Torjujan tulkintakehyksessä korostuu strategian etäisyys omaan työhön.
Strategiaviestintä näyttäytyy tulkintakehyksessä vaikeana, etäisenä tai toisarvoisena asiana verrattuna päivittäisiin työtehtäviin. Tulkintakehystä määrittää se, että vastaanottajan on vaikea löytää yhteyttä strategiaviestinnän ja oman työnsä välille tai strategiaviestinnän sisältö ei ole ymmärrettävä vaikeiden käsitteiden ja ”korulauseiden”
takia. Siksi torjujan tulkintakehyksen valinnut vastaanottaja usein torjuu kohtaamansa viestinnän eli jättää viestin lukematta.
Torjujan tulkintakehystä edeltävä tilannemääritelmä syntyy jäsentämisen käytännön kautta. Viesti jäsentyy vaikeiden käsitteiden ja monimutkaisten lauseiden ympärille, jolloin strategiaviesti määrittyy vastaanottajalle vaikeaselkoisuutensa vuoksi aikaa vievänä ja vaikeana ymmärtää. Näin vastaanottaja luokittelee strategiaviestin itselleen tarpeettomaksi ja kaukaiseksi verrattuna hänen päivittäiseen työhönsä, joka näyttäytyy strategiaviestiin verrattuna merkityksellisempänä. Tilannemääritelmä voi syntyä myös strategiaviestistä poimitun lauseen tai kuvan kautta, joka tulkitaan tilanteeseen sopimattomaksi tai sen nähdään ilmentävän vastaanottajan ulkopuolisuutta tietystä ryhmästä. Torjujan tilannemääritelmän muodostumista jäsentämisen ja luokittelun käytännöissä kuvaa hyvin seuraava sitaatti:
– – käyttämällä vierasperäsii sanoja: strategia ja visio, niin ne on jo samantien niin korkeella. Sä et oikeestaan halua ottaa vastaan sitä tietoa, koska sä et ymmärrä ees että mistä puhutaan. (A5)
Sitaatissa vierasperäisten sanojen vaikeaselkoisuus ajaa vastaanottajan tilanteeseen, jossa hän ei halua vastaanottaa tietoa. Vaikeaselkoisuus kertoo sen lisäksi siitä, ettei viestintä ole vastaanottajalleen ymmärrettävää, vaikka hän käyttäisi aikaa siihen tutustumiseen. Vastaanottajalta puuttuu strategiaviestinnän vastaanottamista edellyttävä osaaminen ja taustatieto.
Torjujan tulkintakehykseen johtava tilannemääritelmä voi syntyä myös suullisessa strategiaviestinnän tilanteessa. Tällöin torjujan tulkintakehyksen valinnut vastaanottaja määrittelee tilanteen turhaksi ja ajan hukaksi. ”Äh, se oli ihan kauheeta pakkopullaa. Se oli niin tylsää ja voi hohhoijaa”, voi torjujan tulkintakehyksen valinnut vastaanottaja huokaista. Lisäksi viestintätilanteessa vastaanotetusta informaatiosta ei aina jää vastaanottajalle muistikuvaa: ”Sillon muistan, että oikeen toimitusjohtaja kävi höpisemässä strategiasta meille, mutta en mä muista mikä sen jutun sisältö oli.”
Strategiaa käsittelevästä tilaisuudesta voi jäädä myös mieleen vain se, mitä tilaisuudessa tarjottiin: ”Ai mikä palaveri se oli, oliks se siel mis me saatiin porkkanakakkuu?”.
Torjujan tulkintakehyksessä korostuu se, ettei strategiaviestintä kytkeydy päivittäiseen työhön. Strategiaviestintä ei ole työssä selviytymisen tai siinä paremmin suoriutumisen kannalta oleellista. Strategiaviestintään käytetty aika on enemmänkin ”työajan hukkausta”, kuin tuottavasti käytettyä työaikaa. Seuraavassa sitaatissa esiintyvän puhujan käyttämä ilmaisu ”plaa, plaa, plaa”, kiteyttää torjujan tulkintakehyksessä korostuvan ajatuksen strategiaviestinnän turhuudesta. Sitaatti kuvaa hyvin myös jäsentämisen perusteella tehtyä tilannemääritelmää ja sitä seuraavaa päätöstä torjua kohdattu viesti.
– – otsikko, otsikko: uudet eväät. Mun täytyy sanoo, et mä skippaan saman tein tämmöset uudet eväät. Sen takia, että se herättää mussa semmosen ajatuksen, että tää on jotain uusia eväitä – tsempatkaa toisianne plaa, plaa, plaa. (E10)
Torjujan tulkintakehyksessä strategiaviestintään tutustumista ei nähdä ”oikeana työnä”.
Strategiaviestintään tutustuminen on aktiviteetti, jota tehdään silloin kun muilta töiltä jää aikaa.
– – mä ainakin voin kuvitella, että jos nyt menisin tän [strategia]kirjasen kanssa jonkun tiimiläiseni viereen, niin se tulisi sanomaan että ’kuule, tässä olis näitä oikeita töitä’. (E5)
Se, ettei strategiaviestintää nähdä osana työnkuvaa voi liittyä vastaanottajan sosiaaliseen ympäristöön tai siihen, miten vastaanottajan onnistumista työssä mitataan.
Tutkimuksen kohteena olleessa organisaatiossa asiakaspalvelutyössä toimivien työntekijöiden tuloksia mitataan pääasiassa asiakaskontaktien määrillä, joka nostaa asiakaskontaktien ottamisen yksilön kannalta tuloksellisemmaksi toiminnaksi strategiaviestinnän vastaanottamiseen verrattuna. Tämä työssä onnistumisen mittaustapa voi myös aiheuttaa kollegojen tai esimiehen suunnalta sosiaalista painetta siihen, että ainoastaan sellainen työ, jossa ollaan kontaktissa asiakkaaseen on hyväksyttävää.
Torjujan tulkintakehyksen valinta voi perustua myös siihen, että viestintätyyli on liian
”kevyt”. Työpaikkakontekstissa johdolta tulevan viestinnän sävy ja tyyli on totutusti asiallista. Siksi populaarinen tai huumoria hyödyntävä viestintätyyli muuttuu torjujan viitekehyksessä ”pelleilyksi”. Näin tapahtui, kun strategiaviestinnän tuottajat viestivät strategiasta yksinkertaisemmin ja helpommin lähestyttävällä tavalla, esittäen strategiaa sarjakuvin ja huumorin avulla.
E6: Meillä on muuten hyvin innokas ja työlleen omistautunut porukka, mutta ne on hyvin kriittisiä tämmöseen ylhäältä päin tulevaan, vähän tämmöseen pelleilyyn.
– –
E5: Ehkä just niinku sanoit äsken, että siellä nähdään tän tyyppiset jopa semmosena pelleilynä, että ei oteta vakavasti – että kun kirja jaetaan kouraan niin se heitetään selän yli tai laitetaan sinne hyllyyn ja siihen ei sitten vakavasti enää perehdytäkkään sen jälkeen.
Vastaanottajan subjektiivinen kokemus ryhmän ulkopuolelle jäämisestä saattaa johtaa torjujan tulkintakehyksen valintaan. Tällaista tilannetta kuvaa seuraava sitaatti, jossa päätelmä ulkopuolisuudesta syntyy strategiaviestissä ensimmäisen lauseen perusteella
(ks. liite 6, virikemateriaali 2). Tässä lauseessa kerrotaan esimiesten kokoontumisesta strategian suunnittelupäivään. Ulkopuolisuuden tunteesta kertoo seuraavassa sitaatissa esimies, jota ei oltu kutsuttu tilaisuuteen.
Kyl mä melkein sanoisin että tää jäis lukematta. Ihan johtuen tosta ensimmäisestä lauseesta ku siinä sanotaan että Tapiolan johto ja esimiehet kokoontuivat tuonne Fur Centeriin. Siellähän me emme olleet, meitä ei sinne kutsuttu. Ehkä se oli nyt jotain korkealentoisempaa, joka ei kohdistu suoraan minun työhöni, tähän päivittäiseen toimintaani. (E8)
Torjujan tulkintakehyksessä heijastuu myös passiivisuus strategiaviestintää kohtaan. Se, että strategiaviestintä usein torjujaan, kertoo myös siitä, ettei strategiatietoa tässä tulkintakehyksessä haeta aktiivisesti. Oman työn kannalta kriittisten tietojen (toimintamallien muutosten tms.) oletetaan tulevan tietoon henkilökohtaisen sähköpostin tai kasvokkaisen viestinnän kautta. Torjuja tulkintakehyksessä omasta työstä voi siis suoriutua moitteettomasti ilman, että osoittaa aktiivisuutta strategiaan liittyvän tiedon hankinnassa.
Mä en käy koskaan [lukemassa pöytäkirjoja] ellen mä nyt tiettyä asiaa sieltä hae.
Et mä oletan, että jos mun tarttee jotain tietää, ni se tulee mulle jotain muuta kautta mulle suoraan. (E13)
Torjujan tulkintakehyksen omaksunut vastaanottaja ei tunne strategian sisältöä, eikä sen vuoksi pysty myöskään toteuttamaan sitä työssään. Siksi torjujan tulkintakehys on strategiaviestinnän toteuttamisen kannalta haasteellinen. Kehyksessä päivittäinen työ näyttäytyy strategiaviestintää merkityksellisempänä. Strategiaviestinnän ja oman työn välille on vaikea löytää yhteyttä, jonka vuoksi strategiaviestintä näyttäytyy enemmänkin negatiivisena, kuin vastaanottajalleen hyötyä tuottavana asiana.
Koska torjujan tulkintakehystä ei voida pitää strategian toteuttamisen kannalta suotuisana valintana, voidaan vastaanottajan valintaa pyrkiä ohjaamaan esimerkiksi jäsentämisen käytännön kautta. Välttämällä viestissä vaikeita termejä, etenkin
otsikoissa ja avainsanoissa, näyttäytyy viestin sisältö helpommin vastaanotettavana.
Strategiaviestinnän sisältö voidaan kytkeä päivittäiseen tekemiseen tai toimintaohjeisiin, jolloin vastaanottaja ei aina tiedosta vastaanottavansa viestintää, jonka aiheena on strategia.
Mut siis se, että sen jotenkin sais ujutettua - että se olis vaan siinä, mitä me tehdään. En sano sitä, ettei sais käyttää sanaa strategia. – – Mut että ei sitä tartte liikaa korostaa, vaan se vaan jotenkin tulis siihen päivittäiseen tekemiseen. Jotenki tuntuu, että se tuntuis sillain paljon mukavammalta. Ei oo pakkosyötön makua. – – Et ei ihan erikseen tuu sitä, että tämä on strategia ja käydään sitä läpi vaan se tulee siinä ku me käydään niitä eri asioita läpi meidän kokouksissa. (E18)
Toinen vaihtoehto on esittää asioita huumorin varjolla muiden asioiden lomassa.
Seuraavassa sitaatissa puhuja kertoo esimiehestään, joka kytkee sarjakuvia kokouksissa esittämiinsä ”virallisiin” kalvomateriaaleihin.
Nää sarjakuvat mun mielestä täällä [strategiakirjasessa], ni mulla ainakin, en tiedä millainen tapa oppia jokaisella on, mutta mulla on jääny nää mieleen. ’Ei kuulu hommiini’ - tää on just niin osuva moneen kohtaan. Meillä on varmaan toi, meidän osastopäällikkö pitää huolen siitä että nää sarjakuvat on pyöriny tuolla esityksissä aika useastikin. Ehkä ne on itelläki jääny sitä kautta ku ne on tuolla valkokankaalla pyöriny isona. (E20)
5.2 IITYYTYVÄISEN TULKINTAKEHYS: STRATEGIA ON YHTEYDESSÄ PÄIVITTÄISEEN