahdistusta lievittää kuitenkin se, että tukea on tarjolla.
”Monelle riittää se, että voi soittaa ja pyytää tarvittaessa apua. Se mah-dollistaa itsenäisen asumisen. Olen ymmärtänyt, että Louhenkadulla asiat sujuvat erinomaisesti”, sanoo Norja.
Asuntojen sijaintia mietittäessä on tärkeää, että lähellä on erilai-sia tukipalveluita. Tämä on Norjan m u k a a n myö s t a l o u d e l l i s e s t i järkevä ratkaisu kaupungille. Norjan mukaan maankäytön ja kaavoituk-sen suurin haaste Seinäjoella on se, että kaupunki ei juurikaan omista maata keskustasta, vaan joutuu osta-maan sitä. Tämä vaikeuttaa kaavoi-tusta ja suunnittelua.
Norja huomauttaa, että kaavoi-tuksella voi mahdollistaa asioita, mutta ei pakottaa. Tärkeintä on saada ihmiset houkuteltua ulos
kodeis-liikkumaan ja viettämään yhteiselä-mää muiden kanssa.
Arkkitehtuuri on Norjalle ”täy-dellinen elämäntapa”, jossa yhdis-tyvät estetiikka, toimivuus, taide ja muotoilu. Hän suosii pienten askel-ten taktiikkaa ja yksityisen ja julki-sen tilan sekoittamista. Norjalle on tärkeää, että kaupunkilaisilla on koh-tauspaikkoja, jotka synnyttävät mer-kityksiä ja yhteisöllisyyttä.
Samalla koti ja asuminen ovat ihmisoikeuskysymyksiä. Jokaisella ihmisellä on oikeus valita, missä ja miten asuu. Kukaan ei halua myös-kään elää esteiden, melun, saasteiden, onnettomuusriskien ja ankean ympä-ristön keskellä.
”Pelkästään kaavalla ei voi tehdä hyvää ympäristöä. Tarvitaan myös ymmärrystä muun muassa palvelui-den joustavuudesta ja tilojen esteet-tömyydestä”, painottaa Norja.
Kaupunkisuunnittelu on monen-laisiin tarpeisiin vastaamista ja
jat-Kuva: Kimmo Räisänen.
on linjanvetoa yksityisen ja julki-sen välillä, vuoropuhelua politiikan ja taloudellisten intressien välillä.
Norjan mukaan kaavoittajan pitää kuunnella ihmisten haluja ja tar-peita ja kehittää kaupunkielämää käytännönläheisesti. Yhä tärkeäm-pää on huomioida kaavoituksessa se, miten lähiympäristö tukee itse-näistä asumista.
Norja on jäsenenä monialaisessa erityisasumistyöryhmässä, joka tapaa noin parin kuukauden välein.
Ryhmään kuuluu apulaiskaupun-ginjohtaja, vammaispalveluiden asiantuntija, vanhustyön päällikkö, hankintapäällikkö, kehitysyhtiö Seinäjoki Into Oy:n edustaja, kiin-teistöinsinööri, vuokrayhtiöiden toi-mitusjohtaja ja yleiskaavapäällikkö.
Ryhmästä on muodostunut tärkeä työkalu kaupungin kehittämiselle, kun kehitysvammaisten ihmisten asuntoja ja palveluita suunnitellaan yhdessä sosiaalitoimen, maankäy-tön ja kaavoituksen välillä.
”Olemme tarvittaessa hyvin nopealiikkeisiä päätöksissämme.
Ryhmässä saa kysyä myös hölmöjä kysymyksiä. Haluamme oppia toi-siltamme, kuunnella ja huomioida kaikkia ihmisiä”, sanoo Norja.
”Yritämme ripotella tasaisesti ympäri kaupunkia eri ihmisille tar-koitettuja palveluita ja kiinteistöjä.
Mietimme, mikä tontti sopisi käyt-tötarkoitukseen, ja pyrimme löytä-mään parhaan ratkaisun.”
Norja pitää kaupungista, joka toimii silmän korkeudella ja tarjoaa mahdollisuuden kävelyyn, oleske-luun ja kohtaamiseen miellyttävässä ympäristössä. Tämä kaikki vaatii konkreettisia päätöksiä, suunnitte-lua ja yhteistyötä.
Kaikki projektit, joissa haetaan vaihtoehtoja laitosasumiselle, eivät ole kuitenkaan saaneet rahoitusta.
Seinäjoen kaupunki olisi halunnut toteuttaa Louhenkadun vuokraker-rostaloa vastaavan yksikön myös toi-selle puolelle kaupunkia. Projekti
Kuva: Kimmo Räisänen.
tyssäsi loppumetreillä kielteiseen rahoituspäätökseen.
”Emme päässeet yksityisen raken-nuttajan kanssa sopimukseen, vaikka kaavakin oli valmiina”, kertoo Norja.
Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä, joihin kaupungin on vastattava. Kaikki eivät halua asua samassa kaupungi-nosassa, samankaltaisissa taloissa ja viettää aikaa samoissa paikoissa.
Rahan logiikka määrää usein hankkeita. Norja kertoo, että Seinä-joen kaupunki pyrkii huomioimaan rakentamisen tarpeita erityisesti vuokrataloyhtiöiden kautta.
Norja visioi tulevaisuutta, jossa kehitysvammaisilla ihmisillä olisi asu-misen vaihtoehtoja enemmän, aivan kuten muillakin ihmisillä. He voi-sivat halutessaan asua esimerkiksi pientaloalueella, jossa olisi erilaisia sivuasuntoja ja itsenäisiä omakotitaloja.
Tärkeintä olisi, että valintojen hori-sonttia laajennetaan nykyisestä.
”Asumista on monenlaista. Kaikki eivät halua asua pienissä yksiöissä.
Täytyy myös muistaa, että ihmisen tarpeet muuttuvat iän myötä. Stan-dardisointi on paha asia”, sanoo Norja.
Valtioneuvoston periaatelinjaus ohjaa kuntia lakkauttamaan vammais-ten ihmisvammais-ten laitoshoitoa, ja kehittä-mään asumista ja asumisen tukeen tarvittavia palveluja.
Nykyisellään tavoite on, että kaikki, jotka pystyvät asumaan itsenäisesti kotiin tuotavan tuen turvin, voivat siirtyä itsenäisem-pään asumiseen. Tämä edellyttää paremmin saavutettavia asuntoja ja palveluiden jatkuvaa kehittä-mistä. Oma asunto, ovi, nimikyltti, postilaatikko ja vapaampi aikataulu tuovat arkeen ja elämään uudenlai-sen merkitykuudenlai-sen.
Seinäjoella tämä tarkoittaa
osaamiskeskus Eskoossa, joka on kehitysvammaisille tarkoitettu laitos.
Itsenäisesti pärjäävät lievästi kehitys-vammaiset ihmiset muuttavat nyt Eskoosta omiin koteihin, joissa on saatavilla apua, tukea ja ohjausta.
Norjan mukaan muutos on herät-tänyt Eskoon henkilökunnassa hieman pelkoa, mutta he ovat alusta lähtien olleet hyvin avuliaita kau-pungin suuntaan.
”Eskoon henkilökunnasta on ollut paljon apua. Aluksi he suhtautuivat kauhulla, kun koko ala on suuressa murroksessa”, kertoo Norja.
Norja haluaisi, että Suomi ottaisi mallia esimerkiksi Englannin ja Skot-lannin systeemistä, jossa palveluita suunnitellaan joustavasti.
”Kaikki pystymme tekemään kovin vähän, mutta pienistä puroista tulee iso kokonaisuus. Kaikilla on oikeus olla ylpeä omasta kodista.”