Viimeinen aineistosta löytämäni teema on hoivan laatu. Hoivan laadun yläkategoriaan koostuu hoivan laadun toteutumisesta sekä vanhustyöhön liittyvästä vastuusta. Erityisesti hoivan laadun toteuttamiseen nousi aineistosta useita ongelmakohtia. Hoitajien mukaan heillä ei ollut riittävän hyviä resursseja suorittaa riittävän hyvää hoivaa. Lisäksi vastuu vanhuksista ja heidän hyvinvointinsa koettiin liian kuormittavana.
”Sydän särkyy kun miettii miten saisi kohdattua potilaat niin ettei kiire välity heille ja he sais ansaitsemansa kuntoutuksen, saattohoidon ym. -- Mulla ei vituta töissä vaan aidosti haluan
työtä tehdä mutta se syö sisältä kun tietää ettei voi tehdä työtä sillä tavalla mitä ammattietiikka sanoo, ei ole esim. inhimillistä että saattohoidettava on yksin suurimman osan
päivästä. ”
Aineistosta on huomattavissa hyvin huolestuneita piirteitä vanhustyön ja erityisesti sen laadun toteutumisesta. Työntekijät halusivat tehdä parhaansa asiakkaidensa eteen, mutta resurssit olivat niitä vastaan. Hoitajat painottivat työn olevan niin kuormittavaa, ettei yksinkertaisesti ollut voimavaroja yhtään enempään. Työ vaikutti aineiston perusteella kaikelta muulta kuin inhimilliseltä. Viesti antaa hälyttävän kuvan hoivaköyhyydestä ja hoivan laadusta.
”-- vanhuksia ei hoideta kunnolla, eikä lähetetä hevin sairaalaan, vaikka tila vaatisi. Se on erittäin ahdistavaa. Mielestäni eettisyys on täysin kadonnut työpaikaltani. Aivan kaikesta
huomaa, että vanhukset ovat sivuseikka, kunhan rahaa tulee.”
Vanhustyössä työskentelevät hoitajat joutuivat painimaan eettisten kysymysten äärellä. Työn kuormittavuuden ja huonojen resurssien takia syntyi tilanteita, jotka ovat vastoin ihmisarvoa ja eettisiä periaatteita. Jos vanhus ei saa ansaitsemaansa hoivaa ja huolenpitoa, on kyseessä Suomen perustuslain vastainen tilanne, jonka tavoitteena on taata jokaiselle ihmiselle riittävä huolenpito. Lisäksi aineiston kommentit kertoivat hoivaköyhyyden ilmenemisestä. Vanhuksen avun tarpeeseen ei ollut pystytty vastaamaan.
”Otat vastuun koko osastosta, että kaikki asukkaat saavat perushoidon, lääkkeet ja ruoan, ei siinä paljon virikkeitä enää jaksa keksiä.”
Vanhustyössä hoitajien vastuu koettiin kuormittavana. Aineiston mukaan vastuuta siirtyi muiden ammattien edustajilta hoitajille. Vastuuta koettiin olevan liikaa, jonka voi esimerkiksi nähdä aiheuttavan lisää kuormitusta hoitajille ja vaikuttavan heidän jaksamiseensa ja hyvinvointiinsa. Runsas kuormitus ja sen lisääntyminen aiheutti aineiston mukaan huomattavan määrän alanvaihtoja. Vastuun siirtyminen ei ole eduksi myöskään vanhuksille. Heidän hyvinvointinsa ja oikeutensa saattoi olla enimmäkseen hoitajien käsissä, joilla ei ole heidän koulutustaustansa ulkopuolelta riittävää osaamista.
5 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tässä luvussa teen yhteenvedon tutkielmani analyysista. Tämän lisäksi peilaan aineistosta löytämiäni ilmiöitä tutkimuskysymyksiini. Tutkielmassa oli tarkoitus selvittää vanhustyön ongelmia hoitajien näkökulmasta ja tarkastella, oliko hoitajilla esittää konkreettisia ratkaisuehdotuksia ongelmille. Aikaisemmissa tutkimuksissa (ks. Kröger ym. 2018; Suomen lähi- ja perushoitajaliitto 2012) on huomattu, että suomalaisen vanhustyön kehityssuunta on huolestuttava. Tutkielmassani tarkastelin, kuinka vanhustyössä työskentelevät hoitajat keskustelevat alan ongelmista Hoitajat.net-keskustelufoorumilla. Tavoitteenani oli saada vastauksia siihen, mitkä syyt vaikuttavat näiden ongelmien taustalla, ja onko hoitajilla esittää mitään ratkaisuehdotuksia ongelmiin. Lisäksi tarkastelen sitä, kuinka hoivaköyhyyttä sekä riittävää hoivan toteutumista esiintyy aineiston perusteella. Tutkielman lopuksi arvioin lyhyesti tuloksia laajemmassa yhteiskunnallisessa mittakaavassa sekä esitän jatkotutkimusideoita, joita tutkielmani ja aihe herättivät.
Tutkielman aineistona käytin Hoitajat.net-keskustelufoorumin 15:ta eri keskustelua, joiden keskusteluaiheet pyörivät vanhustyön ongelmien sekä hoitohenkilökunnalle aiheutuvien fyysisten ja henkisten kuormitusten ympärillä. Tutkielmassani löysin aineistosta teemat ajanpuute, henkilöstön resurssipula, vaikuttamismahdollisuudet, tuki ja arvostus sekä hoivan laatu.
Hoitajat näkivät vanhustyön ongelmina työn määrän suhteessa käytettävissä olevaan aikaan, henkilöstöön liittyvät vähäiset resurssit, hoitajien niukat vaikuttamismahdollisuudet omaan työhönsä, työn sisäisen ja ulkopuolisen tuen ja arvostuksen sekä hoivan laadun toteutumisen.
Aineiston mukaan hoitajat raatoivat itsensä niin henkisesti kuin fyysisesti aivan loppuun. Tämä on hyvin haastava näkymä, sillä hoitajien joutuessa yhä useammin sairauslomalle aiheuttaa tilanne painetta jo muutenkin niukasti mitoitetulle henkilöstömäärälle. Mielenkiintoista oli se, kuinka moni hoitajista oli vaihtanut tai harkinnut vaihtavansa alaa. Tilanne muodostui ristiriitaiseksi, sillä esimiestasolla vaikutti, että hoitajat eivät saaneet kaipaamansa tukea.
Alavaihto vaikutti olevan esimiestasolla hyväksyttävää ja siihen jopa kannustettiin.
Suomen vanhustyön laatu osoittautui huolestuttavaksi. Krögerin ym. (2015, 81) raportissa kerrotaan, että Suomessa kaksi viidestä ei haluaisi vanhana käyttää yksikkönsä tarjoamia palveluita. Tämä kertoo hyvin huolestuttavaa informaatiota vanhustyön tasosta sekä laadusta ja on hälyttävä merkki siitä, kuinka pystymme jatkossa vastaamaan hoivan laatuun sekä välttämään hoivaköyhyyttä. Analyysin perusteella tämän hetken vanhustyö täyttää juuri ja juuri perustarpeet, eli hygienian ja ruoan, mutta esimerkiksi kuntouttava toiminta sekä erilaiset viriketoiminnat ovat jääneet täysin toissijaisiksi sekä täyttämättömiksi. Vanhusten hoivassa ei toteutunut arvokas, vuorovaikutuksellinen ja yksilöllinen kohtaaminen. Lisäksi hoitajat kokivat, etteivät he pystyneet toteuttamaan hoivaa riittävän hyvin ja inhimillisesti. Syynä tähän oli työn tekemisen heikot olosuhteet. Tilanne on vastoin vanhustenhuollon yhtenä toimintaa ohjaavista laista, eli laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012). Laissa säädetään pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa ohjaavista periaatteista. Palvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi sekä arvokkaaksi. Henkilöllä on oltava 14 §:n 2 momentin mukaan mahdollisuus ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua toimintakykyä ylläpitävään ja edistävään toimintaan. Toisin kuin Anttonen ym. (2009, 18) väittävät, hoivaa ei aina pysty toteuttamaan rakkaudesta ja sitoutuneesti asiakkaiden toiveita kuunnellen.
Analyysini perusteella vanhustyössä inhimillisyys on ajoittain kaukana ja hoitajat joutuvat usein eettisten kysymysten ääreen.
Tutkielmassani havaitsemani hoitajien kokema työajan niukkuus ja kiire kertovat laajemmassa mittakaavassa jo johdannossa mainitsemastani huoltosuhteen heikkenemisestä sekä väestörakenteen muutoksesta. Työikäisiä ihmisiä on suhteessa muuhun väestöön huomattavasti vähemmän. Tulevaisuudessa näkymään ei ole odotettavissa helpotusta, sillä toisen maailmansodan jälkeiset suuret ikäluokat siirtyvät tai ovat jo siirtyneet eläkkeelle. Niin kuin uutisissakin olemme kuulleet, Suomen syntyvyys laskee vuosi vuodelta. Ongelmallista on myös se, että ammatilliseen koulutukseen hakeutuvien nuorten keskuudessa vanhustyötä ei nähdä erityisen vetovoimaisena (Holma 2003, 12). Nämä tekijät aiheuttavat yhä enemmän painetta sosiaali- ja terveysalan työskentelylle.
Vanhustyön ongelmaksi ei nostettu suurimmassa osassa aineistossa hoitajien matalaa palkkatasoa, eikä sen nostamista ehdotettu ratkaisuehdotuksena. Tämä oli mielenkiintoinen
huomio, sillä olin ajatellut, että matala palkkataso esitettäisiin useammin ongelmaksi. Palkan ei kuitenkaan nähty olevan oikeassa suhteessa vastuuseen ja työmäärään. Lisäksi aineiston perusteella hyvän ja inhimillisen hoivan toteutumista pidettiin tärkeämpänä kuin matalaa palkkaa.
Hoitajilla ei ollut esittää konkreettisia ratkaisuehdotuksia vanhustyön tilan muuttamiselle.
Tulos on itsessään mielenkiintoinen, sillä hoitajat ovat alan ammattilaisia, joten työtä tehdessään heille voisi olettaa syntyvän ehdotuksia työn muuttamiselle ja tilanteen parantamiselle. Aineiston perusteella hoitajat kokivat työnsä fyysisesti ja henkisesti kuormittavana, sekä tiedostivat vaikuttamismahdollisuuksiensa olevan pieniä. Tämän tiedon valossa voisi nähdä, että heillä ei välttämättä yksinkertaisesti ole enää enempää energiaa pohtia vanhustyön tilaa. Keskusteluissa tuotiin kuitenkin ilmi epäkohtien nostaminen ikään kuin sivulauseissa ratkaisuehdotuksina. Esimerkiksi työnjärjestely koettiin mahdottomana, eikä hoitajilla ollut mahdollista toteuttaa riittävän hyvää hoivaa johtuen huonosta suunnittelusta.
Ratkaisuehdotuksena tilanteelle voisi ehdottaa, että työnjärjestelijänä toimisi henkilö, jolla olisi esimerkiksi vankkaa kokemusta kentällä työskentelystä. Lisäksi hoitajat toivoivat ammattiliittojen aseman vahvistamista.
Vanhushoivan ongelmat ovat monisyisiä, eikä niihin ole yhtä oikeaa ratkaisua. Tutkimuksen analyysi nosti esiin sen seikan, että hoitajien vaikuttamismahdollisuudet työpaikalla olivat hyvin rajalliset. Jotta vanhustyön laatu ja hoitajien kokema työhyvinvointi parantuisi, tulisi esimerkiksi päätöksenteossa ja työyhteisöissä ottaa enemmän huomioon hoitajien kokemia huomioita liittyen vanhustyöhön. Päätöksenteko on eriytynyt liikaa itse työkentältä.
Vanhushoivaa koskevassa päätöksenteossa tulisi olla enemmän vuorovaikutusta hoitajien, esimiesten ja päättäjien välillä. Hoitajien nostamia huomioita tulisi ottaa enemmän huomioon ja niiden pohjalta kuntien, sairaanhoitopiirien ja yritysten tehdä päätöksiä.
Tutkielmani herätti minussa pohtimaan aiheita, joita voisi hyödyntää jatkotutkimuksissa. Olisi mielenkiintoista tarkastella vielä syvällisemmin vanhustyön ongelmia hoitajien näkökulmasta.
Tutkielma herätti miettimään, minkälaista kuvaa vanhustyöstä luodaan julkisessa keskustelussa sekä pohtimaan, kuinka turvaamme riittävän hyvän hoivan tulevaisuudessa, jos alanvaihto
yleistyy. Medialla on suuri vaikutus kuvan luomisessa, sillä uutisoinnissa keskitytään yleensä vanhustyön negatiivisiin piirteisiin. Näiden esilletuonti on tietysti tärkeää, mutta negatiivisilla uutisoinnilla sekä mielikuvilla on myös vaikutusta siihen, kuinka vetovoimaisena nuoret näkevät vanhustyön.
6 LÄHTEET
Aalto Leena, Hakonen Sinikka, Koskinen Simo & Päivärinta Eeva (1998): Vanhustyö.
Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Anttonen Anneli & Sipilä Jorma (2019): Universalismi Britannian ja Pohjoismaiden sosiaalipolitiikassa. Janus 18:2, 104–120. Saatavilla
<https://journal.fi/janus/article/view/50556/15310>, haettu 11.2.2020.
Anttonen Anneli, Valokivi Heli & Zechner Minna (2009): Johdanto. Teoksessa Anttonen Anneli, Valokivi Heli, Zechner Minna (toim.) Hoiva: Tutkimus, politiikka ja arki. Tampere:
Vastapaino 7–15.
Anttonen Anneli & Zechner Minna (2009): Tutkimuksen lähestymistapoja hoivaan.
Teoksessa Anttonen Anneli, Valokivi Heli, Zechner Minna (toim.) Hoiva: Tutkimus, politiikka ja arki. Tampere: Vastapaino 16–53.
Autti-Rämö Ilona, Kehusmaa Sari & Rissanen Pekka (2013): Omaishoidon vaikutus ikääntyneiden hoidon menoihin. Yhteiskuntapolitiikka 78:2, 138–151.Saatavilla
<https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/104425/kehusmaa.pdf?sequence=2&isAllowe d=y>, haettu 12.3.2020.
Fischer Berenice & Tronto Joan (1990): Toward a feminist theory of caring. Teoksessa Emily K Abel, Margare K. Nelson (toim.): Circles of Care. Work and identity in women’s lives.
Alabany: State University of New York Press 35–62.
Hakala Salli & Vesa Juho (2015): Verkkokeskustelut ja sisällön erittely. Teoksessa
Laaksonen Salla-Maaria, Matikainen Janne, Tikka Minttu (toim.) Otteita verkosta: verkon ja sosiaalisen median tutkimusmenetelmät. Tampere: Vastapaino 200–225.
Holma Tupu (2003): Laatua vanhustyön arkeen. Helsinki: Suomen Kuntaliitto.
Hoppania Hanna-Kaisa, Karsio Olli, Näre Lena, Olakivi Antero, Sointu Liina, Vaittinen Tiina
& Zechner Minna (2016). Hoivan arvoiset: Vaiva yhteiskunnan ytimessä. Helsinki:
Gaudeamus.
Kalliomaa-Puha Johanna (2017): Vanhuksen oikeus hoivaan ja omaisolettama. Gerontologia 31:3. 227–242. Saatavilla <https://journal.fi/gerontologia/article/view/63421/26700>, haettu 12.3.2020.
Kröger Teppo (2005): Hoivaköyhyys yksinhuoltajaperheissä: kenelle lastenhoito-ongelmat kasautuvat? Teoksessa Takala Pertti (toim.) Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin? Helsinki:
Kelan tutkimusosasto 206–232.
Kröger Teppo, Mathew Puthenparambil Jiby & Van Aerschot Lina (2018): Hoivatyö muutoksessa: Suomalainen vanhustyö pohjoismaisessa vertailussa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Saatavilla <https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/57183/978-951-39-7372- 8.pdf?sequence=1&isAllowed=y>, haettu13.3.2020.
Kröger Teppo, Mathew Puthenparambil Jiby & Van Aerschot Lina (2019): Ikääntyneiden hoivaköyhyys. Yhteiskuntapolitiikka 84:2, 124–134. Saatavilla
<http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137957/YP1902_Krogerym.pdf?sequence=2&
isAllowed=y>, haettu 13.3.2020.
Kokkinen Lauri & Laine Marjukka (2013): Terveys- ja sosiaalipalvelut. Teoksessa Timo Kauppien, Pauliina Mattila-Holappa, Merja Perkiö-Mäkelä, Anja Saalo, Jouni Toikkanen, Seppo Tuomivaara, Sanni Uuksulainen, Marja Viluksela, Simo Virtanen (toim.) Työ ja terveys Suomessa 2012. Seurantatietoa työoloista ja työhyvinvoinnista. Helsinki:
Työterveyslaitos, 202–207. Saatavilla <https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/11/tyo-ja-terveys-suomessa-2012.pdf>, haettu 15.4.2020.
Laaksonen Salla-Maaria & Matikainen Janne (2015): Tutkimuskohteena vuorovaikutus ja keskustelu verkossa. Teoksessa Laaksonen Salla-Maaria, Matikainen Janne, Tikka Minttu (toim.) Otteita verkosta: verkon ja sosiaalisen median tutkimusmenetelmät. Tampere:
Vastapaino 177–199.
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 2012/980. Annettu Helsingissä 28.12.2018. Saatavilla
<https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980>, haettu 9.2.2020.
Lehtonen Olli & Pekkola Juhani (2015): Lasten hankintaan liittyvät motiivit ja rakenteet 18–
40-vuotiaiden suomalaisten keskuudessa vuonna 2015. Tampere: Tammerprint Oy. Saatavilla
<https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/97857/Kyamk%20-%20Lasten%20hankintaan%20liittyv%c3%a4t%20motiivit%20ja%20rakenteet.pdf?sequence
=1&isAllowed=y>, haettu 12.3.2020.
Lähdesmäki Leena & Vornanen Liisa (2014): Vanhuksen parhaaksi: Hoitaja toimintakyvyn tukijana. Porvoo: Bookwell Oy.
Ruotsalainen Kaija (2013): Väestö vanhenee–heikkeneekö huoltosuhde? Helsinki:
Tilastokeskus. Saatavilla <https://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2013-02-21_001.html>, haettu 12.3.2020.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer (2012): Vanhustyön todellisuus–auttakaa! Lähi- ja perushoitajien näkemyksiä vanhusten laitoshoidon tilasta. Helsinki: Suomen lähi- ja
perushoitajaliitto. Saatavilla
<https://www.superliitto.fi/site/assets/files/4691/vanhustyon_todellisuus_kysely_13_6_2012.
pdf>, haettu 12.3.2020.
Suomen perustuslaki 1999/731. Annettu Helsingissä 11.6.1999. Saatavilla
<https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731>, haettu 9.2.2020.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2013): Terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstö 2013.
Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla
<https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129581/Tr26_15.pdf?sequence=4>, haettu 15.4.2020.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2018): Sosiaaliturvan menot ja rahoitus 2018. Helsinki:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla <https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/sosiaali-ja-terveydenhuollon-resurssit/sosiaaliturvan-menot-ja-rahoitus>, haettu 29.4.2020.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2019): Vanhuspalvelujen tila. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla
<https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/vanhuspalvelujen-tila>, haettu 15.4.2020.
Tilastokeskus (2018): Nuorten määrä uhkaa vähentyä huomattavasti syntyvyyden laskusta johtuen. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavilla
<https://www.stat.fi/til/vaenn/2018/vaenn_2018_2018-11-16_tie_001_fi.html>, haettu 12.3.2020.
Tuomi Jouni, & Sarajärvi Anneli (2018): Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki:
Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Turtiainen Riikka & Östman Sari (2015): Verkkotutkimuksen eettiset haasteet: Armi ja
anoreksia. Teoksessa Laaksonen Salla-Maaria, Matikainen Janne, Tikka Minttu (toim.) Otteita verkosta: verkon ja sosiaalisen median tutkimusmenetelmät. Tampere: Vastapaino 48–64.
Van Aerscot Lina (2014): Vanhusten hoiva ja eriarvoisuus: Sosiaalisen ja taloudellisen taustan yhteys avun saamiseen ja palvelujen käyttöönottoon. Tampere: Tampere University Press. Saatavilla <https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/96130/978-951-44-9568-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y>, haettu 14.3.2020.