Mistä pommitus johtui? Yhdistyksen johtokunta v. 1918 vuosikertomuksessaan mainit
see, että »tammikuun 27 päivää vasten yöllä oli kaupunki saanut sotatilaa muistuttavan ulkonäön». Ja edelleen: »Myöskin yhdistyksen talo oh mainittuna yönä muuttunut kasar
miksi. Punainen kaarti oli ottanut sen haltuunsa tekemättä yhdistyksen johtokunnalle asiasta edes ilmoitusta, puhumattakaan siitä, että johtokunnalle olisi edeltäpäin annettu tilaisuutta asiasta päättää. Taloudenhoitaja ja vahtimestari olivat tavallisuuden mukaan jakaneet osastoille 27 p:ksi kokousvuoroja sekä vuokranneet huoneita huveja varten, mutta niitä eivät asianomaiset enää saaneet pidetyiksi, lukuunottamatta muutamia aamupuo- lella pidettyjä kokouksia.
Niin pian kuin johtokunta tämän jälkeen kokoontui, tuli keskustelunalaiseksi talon käyttö.
Johtokunta oh velvollinen hoitamaan taloa ja järjestämään sen käytön osastojen tarpeitten mukaisesti. Useiden osastojen toimitsijat vaativatkin huoneita voidakseen pitää kokouk
siaan, koska ammattiosastojen toiminta ei saisi häiriytyä alkaneen kansanliikkeenkään aikana. Johtokunta päättikin kehoittaa kaartia jättämään talon käytettäväksi järjestö
toimintaa varten ja hankkimaan itselleen huoneita muualta. Osastojen tarpeitten ohella tahdottiin talo saada järjestöjen haltuun senkin tähden, että se säästyisi vaurioilta, jotka voivat olla seurauksena talon ollessa kaartin majoituspaikkana. Kaartin majoituspääl- likkö, jonka luona johtokunnan lähetystö kävi, lupasikin toimia siten, että yhdistyksen talo aivan pian vapautetaan kaartin toimilta. Tätä odotellessa tehtiin talolla oleville kaartin päälliköille huomautuksia samasta asiasta kehoittaen heitäkin puolestaan toimimaan niin, että kaarti muuttaa talosta. Kun viikot kuluivat, kaartin muuttamisesta tulematta sen valmhmpaa, ja tätä odotellessa osastojen täytyi vuokrata kokoushuoneita muualta mikäli saivat, johtokunnan puolelta tiukennettiin vaatimusta talon tyhjentämisestä. Siitäkään ei ollut apua ja niinpä oltiin pakotettuja lopuksi näkemään, että taloa alettiin huhtikuun 12 p:nä pommittaa. Pommitus keskeytyi välillä, mutta alkoi uudelleen 13 p:nä, josta oh seurauksena, että talo syttyi viimeksi mainitun päivän aamuna palamaan.» (Yhdistyksen silloinen ravintolanhoitaja E. J. Hämäläinen kertoi, että saksalaiset jo edellisenä päivänä esittivät punakaartille uhkavaatimuksen, että eheivät he 13 päivänä ennen klo 9 aamulla tee ilmoitusta antautumisestaan, niin taloa aletaan pommittaa. Hämäläinen yrittikin val
koisen hpun kanssa tehdä antautumisilmoituksen, mutta kaartilaiset sen estivät.)
»Kerrottuamme edellä, että punainen kaarti valtasi talon vähttämättä johtokunnan miehpiteestä, kerrottakoon myöskin valkoisen kaartin valtauksesta. Taloa pommittivat hallituksen maahan tuottamat saksalaiset sotilaat. He myöskin ottivat talon haltuunsa huhtikuun 13 p:nä majoittuen sinne. Muutamat johtokunnan jäsenet pyrkivät talolle mai
nitun päivän iltapäivällä, mutta sitä ei sallittu. Mainitut saksalaiset sitten ensialuksi
isän-nöivät talolla. He luultavasti käyttivät ensin hyväkseen ravintolan ruoka- ja tupakka- varastoja, ravintolapalvelijain huoneissa olleita liina- ja makuu vaatteita y. m. heille kel- paavaa. Jälkisadolle tulivat Suomen valkoiset, kuljettaen pois kaiken jälellä olevan yhdis
tyksen, osastojen ja liittojen irtaimiston, kuten konttorikaluston, arkiston y. m. tavaran, jota oli talon monissa huoneissa. Samoihin aikoihin oli myöskin kiskottu irti ja pois viety
Raunioina!
Työväentalo pommituksen ja palon jälkeen.
lukot ovista sekä muut metal
liosat. Yleensä oli melkein kaikki viety, mikä ei ollut pa
lanut — irtaimistoa paloi suh
teellisesti vähän — niin ettei kesällä ollut enää juuri mitään jälellä. Mainittakoon kummin
kin, että soittajat saivat osan soittokalustoa, palvelij attaret, vahtimestari ja lämmittäjä osan omia tavaroitaan pois jo keväällä.
Saksalaisten lopetettua vah
dinpidon talon portilla, tulivat sijaan valkoiset ja heidän jäl
keensä suomalainen poliisi, j oka toimitti vartioimista talon ulkopuolella. Yhdistykselle ei tehty minkään viranomaisen puolelta minkäänlaista ilmoitusta, että talo olisi otettu viranomaisten hoitoon, mutta siitä huolimatta ei vartioiva poliisi laskenut johtokunnan jäseniä talolla käymäänkään.
Vielä senkin jälkeen kun talo oli poliisien hoidossa, oli sieltä hävinnyt loput esineet ja talo muutenkin rappeutunut.
Kun sitten sotasaaliskeskuskomitea ilmoitti ottavansa vastaan ilmoituksia kärsityistä sotavahingoista heinäkuun loppuun asti, päättivät jälellä olevat johtokunnan jäsenet il
moituksen ja korvausvaatimuksen tehdä ja kun sitä varten oli tarpeellista arvioida talo, niin pyydettiin poliisimestarilta lupaa käydä talolla. Hänen ilmoitettua, että asia kuuluu maaherralle, käytiin hänen luonaan. Tällöin vasta saatiin maaherralta suullisesti ilmoitus, että talo on myymis- ja hukkaamiskiellon alainen. Siitä huolimatta hän sentään antoi lu
van käydä talolla arviointia varten.» Kiinteistölle pommituksesta y. m. aiheutunut vahinko arvioitiin 750,000 markaksi. Palanut irtaimisto 40,000 markaksi. Palanut ja särkynyt läm
mittäjän ja talonmiehen omaisuus 25,057 markaksi. Siihen tuli lisäksi Kansanvaltuuskun
nan seteleistä, jotka julistettiin kelpaamattomiksi, aiheutunut vahinko 291,845 markkaa.
Yhteensä kapinan aiheuttama vahinko arvioitiin 1,107,502 markaksi. Mutta todellisuudessa oli vahinko melkoista suurempi. Myöskin Työväen sanomalehtiyhtiön talon saksalaiset miehittivät. Niin kävi toimitukselle kuuluvan huoneiston, niin myös puolue- ja ammatti
järjestön toimistojen huoneistojen. Kun saksalaiset poistuivat huoneistoista, suljettiin ne kruunun sineteillä. Kaikki työväentalot, työväen kirjapainot ja työväenjärjestöjen omaisuus otettiin takavarikkoon. Puolue- j a ammattij ärj estojen toiminta kiellettiin pakkomääräyksillä.
— 144 —
Kaarlo Jalmari Valin.
Ollut yhdistyksen toimissa ja vaki
tuinen juttutuvassa kävijä.
Punaiset joukot, joilta saksalaiset katkaisivat Lahdessa perääntymistien Kyminlaaksoon, suljettiin vankileireihin. Osa oli kaatunut rintamalla, ja melkoinen osa oli paennut Venäjälle.
Helsingissä siviiliväestökin valkoisten valtauksen jälkeen eli leivättä viikkokauden. Puna
kaartilaisten vaimojen ja leskien ja lasten asema oli niin kurja, ettei riitä sanoja sen kuvaa
miseen. Helsingin Työväentalo, mikä on koko maan jär
jestyneen työväen voimannäyte, oli raunioiksi ammuttu.
Juhlasalin koko kattolaitos oh pudonnut alas. Graniitti
set ulkoseinät vain törröttivät pystyssä. Vapunpäivänä
kään v. 1918 ei ollut järjestyneen työväen kulkueita eikä punaisia lippuja. Saksalaiset sotamiehet sotatamineet selässä marssivat kaduilla ja toisaalla suuret vangittujen rivit. Kaikki oh niin synkkää ja mieltä masentavaa, ettei sanoa taida. Kysyttiin: näinkö nyt piti mennä kaikki vuosikymmenien aikana työllä ja vaivalla saadut tulokset?
Porvaristo riemuitsi voitostaan ja ennusti, ettei sataan vuo
teen entisenkaltaista työväenliikettä tähän maahan nouse.
Osuustoimintahike oh ainoa työväenliikkeen haara, joka tänä aikana sai julkisesti toimia. Mutta kaikkea toivoa toiminnan aloittamisesta ei silti menetetty. J o toukokuun 5 päivänä julkaistiin Suomen Sosialidemo
kraatin ensimmäinen näytenumero. Siinä oh vastaavaksi merkitty Matti Paasivuori. Tämä lehti painettiin »Sanan»
kirjapainossa ja ilman viranomaisten lupaa. Pojat pantiin kaduille kaupittelemaan lehteä, joka heti otettiin takava
rikkoon ja toimittajat pidätettiin kuulusteluja varten. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiön vuosikokouksesta ilmoitettiin sanotussa lehdessä. Se saatiinkin rauhassa pitää Sörnäisten työväenyhdistyksen huoneistossa. Mutta kun tästä kokouksesta sanomalehdissä kerrottiin, niin U. Suomettaressa paheksuttiin sitä, että pohisi sallii sehaisen kapinaan kiihoittaneen yhtiön jatkaa toimintaansa. Mutta sanotun yhtiön liike oh syyskuuhun saakka takavari
kossa. Vuokratulotkin talosta oh Kymiyhtiö yli 300,000 markan nousevasta saatavastaan ottanut takavarikkoon. Ammattijärjestön toimikunnasta oh jäänyt jälelle ainoastaan taloudenhoitaja. Puheenjohtajat ja sihteeri olivat siirtyneet Venäjälle. Ammattijärjestön taloudenhoitaja ja varajäsenet y. m. asianharrastajat pitivät kesäkuun 27 päivänä neuvotte
lukokouksen Eläintarhantie 1. Kysymys oh siitä, miten voitaisiin ammatillisten järjestöjen toimintaa jossain muodossa aloittaa. Puheenjohtajaksi pyydettiin Matti Paasivuori, joka sattumalta oh läsnä. Julkista toimintaa ei nyt kuitenkaan vielä voitu aloittaa. Kesällä pienempi ryhmä piti usein kokouksia Elannon hallintoneuvoston huoneistossa Hallituskatu 15, kellarikerroksessa, jossa m. m. valittiin työväen avustuskomitea. Tämän komitean toi
minta laajennettiin syksyllä koko maata käsittäväksi. Sen toimesta kerättiin lähes miljoona markkaa avustusta, mikä jaettiin suurimmassa puutteessa oleville. Avustuskomitealla oh oma toimistokin Eläintarhantie i:ssä. Komitean puheenjohtajana oh M. Paasivuori.
Tämän komitean toiminta lopetettiin vasta keväällä 1920.