Henkilöstömuutoksesta alkunsa saanut vakava kiusaaminen

Useat työpaikkakiusaamisprosessit saivat tässä aineistossa alkunsa jonkinlaisesta henkilöstössä tai työoloissa tapahtuvasta muutoksesta. Seuraava esimerkki kuvaa tällaista eskaloituvaa prosessia, jonka negatiivinen käännekohta oli uuden työntekijän palkkaaminen työpaikalle. Ennen tätä tilannetta tutkimushenkilö oli jo kokenut jonkinlaista lievää kiusaamista.

”Havaitsin jo ensimmäisinä viikkoina että yksi työkaveri ei jostain syystä pitänyt pomon valinnasta eli minusta. Tein työtä hullunlailla (kuten tapanani on) ja vuosi kului nopeasti. Viihdyin ja nautin vastuusta ja työn sisällöstä ja kaikesta. Työkaveri ei tehnyt mitään ihmeellisen ikävää mutta toisinaan havaitsin että vastaukset olivat kohtalaisen tylyjä jos ei jopa lähes asiattomia ja toisinaan jouduin pyytämään tärkeää informaatiota useaan kertaan. Joskus tämä työtoveri näpäytti minua tekemästäni virheestä, mikä taas johtui siitä että en ollut saanut informaatiota muutoksista joita hän oli tehnyt.” (H13)

Pian uuden työntekijän tulon jälkeen tilanne oli kirjoittajan mukaan muuttunut ja alkanut hiljalleen eskaloitumaan. Hän esimerkiksi koki saaneensa työstään ikäviä kommentteja ja syytöksiä, että hän pimittää jotakin. Hänen mukaansa työkaverit ottivat myös hänen ansioituneita työsuorituksia omiin nimiinsä.

”Pian sain havaita että työstäni alettiin huomautella ikäviä kommentteja. Tilaisuuden tullen kiusaajaksi osoittautunut vanhempi henkilö huomautteli toisen työntekijän

tuella vihjaillen että teen liian vähän työtä. Vihjailut lisääntyivät ja aina pääkonttorilla ollessani tai sähköposteissa oli kommentteja että käyntejä, käyntejä jne. Tämä oli alkua enkä osannut varautua mihinkään niin ikävään kokonaisuuteen jonka olen nyt kohdannut. ” (H13)

”Nyt kun vuosi on taas kulunut ja katselen taakse niin huomaan että joitakin tekemiäni onnistuneita ratkaisuja on sanottu pomolle muiden tekemäksi.” (H13)

”Kun työ sitten julkaistiin, niin todettiin miten epäonnistunut olin ja sain työmaalla solvaavia kommentteja siitä miten muiden firmojen tekijät olivat ymmärtäneet asian oikein mutta minä en. Toinen hyvä joskin erittäin ikävä esimerkki kiusaamisesta on huutaminen ja väitteet että pimitän jotain. Asia, jonka työkaveri koki minun pimittäneeni, oli asia josta en ollut saanut itsekään vastausta päämiehiltä, joten oli todella hankala tuoda asiaa esille.” (H13)

”Viimeisin tapahtuma oli yksi järjestely josta sain esimieheltä erittäin positiivista palautetta. Kuulin että enhän minä sitä ole tehnyt vaan liittoutuneet kiusaajat olivat väittäneet että heistä yksi oli toteutuksen tekijä. Ikävä kyllä tässä kohtaa heille tuli virhe koska pomo oli tietoinen liikkeistäni (kopiot emailitse). Toinen ikävä tapahtuma oli väite että olin puhunut päämiehille rivosti tai herjaavasti. Sekin tilanne selvisi keskustelemalla päämiehen kanssa ja tiedustelin itse, että onko kielimuuristamme johtuen tullut kenties väärinkäsitys, mutta osoittautui että ainoa väärinkäsittäjä oli yksi kiusaajista.” (H13)

Prosessi oli kestoltaan pitkä ja sen seuraukset olivat lopulta niin vakavia, että kiusatun terveys alkoi pettää. Hän aikoi hakea tilanteeseen ratkaisua myös oikeusteitse. Kiusatun esimies oli huomannut kiusaamisen hyvin myöhäisessä vaiheessa, vasta silloin, kun kiusattu oli alkanut jo kärsiä terveydellisistä ongelmista.

Aluksi oireet olivat fyysisiä, mutta muuttuivat sitten myöhemmin myös henkisiksi oireiksi.

”Ikävä kyllä tilanne oli vain jo edennyt siihen vaiheeseen että en ole nukkunut kunnolla lähes puoleen vuoteen. Tämä jatkuva häirintä on alkanut vaikuttaa työntekoon enkä pysty keskittymään oikein mihinkään. Kun joudun menemään pääkonttorille, ahdistun niin että en pysty edes syömään. Sydän saa ikäviä nopeita lyöntejä, hikoilen, väsyn normaalia nopeammin ja päänsärky on alituinen kumppani.

En ollut edes huomannut syytä kuin vasta muutama päivä sitten.” (H13)

”Olin vuoden vaihteessa elämäni ensimmäistä kertaa hyvin masentunut. Luulin että olen sairastunut mielenterveydellisesti ja etsin apua ystävistäni ja perheestäni. Pääsin pahimman yli mutta olin häkeltynyt ja ihmeissäni läpikäydyistä tunteista. Sanoin läheisille etten ymmärrä mistä masennukseni johtuu ja tästä syystä pelkäsin suunnattomasti että se tulee takaisin.” (H13)

Vaikka kiusaamisprosessi ei varsinaisesti päättynyt, prosessia kuvaava kirjoitus päättyy tilannekuvaukseen, jossa kiusatuksi itsensä kokenut työntekijä ja hänen

esimiehensä keskustelevat. Tutkimushenkilö harkitsee työpaikan jättämistä, koska kokee kärsivänsä työpaikan tilanteesta johtuvista vakavista terveydellisistä ongelmista.

”Pomon kanssa keskustelu alkoi itkemällä. En pystynyt enää hillitsemään kuukausia padottuja tunteita. Jouduin tunnustamaan, että luulin jo viime kuukausina hänen olleen mukana tässä porukassa koska tilanne oli ajautunut niin pahaksi. Pomo totesi että hän on huomannut asian vasta hiljan ja on kiinnittänyt huomiota siihen että minua puhutellaan solvaavasti ja ikävään sävyyn. Hän oli myös saanut palautetta virheistäni joita en ollut tehnyt. Pomo totesi että olen yksi hänen parhaista työntekijöistään ja hän ei pärjää ilman minua. Teen työni eri tavalla kuin toiset ja vahvuuteni ovat myös erilaiset ja tästä syystä olen enemmän kuin tarpeellinen hänen firmalleen. Kerroin tunteeni ja ahdistukseni sekä seuraukset joita olen kokenut (terveydelliset ongelmat mm. kuukautisten loppuminen) ja että harkitsen töiden jättämistä.” (H13)

4.1.2 Latentit prosessit

Latentteja kiusaamisprosessien kehityskulkuja löytyi aineistosta suhteellisen paljon.

Vaikka jonkinlaista vaihtelua voitiin havaita kiusaamisen intensiteetin ja kiusaamisen tapojen muuttumisen kohdalla, nämä vaihtelut olivat huomattavasti vähäisempiä, kuin eskaloituvissa prosesseissa. Voidaankin todeta, että näiden prosessien kohdalla ei voida puhua kiusaamisen intensiteetin pahentumisesta, vaan kiusaamisen tavat saattoivat pysyä hyvin samanlaisina jopa vuosia. Latenteissa kiusaamisprosesseissa tilanne oli tasaisen painostava koko kuvatun prosessin ajan.

Näille prosesseille ominaista oli, että niille ei voitu myöskään löytää päätepistettä, vaan ne jatkoivat kulkuaan lähes kaikissa tapauksissa.

Kahdessa prosessissa oli selkeä aloituspiste, joista toinen oli interpersonaalinen konflikti tai väärinkäsitys ja toisessa tapauksessa kiusatuksi itsensä kokenut henkilö oli palkannut ystävänsä työpaikalleen paikkaamaan työvoimapulaa. Yleisimmin näissä prosesseissa ei voitu osoittaa selkeää aloitusta, vaan prosessi oli alkanut usein uhrin selän takana, ja tähän tilanteeseen havahduttiin usein vasta silloin, kun prosessi oli ollut käynnissä jo jonkin aikaa.

Useissa kuvauksissa tutkimushenkilöt kertoivat, että kiusaamisen luonne oli enimmäkseen selän takana puhumista, juoruilemista sekä panettelua. Näissä

tapauksissa kiusatuksi itsensä kokeneet henkilöt olivat kokeneet, että heidät yritetään vaientaa tai savustaa työpaikasta ulos. Huomionarvoista on myös se, että vallan väärinkäyttöön liittyvät kuvaukset olivat latenttien prosessien sisällä tapahtuneita.