Heuristiset arvioinnit

Sommittelu eli näytön organisointi vaikuttaa eniten tarkkaavaisuuteen ja havaitsemiseen, jotka taas ovat muistamisen, skeeman luomisen ja oppimisen perusedellytyksiä. Super-tekstitelevision käyttöliittymässä oli jätetty puolitiehen samankaltaisen tietosisällön ryh-mittely lähekkäin, sillä sovelluksen toiminnot (Asetukset yms.) olivat tietosisällön jou-kossa. Sen sijaan painikkeiden sommittelu oli onnistunutta.

Ensimmäisen heuristisen arvioinnin perusteella muutettiin esimerkiksi etusivun värillis-ten painikesymbolien muotoa ja palkkien mittasuhteita. Toisessa heuristisessa arvioinnis-sa suosittelin ulkoasuun vain pientä hienosäätöä. Demonstraation versioiden 1, 2 ja 3 etusivut on esitetty kuvassa 7.2.

Molichin ja Nielsenin (1990) yleisen tason arviointilista soveltuu joiltakin osin myös tekstitelevision heuristiseen arviointiin. Heuristisissa arvioinneissa (kohdat 3, 7 ja 10) tekemiäni havaintoja olivat esimerkiksi seuraavat:

1. Tee dialogista yksinkertainen ja luonnollinen

Osa käyttäjälle annetuista ohjeista oli niin vaikeaselkoisia, että niiden noudatta- minen oli hyvin vaikeaa. Myös navigoinnissa oli nuolisymbolien epäjohdonmu- kaisesta käytöstä (samantapaisia nuolia käytettiin eri merkityksissä) johtuneita

ongelmia, joiden saattoi arvata aiheuttavan testihenkilöille ongelmia. Eräs ratkaisu dialogin ongelmiin voisi olla ohjelmallinen "apuri" (vrt. MS-Officen help-toimin- to), mutta sellaisen kehittäminen ei kuulunut tämän projektin suunnitelmiin.

2. Puhu käyttäjien kieltä

Supertekstitelevision demonstraatiossa ohjeet olivat selväkielisiä, mutta niiden havaitseminen oli vaikeaa.

3. Minimoi käyttäjän muistin kuormitus

Käyttäjän ei pitäisi tarvita muistaa yksityiskohtia käyttääkseen järjestelmää tehokkaasti. Tämä sääntö on oleellinen tekstitelevisiossa varsinkin silloin, kun sivut valitaan numeroiden avulla. Käyttäjän muistikuormaa voi vähentää

esimerkiksi mahdollistamalla siirtyminen eteen- ja taaksepäin värinäppäimillä. Jos käyttäjä tottuisi käyttämään Suosikit- ja Sisältö-valikkoja, vähenisi muistikuorma (muistettavien sivujen numerot) huomattavasti.

Kuva 7.2. Demonstraation etusivu versioissa 1, 2 ja 3.

4. Ole johdonmukainen

Järjestelmän toimintojen, värien ja sommittelun on oltava kaikilta osin yhdenmu-kaista. Tämä sääntö on tärkeä myös tekstitelevisiossa. Erityisesti kaupallisten kanavien tekstitelevisioiden sivut rikkovat usein tätä sääntöä mainosten takia.

Tässä tutkimuksessa arvioitavassa demonstraatiossa mainoksia ei tietenkään ollut.

Johdonmukaisuuden vaatimusta loukattiin demonstraatiossa sikäli, että tekstitele- vision sisältöön kohdistuva sanahakutoiminto oli samanlainen kuin matkapuhelin- ten tekstiviestien kirjoittaminen, kun taas kaikki muut demonstraation toiminnot oli toteutettu kuten Internetin valikot ja hyperlinkit.

5. Anna riittävästi palautetta

Käyttäjän tulee olla koko ajan tietoinen järjestelmän tilasta. Tekstitelevisiossa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että järjestelmän tulisi kertoa käyttäjälle, jos tämä on valinnut sivunnumeron, johon ei liity mitään informaatiota. Demonstraatio antoi käyttäjälle palautetta (esim. "Odota"), mutta palaute oli sijoitettu niin, että sen havaitseminen oli hankalaa.

6. Määrittele poistumistiet selkeästi

Järjestelmä voi päätyä käyttäjälle vieraaseen tilaan erilaisten käyttäjän tai järjestelmän virheiden seurauksena. Tällaisissa tilanteista käyttäjä tarvitsee yksinkertaisen tavan palata tuttuun tilaan, tekstitelevisiossa etusivulle (100) tai jollekin muulle kiintopistesivulle. Supertekstitelevision demonstraatiossa

käyttäjällä oli aina mahdollisuus palata etusivulle.

7. Mahdollista oikopolut

Käyttäjien opittua järjestelmän käytön hyvin he kaipaavat mahdollisuutta käyttää järjestelmää entistä tehokkaammin. Tekstitelevisiossa oikopolut mahdollistuvat, jos käyttäjä muistaa suoria "osoitteita" usein käyttämilleen sivuille. Tämä puoles-taan edellyttää sitä, että sivuston rakenne on tarpeeksi staattinen (samat tai saman-tapaiset sivut ovat aina samassa paikassa). Oikopolku voi perustua myös kaikilla tai ainakin useimmilla sivuilla näkyvillä oleviin linkkeihin. Demonstraation Suo-sikit- ja Sisältö-valikot mahdollistavat toivottujen oikopolkujen käytön.

8. Anna kunnolliset virheilmoitukset

Virheilmoitusten on oltava selkeitä ja ilmaistava virheen todellisesta laadusta ja vakavuudesta selkeällä kielellä. Analogisen television suomalaiset toteutukset eivät anna virheilmoituksia. Sama päti supertekstitelevision demonstraatioon alkuversioihin.

9. Vältä virheitä

Parasta tapa välttää virhetilanteet on suunnitella järjestelmä niin, että virheiden tekeminen ei onnistu. Tekstitelevisiossa tähän auttaa mm. sivuston johdonmu-kainen ja riittävän staattinen rakenne. Demonstraatiossa tämä vaatimus ei toteu-tunut esimerkiksi sanahakutoiminnon osalta: se altisti käyttäjän lukuisille virheil-le, sillä matkapuhelinten tekstiviestitoiminto ei ole tuttua kaikille käyttäjille.

10. Tee kunnolliset opasteet ja dokumentit

Mahdollisesti tarvittava apu tulisi olla helposti löydettävissä. Tekstitelevisio pitäi-si suunnitella niin intuitiivisekpitäi-si, että sen käyttöön ei tarvita ohjeita. Demonstraa-tiossa opastusta olisi tarvittu esimerkiksi Suosikki-sivujen tallentamiseen. Opas-teiden sijainti oli epälooginen, sillä toimintaohjeita piti etsiä erillisiltä tekstitele-visiosivuilta.

Osana heuristista arviointia tarkastelin myös digitaalitelevision ohjauslaitetta, kaukosää-dintä. Joidenkin käyttäjäluokkien kannalta kaukosäätimessä saattaa käytettävyysongel-maksi muodostua se, että käyttäjät haluaisivat todennäköisesti selkeästi ja keskitetysti saada selville kaikki digitaalitelevision toiminnot ja sisällöt. Tämän paikan pitäisi olla

"yhden näppäimen takana" eli kaukosäätimessä pitää olla näppäin (info), jota painamalla katsoja pääsee näitä tietoja lukemaan. Toinen mahdollinen käytettävyysongelma on kau-kosäätimen ymmärrettävyys, sillä toimintonäppäinten lyhenteet ovat englanninkielisiä ja

"teknisiä". Ikäihmiset ovatkin korostaneet suomenkielisen kaukosäätimen näppäimis-tön tarvetta (Verkkomedia ihmisten arjessa 2000).

Kolmas käytettävyysongelma saattaa syntyä siitä, että digitaalitelevisiota ohjattaessa tark-kaavaisuus jakautuu aikaisempaa enemmän tv-ruudun ja kaukosäätimen välille, mikä altistaa näppäilyvirheille. Tarkkaavaisuus saattaa heiketä myös käyttäjän omien ominai-suuksien (kuten heikentyneen näkökyvyn aiheuttama lisärasitus) tai liian korkean tai alhaisen vireystilan vuoksi. Tarkkaavaisuudella on usein oppimiseen negatiivinen korre-laatio, eli mitä paremmin osaa jonkin asian (toiminnot ovat automatisoituneet), sitä enem-män tietyn tyyppisiä virheitä tekee (Walldén 2000). Erityisesti runsaasti kaukosäädintä käyttäville saattaa tulla paljon operaatiotason virheitä, sillä varmuus osaamisesta saa heidät painelemaan kaukosäätimen näppäimiä varomattomasti. Myös jatkuva nuolinäp-päinten käyttö vaatii tarkkaavaisuutta.

Kaukosäätimen pitää olla muodoltaan ja kooltaan hyvin käteen sopiva - myös vasenkäti-sille ja henkilöille, joilla on käyttörajoituksia - ja samankaltaiset toiminnot on

sommitel-tava yhteen. Tarkkaavaisuuden aiheuttama rasitus korostuu, sillä kaukosäätimen ja ruudun sommittelussa on yleensä ajateltu oikeakätisiä katsojia. Älykkäiden tuotteiden (smart products), joihin digitaalitelevisio voidaan katsoa kuuluvaksi, tyypillinen käytettä-vyysongelma on painikkeiden ylikuormitettu toiminnallisuus, joka korostuu käyttäjäkun-nan ollessa hyvin heterogeeninen (Koivunen et al. 1996, 12-25), sillä käyttäjäkunkäyttäjäkun-nan heterogeenisuus edellyttää käyttöliittymältä yksinkertaisuutta ja selkeyttä.

Kaukosäädinstandardi ei määritä painikkeiden suunnittelua ja ulkoasua vaan ainoastaan painikkeisiin liittyviä toimintoja. Käytettävyyden kannalta ulkoasuun liittyvät seikat ovat oleellisia. Painikkeiden on hyvä olla selvästi irrallisia, sillä vieri vieressä olevat painik-keet altistavat erityisesti vanhuksia ja joitakin erityisryhmäläisiä näppäilyvirheille. Ko-hollaan olevat painikkeet ovat luonnollisesti helppokäyttöisempiä kuin kelmun alla olevat painikkeet. Hyvin pienet painikkeet altistavat virhepainalluksille. Myös painikkeiden eri muodot ja selkeä ryhmittely sekä painikkeiden nimeäminen ovat tärkeitä. Näyttäisi siltä, että samalle painikkeelle ei ainakaan yleensä ottaen ole määritelty päällekkäisiä toimin-toja, mikä on erittäin hyvä asia. Tällainen yksinkertainen ja johdonmukainen käyttötapa on yksi edellytys helppokäyttöisyydelle. Gill (2001) mainitsee kaukosäätimen vaatimuk-sena palautteen antamisen (esim. napsahdukset) varsinkin silloin, kun toiminnot ovat hitaita. Tämä helpottaa virhepainallusten havaitsemista.