Hyvät käytänteet -kategoria nousi yhdeksi tekijäksi varhaiskasvatuksen erityis-opettajien käsityksissä, kun he kuvasivat hyvää, toimivaa ammatillista yhteis-työtä. Hyvien käytänteiden kategoriaan tässä tutkimuksessa veot käsittivät kuuluvan suunnitellut palaverikäytänteet, sovittu työnjako, toisten toimintata-pojen tuntemus sekä pysyvät yhteistyökumppani tai -rakenteet.
…se (ammatillinen yhteistyö) toimii, kun siihen on tietyt rakenteet luotu, ja niistä pide-tään huolta. (Veo 4)
Suunnitellut palaverikäytänteet olivat säännöllisiä ja ne olivat ennalta sovittu. Silloin niissä oli riittävästi aikaa toimia tavoitteiden mukaisesti yhteis-työssä ja myös ennakoiden perehtyä yhteisiin työhön vaikuttaviin asioihin, ku-ten mm. lakimuutoksiin. Veojen käsitysku-ten mukaan mahdollisimman hyvin etukäteen suunnitellut yhteistyötapaamiset eri toimijoiden kanssa auttoivat myös oman kalenterin hallinnassa.
Varhaiskasvatuksen erityisopettajien mukaan päivähoidon sisäisten toimi-joiden osalta tällaisia hyviä ennalta sovittuja palavereja olivat mm. veojen päi-väkodin johtajan kanssa sovitut yhteiset tapaamiset, joissa sisältönä oli ryhmien pedagogiikan toimivuus.
No päiväkodin johtajan mä miellän työpariksi itselleni, eli me käydään tietyin väliajoin esimerkiksi niinku ryhmät läpi, eli esim. niinku on näihin aikoihin keskusteltu, että mikä on se ens vuoden ryhmä. Oon hyvin tiiviisti mukana. Käydään muutaman kerran vuo-dessa tsekkauslista, missä siellä ryhmässä on paikkaukset ihan konkreetisti syksyllä. ja sitten keväällä käydään ne läpi ajatellen ensi syksyä… (Veo 4)
Lisäksi hyväksi koettuja säännöllisiä tapaamisia olivat sellaiset, joissa ko-koontuivat varhaiskasvatuksen erityisopettajan lisäksi päivähoitoryhmän kas-vattajat ja päiväkodin johtaja. Nämä tapaamiset koettiin tärkeäksi, koska pää-osin inklusiivisen luonteen omaavassa varhaiskasvatuksessa on koko päivähoi-toryhmän kannalta tärkeää tehdä vuosikohtaisesti koko ajan kehittyvät ryhmän varhaiskasvatussuunnitelmat.
Mää ja johtaja ja koko henkilökunta. Ja ne (päivähoitoryhmän kasvattajatiimi) on täyttä-nyt sen (ryhmävasusuunnitelman) ryhmän näkökulmasta, niin se on äärettömän hyvä lähtökohta, tosi hyvä. Ja sitten tammikuussa vielä arvioidaan se ryhmävasu vielä uudes-taan. Samalla porukalla. (Veo 2)
Tärkein ennalta sovittu päiväkodissa toteutuva usein monialaisempi yh-teistyömuoto, jossa oli mukana myös vanhempien edustus, oli tuentarpeisten lasten eritasoiset kuntoutussuunnitelmapalaverit. Palavereissa oli mukana lap-sen kuntoutuklap-sen kannalta olennaisia asiantuntijatahoja. Näissä lasten yksilöl-listen tavoitteiden pohjalta muodostetuissa yhteistyötapaamisissa oli lisäksi rakenteellisesti ennakoitu aihe ja ”juoni”.
Parhaimpiin tuloksiin päästään sillä, että mietitään ketä on hyvä olla paikalla ja mitä asi-aa siellä niinku on, Ja kuntoutussuunnitelmapalaverihan on yks hyvä tämmöinen struk-turoitu. (Veo 3)
Lisäksi veot kokivat varhaiskasvatuksen ja opetustoimen välisen yhteis-työn olevan hedelmällistä, kun ennakoitiin mm. seuraavan vuoden erityisope-tuksen järjestämistä.
Se on sellainen iso ammattikunta, jonka kanssa ollaan tosi paljon, että se nivelvaihe pelit-tää aika hyvin kyllä. Eskarista kouluun. (Veo 1)
Yhteiset sovitut ennakoidut yhteistyökäytänteet auttavat myös ”hanka-lampienkin” yhteistyökumppanien toimivuuden kanssa. Alla oleva sitaatti ku-vaa erään veon kokemusta siitä, kuinka esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden kanssa yhteistyö on ollut vähäistä, mutta ennalta sovitut palaverikäytänteet ovat auttaneet yhteisen asian etenemisessä.
Tää auttaa tää yhteinen palaveri, muutenhan me ei sen enempää kuulla. (Veo 2)
Sovittu työnjako sekä yhteistyökumppaneiden toimintatapojen ja työn-kuvien tuntemus muodostivat yhden toimiviin käytäntöihin liittyvän tekijän, jonka varhaiskasvatuksen erityisopettajat olivat nimenneet liittyvän hyvään yhteistyöhön. Alla olevat sitaatit kuvaavat näitä käsityksiä.
Hyvän yhteistyön pohjana on myös se, että tietää toisten yhteistyökumppaneiden työn-kuvan tai mitä he tekevät . On helpompi puhua asiasta kun tietää eikä oleta. A 108 Ja si-tähän se on aina, että kun kaikki tietää, miten toimitaan, missäkin yhteistyömallissa tai tavassa toimia, niin se pelittää paljon paremmin. Tuo turvallisuuden tunnetta, että hom-ma hoituu varhom-masti. (Veo 1)
Elikkä sillon josset tunne, tiedä molemminpuolin toisen toimintatapoja kun ihmiset vaih-tuu, niin silloin se yhteistyökin menee mun mielestä vähän huonompaan. (Veo 4)
Päiväkodin johtajan kanssa tehtävä työnjako oli varhaiskasvatuksen eri-tyisopettajien mielestä toimivaa ja selvää, kun molemmat tiesivät toisen työn-kuvaan sisältyvät painotusalueet.
Mulla on tässä johtajaparina sellainen, että se näkee ihan selkeesti mun työni, että mää oon niiden tuen tarpeisten lasten kanssa, niinku määkin nään ja sitten hällä on ne johtajan työt. Meillä ei oo semmosta, että säätäis toisen alueella kauheesti. (Veo 2)
Muiden päivähoidon sisäisten toimijoiden osalta kasvatustiimin kanssa tehtävässä yhteistyössä veot olivat sopineet heidän kanssaan, mitkä asiat olivat
kenenkin vastuualueelle kuuluvia. Näin molemmat pysyivät omilla osaamis-vastuualueillaan: kasvatushenkilöstö peruspedagogiikan ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja erityisopetuksen.
…siis heillä (päiväkotiryhmän kasvattajilla) on niin paljon taitoo, etten mää vois mennä, jos mää menisin kauheesti sormeileen ihan sinne varhaiskasvatukseen niin ne sanois, että pysys nyt, pysys nyt omalla alueellas. (Veo 2)
Kaikissa tutkimukseen osallistuvien varhaiskasvatuksen erityisopettajien työskentelykunnissa, ei ollut päivähoidossa omaa perhetyöntekijää. Niillä veoil-la, joilla oli perhetyöntekijän kanssa tehdystä yhteistyöstä kokemusta, oli käsi-tys, että perhetyöntekijän kanssa yhteistyötä helpotti sovittu työnjako.
Perhetyöntekijän kanssa on aika lailla yhteistyötä…että, silloin kun häntä ei ollut, niin mulle tuli niinku vähän kaikki, oli minkälaista huolta tahansa…(Veo 5)
Yhteistyö lapsen kuntoutuksen kannalta olennaisten päivähoidon ulkois-ten toimijoiden kanssa koettiin toimivaksi, kun heti yhteistyökuvion lähtiessä toimimaan, alettiin kuntouttaa lasta yhdessä sovittujen tavoitteiden mukaisesti.
Tällaista erittäin toimivaa, hyviin käytäntöihin kuuluvaa työnjaollista yhteistyö-tä veot kokivat varsinkin terveyskeskuspsykologien ja puheterapeuttien, sekä terveydenhoitajien kanssa.
Ett meillä on sellaiset tilannekatsaukset aika ajoin, ett me käydään läpi, missä vaiheessa mikäkin on, ja suunnitellaan sitä kautta omaa työtä. Jos lapsella on vaikka puhetera-peutin jaksoo, niin mun ei tarvi miettiä, ett mää voin sitten miettiä niitä muita lapsia siinä kohtaa, ettei tuu päällekkäin, kun aika on niin vähäistä kuitenkin. (Veo 5)
Sitten kun me ollaan kaikki siinä yhteisesti, niin jotenkin kun työnjakoo katsotaan, niin selvitä sää tää asia, miten tää on edennyt…me ollaan sovittu sellaisia määrättyjä käytän-teitä (Veo 1)
Työnjakoa helpotti kuntoutussuunnitelmassa sovittujen tavoitteiden lisäk-si päiväkotiympäristössä tehty yhteistyö, jossa oli ennalta sovittuja käytäntöjä.
Ja sitten noitten terapeuttien kanssa meillä on sellainen toimintatapa, että tietysti me nähdään heitä pääasiassa palavereissa, mutta kun alkaa uusi terapiajakso taikka uusi te-rapeutti tulee päiväkotiin tai psykologi tulee, tai kuka tahansa tulee käymään siellä ryh-mässä, niin pyrkimys on se, että me oltais aina siellä mukana…mun mielestä se hirmu hyvin toimii tällä hetkellä. (Veo 4)
Varhaiskasvatuksen erityisopettajien esimiehinä toimivat tämän tutki-muksen haastatelluilla veoilla hyvinkin erilaisia toimenkuvia omaavia usein
varhaiskasvatuksen hallinnossa työskenteleviä toimijoita. Yhdellä veolla oli ko-kemusta siitä, että hänen omalla esimiehellään ei tuntunut olevan oikein tark-kaa käsitystä veon työnkuvasta ja koki sen vaikuttavan myös heidän yhteiseen ammatilliseen vuorovaikutukseen.
En oo tehny hänen kanssaan yhteistyötä. On ollu niinku esimies ja sitten määkin oon osallistunut muutamiin johtajatiimeihin, missä tää esimies on ollu. Ei hänellä oo min-käänlaista käsitystä siitä mun työn sisällöstä…enpä usko, että oon yhtä ainutta pedago-gista keskustelua käynyt esimieheni kanssa, mikä on surullista tietenkin. (Veo 3)
Toisaalta eräässä kunnassa varhaiskasvatuksen erityisopettajien esimieheksi oli nimetty päiväkodin johtajat, ja tämä taas aiheutti pelkoa toisenlaisesta veon työnkuvan ”väärinymmärryksestä”.
Ja sitten, nyt tuli iso muutos, kun meidän johtajiksi tuli päiväkodin johtajat…ja varmasti suurimmalla osalla näistä johtajista ei ole kokemusta tämmöisestä asiantuntijan johdosta.
Ja se on nyt jo, ihmiset on palaillut töihin, muutamia viikkoja on oltu töissä, niin nyt jo huomattu, että on hyvin, hyvin erilaista, että erityisopettaja on niinku sijaisena ja ihan täl-laista, että häh, kaikki on vähän niinku pihalla. (Veo 3)
Tässä kategoriassa hyviin käytäntöihin nousivat myös varhaiskasvatuksen erityisopettajien käsitykset siitä, että pysyvät yhteistyökumppanit olivat merki-tyksellisiä hyvän ammatillisen yhteistyön kannalta. Heidän mielestään yhteis-työ ennestään tuttujen toimijoiden kanssa oli helpompaa kuin aivan uusien yh-teistyökumppaneiden. Alla olevassa sitaatissa tulee tuttuus ilmi jo useimpien sukupolvienkin osalta, mikä ainakin suuremmissa kaupungeissa saattaa olla jo aika harvinaista.
Pysyvät yhteistyökumppanit on aika hyviä, koska silloin se yhteistyö paranee, kun tuntee jo vähän ja tietää….kun sitten ajattelee jonkun lapsen kohdalla, että sulla on terveyden-hoitaja, joka on suurin piirtein jo punninnut perheen äidin vauvana ja tuntee koko per-heen historian ja kaiken, niin kyllähän se silloin se yhteistyö on sellasta huipputasoa, kun siellä on sellainen, joak todella tietää kenestä puhutaan, että ei oo semmosta, että jaa mi-käs juttu tää nyt olikaan (Veo 3)
Tutkimuksessa tuli myös ilmi, että kahdella veolla oli kokemusta yhteis-työstä, joissa käytänteet olivat kyllä mietitty yhteistyön kannalta, mutta vaihte-livat eri toimijoiden tai alueiden kesken. Tällaisia yhteistyön toimivuuteen hämmennystä tuovat seikat aiheutuivat yhteistyössä enimmäkseen sosiaali-työntekijöiden, mutta myös välillä esimiesten kanssa. Erityisesti sosiaalityönte-kijöiden vaihtuvuus heikensi veojen mielestä yhteistyön laatua.
No sehän ollut sikäli haasteellista, kun siellä on vaihtunut ihmisiä, plus sitten heillä on valtava työmäärä suhteessa niihin resursseihin, mitä heillä on ollut. Että se on ollut mun mielestä ei aina ihan riittävää. ja yhteistyötä on, kontakti on ja sitten periaatteesa ne on mietitty ne toimenpiteet ja käytänteet mutta sitten taas tällainen tietynlainen yhteneväi-syys kaikkien sosiaalityöntekijöiden kanssa tai yhteydenottotavat ne ei ollu riittäviä. Mut-ta sitten Mut-taas jossain Mut-tapauksessa asia on toiminut todella hyvin. (Veo 4)
Se on semmonen musta aukko, että se yhteistyö on vaikeeta, siellä ihmiset vaihtuu todel-la paljon ja hyvin harvoin niinku syntyy seltodel-lasta, mun mielestä niinku todellista yhteis-työtä. (Veo 3)
Varhaiskasvatuksen erityisopettajan työhön kuuluva varhaiserityiskasva-tuksen pedagogiikan kehitys yhteistyössä toisten varhaiskasvavarhaiserityiskasva-tuksen erityis-opettajien kanssa koettiin haasteelliseksi, jos kollegoiden vaihtuvuus oli suuri, tai he olivat juuri aloittaneet omat työnsä.
… (veo-kollega)…on vasta toista vuotta, että tosi vähälle on jäänyt kaikki se kehittämi-nen. (Veo 1)
Tutkimuksessa mukana olleiden veojen mielestä varhaiserityiskasvatuk-sen ja kunnan hallinnonalojen rakenteiden muutokset olivat vaikuttaneet myös yhteistyökäytänteiden muutoksiin.
No, tässä kunnassa on ollut hirveen paljon muutoksia…kaikki nää muutokset teki, että, että aina niinku ne yhteistyökuviot on pitänyt miettiä uudelleen. (Veo 5)
Tää on ollu niin muutoksen kourissa ainakin tässä kunnassa tää koko varhaiserityisope-tus koko sen ajan kun mää oon tehnyt tätä työtä. (Veo 3)
Muutokset ovat olleet sekä myönteisiä että kielteisiä. Myönteiseksi nousi muutoksissa esimerkiksi joidenkin päällekkäisiksi koettujen työryhmien pur-kaminen.
No joku (yhteistyöryhmä) purki kaikki, koska meillä oli vähän sellaista sälää ilmeisesti, niin nyt katsotaan sieltä jostain ylemmältä tasolta (hallinnosta), mikä mustakin on ihan järkevää, että mitä me tarvitaan. Ettei tuu semmoisia rinnakkaisia ryhmiä, mitkä tekee päällekkäin työtä. (Veo 2)
Yhteistyön kannalta haasteelliseksi taas muodostui uusien toimintatapojen ja käytänteiden luominen, sekä tavallaan pelko siitä, että hyvät toimivat käytän-teet puretaan. Joidenkin käsitysten mukaan hallintoalojen ja ihmisten vaihtu-vuus aiheutti selkeästi yhteistyön loppumisen.
Nyt, kun tulee enemmän tätä hallintoo ja muuta, niin pitää olla selvät sopimukset, että missä se raja on, että mistä mää voin sanoa, ja mitä mää saan tehdä, ja mitä en saa tehdä.
Ett varmaan se muutos tekee aina sen, että ne (yhteistyömuodot) pitää niinku
päivit-tää…ja sitten nää muutokset on ollut vähän se, että ne ollut vähän aikaa ja sillai etsinnäs-sä, että ei, ei ne välttämättä toimikaan. (Veo 5)
Sitten kun nää kuviot muuttu, niin se (yhteistyö) jäi kokonaan. Yritettiin sitä jo vähän he-rätellä, mutta ei se oikein…ajatellaan, että ne on vaan ne hallinnolliset kuviot, mutta ne on nää kaikki kuviot, missä se näkyy. (Veo 5)
Hyvien yhteistyömuotojen muuttuminen lain muutosten vuoksi huoletti, tällai-nen on esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja opetustoimeen liittyvän nivelvaiheen tiedonsiirtopalaveri.
No se helmikuun alun oppilashuoltotyöryhmä on ollut erittäin merkityksellinen, ja mää oon kauhean pahoillani, jos se purkautuu. (Veo 2)