Harjoittelusta paljon ja vähän hyötyneet

lun aikana ja motivoida heitä yrittämään parhaansa myös tutkimukseen kuuluvissa mittauksissa.

Toisaalta SLI-kontrolliryhmäläiset osallistuivat tutkimuksen kuntoutusjakson ajan puheterapiaan, joten myös he saivat yksilöllistä ohjausta ja huomiota omalta puheterapeutiltaan, joskin vain kerran tai kaksi viikossa. Näin ollen yksilöllisen tuen saaminen kuntoutusjakson aikana oli SLI-ryhmiä yhdistävä, ei erottava, tekijä. On myös esitetty (Uusitalo-Malmivaara, 2009), että kuntouttajan rooli tietokonepohjaisissa kuntoutuksissa olisi pienempi kuin perinteisemmissä ilman tietokonetta toteu-tetuissa kuntoutuksissa, joten senkin perusteella on epätodennäköistä, että havaitut harjoitteluvaiku-tukset selittyisivät pelkästään kuntouttajan ja kuntoutettavan välisellä vuorovaikutuksella. Lisäksi jos kielellisten ja kognitiivisten taitojen kehittyminen olisi seurausta pelkästään tästä kuntouttajan antamasta yksilöllisestä tuesta, olisi sen vaikutusten täytynyt näkyä kaikissa mitatuissa taitoalueissa.

Nyt kuitenkin taitojen koheneminen oli valikoivaa.

4.3 Harjoittelusta paljon ja vähän hyötyneet

Tässä työssä tarkasteltiin myös auditiivisen erottelun harjoittelusta paljon ja vähän hyötyneiden tutkittavien yksilöllisiä suoritusprofiileja tarkoituksena löytää näitä kahta ryhmää erottavia tekijöitä.

Kun tarkasteltiin niitä kahdeksaa SLI-kuntoutusryhmäläistä, joilla oli auditiivisen erottelun vaike-uksia lähtötilanteessa, havaittiin, että ikä oli merkityksellinen tekijä siinä, kuka paransi auditiivisen erottelun taitojaan ja kuka ei. Samoin kuin Hallidayn ym. (2008) tutkimuksessa tässä tutkimuksessa havaittiin, että auditiivisen erottelun taitojaan tilastollisesti merkitsevästi parantaneet olivat joukon vanhimpia. Näin ollen tulokset viittaavat siihen, että auditiivisen erottelun harjoittelun hyödyllisyys saattaa riippua lapsen kognitiivisen kypsymisen tasosta. Nuoremmilla tutkittavilla auditoriset her-moverkot eivät ehkä olleet kypsyneet vielä sille tasolle, että tässä tutkimuksessa käytetystä harjoi-tusohjelmasta olisi ollut juurikaan hyötyä. Onhan Mr. Luiki -peli alun perinkin suunniteltu alakou-luikäisille lapsille (Leppänen ym., 2004) eli vähän vanhemmille lapsille kuin mitä tämän tutkimuk-sen tutkittavat olivat.

Halliday ym. (2008) havaitsivat myös, että hyvä tarkkaavaisuus edesauttoi auditiivista oppi-mista. Myös tässä tutkimuksessa auditiivinen tarkkaavuus erotteli harjoittelusta paljon ja vähän hyö-tyneitä, joskin vain osittain. Auditiivisen erottelun taitojaan tilastollisesti merkitsevästi parantanei-den ryhmässä oli auditiivisen tarkkaavuuparantanei-den tehtävässä sekä hyvät että heikot pisteet saaneita tutkit-tavia, kun taas ei-parantaneiden ryhmässä kaikilla oli heikot auditiivisen tarkkaavuuden taidot tut-kimuksen lähtötilanteessa. Sen sijaan merkityksettömien sanojen toistaminen ja lauserakenteiden

41

ymmärtäminen olivat auditiivisen erottelun taitojaan merkitsevästi parantaneilla alkumittauksessa keskimäärin heikommat kuin ei-parantaneiden ryhmällä.

Kun SLI-kuntoutusryhmäläiset jaettiin harjoittelusta paljon ja vähän hyötyneisiin sen perus-teella, kuinka laajasti kielelliset ja kognitiiviset taidot paranivat harjoittelun seurauksena, havaittiin, että fonologinen muisti merkityksettömien sanojen toistaminen -tehtävällä mitattuna oli tutkimuk-sen lähtötilanteessa erityitutkimuk-sen heikko kaikilla kielellisiä ja kognitiivisia taitoja vain vähän paranta-neilla. Sen sijaan ne SLI-kuntoutusryhmän tutkittavat, joilla merkityksettömien sanojen toistamisen taidot olivat lähtötilanteessa paremmat, paransivat harjoittelun seurauksena muita kielellisiä ja kog-nitiivisia taitoja laajemmin. Tulos on samansuuntainen Oksasen (2012) havaintojen kanssa, joiden mukaan auditiivisesta ja kielellisestä tietokonepohjaisesta harjoittelusta hyötyivät sellaiset heikot lukijat, joilla fonologiset taidot ja epäsanojen toistaminen olivat olleet vahvoja jo aiemmin. Tosin erona Oksasen (2012) tuloksille, tässä tutkimuksessa sekä paljon että vähän parantaneet saivat fono-logisen prosessoinnin tehtävästä suhteellisen korkeat pisteet jo tutkimuksen lähtötilanteessa.

Tämän tutkimuksen perusteella siis auditiivisen erottelun harjoittelu paransi kielellisiä ja kog-nitiivisia taitoja laajasti niillä tutkittavilla, jotka olivat jo alussa suhteellisen taitavia sekä fonologi-sessa prosessoinnissa että merkityksettömien sanojen toistamifonologi-sessa. Kyky merkityksettömien sano-jen toistamiseen ja kyky uusien sanosano-jen oppimiseen on esitetty olevan yhteydessä toisiinsa (Gather-cole, 2006), joten sen perusteella ei ole kovin yllättävää, että kielelliset ja kognitiiviset taidot para-nivat laajasti juuri niillä, jotka olivat alun perin melko hyviä toistamaan merkityksettömiä sanoja.

Hyvä työmuisti saattoi myös edesauttaa kielellisten ja kognitiivisten taitojen kehittymistä, koska myös työmuistin ajatellaan olevan yhteydessä sanaston oppimiseen ja kielelliseen ymmärtämiseen (Montgomery, 2002). On toki huomioitava, että ilmaukset ”suhteellisen taitava” tai ”melko hyvä”

eivät tässä tapauksessa tarkoita sitä, että tutkittava olisi yltänyt merkityksettömien sanojen toistami-sessa tai numerosarjoissa (työmuisti) ikäluokkansa keskiarvoon (10 standardipistettä) alkumittauk-sessa. Sen sijaan ilmauksilla tarkoitetaan sitä, että suoriutuminen näissä tehtävissä oli tutkittavan omaan tasoon nähden vahvaa.

Auditiivinen tarkkaavuus oli kielellisiä ja kognitiivisia taitoja paljon parantaneilla lähtötilan-teessa hyvin heikko yhtä tutkittavaa lukuun ottamatta. Tämä tulos on toisaalta hieman yllättävä, koska joissain aiemmissa kuntoutustutkimuksissa (esim. Salmi, 2008; Torgesen, 1999) tarkkaavuu-den ongelmat ovat ennemminkin heikentäneet kuntoutuksen tuloksellisuutta. Toisaalta on myös tutkimustuloksia (Hintikka ym., 2005), joiden mukaan nimenomaan tietokonepohjainen harjoittelu sopii lapsille, joilla on tarkkaavaisuuden pulmia. Mr. Luiki on seikkailupelinomaiseksi rakennettu tietokoneohjelma, joten kenties se juuri siksi tarjosi sopivasti virikettä myös lapsille, joilla oli heikot

42

tarkkaavaisuuden taidot. Tietokonepohjainen harjoittelu tukee tarkkaavaisuuden säilymistä ja yllä-pitoa (Hintikka ym., 2005), mikä on tärkeää tulokselliselle harjoittelulle.

Tässä tutkimuksessa kielellisissä ja kognitiivisissa taidoissa vähän parantaneilla SLI-kuntoutusryhmän tutkittavilla oli lähtötilanteessa erityisen heikko fonologinen muisti merkitykset-tömien sanojen toistamisen tehtävällä mitattuna ja osalla myös heikko kielellinen työmuisti nume-rosarjat-tehtävällä mitattuna, minkä on havaittu olevan melko tyypillistä kielellisessä erityisvaikeu-dessa (Archibald & Gathercole, 2006; Montgomery, 2002; Weismer ym., 2000). Kenties näillä tut-kittavilla nämä heikot muistitaidot heikensivät auditiivisen harjoittelun tuloksellisuutta kielellisten ja kognitiivisten taitojen osalta. Toisaalta auditiivisen erottelun harjoittelu saattoi näillä tutkittavilla harjoituttaa nimenomaan auditiivista muistia, koska loppumittaukseen mennessä suurin osa vähän parantaneiden ryhmästä oli parantanut heikkoa kielellistä lyhytkestoista muistiaan ja työmuistiaan.

Heikkojen muistitaitojen lisäksi äänen taajuuden erottelun vaikeudet saattoivat haitata kielel-listen ja kognitiivisten taitojen kohenemista vähän parantaneiden ryhmän tutkittavilla, koska onhan äänen taajuuden vaihteluiden havaitseminen oleellista puheen ymmärtämisen kannalta (Choi ym., 2005). Kielellisissä ja kognitiivisissa taidoissa vähän parantaneet olivat nimittäin erityisen heikkoja äänen taajuuden ja nousuajan erottelijoita tutkimuksen alkutilanteessa. Äänen nousuajan erottelu parani tutkittavilla harjoittelun seurauksena, kun taas taajuuserottelu ei niinkään, mikä saattoi han-kaloittaa kielellisistä tehtävistä suoriutumista myös loppu- ja seurantamittauksessa. Äänen taajuus-han ei ollut varsinaisesti eroteltavana kohde-elementtinä Mr. Luiki -pelissä samaan tapaan kuin ää-nen kesto ja nousuaika. Peli kuitenkin sisälsi taajuuksia hyvin laajalta skaalalta, joten sillä olisi kyl-lä voinut olla passiivista vaikutusta äänten taajuuksien erottelukykyyn.

Kielellisissä ja kognitiivisissa taidoissa paljon parantaneiden ryhmässä auditiivinen tarkkaa-vuus parani alkumittauksesta loppumittaukseen selvästi viidellä niistä kuudesta tutkittavasta, joilla se oli ollut lähtötilanteessa hyvin heikko. Parantunut tarkkaavuus taas on voinut edesauttaa suoriu-tumista muissa kognitiivisissa ja kielellisissä tehtävissä, minkä seurauksena taidot paranivat tilastol-lisesti merkitsevästi usealla osa-alueella. Joissakin aiemmissa tutkimuksissa auditiivisen tarkkaa-vuuden on havaittu parantuneen joko neuraalisella (Stevens ym., 2008) tai behavioraalisella tasolla (Oksanen, 2012) ensisijaisesti kielellisten taitojen kohentamiseen suunnitelluilla harjoitusohjelmilla.

Toisaalta ryhmätason tulokset huomioon ottaen ei voida perustellusti väittää, että auditiivisen tark-kaavuuden parantuminen alkumittauksesta loppumittaukseen olisi juuri auditiivisen erottelun har-joittelun ansiota. Efektikokotarkasteluissahan havaittiin, että ryhmätasolla SLI-kontrolliryhmän suoritus auditiivisen tarkkaavuuden tehtävässä oli parantunut SLI-kuntoutusryhmää enemmän. Li-säksi myös tyypillisesti kehittyneiden kontrollilasten ryhmäkeskiarvo auditiivisen tarkkaavuuden tehtävässä parani alkumittauksesta loppumittaukseen kolme standardipistettä eli yhden

keskihajon-43

nan verran (kuvio 9). Toki on mahdollista, että auditiivisen erottelun harjoittelulla oli vaikutusta myös tarkkaavuuteen, mutta suorituksen parantuminen auditiivisen tarkkaavuuden tehtävässä voi selittyä myös esimerkiksi yleisellä kypsymisellä tai uusintatestauksen vaikutuksella suoritukseen.

Harjoittelusta paljon ja vähän hyötyneiden tarkasteluissa silmiinpistävää on se, että auditiivi-sen erottelun taitojaan paljon, eli vähintään kahdessa mittarissa tilastollisesti merkitsevästi, paranta-neista tutkittavista vain kaksi paransi myös kielellisiä ja kognitiivisia taitoja laajasti (viidessä tai useammassa tehtävässä). Toisaalta taas auditiivisen erottelun taitoja vähän parantaneista kaksi kuu-lui silti kielellisissä ja kognitiivisissa taidoissa paljon parantaneisiin. Auditiivisen erottelun harjoit-telun vaikutukset eivät siis kaikkien tutkittavien kohdalla kulkeneet sitä kautta, että harjoittelu olisi parantanut auditiivisen erottelun taitoja tilastollisesti merkitsevästi, mikä taas olisi johtanut kielellis-ten ja kognitiiviskielellis-ten taitojen selvään kohenemiseen. Tuloskielellis-ten perusteella voitaisiin siis periaatteessa kyseenalaistaa oletettu kausaalinen yhteys auditiivisen erottelun ja kielellisten taitojen välillä. On kuitenkin muistettava, että tämän tutkimuksen aineisto oli melko pieni ja kielellinen erityisvaikeus on sekä oirekuvaltaan sekä riskitekijöiltään hyvin heterogeeninen häiriö (Bishop, 2006), joten ei olisi kovin realistista olettaa, että auditiivinen harjoittelu parantaa kuullunerottelukykyä, mikä puo-lestaan johtaa kielellisten taitojen kohenemiseen kaikilla lapsilla, joilla on kielellinen erityisvaikeus.

Ennemminkin tutkimus vain osoittaa jo aiemmissa kuntoutustutkimuksissa (esim. Oksanen, 2012;

Salmi, 2008) esiin tulleen ilmiön, että harjoittelun vaikutukset ovat usein hyvin yksilöllisiä.