Harjoitus-, läpimeno- ja esitysvaihe

Devising-prosessin harjoitus- ja läpimenovaiheet eivät usein poikkea paljoakaan perinteisen teatterin vastaavista vaiheista. Harjoitusten ja läpimenojen kerrat vaihtelevat määrällisesti tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Kenties ainoan poikkeuksen suhteessa perinteiseen teatteriin tekee se, onko esityksellä ohjaajaa tai onko työryhmä halunnut harjoituksiinsa ulkopuolisen katsojan tekemään esitystä koskevia havaintoja. Tieteellistä tutkimusta tehdessä harjoitus- ja läpimenovaiheet voisivat vastata tutkimuksen kirjallisen asun viimeistelyä ja hiomista sekä sen oikolukemista.

Devising-esityksen muoto voi edustaa mitä tahansa esitysmuotoa tai se voi olla eri taidelajien ja esitysmuotojen yhdistelmä. Esityksen ja esiintyjien suhde katsojiin voi niin ikään vaihdella muun muassa sen mukaan, sisältääkö esitys yleisöä osallistavia interaktiivisia osuuksia vai ei.

Esityspaikasta ja yleisöstä on todennäköisesti ollut keskustelua jo prosessin aloitusvaiheessa.

Esityspaikka voi olla teatterirakennus tai jokin muu esityksiä varten tarkoitettu tila. Se voi olla

258 Heddon & Milling 2006, 77. Alkuperäinen lähde Nuttall, Jeff 1979. Performance Art: Memoirs. Vol. 1. John Calder. London.

myös mikä tahansa muu tila, vaikkapa jonkun koti tai jokin julkinen paikka. Katsojat voivat edustaa jotain tiettyä kohderyhmää, esimerkiksi jotain rajattua yhteisöä, tai mikäli esitys sijoitetaan julkiselle paikalle, voi kenestä tahansa ohikulkijasta tulla katsoja, ellei jopa esitykseen osallistuja.

Esitysvaiheen ei tarvitse olla devising-prosessin viimeinen vaihe. Näin on esimerkiksi siinä tapauksessa, kun kyseessä on materiaalin prosessointiin liittyvä interaktiivinen esitys tai avaamistilaisuus, jonka avulla halutaan saada lisätietoa ja -aineistoa käsiteltävästä aiheesta tai kysymyksestä. Tällaisissa tapauksissa palataan esityskertojen jälkeen takaisin prosessin aiempiin vaiheisiin. Näin voidaan myös tehdä, jos kyseessä on esityssarja.

Devising-prosessin aloitusvaiheesta kertoessani luvussa 3.1. ehdotin, että ryhmä suunnittelisi jo alkumetreillä, miten prosessin ja esitysten dokumentaatio toteutetaan ja kuka siitä vastaa.

Myös harjoitukset, läpimenot ja esitykset kannattaa dokumentoida mahdollisuuksien mukaan.

Lisäksi kaikenlainen esityksiä koskeva oheismateriaali, kuten käsikirjoitukset, julisteet ja lehtijutut, kannattaa säästää. Etenkin jos työryhmä jatkaa työskentelyään yhdessä ja/tai jos esityksiä työstetään lisää, voi erilaisista dokumentaatioista olla hyötyä jatkossa.

Dokumentaatiosta lisää luvussa 4.3.3.

3.5.1. Esityksellinen tutkielma esimerkkinä tutkimuksellisuutta painottavasta esitysmuodosta

Kuten luvussa 2.2. kerroin, koen devisingin tarkoittavan (yhteis)toiminnallisten ja tutkimuksellisten draamatyötapojen joukkoa. Devising-prosessia ja sen eri vaiheita kuvaillessani annoin muutamia esimerkkejä siitä, miten tutkimuksellisuus käytännössä ilmenee. Tärkein devisingin tutkimuksellisuutta koskeva argumenttini lienee se, että hahmotan esityksen lähtökohdan eräänlaisena tutkimuskysymyksenä, johon liittyvää tietoa ja aineistoa etsitään ja tutkitaan prosessin aikana erilaisin toiminnallisin devising-työtavoin. Kyse on toisin sanoen tietynlaisesta draaman keinoin tehtävästä, esitykseen johtavasta tutkimuksesta.

Draaman ja dramaturgian tutkimukselliseen käyttöön liittyen Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian esittävän taiteen koulutusohjelmassa käytetään käsitettä ’tutkiva teatteri’, jolla tarkoitetaan teatterin erilaisia mahdollisuuksia tutkimuksen ja dialogin välineinä. Stadiassa kartoitetaan, miten draamamenetelmiä, esimerkiksi devising-työtapoja, voidaan soveltaa ja hyödyntää tutkimuksen eri vaiheissa: tiedon keruussa, jäsentämisessä ja sen esittämisessä.

Lisäksi siellä ollaan kiinnostuneita siitä, miten eri tavoin fakta ja fiktio voivat toimia tiedon lähteinä.²⁵⁹ Stadian esittävän taiteen koulutusohjelman koulutusjohtaja Marja Louhija on kehitellyt tutkimuksellista esityslajia, joka on tarkoitettu pääasiassa opiskelijoiden tarpeisiin ja käyttöön. Louhija on lanseerannut kyseiselle esityslajille nimen esityksellinen tutkielma (TUTKO), joka tarkoittaa kerätyn ja prosessoidun tietoaineksien esittämistä teatterillisessa muodossa.²⁶⁰ Esityksellisen tutkielman tarkempi määritelmä menee seuraavasti:

[Esityksellinen tutkielma on] Draaman lajityyppi, joka on kehitetty tiedollisen aineksen prosessointiin opiskelijalähtöisesti. Työtä tehdään tutkimuskysymykseen vastaten pienissä tutkimusryhmissä, yhteistoiminnallisin menetelmin. Lajin haasteena on välittää keskeinen sisältö tutkitusta kohdemateriaalista elämyksellisessä muodossa, jotta se siirtyisi yleisön käyttöön.

Esityksellisessä tutkielmassa on yleensä kaksi osaa: esityksellinen osa ja kirjallinen materiaali.

Tämän lisäksi yleisön kanssa käydään pedagoginen keskustelu.²⁶¹

Esityksellisen tutkielman haasteita ovat tiedollisen aineksen omaksuminen ja prosessointi sekä kyky siirtää materiaali esityksen kielelle.²⁶² Usein sen prosessi etenee samalla tavoin kuin luvussa 3. esittelemäni devising-prosessi. Tällöin esitykselliseen tutkielmaan liittyy koulun tehtävänantoon ja viitekehykseen perustuva me-tilaus. Koska esityksellisen tutkielman prosessi muistuttaa tai vastaa devising-prosessia, voidaan sitä tehdessä käyttää samoja toiminnallisia tiedonkeruu- ja aineistonkeruu- sekä prosessointimenetelmiä, joita esittelin luvuissa 3.2. ja 3.3.

Esityksellistä tutkielmaa tehdessä pyritään siihen, että katsojat saavat saman tietomäärän tutkittavasta aiheesta kuin sen tekijöilläkin on. Kuten on jo mainittu, TUTKOn ”tuotteina”

syntyvät teatterillinen esitys ja kirjallinen materiaali, joka voi olla mitä erilaisimmissa muodoissa ja se voidaan jakaa joko esitystä ennen, sen aikana tai sen jälkeen. Teatterillinen esitys voi edustaa perinteistä syy–seuraus-suhteisiin perustuvaa kohtausjatkumoa tai se voi edetä valitun metaforadramaturgian mukaisesti ja olla vaikkapa vaellus, ”matsi”, rituaalinen

259 Helsingin AMK Stadia 2005.

260 Ibid.

261 Kolu & Mehto 2003. Liite 3, termisanasto.

262 Kolu 2002f, 164.

museo ja niin edelleen. Esityksen kokonaisrakenne ja logiikka määräytyvät kulloisenkin prosessin mukaan.²⁶³

Esityksellinen tutkielma on suunniteltu opiskelijoita varten, mistä syystä siihen liittyy useimmiten konsultoivaa ohjausta. Ohjaavan opettajan tehtävä on auttaa opiskelijoita hahmottamaan ja tarkentamaan tutkittavaan kohteeseen liittyvää kysymyksen asettelua sekä olla tukena erilaisten esimerkiksi näkökulmaan, työmenetelmiin ja esityksen dramaturgiaan liittyvien valintojen teossa. Ohjaava opettaja on myös useimmiten toisista opiskelijoista koostuvan yleisön kanssa käytävässä esityksen jälkeisessä pedagogisessa purkukeskustelussa.²⁶⁴

3.5.2. Tutkimuksellinen esitys esimerkkinä tutkimuksellisuutta painottavasta esitysmuodosta

Hieman esityksellistä tutkielmaa muistuttava esityksen lajityyppi on tutkimuksellinen esitys.

Se on taiteen ja tutkimuksen yhdistävä esityslaji.²⁶⁵ Toisin sanoen ”se on tilan aukaisemista sille, mitä tapahtuu tutkimuksen ja taiteen kohdatessa.”²⁶⁶ Tutkimuksellinen esitys on tutkimuksen tekemistä erilaisin käytännön harjoittein ja sen tekeminen vaatii, että taiteilija-tutkijalla on hallussaan niin tutkimuksen kuin taiteenkin tekemiseen liittyvät taidot.²⁶⁷

Tutkimuksellinen esitys, joka syntyy esteettisen piirissä mutta jonka olemus on eri kuin puhtaasti esteettinen, eroaa esityksellisestä tutkielmasta muun muassa siinä, että esitys itsessään sisältää ”kaiken” – se ei vaadi lisäksi tai rinnalleen kirjallista materiaalia tai osiota.

Toinen ero suhteessa esitykselliseen tutkielmaan on se, että tutkimukselliseen esitykseen ei välttämättä liity ryhmätekijyyttä ja yhteistoiminnallisuutta, vaan tutkimuksellinen esitys voi olla itsenäisen taiteilijan työ. Sen ei myöskään tarvitse olla missään tekemisissä opiskelun kanssa, vaikka useimmat esimerkiksi Teatterikorkeakoulun esitystaiteen- ja teorian koulutusohjelman oppilastöistä edustavatkin tutkimuksellisen esityksen lajityyppiä.²⁶⁸ Tutkimuksellisen esityksen prosessi voi esityksellisen tutkielman tavoin muistuttaa tai vastata

263 Kolu 2002f, 164.

264 Ibid., 166.

265 Kolu 2004, 2.

266 Ibid., 114.

267 Ibid., 76.; Kolu, Siri 2006. Puhelinhaastattelu 4.9.2006.

268 Kolu, Siri 2006. Puhelinhaastattelu 4.9.2006.

devising-prosessia, ja sitä tehdessä on mahdollista hyödyntää devising-työtapoja. Jos tutkimuksellisen esityksen toteuttaa yksi ihminen, voi sen ajatella edustavan niin sanottua soolodevisingia.Tutkimuksellinen esitys on hyvin lähellä taiteellista tutkimusta, joka niin ikään yhdistää taiteen ja tutkimuksen tekemisen. Käsittelen taiteellista tutkimusta omana lukunaan, sillä sen syntykonteksti on hieman toisenlainen kuin tutkimuksellisen esityksen, ja siihen liitetään vielä voimakkaammin tieteellisyys ja akateemisen perinteen hallinta.